P
"pätkis"
Vieras
Itse olen ihan tyytyväinen,että töitä edes joskus on.Olen kouluttautunut laitoshuoltajaksi ja teen tällä hetkellä siivoojan sijaisuuksia kunnalla.Eli työtä tulee epämääräisissä pätkissä.Viimeiset 3 vkoa olin työssä,nyt tänään työttömänä ja menossa iltapv jutskaamaan työnantajan kanssa seuraavasta pätkästä.Miehen asenne kummastuttaa..Murjottaa aina,kun minulla työttömiä päiviä(joita ei paljoa ole),on sanonutkin että meinaa olla pahalla päällä niin kauan kun minulla työtön-päiviä..Painostaa hakemaan pysyvämpää työtä ja niinhän olen tehnytkin,mutta tällä sekunnilla niitä ei ole tarjolla.Olen hakenut myös oppisopimuspaikkoja kouluttautuakseni muulle alalle,mutta ei ole vielä onnannut.Tavanomaiseen opiskeluun opintotuella ei ole varaa,mies on sitä lujasti vastaan,kun kerta perheellämme yhteinen talous on.
Mutta tosiaan se ärsyttää,kun toinen on niin negatiivinen ja minä taas ihan hyvilläni ja optimistisesti suhtautuva tulevaisuuden suhteen.Työpisteeni sijaiisevat kävelymatkan päässä ja siitäkin olen iloinen,koska kesällä kuljin eri työnantajalla ja työpäiviä pidensivät bussimatkat.
Tyydynkö teidän mielestänne liian vähään,pitäisikö vain murjottaa niin kuin mies tekee?
Mutta tosiaan se ärsyttää,kun toinen on niin negatiivinen ja minä taas ihan hyvilläni ja optimistisesti suhtautuva tulevaisuuden suhteen.Työpisteeni sijaiisevat kävelymatkan päässä ja siitäkin olen iloinen,koska kesällä kuljin eri työnantajalla ja työpäiviä pidensivät bussimatkat.
Tyydynkö teidän mielestänne liian vähään,pitäisikö vain murjottaa niin kuin mies tekee?
