Arkea taaperon ja vauvan kanssa

[Niuku]

Meillä on perheessä 2-vuotias ja 3kk ikäiset lapset. Välillä tuntuu siltä, että päivät on vaan yhtä rutiinien ylläpitoa eli kaikki aika menee syömiseen, ulkoiluun ja nukuttamiseen.

Aamulla noustaan sängystä 6.30-7.30 välillä. Vauva syötetään, vaihdetaan vaipat ja päivävaatteet. Sitten oma ja taaperon aamupala, aamupesut ja vaatteet päälle. Sanomalehden lukemista, astianpesukoneen ja pyykkikoneen tyhjennystä ja täyttämistä, joskus lounaan esivalmistelua - vanhempi katsoo lastenohjelmia, vauva köllii sitterissä tai matolla. Vauvan vaipanvaihto ja imetys ja ulos 9.30-10 välillä eli heti kun ehditään (vauva nukkuu tässä vaiheessa vaunuissa päiväunet 1-3h). Lounas noin klo 12 ja ennen sitä tietenkin ruuan laitto ja vauvan imetys jos on herännyt. Vauvalle herättyä vaipan vaihto, samoin taaperolle ruuan jälkeen ja sitten taapero päiväunille noin klo 13 ja samalla vieressä vauvan imetystä. Taaperon päikkäreiden aikaan (nukkuu noin tunnin) äidin laatuaikaa eli herkkukaapille... ja päiväkahville. Vauva viihtyköön sitterissä tai matolla, joskus saa onneksi äidistä leikkiseuraa. Taaperon herättyä päiväunilta hänelle välipalaa ja sitten 15-16 aikoihin ulos vauvaa nukuttamaan (ensin tietenkin vaipat ja pienen tankki täyteen eli imetys). Vauva nukkuu 1-2h ja tuona aikana siis esikoisen kanssa ulkoilua ja ruuan laittoa. Päivällinen 16.30-17.30 välillä ja joskus sen jälkeen vielä ulos. Iltapala 19.30 ja sitten iltapesut, yöpuvut, iltasadut ja nukutukset molemmille siten että nukahtavat tavallisesti 20.30-21 välillä kumpikin.

Huh! Äiti on kypsää kamaa nukkumaan viimeistään klo 22 ja yöt menee joskus 1-2 tunnin välein heräillessä kun vauva syö tiheään. Ihannetilanne on se että saa nukkua kuuden tunnin yöunet 3:lla herätyksellä. Isompi nukkuu onneksi rauhallisesti omassa huoneessaan.

Tällaista kai tämä suunnilleen kaikilla on tässä elämänvaiheessa. Olis kuitenkin kiva kuulla miten muilla arki rullaa, millainen päivärytmi teillä on ja millaisia ratkaisuja olette löytäneet jaksamiseen ja "arjen pulmiin".

 

[äiti ja mukulat]

Voimia! Olet ilmeisesti selvinnyt "alkujärkytyksestä"

Itselläni nyt kohta uhmakas kolmevuotias ja 10 kk ikäinen lapsi. Suoraan sanottuna olen ollut todella väsynyt. Raskausaika oli erittäin hankala ja olin vauvan syntyessä jo valmiiksi aivan poikki. Vertaistukea ei juuri ole, oikeastaan vain mies (joka onkin aivan ihana, tukee ja osallistuu minkä voi, mutta työnsä takia tekee pitkää päivää ja matkustelee jonkin verran). Mummo on käynyt muutaman kerran yökylässä. Vauva oli alkukuukaudet vatsavaivainen (niin kuin moni muukin). Talvella kun vauva oli 4-6kk me sairasteltiin jatkuvasti jotain flunssaa. Vauva herätteli pahimmillaan tunnin välein. Se oli kamalaa. Jotenkin sitä vaan kitkuteltiin eteenpäin. Huusholli oli aivan hyskyn myrskyn, mikä vähän harmitti, mutta onneksi en ottanut siitä "itselleni ristiä". Vaatteita on turha viikata kaappiin, ne saa yhtähyvin otettua narulta päälle Päiväunia en juurikaan voinut nukkua, sillä lapset vuorottelivat. Vauva sirtyi kaksiin päiväuniin jo 5 kk ikäisenä. Toisaalta oli helpotus kun oli aina vain yksi lapsi "käsittelyssä". Väilillä oli päiviä että käytiin paljon ulkona, välillä oltiin koko päivä kotona. Tein ihan just sen minkä jaksoin. Jos oli hetki että molemmat lapset nukkuivat, en syöksynyt kotitöiden kimppuun, vaan otin sen hetken itselleni.

Pahinta ehkä on ollut unen puute, mutta hyvänä kakkosena seuraa yksinäisyys. Kaverit asuvat kaukana ja kerhoihin tms. ei yksinkertaisesti jaksanut ajatellakaan lähtevänsä tai oltiin liian kipeitä.

Nyt arki on alkanut helpottamaan kun lasten hoito sujuu rautaisella rutiinilla. Äiti saa nukkua öisin vähän paremmin ja muutenkin jaksaa taas huolehtia itsestään. Olen mm. käynyt kodin ulkopuolella nukkumassa, yksin. Lapsista on myös paljon seuraa toisilleen. Nytkin ehdin istahtaa tähän koneelle kun lapset leikkivät (tappelevat) tuolla lastenhuoneessa Ja onneksi on kesä!

Taaksepäin kun katson, niin olisin kyllä voinut pyytää enemmän apua, esim. kunnalta. Mutta kun on väsynyt niin ei oikein osaa auttaa itseään.

Nyt meillä on kaikki hyvin Äiti on onnellinen ja lapset aivan ihania, äidin pikku kultia.

 

[sitä samaa]

Aika samanlaista se on meilläkin, lapset 2,5v ja 7 kk. Ja koska kuopus syö kiinteitä niin syöttämistä on vielä enemmän, kun silloin kun söi vaan rinnasta. Me herätään vähän myöhemmin ja muutenkin ollaan aika hitaita aamupuuhissa, joten usein ulkoillaan vasta iltapäivällä. Jos on jotain menoa sovittu, esim. mennään kaverin kanssa puistoilemaan, niin sitten suoriudutaan jo aamulla ulos. Meillä vauva herättää edelleen monta kertaa yössä, joten aika väsynyt olen ja pinna on välillä kireellä, kun esikoinen uhmailee.

Meidän rytmi on suunnilleen tällainen:

klo 7-8 herätys
aamupala, aamupesut, vaatteet
ruuanlaittoa, kotitöitä, kuopus päikkäreillä
klo 11-12 lounas
klo 13 esikoinen päikkäreille, joskus harvoin vauva nukkuu samaan aikaan, jolloin en itse tee mitään hyödyllistä
klo 15 välipala ja ulkoilua
klo 17 iltaruoka, syödään yleensä samaa, kuin lounaalla
klo 19-20 iltapala ja iltatoimet
klo 20 vauva nukkuu
klo 21-22 esikoisen nukuttaminen, yleensä menen myös itse tuolloin nukkumaan, että jaksan

Eli omaa aikaa ei tällä hetkellä juuri ole, mutta eiköhän se tilanne muutu sitten, kun vauva alkaa nukkumaan täysiä öitä ja lapsista alkaa olemaan seuraa toisilleen.

 

[tuttua]

Sama täällä. Itse olen huomannut, että jaksan vähän paremmin, kun yritän päästä lähtemään mahdollisimman usein lasten kanssa kävelylle, leikkipuistoon tai vain käymään kaupassa. Se, että liikkuu "ihmisten" ilmoilla ja näkee muutakin elämää, kuin sen mikä on omassa kodissa tai pihassa on virikettä itselle. Samalla sitä ikään kuin selviytyy haasteesta, kun on lasten kanssa onnistunut ajoittamaan liikkeelle lähdön niin, että se onnistuu.
Jos jämähdän vain kotiseinien sisäpuolelle, väsyn enemmän. Ja se uni, sitä pitää kerätä itselle niin paljon kuin mahdollista. (Vaikka telkkkarista tulisi joku hyvä sarja)

 

[Alessia*]

Meillä lähes sama tilanne kuin ap:lla eli lapset 2,5 kk ja 1 v 11 kk.

Etukäteen suhtauduin hommaan niin, että ekat 6 kk on sinnitelyä ja sitten se helpottaa, mutta ihan mukavasti on mennyt. Varmasti suurin syy on se, että molemmat nukkuvat hyvin, vauvakin on jo pitkään pärjännyt yhdellä yösyötöllä, joka on ihan aamuyöstä. Päivät on tietysti aika haipakkaa, ja ekan kerran on rauhallisempi hetki iltapäivällä.

Meillä ylös klo 8, ulkoilua klo 10.30-12 (vauva nukkuu), lounas ja esikoisen päikkärit (1,5 h), vauvan päikkärit, esikoisen päivällinen klo 16, viimeisillä
vauvan päikkäreillä taas ulos tai kauppaan ja esikoisen iltapuuro klo 20. Vauvan unet vaihtelevat, nukkuu aina kolmet päikkärit mutta joskus nukkuvat samaan aikaan, joskus eri aikoihin. Molemmat passaa mulle, kun kummassakin tapauksessa on hyvät puolensa. Mun kahvitauko on silloin kun esikoinen nukkuu, riippumatta siitä onko vauva hereillä vai ei.

Lounaan teen yleensä lasten nukkuessa illalla, koska aamupäivällä en voi luottaa siihen että ehdin. Onneksi miehen loma alkaa nyt juhannuksena, niin on helpompaa. Mutta voin kyllä kertoa, että joka päivä tunnen itseni onnelliseksi! (Tosin luultavasti myös turhautuneeksi) Tsemppiä ap:lle!

 

[minä myös]

Koeta kestää se muutama vuosi, minkä aika vie. Sanovat ne vanhat mummot, jotka on nhneet mitä siiitä eteen päin.....

 

[noh]

No tuohan kuulosti ihan siedettävältä.

Meillä vauva nukkuu 15 min pätkissä, kerran päivässä nukkuu ruhtinaallisen 1h putkeen. Muuten se on sylissä ja sitä pitää vatkata ja hytkyttää, muuten huutaa. Saa huutokohtauksia. Esikoinen 2 v herää jo klo 5:30 eikä nuku päiväuniakaan. Vauva kakkaa tunnin välein ja syö yötä päivää 2 h välein. Puklua lentää kaaressa jatkuvasti. Tässä ei ole aikaa lukea edes sitä sanomalehteä.

 

[Been threereee]

"No tuohan kuulosti ihan siedettävältä."

Miksi pitää aina vähätellä muiden juttuja nostaakseen omia ylös? Tuohon ekaan lauseeseesi kiteytyi kaikki katkeruutesi ja "minulla se vasta rankkaa on" -asenteesi. Miksei voi tukea ja osoittaa empatiaa sen sijaan että kertoo että eihän tuo vielä mitään, älä turhaan valita, minulla menee varmasti huonommin.

Alkuperäiselle jaksamista! Samoin kuin muille väsyneille äideille! Asioilla on tapana järjestyä. Vaikka siihen menisikin muutama vuosi...

 

[tulipa mieleen]

No tuohan kuulosti ihan siedettävältä.

Meillä vauva nukkuu 15 min pätkissä, kerran päivässä nukkuu ruhtinaallisen 1h putkeen. Muuten se on sylissä ja sitä pitää vatkata ja hytkyttää, muuten huutaa. Saa huutokohtauksia. Esikoinen 2 v herää jo klo 5:30 eikä nuku päiväuniakaan. Vauva kakkaa tunnin välein ja syö yötä päivää 2 h välein. Puklua lentää kaaressa jatkuvasti. Tässä ei ole aikaa lukea edes sitä sanomalehteä.

En tiedä vauvasi ikää, mutta tuli mieleen, että voisiko olla mahavaivoja jotka johtuvat siitä että syö liian tiheään? Voisiko ruokailuvälejä yhtään pidentää, jotta masu saisi välillä hieman "huilia"...? Jos puklailee epätavallisen paljon kannattaisi myös tutkia allergioiden ja/tai refluksian mahdolisuus.

 

[sama täällä]

Samankaltainen on myös meidän arki kuin alkuperäisellä vain sillä erolla että vauvoja on kaksi ja nyt 5kk. Aikalaista arjen pyöritystä ja hengissä selviämistaistelua tämä tuntuu välillä olevan mutta ihme kyllä mieluummin olen kotona kuin haikailen töihin (saa nähdä kauanko tämä fiilis säilyy).

Pienen mausteensa tuo lasten sairastelu ja esikoisen päikkäreiden pois jättäminen ja sellaisina päivinä on todella raato olo. Joku jo mainitsikin ulkona olemisen ja se on mullekin voimia tuova asia eli ulos pihalle leikkimään esikoisen kanssa ja vauveroiset vaunuihin pitää mut järjissä varsinkin jos puistossa sattuu tapaamaan muita äitejä!

Tsemppiä meille kaikille!

 

[*.*.*]

Kuulosti melko samanlaiselta tuo ap:n tarina! Eli kohtalotovereita löytyy! Meillä siis 2v 5kk ja 5kk. Poikkeuset ap:hen verrattuna on ne, että vauva nukkuu useimmin vaan 3 x 30min, joka tuo vähän haastetta (ja lisämaustetta!) arkeen ja esikoinen on jättänyt päikkärit pois. Autoon kyllä nukkuu, jos ollaan menossa klo 13 -> muuten teillä tosiaan oli nuo ajatkin aika samoja kuin meillä. Paitsi esikoinen nukahtaa klo 19.30-20, ehkä juuri siksi, kun ei nuku päikkäreitä... Vauva on myös illalla ja yöllä huono nukkumaan. Illat lirputtaisi vaan tissiä... En ees aina tiiä, monesti oon yöllä herännyt. Lisäksi mun mies tekee vuorotyötä ja voin sanoa että iltavuorot on jotain niin p:tä!!!! Yövuorotkaan ei oo (mulle siis), niin pahoja. Iltavuoroipäiville koitankin usein järjestää kyläilyä tai pyytää meille viertaita. Ulkoilu piristää myös täällä kummasti! niin joo ja kun vauva alkoi syömään kiinteitä, myös musta on tuntunut, että päivät on vaan yhtä syöttämistä. Tsemppiä!

 

[laiha lohtu?]

En voi sanoa muuta kuin että onnittelen. Siis teidän lapsia, kun ovat saaneet noin hyvän äidin, joka antaa lapsilleen niiden tarvitsemat päivärutiinit. Eikös rutiinit ole lapsille tärkeitä tuossa iässä, luo turvallisuutta? Tsemppiä, kiitos tulee sitten myöhemmin kun huomaatte onnistuneenne lastenne kanssa.

 

[*.*.*]

Minä myös liputan rytmin ja rutiinien puolesta! Siis joskut, kun niitä kritisoi, mutta mun mielestä meidän elämä olis ihan yhtä kaaosta, jos ei olis tiettyjä rutiineja. Ja siis vaikka mies on vuorotyöläinen (aamu-ilta-yö), niin lasten rytmeihin ne ei vaikuta. Esimerkiksi kylästelyt tai vieraat meille, tulee joko aamupäivästä (aamu-ulkoilun aikaan) tai sitten iltapäivästä. Ja siis vaikka esikoinen ei nuku päikkäreitä, niin joka päivä lounaan jälkeen mennään pötköttelemään ja samalla lueskellaan kirjoja ja minä imetän vauvaa. Eli huilihetki kuuluu päivään. Myös ruoka-ajat on täsmälliset ja illalla nukkumaanmeno. Ei nyt minuuttiaikatauluja tehdä, mutta iltapuuro esim. keitetään klo 19 maissa ja sängyssä on klo 20 mennessä ja koska ei nuku päikkäreitä, nukahtaa erittäin helposti yöunille.

 

[sama täällä]

Minäkin koen nuo rytmit arkea helpottavaksi. Sanotaan niiden tuovan turvaa lapsen elämään, siitä en tiedä mutta äidin elämään se ainakin tuo turvaa kun joka päivä mennään suurin piirtein samoilla meiningeillä niin lapsi ei paljoa protestoi kun homma on jo tuttua ja selvää. Minuuttiaikataulua ei meilläkään toteuteta mutta huomaan jos kovasti alkaa sooloilemaan ja muuttamaan aikatalua niin seuraava päivä on jo ihan hulivilimeininkiä..

 

[qwert]

Meillä oli vauvan kanssa just tuollaista kuin "noh":lla. Kyllä minäkin silloin ajattelin, että jo on helppoa, kun joku valitti, että joutuu heräämään yöllä peräti neljä kertaa. Meillä vauva huusi 24/7 8 kuukautta. Käytin neuvolassa ja lääkärissä, ei apua tai liiemmin tutkimuksia. Kun vauva oli reilu 8 kk, soitin neuvolaan, että en jaksa enää. En ole nukkunut 8 kuukauteen.

Pääsimme keskussairaalaan 5:ksi yöksi ja siellä sitten selvisi refluksitauti sekä maito- ja vehnäallergia. Olin imettänyt koko ajan ja syönyt lähes pelkästään kanaa ja soijatuotteita, koska olin epäillyt allergioita. Vauva oli sitten allerginen myös soijalle, minkä vuoksi imetysdieetti ei tuottanut tulosta. Painoin 44 kg tuossa vaiheessa, kun pääsimme sairaalaan. Olin vain valvonut ja dieetannut eri ruokalajeja.

Vauva sai happosalpaajalääkityksen, allergialääkkeet, siirryimme imetyksestä neocate korvikkeeseen, ja kun vauva oli 9 kk, alkoi hän etäisesti muistuttamaan ns. normaalia vauvaa, joka itkee vain kun on väsynyt tai nälkäinen.

Vauvan ollessa 10kk suolisto alkoi olla hyvässä kunnossa ja siitä asti hän on nukkunut 12 tunnin unia. Eli meidät kyllä palkittiin, nyt on 1,5 vuotta ollut tosi helppoa. Mutta muistan kyllä ikuisesti sen olon, kun koko ajan haaveilee siitä, että saisi nukkua edes tunnin putkeen. Ja se vitutus, kun joku kehui vauvaansa ja itseään sillä, miten hyvin saa vauvan nukkumaan. Sain osakseni ihmeellisiä kommentteja, kuten "ehkä teillä ei ole päivärytmiä, ehkä olet masentunut, syötät liian usein, tissimaito ei riitä, ulkoilkaa enemmän" jne jne....Yritin kaikkeni ja mikään ei auttanut, koska kyseessä oli mahaportin löysyys.

 

[kuisma,]

Onneksi meillä on ihana mummula, johon voi milloin vain mennä keräämään voimia. Olen heille ikuisesti kiitollinen. Nyt kun edessä on uudenlainen arki vauvan ja taaperon kanssa (vauva syntyy syksyllä), ovat he jo muistuttaneet, että heille voi tulla aina nukkumaan, jos tuntuu, että vauva valvottaa.
Odotan kyllä hieman kauhunsekaisin tuntein tulevaa, koska esikoinen oli todella helppo vauva ja nyt isompana edelleen helppo. Hänellä on siis selkeä päivärytmi, minkä mukaan ollaan toimittu. Toki välillä tuntuu, että arki on tylsää rutiinien toistamista, mutta itse pääsen kyllä näin helpommalla kun nukkumis, syömis ja ulkoiluajat ovat säännölliset. Kyllähän se rajoittaa kyläilyjä ym, mutta mielummin tyytyväinen lapsi rytmeineen kuin kiukuttelu. Mutta siis meillä tuo esikoinen oli itse kellontarkka ja hyvä nukkuja. Nyt jännittää millainen tämä toinen on. Voi siis olla, että rytmistä on edes turha haaveilla . Mutta yrittänyttä ei laiteta. Onneksi sentään voin välillä paeta vauva/taaperokaaosta harrastusten pariin. Silloin saan sen muutaman tunnin itselleni. Ja ihme juttu, vaikka sitä on kuinka väsynyt, väsymys kaikkoaa, kun pääsee harrastamaan tai juoksulenkille luonnon helmaan.
Vaikka tämä ei tähän kuulukaan, kuinka teette vaunulenkkejä talvisaikaan, jos toinen on iässä, ettei huvita istua rattaissa. Tekisi mieli kuitenkin lenkkeillä ei siis vain kävellä vaunujen kanssa.

 

[Sintti.]

Vaikka tämä ei tähän kuulukaan, kuinka teette vaunulenkkejä talvisaikaan, jos toinen on iässä, ettei huvita istua rattaissa. Tekisi mieli kuitenkin lenkkeillä ei siis vain kävellä vaunujen kanssa.

Meillä tuo vielä edessä, kun vauva on nyt kuukauden vanha, mutta pulkassa olen suunnitellut esikoista vetäväni. Rankkaahan se on vetää pulkkaa ja työntää vaunuja, mutta tuleepahan tehokas lenkki

Keskustelun varsinaiseen aiheeseen, missä vaiheessa olette saanut vauvan suht säännöllliseen päivärytmiin? Esikoisen kanssa taisi onnistua vasta 4kk tienoilla. Silloinkin tosin nukkui vain puoli tuntia kerralla, mutta suht säännöllisesti.

 

[sama täällä]

Meillä tuo vielä edessä, kun vauva on nyt kuukauden vanha, mutta pulkassa olen suunnitellut esikoista vetäväni. Rankkaahan se on vetää pulkkaa ja työntää vaunuja, mutta tuleepahan tehokas lenkki

Keskustelun varsinaiseen aiheeseen, missä vaiheessa olette saanut vauvan suht säännöllliseen päivärytmiin? Esikoisen kanssa taisi onnistua vasta 4kk tienoilla. Silloinkin tosin nukkui vain puoli tuntia kerralla, mutta suht säännöllisesti.

Viime talven vedin esikoista pulkalla ja työnsin vauvoja vaunuissa... Talvi oli erittäin luminen ja tuplarattaiden työntäminen hyvin raskasta mutta toisaalta kivaa että oli hyvin lumista sillä sain vetää esikoista pitkään pulkassa koska silloin 1v11kk ei paljoa olisi seisomalaudalla jaksanut seistä. Mutta on juu tehokasta läskin kulutusta tuo työntäminen ja vetäminen

Meillä vauvojen rytmittäminen oli alkuun aika helppoa mutta nyt kun nuo kasvaa ja rytmit muuttuu niin ei ole enää niin selkeetä elämää. Odotan että pian puolivuotiaat vaavit alkaa syödä kiinteitä kunnolla ja veikkaan että sitten kun syö nuo 5 ateriaa niin rytmittäminen on taas helpompaa. Toivottavasti

 

[Marja]

Meillä esikoinen 2v8kk ja kuopus 5kk. Välillä on kyllä ollu päiviä kun tuntuu että seinät kaatuu päälle ja sitä on tosi väsynyt, mutta sitten taas helpottaa. Esikoinen on todella energinen ja itsepäinen ja on päiviä kun tuntuu että hermoja koetellaan ihan urakalla. Niinkuin joku jo mainitsikin niin ulos ihmisten ilmoille lähteminen auttaa... jos on kotona esim. sadepäivänä niin silloin kyllä on välillä taas hermot niin kireällä.

Puistossa käydään aamupäivisin pari tuntia niin esikoinen saa siellä purkaa sitä ylenmäärästä energiaansa. Iltapäivällä ulkoillaan taas. Omaa aikaa ei hirveästi ole, mutta ajattelen että kyllä senkin aika vielä tulee. Nukutan taaperon ja vauvan samaan aikaan päiväunille niin saan silloin itsekin levätä ja ottaa nokoset. Iltaunille poikia ruvetaan pistämään siinä klo 20 aikoihin niin illalla on hetki omaa aikaa kun ei sitä jaksa kuitenkaan valvoa pitkään ja oma sänky kutsuu klo 22 aikoihin.

 

[ap]

Kiitos kaikille vastauksista ja henkisestä tuesta. Minulla oli tätä ketjua aloittaessani jotenkin sellainen olo, että melkein kaikki muut selviytyvät jotenkin paremmin ja ovat jaksavampia ja tehokkaampia kuin minä... mutta samanlaista taitaa suunnilleen kaikilla olla tässä elämänvaiheessa. Kaikesta huolimatta olen kyllä onnellinen näistä kahdesta pikkuisesta ja erityisesti siitä, että ovat olleet terveitä ja kohtalaisen tyytyväisiä ("helppoja"?) vauvoja.

Rutiineiden ja vertaistuen (puisto, kerhot, äitikaverit) avulla minäkin jaksan. Lisäksi vanhempi pääsee kerran viikossa mummolaan muutamaksi tunniksi. Mutta kunnon yöunia ei kyllä korvaa oikein mikään. Nyt meidän pikkuinen on alkanut valvoa keskellä ÿötä 1- 1/2h pätkiä ja joskus en ole sitten saanut enää itse unta ollenkaan aamukolmen tai neljän jälkeen.... alkaa univelat jo tosissaan painaa kun tätä rataa on menty 2vko. Kokeilin muuttaa päivärytmiä ja nukuttaa kolmet lyhyemmät päikkärit että voitais nukkua kaikki yhdet unet samaan aikaan, mutta sit ne on jääneet tosi lyhyiksi... Toivottavasti kiinteiden aloittaminen helpottaisi yö- ja päiväunia kun tässä asiassa on menty koko ajan huonompaan suuntaan.

 

[Nelli]

Ihana ketju tästä saa jaksamista! Meillä myös taapero ja vauva ja kolmannesta haaveillaan. Kahdestaan joudumme lapset hoitamaan koska sukulaiset ovat kaukana. Kuinka moni joka on väsynyt kahdesta haaveilee kuitenkin kolmannesta? Me haluaisimme suht pienellä ikäerolla sisaruksien kasvavan ja kun nämä kaksi ei ole ihan helposti saatu niin kolmas olisi lahja siitä huolimatta että arki vaatisi lisää jaksamista.

Rutiinit ovat meille tärkeät ja myös itselle että saa hetken aikaa kahdestaan. Moni kaveri arvostelee kun sanon että haluan nukuttaa lapset päiväunille kotona enkä esim rattaisiin tai kyläpaikkaan. Meitä ei enää niin paljon pyydetä tapaamisiin kun aina joudun sanomaan ettei se aika sovi kun on päiväunet tai että tiettyyn aikaan pitää olla syömässä jne. Yksi äitikaveri ymmärtää hyvin ja hänen kanssaan olenkin eniten tekemisissä. Kyllä on lasten jälkeen huomannut miten "turhat" tutut kaikkoavat ja siten nämä ymmärtäväiset henkilöt kuten ap sanoikin niin vertaistuki on tullut tärkeäksi.