arka 2,5-vuotias

[susa]

Meillä on 2,5-vuotias poika, joka on aina ollut varauksellinen ja sellainen oikein kiltti ja fiksu poika. Puhuu jo hyvin ja on kiinnostunut erilaisista työkoneista. Olen kotona ja käymme pari kertaa viikossa perhekerhossa. Siellä häntä on turha yrittääkään saada mihinkään piirileikkiin tai muuten leikkimään muiden lasten kanssa. Usein vieraissa paikoissa ja vieraiden ihmisten läsnä ollessa haluaa olla vain sylissä. Jos yrittää muuta seurauksena on pojan heittäytyminen maahan ja itkukohtaus. Olen sitten rauhoitellut ja yrittää kiinnittää huomion johonkin toiseen asiaan.

Poikani toimii toisaalta yllättävästii , kum saa toimia omin ehdoin. Esimerkiksi perhekerhossa yksi vieras vetäjä tuli joulujuhlassa juttelemaan pojalleni tyyliin "oletpas ihana poika!" yms. ja kohta huomasin poikani kietoneen kätensä ko henkilön jalan ympärille ja roikkui siinä hymyilleen. Kerran meille tuli kylään yksi nainen, jonka poikani oli nähnyt viimeksi vauvana (eikä siis muistanut todennäköisesti häntä) ja pian poikani veti häntä kädestä leikkiin. Tämä nainen puhui vain tanskaa.

Olen miettinyt miten voisin tukea lastani parhaiten sosiaalisissa tilanteissa? Onneksi olen kotona, sillä hänelle olisi todella vaikeaa mennä tarhaan juuri nyt. En halua painostaa enkä syyllistää häntä asiasta. Olen kiitollinen kaikista kommenteista ja aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta.

 

[äiskä]

juttusi on kuin suoraan pojastamme;-) tosin nyt kun ikää alkaa olla 3 vuotta, niin rohkaistuminen on ollut suorastaan huikeaa! Olemme sitkeästi käyneet muskarissa ja puistoissa, vaikka välillä se tuntui totaaliselta ajan haaskaukselta, kun poikaa ei muiden puuhat tuntuneet kiinnostavan yhtään eikä muskarissa mennyt mihinkään juttuun mukaan. Itse ajattelin, että käymme paikoissa, mutten pakota enkä tyrkytä osallistumista. joskus olen todennut, että "voit mennä mukaan jos haluat". Jos poika on mennyt joskus mukaan ja tehnyt jotain pyydettyä olen kovasti kehunut ja ollut ylpeä siitä. Näin olemme päässeet tilanteeseen, jossa poika saattaa itse mennä piirileikkiin kehoittamatta ja viihtyy muskarissa, ja puistossa hän enimmäkseen houkuttelee muita leikkimään kanssaan.
mielestäni lapsen täytyy saada olla ujo ja arka ja tutustua paikkoihin ja ihmisiin omalla tavallaa ja siinä ajassa kun se hänelle sopii. toisaalta pois ei mielestäni kannata kerhoista jäädä jos tuntuu, että poika viihtyy niissä tarkkailijan roolissa.

 

[taustalla]

Samanlainen poika täällä. Nyt jo pian 5v. mutta edelleen luonteeltaan ujo ja vetäytyvä vieraampien seurassa. Kotona kyllä juttua tulee ja ääntä lähtee! Kyläillessä, kerhoissa ym. ei leiki muiden kanssa. Harvoin edes puhuu, jos esim. neuvolatäti kyselee jotain. Viimeksi sentään suostui tekemään muutamia piirustustehtäviä yms. Kovasti olen kehunut ja rohkaissut, mutta eihän se lapsen perusluonne noin vaan muuksi muutu... Jännittää vähän tuleva koulun aloitus. Täytynee laittaa poika vaikka vuodeksi puolipäivähoitoon, että tottuisi jäämään yksin ja leikkimään toisten kanssa. Tiedän kyllä, että se tulee olemaan aluksi vaikeaa.
Pikkusisko on aivan toisenlainen, ei ole koskaan vierastanut erityisemmin ja reippaasti höpöttelee ummet ja lammet neuvolassakin tai kaupassa vieraille. Oikea räpätäti.
Aluksi syyllistin itseäni pojan ongelmista. Ajattelin, ettei olla kyläilty ja liikuttu tarpeeksi pienestä saakka, mutta nyt varsinkin pikkusisarusta seuratessa huomaan sen, että luonteet ovat vain niin erilaiset. En usko, että poika olisi yhtään sen sosiaalisempi, vaikka oltaisiin kierrelty kaikki muskarit ym. läpi. Olin itsekin lapsena todella arka, joten uskon, että se on myös jollain lailla periytyvä ominaisuus.
Tuntuu vain, että nimenomaan poikien pitäisi olla hirveän reippaita ja rohkeita. Ujo ja arka poika joutuu niin helposti syrjityksi ja ulos kaveriporukasta. Kaikkein eniten pelkään, että aletaan koulussa kiusata ja syrjiä. :/
Arvostetaan me lapsiamme sellaisina kuin he ovat! Ei kaikkien tarvitse olla samasta muotista valettuja. =)