Ärsyttää. Meidän lapset ja naapurin kakara

[surkunen]

Ottaa kupoliin ja kovaa. Meidän naapurustossa asuu muutaman vuoden omaa lasta vanhempi lapsi joka on meidän lapsen kaveri. Muita lapsia ei juurikaan asu lähistöllä joten leikkivät paljon yhdessä.

Mutta mutta, minä en pidä tästä kaveruudesta. Oma lapsi on ( tottakai) ihan oikeasti ikäisekseen 6v todella kiltti ja rauhallinen. Ehkä liiankin kiltti kun vietävissä. Pitää kiinni sovituista asioista ja uskallan luottaa häneen niin paljon kun lapseen voi luottaa.
Mutta kun hän leikkii yhdessä kaverinsa kanssa tilanne muuttuu. Isompi vie pienemmän mukanaan ihan täysin. Seuraan aika tarkkaan tämän parivaljakon toimia joten pystyn aika varmalla sanomaan mistä nämä ideat lähtee.
Tämä naapuruston tuleva toivo ehdottaa karkailua, jos en vaikka huomaisi.
Heitellään kissaa kävyillä kun se on heidän oma kissa niin se on luvallista.
Revitään kukkia ja pensaita kun ne on rumia talvella.
Viedään postit laatikoista ja väitetään että joku muu ne vei.
Hakataan leluja rikki kiviin kun ne on kuulemma ihan huonoja (meidän leluja, ei tämän toisen lapsen)
Jne jne..
Siis kaikkea ihan älytöntä. Minua ei yhtään huvittaisi antaa lapsien leikkiä keskenään mutta kun ei niitä muitakaan kavereita juurikaan ole.

Lapsen vanhempia ei kiinnosta, lapset kun on vaan tuollaisia..

 

[Pretty]

Parempi ilman kaveria kuin kuvaamasi kaveri.

Kerrot kaverille ja omalle lapsellesi, että teillä ei leikitä tuolla tavoin.

Kysele vaikka eskarikavereita/kerhokavereita kylään, jätät niiden vanhemmille oman p.numerosi ja kerrot että pyytäisit leikkimään.

 

[Molleri]

Olet siis jutellut lapsen vanhempien kanssa?

 

[Wilpuri]

No mieluummin ilman kaveria kuin tuollaisen kanssa.

siskon tytöllä on vähän samantapainen kaveri, joka ehdottaa kaikkea kun ei kotona saa tehdä esim. Siskon tytön Bratz-nukeilta piti leikata, salaa, hiukset lyhkäisiksi, siskon koiralle pukea vaatteita päälle vaikka näistä kaikista on kielletty.

 

[surkunen]

Olen jutellut. Kuulemma lapsi on niin vahvatahtoinen ja meidän lapsi niin pehmeä että vähän saisi karaistua. Eli umpikuja.
Lapset tykkää leikkiä keskenään ja hyvänä päivänä hommat sujuu. Mutta sitten on niitä päiviä että voi itku. Meillä ei esimerkiksi ole luvallista lyödä kun tulee riita mutta tämä lapsi lyö ihan surutta kun hermo menee, kiva sanoa omalle lapselle että lyöminen on väärin kun toinen mäiskii suksensauvalla. Minä komennan ja lähetän kotiin ja joskus olen jopa soittanut perään mutta ei auta.
Sisällä leikkiminen tarkoittaa sitä että kaikki tavarat revitään lattialle ja aletaan riehua.

Muutaman kerran oma lapsi on tullut sisälle ja kertonut että minä olen kuulemma typerä kaverin mielestä kun komennan ja kaveria ei kuulemma kiinnosta mun sanomiset tippaakaan.

 

[Wilpuri]

No kyllä minäkin tuossa vaiheessa komentaisin jos suksisauvalla löydään, tai ylipäätään lyödään ketään. Ei se naapurin muksukaan siitä rikki mene jos vähän komentaa, tiedä vaikka vahingossa oppisi jotain tapojakin...

Tai voithan sanoa että sille naapurin muksulle että meillä on tällaiset pelisäännöt ulkona ja sisällä leikkimistä varten että jos ei kiinnosta niitä noudattaa niin ei tarvitse tulla leikkimään.

 

[surkunen]

Minä komennan. Olen sanonut että meillä ei näin toimita ja jos ei mene jakeluun niin näkemiin. Mutta kun ongelma on kun käännän selkäni, sitte taas homma jatkuu. Ja tämän lapsen mielestä vika ei ole koskaan hänen. "Kun tuo ärsytti niin löin" No sitten komennan molempia, siis omaa lasta yhtälailla.
"Kyl tota kissaa saa heitellä kävyillä kun se on mun kissa" No, hitto ei saa eläimiä kiusata.

Minä olen ihan valmis. Nousee karvat pystyyn kun mukelo näkyykään.

 

[vieras]

Hyvähän se olisi karaistua. Lyöminen on väärin ja sinä sanot sen. Lapsen pitää uskoa sinua eikä maailman pahuutta. Usko itsekin siihen. Koulussa kuitenkin viimeistään on vahvoja pikkupetoja jotka johdattelevat harhateille, jos ei lapsella ole omaa selkärankaa. Valitettavasti kiltteydellä jää vain pelinappulaksi. Hyvä ihminen voi kuitenkin olla vaikka sanoisi "ei". Liika kiltteys on toisten silmissä vain typeryyttä.

 

[surkunen]

Minä en siltikään taida haluta että lapseni "karaistuu" suorastaan raivostuttavaksi pikkuhirviöksi. Tiedän että pitäisi olla ronskimpi ja siinä yritän häntä tukea mutta minusta vahvuudella ei ole mitään tekemistä sen kanssa että ollaan täysin piittaamattomia yleisistä säännöistä.

 

[piina]

Mun nyt 11v poika on onnistunut aina kavereeraamaan kuvailemasi naapurinkakaran kanssa. Ainut ero vain on se, että oma lapseni ei myöskään mikään rauhallisuuden perikuva ole. Mä en ole halunnut kieltää lapseltani kavereita, mutta usein olen joutunut sanomaan, että et saa leikkiä sen kaverin kanssa ennenkuin osaavat olla kunnolla. Monet kerrat on poika ollut viikon kotiarestissa ja kun on ulos päässyt on kaveri ehdottanut karkaamista ja taas uusi viikon aresti... Onneksi nyt kun ikää on tullut on kaveritkin saaneet lisää älliä ja oma poikakin rauhoittunut.

 

[surkunen]

Meillä on ollut arestia käytössä muutaman kerran ja olen antanut kiellon tälle lapselle että nyt meni liian pitkälle, hetki taukoa mutta aina vaan jatkuu uudestaan.
Mutta jospa tuo lapsi löytäisi uusia kavereita eskarista vaikka että saisi muutakin kokemusta.

 

["Nipa"]

On aikuisten tehtävä ohjata nähdessään ei-tovottua käytöstä tms. Ja minä ainakin ihan varmasti komentaisin aika raivokkaasti ja laittaisin sen pennun ojennukseen.
Ärsyttää nämä vanhemmat ja heidän kauhukakaransa joille ei kotona opeteta käytöstapoja ja vanhemmat on niin laiskoja ettei viitti persettään nostaa kotisohvalta. Silloin olisi parempi olla hankkimatta kakaroita jos ei niistä viittitä kasvattaa kunnon kansalaisia.