V
vierailija
Vieras
Arman Alizad törmää ohjelmassaan rajuun todellisuuteen: Suomessa asuu lapsia, joita on pahoinpidelty vuosia – eikä kukaan huomaa
Virhe ladattaessa mainoksia. Virhe voi johtua mainonnan esto-ohjelmasta tai mahdollisesta häiriöstä tietoliikenteessä.
Nyt toistetaan: Uransa rankimman aiheen kohtaava Arman Alizad murtuu kyyneliin: ”Lapsi menee nukkumaan rukoillen parempaa huomista, joka ei vaan
Julkaistu: 18.4. 6:39
Arman Alizadin tv-ohjelmassa pureudutaan herkkään aiheeseen: lastensuojeluun.
Suomessa tehtiin pelkästään toissa vuonna keskimäärin yli 310 lastensuojeluilmoitusta päivittäin. Monet suomalaislapset joutuvat kestämään jopa vuosia väkivaltaa, ennen kuin siihen puututaan.
Tiistaina Nelosella nähtävässä Arman Pohjantähden alla -ohjelmassa syvennytään tähän aiheeseen.
– Lastensuojelussa näkee tilanteita, joista valtaosa suomalaisista ei tiedä mitään. On niitä pieniä lapsia, jotka joutuvat vanhempiensa pahoinpitelyn uhriksi. Heille ei anneta ruokaa, heidät suljetaan päiväkausiksi huoneisiin. On seksuaalista väkivaltaa.
– He joutuvat näkemään, miten toinen vanhempi puukottaa toisen vanhemman. Se on raaimmillaan monen pienen lapsen arkea. Pahimmillaan se voi kestää vuosikausia, eikä perheen ongelmat tule näkyviksi, vaan se lapsi kasvaa koko lapsuutensa ja kouluikänsä tämänkaltaisten asioiden keskellä, Helsingin kaupungin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski sanoo Arman Pohjantähden alla -ohjelmassa.
Hän korostaa, että kodin ulkopuolinen sijoitus ja huostaanotto on aina viimeinen keino puuttua asioihin. Suurin osa lastensuojelun asiakkaista onkin niin sanotussa avohuollossa, jossa vanhempia tuetaan lasten ja nuorten kasvattamisessa kotona.
Aina tämä ei kuitenkaan onnistu, ja lapsi joutuu esimerkiksi lastenkotiin tai sijaisperheeseen. Toissa vuonna kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia oli vajaat 18 000.
Yksi heistä on Aino, joka joutui jo 10-vuotiaana lastenkotiin. Tätä ennen hän asui vuoronperään isällään ja äidillään. He olivat eronneet.
– Päihteet tulivat kuvioon (vanhemmilla), niin aika lailla semmoista selviytymistä se oli.
– Paljon pettymyksiä, odottelua, toiveikkuutta ja itselleen uskottelemista, että kyllä tämä tästä. Ajatteli, että kyllä joku tulee kotiin ja kohta huolehtii. Joku tulee tekemään ruokaa. Tavallaan uskotteli itselleen illuusiota, mutta kyllä siinä paljon surua ja murhetta oli, Aino sanoo ohjelmassa.
14-vuotiaana hän tajusi, ettei pääsisi koskaan kotiin. Ainon oli vaikea puhua asiasta muille.
– Mä olen pitänyt aina vähän kulissia näistä jutuista, Aino sanoi.
Lastensuojelun parissa työskentelevät ammattilaisetkin joutuvat kovan paineen alle. Työ on haastavaa.
– Kaikista mieleenpainuvin hetki on varmaan ensimmäinen sijoitus. Kun minä seison siellä ovella poliisin kanssa ja meille on tullut sairaalasta ilmoitus äidin päihteiden käytöstä ja siellä on vastasyntynyt vauva. Uutena työntekijänä olen siinä tilanteessa, että joudun arvioimaan sitä, että joudun ottamaan sen vastasyntyneen sieltä mukaan, Helsingin kaupungin sosiaalityöntekijä Kirsi Könönen sanoo.
Helsingin Kallion vastaanottoyksikön psykologi Tuomas Hakamäki sanoo, että aina on mietittävä lapsen etua. Vastaanottoyksikössä on 13–17-vuotiaita lapsia, joilla on kriisitilanne päällä.
– Nuoret, jotka tulevat, ovat aika tsunamin jäljiltä.
– Minä teen tätä, koska tämä on minun mielestä hiton tärkeätä. Jos meidän nuoret voivat huonosti, niin mitä meille jää sitten jäljelle, Hakamäki sanoo.
Yksi vastaanottoyksikköön päätyneistä nuorista käytti päihteitä.
– Olin monta viikkoa putkeen poissa. Kävin vaihtamassa vaatteet kotona ja sen jälkeen lähdin taas pois. Eikä kukaan saanut muhun mitään yhteyttä.
– Tuntui, että en saa minkäänlaista ymmärrystä. Oli tosi yksinäinen olo ja ei ollut paljon kavereita.
– Nyt, kun on käynyt pohjalla, suunta ei ole kuin ylöspäin, eräs nuori tyttö sanoi ohjelmassa.
Lastenkodissa lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt Aino katsoo tulevaisuuteen jo positiivisesti. Hän on myös vanhempiinsa yhteydessä ja yrittää ymmärtää heitä.
– Nyt mulla on tosi hyvä olo. Olen saanut palikat paikoilleen ja suuntaa elämälle. Ja olen tehnyt semmoisia oivalluksia itsestä, että oikeasti kykenen mihin vaan. Ettei näiden taustojen tarvitse vaikuttaa siihen, Aino sanoo liikuttuneena.
Nelonen ja Ilta-Sanomat kuuluvat Sanoma-konserniin.
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005174354.html
Seuraava esitys:
Nelonen Ti 18.04.2017 klo 22.00
Kausi 2. Jakso 2/10. Lastensuojelu. Millaista on kasvaa lastenkodissa tai miltä tuntuu menettää oma lapsi, ja kuka siitä päättää? Illan dokumentissa Arman tutustuu lastensuojelutyöhön ja pohtii missä kulkee viranomaisten vastuu ja missä vanhempien oikeudet kun kyseessä on lapsen hyvinvointi. Kotimainen dokumentaarinen sarja. (42') Ohjelman tekstitys teksti-tv:n sivulla 333.
Seuraavat esitykset:
Nelonen: Ti 18.04.2017 klo 22.00
JIM: Ke 19.04.2017 klo 22.05
Nelonen: To 20.04.2017 klo 23.00
JIM: La 22.04.2017 klo 23.00
Nelonen: Ma 24.04.2017 klo 00.10
Nelonen: Ti 25.04.2017 klo 22.00
Virhe ladattaessa mainoksia. Virhe voi johtua mainonnan esto-ohjelmasta tai mahdollisesta häiriöstä tietoliikenteessä.
Nyt toistetaan: Uransa rankimman aiheen kohtaava Arman Alizad murtuu kyyneliin: ”Lapsi menee nukkumaan rukoillen parempaa huomista, joka ei vaan
Julkaistu: 18.4. 6:39
Arman Alizadin tv-ohjelmassa pureudutaan herkkään aiheeseen: lastensuojeluun.
Suomessa tehtiin pelkästään toissa vuonna keskimäärin yli 310 lastensuojeluilmoitusta päivittäin. Monet suomalaislapset joutuvat kestämään jopa vuosia väkivaltaa, ennen kuin siihen puututaan.
Tiistaina Nelosella nähtävässä Arman Pohjantähden alla -ohjelmassa syvennytään tähän aiheeseen.
- Katso katkelma ohjelmasta yllä olevalta videolta.
– Lastensuojelussa näkee tilanteita, joista valtaosa suomalaisista ei tiedä mitään. On niitä pieniä lapsia, jotka joutuvat vanhempiensa pahoinpitelyn uhriksi. Heille ei anneta ruokaa, heidät suljetaan päiväkausiksi huoneisiin. On seksuaalista väkivaltaa.
– He joutuvat näkemään, miten toinen vanhempi puukottaa toisen vanhemman. Se on raaimmillaan monen pienen lapsen arkea. Pahimmillaan se voi kestää vuosikausia, eikä perheen ongelmat tule näkyviksi, vaan se lapsi kasvaa koko lapsuutensa ja kouluikänsä tämänkaltaisten asioiden keskellä, Helsingin kaupungin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski sanoo Arman Pohjantähden alla -ohjelmassa.
Hän korostaa, että kodin ulkopuolinen sijoitus ja huostaanotto on aina viimeinen keino puuttua asioihin. Suurin osa lastensuojelun asiakkaista onkin niin sanotussa avohuollossa, jossa vanhempia tuetaan lasten ja nuorten kasvattamisessa kotona.
Aina tämä ei kuitenkaan onnistu, ja lapsi joutuu esimerkiksi lastenkotiin tai sijaisperheeseen. Toissa vuonna kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia oli vajaat 18 000.
Yksi heistä on Aino, joka joutui jo 10-vuotiaana lastenkotiin. Tätä ennen hän asui vuoronperään isällään ja äidillään. He olivat eronneet.
– Päihteet tulivat kuvioon (vanhemmilla), niin aika lailla semmoista selviytymistä se oli.
– Paljon pettymyksiä, odottelua, toiveikkuutta ja itselleen uskottelemista, että kyllä tämä tästä. Ajatteli, että kyllä joku tulee kotiin ja kohta huolehtii. Joku tulee tekemään ruokaa. Tavallaan uskotteli itselleen illuusiota, mutta kyllä siinä paljon surua ja murhetta oli, Aino sanoo ohjelmassa.
14-vuotiaana hän tajusi, ettei pääsisi koskaan kotiin. Ainon oli vaikea puhua asiasta muille.
– Mä olen pitänyt aina vähän kulissia näistä jutuista, Aino sanoi.
Lastensuojelun parissa työskentelevät ammattilaisetkin joutuvat kovan paineen alle. Työ on haastavaa.
– Kaikista mieleenpainuvin hetki on varmaan ensimmäinen sijoitus. Kun minä seison siellä ovella poliisin kanssa ja meille on tullut sairaalasta ilmoitus äidin päihteiden käytöstä ja siellä on vastasyntynyt vauva. Uutena työntekijänä olen siinä tilanteessa, että joudun arvioimaan sitä, että joudun ottamaan sen vastasyntyneen sieltä mukaan, Helsingin kaupungin sosiaalityöntekijä Kirsi Könönen sanoo.
Helsingin Kallion vastaanottoyksikön psykologi Tuomas Hakamäki sanoo, että aina on mietittävä lapsen etua. Vastaanottoyksikössä on 13–17-vuotiaita lapsia, joilla on kriisitilanne päällä.
– Nuoret, jotka tulevat, ovat aika tsunamin jäljiltä.
– Minä teen tätä, koska tämä on minun mielestä hiton tärkeätä. Jos meidän nuoret voivat huonosti, niin mitä meille jää sitten jäljelle, Hakamäki sanoo.
Yksi vastaanottoyksikköön päätyneistä nuorista käytti päihteitä.
– Olin monta viikkoa putkeen poissa. Kävin vaihtamassa vaatteet kotona ja sen jälkeen lähdin taas pois. Eikä kukaan saanut muhun mitään yhteyttä.
– Tuntui, että en saa minkäänlaista ymmärrystä. Oli tosi yksinäinen olo ja ei ollut paljon kavereita.
– Nyt, kun on käynyt pohjalla, suunta ei ole kuin ylöspäin, eräs nuori tyttö sanoi ohjelmassa.
Lastenkodissa lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt Aino katsoo tulevaisuuteen jo positiivisesti. Hän on myös vanhempiinsa yhteydessä ja yrittää ymmärtää heitä.
– Nyt mulla on tosi hyvä olo. Olen saanut palikat paikoilleen ja suuntaa elämälle. Ja olen tehnyt semmoisia oivalluksia itsestä, että oikeasti kykenen mihin vaan. Ettei näiden taustojen tarvitse vaikuttaa siihen, Aino sanoo liikuttuneena.
Nelonen ja Ilta-Sanomat kuuluvat Sanoma-konserniin.
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005174354.html
Seuraava esitys:
Nelonen Ti 18.04.2017 klo 22.00
Kausi 2. Jakso 2/10. Lastensuojelu. Millaista on kasvaa lastenkodissa tai miltä tuntuu menettää oma lapsi, ja kuka siitä päättää? Illan dokumentissa Arman tutustuu lastensuojelutyöhön ja pohtii missä kulkee viranomaisten vastuu ja missä vanhempien oikeudet kun kyseessä on lapsen hyvinvointi. Kotimainen dokumentaarinen sarja. (42') Ohjelman tekstitys teksti-tv:n sivulla 333.
Seuraavat esitykset:
Nelonen: Ti 18.04.2017 klo 22.00
JIM: Ke 19.04.2017 klo 22.05
Nelonen: To 20.04.2017 klo 23.00
JIM: La 22.04.2017 klo 23.00
Nelonen: Ma 24.04.2017 klo 00.10
Nelonen: Ti 25.04.2017 klo 22.00
Tuo on haastateltavien pilkkaamista suorastaan. Voi mikä myötähäpeä 
