Ärsyttää, kun en enää kelpaa miehelleni

[arghhhh]

Mies on selvästi kyllästynyt minuun.
Teen ruuan väärin, siivoan väärin, olen sängyssä väärin, en saisi kulkea omissa harrastuksissani, vaatteeni on vääränlaiset... Lista on loputon.

Mies kuitenkin kieltää arvostelevansa minua. Olen sanonut miehelle, että voisi joskus keksiä jotakin positiivista sanottavaa välillä, mutta ei, silloin mies motkottaa, että "olisit edes joskus.." tai että "no kun sä et koskaan.."

Ja minä kehun monta kertaa päivässä miestäni. Kehun vartaloa (vaikka onkin hiukan päässyt tukevoitumaan), kokkaustaitoa. Mies ei edes huomaa tätä, valittaa, että minä vain valitan. Katsoisi peiliin, minunkin oli pakko katsoa, kun olin jo hetken uskoa noita miehen kommentteja. : /

En vaan kelpaa, olen ihan paska vaimo.

Kun vaan saisin aikaiseksi lähteä tästä suhteesta. :xmas: Tai edes sinne parisuhdeneuvojalle...

 

[viera.s]

Ja aiemmin siis oli toisin?

Onko miehellä normaalia enemmän stressiä esim. töissä? Toinen ikävämpi vaihtoehto tulee kieltämättä myös mieleen, eli että miehellä on toinen nainen tai on ainakin ihastunut johonkin toiseen. Sellainen saa herkästi kaivamaan kaikki viat puolisosta. Uskon että johtuu siitä, että ihminen (usein ihan alitajuisesti) koittaa oikeuttaa toimintaansa todistelemalla, että puoliso on ihan surkea ja siksi on oikein vaihtaa hänet "parempaan".

 

[TiiBii]

Mä olen huomannut, että mun mies alkaa (siis ei nyt suoraan sanomalla tai loukaten) kyllästyä suunnilleen samoihin juttuihin mussa, silloin kun me ollaan liian paljon yhdessä. Sit järjestän meille vapaaviikonlopun ja kun kotiudun, ei tuo päästäisi mua kainalostaan kovin kauas...

Sinällään siis hassua, ettei sun miehesi haluaisi päästää sua edes harrastuksiin. Mutta silti koettaisin sitä kautta. Lähde viikonlopuksi vaikka sukulaisiin. Tai -vielä parempi- jonnekin missä voisit tehdä herra ties mitä niin ettäm ies joutuu miettimään mahdollisuutta jäädä toiseksi...

 

[Äidin blogi]

Kukaan ei jaksa elää negatiivisessa suhteessa.

Myös miehelläni on tuollainen taipumus ja huomautan, kun se saa otteen hänestä.

Hän tietää, etten satsaa elämääni kuullakseni joka päivä kuinka huono olen.

Jos hän on niin erityinen, hän saa olla sitä ilman minua. Ainakaan vielä ei ole halunnut elää yksin tai jonkun toisen erityisen kanssa. Sekin päivä voi tulla.

Nyt olemme onnellisia, aina ei olla oltu, eikä jokainen päivä ole aina niin ihana. Pääsääntö minulle elämässäni on, että onnea kohden, maksoi mitä maksoi.
Totta kai puhut miehellesi ja teet kaikkesi ja te teette kaikkenne yhteisen onnen eteen... Mutta jos et ole onnellinen vaikka vuoden päästä, on sinun tehtävä jokin toinen ratkaisu.
Tosin, en tiedä onko onni listasi kärjessä.

Minun on. Jos se vaatii eron, olen siihen valmis. Onnesta en tingi.

Kellään ihmisellä ei ole oikeutta moittia toista, ei edes puolisolla.

Minä asetan ja ilmoitan rajani sekä "käyttöohjeeni" . Vastineeksi saa rakkautta, seksiä, hellyyttä, ruokaa, puhtaan kodin, onnelliset lapset, puhtaat vaatteet ja paljo paljon suudelmia.

Tsemppiä ja toivon että kuulette toisenne, löydätte rakkautenne sekä tasapainon :heart: