ärsyttääkö teitä (lasten kavereista)

[FMN]

Enemmän mua ärsyttää jos tullaan suoraan jääkaapille( siis lapsi joka ei koskaan ole meillä käynyt) tai ollaan et hyi en syö.
Toinen mitä oletan on tietyt ruokatavat kuten käsien pesu(eikä sanota et "kun ei kotonakaan tarvitse")
kiittäminen ruuan jälkeen
ja astoiden vieminen tiskipöydälle.
Nää on mua nyppinyt yhdessä tytön kaverissa.
Mutta ruokaa saa meiltä aina, sitten mä olen vaikka syömättä jos ei muuten riittäisi, tyttö kyllä ilmoittaa etukäteen ketä tulee ni tiedän kysellä allergiat ja että syövätkö meillä ni osaa pikkasen varautua tekemään isomman kastikkeen tms.

Siis mitäh?! Ihmettelin jo tuota ap:n viestiä, että millaisia kavereita teidän lapsilta oikein löytyy, mutta nyt ihmettelen kyllä vielä enemmän. Onko nää nyt ihan oikeasti tosijuttuja vai "pikkasen" liioiteltuja kuitenkin? Meillä ei kyllä tuollaisia kavereita ole näkynyt, ja jos näkyisi, niin alkaisin ehkä vähän laajemminkin miettiä, että voisko hienovaraisesti ohjailla lapsia hiukan eri kaveripiiríin...

 

[onneksi enää yksi kotona]

joo on mulla tavat ja osaan vaatia niitä muiltakin ja tarkoitin noilla "tilausravintola asiakkailla "juuri tuota ap: kuvailemaa käytöstä että käskemättä pöytään rynnitään ja luetellaan mitä syö.

Meillä on näiden miltei 20 vuoden aikana ollut jo satoja kertoja lasten kavereita syömässä, mutta yksikään näistä kavereista ei ole koskaan käyttäytynyt em tavalla. En osaa sanoa, miten olisin suhtautunut, jos joku noin olisi käyttäytynyt.

Meillä kolmenkymmenen, eikä ketään noin moukkamaisia. Kai lapseni ovat fiksuja ja osaavat valita kaverinsa

 

[Eija]

Minun on ollut pakko ottaa tavaks että meillä ei syö muut kun omat muksut. Meilläki kun on 4 lasta, ja joskus saattaa olla yhtäaikaa täällä 4-5 vierastakin, niin en oikein voi kaikkia ruokkia. vaikka ollaan iso perhe niin en nyt kuitenkaan tuplaten jaksa,halua,kykene laittamaan ruokaa

 

[onneksi enää yksi kotona]

No tääpä se on..jos siellä toisessaki päässä ollaan vieraanvaraisia. Mutta usein näin ei ole.

Meillä just lapsuudessa meille kyllä tuli kavereita kylään syömään, mutta heillä ei koskaan saanu ruokaa -edes yökylässä! Ja nämä lapset saivat aina meillä yökylässä ruokaa. Eli piti itse viedä aina eväät, jos aikoi syödä..Joten tämmöset ei meille sit ollu enää tervetulleita syömään kuin joskus. Ei joka päivä.

Meilläkään ei ole mitään vastavuoroisuutta ollut vaan nämä lasten kaverit ovat syöneet meillä eikä toisinpäin. Myös yökyläilyt on usein olleet niin, että kaverit on meillä eikä mun lapseni kavereillaan. Näin jälkikäteen olen ajatellut, että systeemi on ollut ihan älyttömän hyvä. Eipä ole tarvinnut juuri miettiä, missä nuorisoni luuhaa tai onko siellä kaverin kotona nyt varmasti vanhemmat kotona vai menossa suurenluokan ryyppyjuhlat.

Näin jälkikäteen olen ajatellut, että systeemi on ollut ihan älyttömän hyvä. Eipä ole tarvinnut juuri miettiä, missä nuorisoni luuhaa tai onko siellä kaverin kotona nyt varmasti vanhemmat kotona vai menossa suurenluokan ryyppyjuhlat.


Juuri noin, kuin suustani sanottuna. On niin turvallinen olo kun kaikki täällä.

 

[Mymmeliini]

Kääks, mulle tuli tästä ketjusta hirveä deja-vu lapsuuteen... Olin sellainen tosi nössö ja kiltti lapsi, harvoin uskaltauduin kavereiden kotiin edes leikkimään, ja sitten kerran kun olin naapurin siskosten luona, heille tuli ruoka-aika, ja isä tokaisi mulle tosi epäystävälliseen sävyyn, että me syödään nyt, voit odotella tossa eteisessä (?) tai mennä (kerrostalon) pihaan odottamaan, huudetaan sitten ikkunasta kun voit tulla takaisin. Muistan sen vieläkin, lähdin itkien kotiin, kun tuli just sellainen olo, että olisin ollut siellä muka ruokaa norkoamassa.

No joo, meillä ei vielä ajankohtaista, taaperoikäisen kaverit olen suosiolla ruokkinut. Jos kyläileviä lapsia on runsaasti samalla kertaa, niin voisi olla aika mahdotonta kaikkia ruokkia, mutta jos kavereita on yksi, niin eiköhän hänelle aina ruokaa riitä!

 

[vieras]

Mä itse söin miltein joka päivä lapsuuden parhaan kaverin kotona ja nämä olivat kuin toiset vanhempani. Muutoinkin lapsuudessani useimmissa perheissä oli niin, että sain syödä. Oli peräti eriskummallista, jos jossain perheessä ei saanut ruokaa ja ajattelin heitä huonotuloisina, mitä olivatkin. Ja mitään ökyrikkaita en ole koskaan tuntenutkaan, vaan lähipiirissäni Helsingin lähiössä oli tavallisia duunariperheitä. Näin 90-luvulla.

Toivon, että itselläni ei koskaan ole niin tiukkaa, ettei olisi varaa lapsen läheisimmille ystäville (toki yhdelle kerrallaan) tarjota ateriaa. Kyllä ruokaa kuitenkin tulisi sen verran olla, että voi ottaa halutessaan lisää. Sitäpaitsi lapsi syö huomattavasti paremmin, kun kaverikin on syömässä, jollei tämä sitten ole joku supernirso.

 

[sipuli]

Enemmän mua ärsyttää jos tullaan suoraan jääkaapille( siis lapsi joka ei koskaan ole meillä käynyt) tai ollaan et hyi en syö.
Toinen mitä oletan on tietyt ruokatavat kuten käsien pesu(eikä sanota et "kun ei kotonakaan tarvitse")
kiittäminen ruuan jälkeen
ja astoiden vieminen tiskipöydälle.
Nää on mua nyppinyt yhdessä tytön kaverissa.
Mutta ruokaa saa meiltä aina, sitten mä olen vaikka syömättä jos ei muuten riittäisi, tyttö kyllä ilmoittaa etukäteen ketä tulee ni tiedän kysellä allergiat ja että syövätkö meillä ni osaa pikkasen varautua tekemään isomman kastikkeen tms.

Siis mitäh?! Ihmettelin jo tuota ap:n viestiä, että millaisia kavereita teidän lapsilta oikein löytyy, mutta nyt ihmettelen kyllä vielä enemmän. Onko nää nyt ihan oikeasti tosijuttuja vai "pikkasen" liioiteltuja kuitenkin? Meillä ei kyllä tuollaisia kavereita ole näkynyt, ja jos näkyisi, niin alkaisin ehkä vähän laajemminkin miettiä, että voisko hienovaraisesti ohjailla lapsia hiukan eri kaveripiiríin...

Kyllä tää on ihan tosi juttu!
Meidän tytön käytöstavat on pysyneet onneksi ennallaan, joten en mä käytöstapojen puutteellisuuden vuoksi likkoja kuitenkaan ohjailisi erilleen, vaikka se mua nyppiikin.

 

[vieras]

Meillä on tapana olla lapsia kohtaan ihan yhtä vieraanvaraisia kuin aikuisiakin kohtaan. Eli kylässä oleville lapsille tarjotaan ruoka, jos ovat ruoka-aikaan kylässä. Isäntäväki syö sitten muuta, jos ruoka ei riitä kaikille. Jos jotkut lapset ovat usein meillä ruokailemassa, heidän kotiinsa tiedotetaan etukäteen, että milloin voi tulla kylään. "Meillä on ruoka-aika viideltä, voitte tulla kylään sen jälkeen, eli vähän jälkeen kuuden."

 

[Kuten ketjussa tuleekin esille]

Niin paljon vaikuttaa lasten ikä ja kyläilytilanne. Kyllähän meilläkin selkeästi ennen tiedossa olevat vieraat, kauempaa tulevat ja tottakai yökyläläiset saa ruokaa. Näistä naapurin muksuista sitten vähän tilanteen mukaan - eli jos ruokaa on runsaasti ja lapsia ei ole laumaa (noita esikoisen luokkakavereita saattaa olla pihalla puolenkymmentä kerralla pelaamassa) niin pyydetään syömään, mutta ei siitä yksinkertaisesti mitään tulisi, että aina pitäisi ruokkia kaikki jotka täällä on. Jos tuossa tien toisella puolella asuu, niin käyvät syömässä helposti kotonakin, perheet tuntien tietää että heidätkin sinne odotetaan syömään.

Näistä "minä ensin" tapauksista ei ole paljoa kokemusta, mutta valitettavasti niitäkin on nähty - ikävä kyllä ovat usein niitä, joita ei koskaan kotiin syömään soitellakaan tai muutenkaan kovin sinne kaipailla... Ja jos heille aina antaa ruokaa, rupeavat käytännössä asumaan ja tilaamaan herkkuja jne...