Hae Anna.fi-sivustolta

Arvosteleeko perheesi ulkonäköäsi?

Viestiketju osiossa 'Ihmissuhteet' , käynnistäjänä Jouluaattonakin piti..., 24.12.2009.

  1. Onko tällaista muualla? Koko ikäni ovat molemmat vanhempani ja siskoni aina jaksaneet huomautella lihomisestani, laihtumisestani, satunnaisesta näppylästä poskessa, liian pienistä housuista, liian suurista housuista, väärän värisestä paidasta....millon mistäkin.

    Tosi mukavaa keskustella esim. äidin kanssa jostain aivan aiheesta kun toinen yhtäkkiä kesken lauseen töksäyttää "hei sullon finni poskessa" tai "sun maha on sitten kasvanu!"....Menee kyllä aina tunnelma pilalle.


    Huoh.... :/
     
  2. 89765889 Vierailija


    Joo toi ei oo kivaa, jos kuka tahansa huomauttelee jotain negatiivista ulkonäöstä. Kaikkein pahin on, jos oma seurustelukaveri tulee kertoneeksi, kuinka häntä häiritsee sun ulkonäössä vaikka mikä. Tiedän kokemuksesta... Erohan siitä sit tuli, ku ei omaa ulkonäköä voi ihan toisenlaiseksikaan muuttaa. Kun ei plastiikkakirurgille viitti mennä siks, että ulkonäkö ei satu jotakuta miellyttämään!
     
  3. Reposki Vierailija

    Muistan aikanaa kun olin yläasteikäinen ja Iskän naisystävä jatkuvasi mollasi minua. Olin liian lihava, pitkä, tyhmä jne.. Hän oli muutenkin mustasukkainen minusta ja sisarestani. Isämme ei olisi saanut tehdä mitään meidän kanssa. Onneksi he erosivat.

    Vaikka tuosta ajata on kauan, tulee asia aina mieleen kun tapaan tuon naikkosen.. Joitain asioita ei vaan ikinä unohda.
     
  4. jotain kiusaa aina Vierailija

    On kuule mulle sattunut. Isä ja veli molemmat sanoneet lapsuudessa mun ulkonäöstä, että olen hirveän näköinen. Veli sanoi, että hänen likkakaverit on hyvännäköisiä ja niillä on upeat hiukset jne. Mua haukuttiin milloin mistäkin. Kamalaa se oli, kun veli teki omat posket pulleiksi, että näytän sellaiselta. Kun sitten olen myöhemmin nähnyt veljen entiset morsmaikut, niin ei ne ole kovin kauniita enään kun ikää on tullut. Se oli hirveätä piinaa koko lapsuuden ajan, kun veli oli aina mua haukkumassa rumaksi läskiksi. Sitä mä ihmettelen, kun olen saanut kehua ulkonäöstä ja edelleen katsotaan. Veljen entinen morsian, sanoi kerran, että olenpa nätti. Sitten mun mieheni velikin kerran alkoi puhua mun ulkoisia olemuksesta, että olenko lihonut vai laihtunut.
     
  5. Sasuska Vierailija

    Mm. jouluna: Minä juttelin niitä näitä (töistä, kavereista, poikaystävästä...), kun yhtäkkiä "miten sulla on noin tummat silmäaluset??!!" Tokaisin vain, että jaa, en tiiä ja jatkoin taas toisesta aiheesta. Hetken päästä: "Miten sulle on alkanut tulla noita näppyjä?" No en mitenkään itsekään niistä nauti ja näen ne kyllä ominkin silmin joka aamu ja muistan ihan varmasti päivälläkin! Tokaisin taas jotain, että enpä tiedä ja vaihdoin aihetta. Ja taas: "Kylläpä noi silmälasit tekee sulle kovat varjot tohon silmien alle!!!"

    Niinku mitä v....a?! Mutta tätä se on aina ollut. "Onks sulla kylmä, ku noin istut?" Ei oo. "Taitaa sulla olla, ota villasukat!" No en tarvii, ihan hyvä näin. "Laita nyt ne villasukat!"

    Kun astuu ovesta sisään: "Missäs sun pipos on? Ja noin kevyt takki, ei tolla tarkene!"

    Ja just ne farkut, milloin ne on liian kireät, milloin liian pienet, milloin muuten vain huonot. Tukka on sähköinen, likainen, takkuinen, sekainen, ruma. "Kyllä sulle sitten NIIN hyvin sopis tukka ponnarille!"

    En mäkään koko ajan huomauttele mahan koosta, ryhdistä, tukasta, syömisestä, tekemisestä, tekemättä jättämisestä! Mutta vissiin pitäisi!!!

    Olen tullut siihen tulokseen, että kyse on huonosta itsetunnosta ja jostain katkeruudesta: kun ei itse nuorena voinut/uskaltanut tms. on lytättävä muut, jotka voivat, uskaltavat ja haluavat.

    Valitettavasti lyttääjiin ei voi vaikuttaa. Onneksi omaan suhtautumiseen voi. Sivuuta siis huomiot tai sano, että tuo loukkaa, voisitko olla hiljaa, jos et osaa muutakaan sanoa. Ja vaihda puheenaihetta.

    Muilla ideoita???
     
  6. Ruma ankanpoikanen Vierailija

    Vanhempani, kummitätini, mummoni ja sisareni harrastivat tätä erityisesti kun olin lapsi tai murrosikäinen. Nyt aikuisena voi hyvin sanoa takaisin, mutta kyllä ne lapsena kuullut jutut muistaa vieläkin...

    Sukuni kommenttejen perusteella minussa oli kaikkea liikaa. Jalat olivat paksut, takamus oli iso kuin "emännän perse", niska oli paksu ja nenä oli iso. Kummitätini arveli miesten löytävän kauniimpiakin naisia kuin minä. Isän mielestä olin pöllön näköinen. Olin kuitenkin silloinkin normaalipainoinen, vaikkei siltä tuntunut. Tietenkin sukun kommentoi myös iho-ongelmia tai jos hiusten pyörteinen oli huonosti niin huomauteltiin "kaljusta päälaesta".

    Ensimmäinen pitkäaikainen poikaystäväni teki todella hyvää itsetunnolleni puhumalla minusta hyvännäköisenä ja kehumalla erityisesti peppuani. Samoin täysin tuntemattomat ihmiset ovat saaneet mieleni ilahtumaan ulkonäkööni liittyen. Tosin edelleenkin hämmennyn, mikäli kuulen ulkopuolisilta positiivisia kommentteja ulkonäöstäni.

    Aikuisena olen päättänyt, etten koskaan - koskaan! arvioi tuttujen lasten tai murrosikäisten ulkonäköä negatiivisesti.
     
  7. Varjotar Killing Whispers

    liittynyt:
    05.07.2008
    Viestejä:
    7 015
    Saadut tykkäykset:
    0
    Juu. Perheenjäsenet eivät ottaneet hyväksyäkseen, että olen mitä olen eikä siihen kitinät auta. Vieläkin jaksavat heittää vitsiä tyylistä, kesät talvet ymmärtämättä että se jää mieleen eikä tosiaa naurata. Esimerkiksi kaulapannat on kielletty, samoin nivelsormukset...
     
  8. Western Vierailija

    Kyllä on törkeää käytöstä jos oma perhe arvostelee ulkonäköäsi.
    Mitähän he ovat valmiit sanomaan vieraammille.
     
  9. Sasuska Vierailija

    Kerran tuli ystäväni käymään, oltiin jotain 12-13-vuotiaita. Ystäväni oli värjännyt hiuksensa punaisiksi ja ensimmäiseksi hän sai kuulla, että "kyllä sulle vaan sopis paremmin se sun oma väris!!!". Hiusten värjäys oli aika iso juttu tuon ikäiselle!

    Tosi kiva... :p

    Ja kaikkea muuta vastaavaa...
     
  10. arvosteleee Vierailija

    pokani arvostelee, hänen mielestään olen maailman kaunein äiti. Häntä harmitti kun laitoin facebookiin kuvan , joka ei ollut hänen mielestään niin hyvän näköinen kun oikeasti olen. En oli viitsinyt vaihtaa kuvaa
     
  11. arvostelee Vierailija

    Korjaus siis poikani ei pokani
     
  12. LF hejsan

    liittynyt:
    26.10.2008
    Viestejä:
    1 299
    Saadut tykkäykset:
    0
    Toisen ulkonäköä arvostelevat eivät ajattele nenäänsä pitemmälle. Alituinen toisen arvosteleminen johtunee arvostelijan omasta näkemyksestä itseensä. Kun moittii toista, on se osoitus itselleen että "minä ainakaan en ole tuollainen".

    Jos joku kysyy ulkonäöstään tai haluaa neuvoja, se on asia aiavan erikseen.

    Minun perheessä ei olla arvosteltu toisten ulkonäösta. Se tästä vielä puuttuisi. :D On sen näköinen kun on. Harvoin ulkonäölleen mitään voi.

    Jos pitää itsestään, on tyytyväinen itseensä, ei silloin tee edes mieli arvostella toisten ulkonäköä.

    Jotta älkää ottako sitä kovin vakavasti jos ulkonäköanne arvostellaan. Ajatelkaa että arvostelija ei kritisoi hyvyyttään. Jotta kysymys kuuluukin: Miksi arvostelija kritisoi ja moittii toisten ulkonäköä? ;)
    .
     
  13. Isonokka Vierailija

    Omat vanhempiani - ja varsinkin isä - arvosteli ulkonäköäni jatkuvasti kun olin teini-iässä. Voitte arvata että se ei ainakaan edesauttanut itsetunnon kehittymistä, päinvastoin. Pahinta kai oli se, että uskoin olevani niin ruma että en tule koskaan "kelpaamaan" kenellekään. No, eihän siinä niin käynyt, mutta kannan hautaani asti mielessäni isän loukkaavia sanoja. Olen nyt 50-vuotias.
     
  14. M33 Vierailija

    Läheisten kuuluu mielestäni huomauttaa virheistä. Kukaan muu ei välttämättä kehtaa, vaikka ehkä pitäisi. Vaatteet voivat olla rumat, samoin tukka. Ryhti tai esiintyminen voi olla huonoa. Sekä palautteen antaminen että sen vastaanottaminen on kuitenkin taitolaji. Kyvyttömästä huomauttelustakin voi huomauttaa - jos kehtaa.
     
  15. Isonokka Vierailija

    Kysessä ei todellakaan ole ns. ulkoiset seikat joita voi muuttaa (vaatetus yms.) vaan fyysiset ominaisuudet joihin ei todellakaan pysty itse vaikuttamaan - muutoin kuin plastiikkakirurgialla jos silläkään. Läheisten ei todellakaan pidä huomautella vaikka isosta suusta tai tihrusilmistä - ne on syntymässä saatu!
     
  16. kele Vierailija

    Juu, olen parikymppinen nuori nainen ja tänäkin päivänä äitini jaksaa ihmetyttää minua uskomattomilla kommenteillaan ja oikeastaan tavalla, jolla sanoo ne, vielä enemmän.

    Hyvä esimerkki on lihavuuteni, joka alkoi joskus kouluiässä kun söin ahdistukseeni ja sain ruokaa/herkkuja palkinnoksi sekä lohduksi. Laihdun seiskalla masennuksen takia ja näytän sen ajan kuvissa siltä että purskahdan kohta itkuun. Äitini pitää paljon valokuvia esillä mutta minusta on vain vauvakuvan lisäksi tuo seiskan kuva; "olet muissa niin turvonneen näköinen". Kyllä teki häijyä tuon kuuleminen! Sama äiti ei ota tosissaan diagnoosejani ja vähättelee mm. masennusta ja ahmimishäiriötäni. :(

    Paras heitto taisi tulla vähän aikaa sitten kun hänen oli taas PAKKO ottaa puheeksi ulkonäköni ja ihmetellä ääneen mm. tukkaani ("yhtään lyhyemmäksi ET leikkaa!", "ei ainakaan sitä punaista väriä sitten" jne.), vaatteitani sekä taas kerran...painoani. Huokaisi ja otti sellaisen "muka-empaattisen" ilmeen: "ootko sä x aatellu koskaan et menisit laihdutusleikkaukseen?" !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

    Tuon jälkeen en ole ollut juurikaan tekemisissä äidin kanssa. En ole hänestä mitenkään riippuvainen mutta hyväkäytöksisyyden takia en koskaan saanut sanottua hänelle vastaankaan, myötäilin vaan. Nyt se on loppu.

    ps. Joululoman aikana olen käsitellyt paljon menneisyyden taakkoja ja vaaka näyttää -3 kiloa. Kyllä se tästä.
     
  17. Ei todellakaan! Vierailija

    No eivät arvostele, herranjumala! Omassa perheessä ja omassa kodissa täytyy jokaisen saada olla just sellainen kuin on. Eihän siellä muuten voi kasvaa omaksi itsekseen! Kun käytös ja hygienia on kunnossa, niin kaikkeen muuhun puuttuminen on törkeää.
     
  18. Ei meilläkään arvostella - kehumme vain minkä kerkiämmä. Ihan totta.

    Kaikista löytyy jotakin hyvää sanottavaa, yleensä paljonkin, kunhan ne vain haluaa nähdä. Ja meillä ihan vilpittömästi halutaan.
     
  19. AP Vierailija

    Niinpä, kunpa kaikissa perheissä elettäisiin tuon mukaan.
     
  20. arvostellaan Vierailija

    miksi muka arvostelussa on jotain pahaa.tässä sanakirjan määritelmä ei se arviostelui ole aina negattiivista
    Arvostella

    määrittää jnk arvo hyvien ja huonojen puolien perusteella, arvioida. Arvostella jtak tasapuolisesti, rakentavasti. Arvostella näyttelykoiria, uimahyppyjä. Oppilaan tietojen ja taitojen arvosteleminen. Ihmisen tekoja on arvosteltava hänen vaikuttimiensa mukaan.
    2. us. nimenomaan moittivasta suhtautumisesta, kritisoida. Kärkäs arvostelemaan. Oppositio arvosteli ankarasti hallitusta. Tätä teoriaa on syystä arvosteltu.
    3. arvioida julkisesti taiteen t. tieteen tuloksia vars. jssak sanoma- t. aikakauslehdessä. Arvostella kirjallisuutta, musiikkia. Lähettää teos arvosteltavaksi.
     
  21. GSP Vierailija

    Ylipainosta saa ja pitääkin huomauttaa koska kyse on kuitenkin terveydestä. Itse olin lukioaikoina n. 20 kiloa ylipainoinen ja vanhempani huomauttelivat asiasta jatkuvasti minulle. Tottakai se sattui, mutta nykyään olen siitä kiitollinen koska urheilin kilot pois ja nyt yli 10-vuotta myöhemmin edelleen sporttisen näköinen.
     
  22. expullero Vierailija


    No hyvä kun sulla tuo toimi noin. En kyllä luottaisi siihen, että ylipainosta huomautteleminen johtaisi mihinkään positiivisiin tuloksiin. Moni kun syö ihan silkkaan syyllisyyteen tai pahaan oloon. Sitä paitsi teini-ikäisen vanhempien on aika kornia huomautella lapselleen lihavuudesta - harvapa teini itse huolehtii syömisistään. Yleensä ne epäterveelliset ruuat ja ravintotottumukset ovat peräisin mammalta ja papalta.

    Mun vanhempani huomauttelivat kaikkein eniten sitten kun olin laihtunut. Äidin mielestä olin "riutunut" ja "keltatautautinen" ja "heikko" yms. Jatkuvasti huomautteli myös syömisistä tai oletti "sää et taida syödä yhtään mitään". Enkä tosiaan laihtunut miksikään anorektikoksi, vaan lihavasta normaalipainoiseksi (olin lapsesta asti lihava ja aloin laihtua vasta kolmekymppisenä). Nähtävästi "karkasin" vanhempieni ulottumattomiin, kun ulkonäköni muuttui. Se oli itsenäistymistä - ja sellaisena heille pelottava ja huolestuttava asia. Samoihin aikoihin kaikki vaatteenikin olivat heidän mielestään liian lyhyitä/pitkiä/tiukkoja/löysiä, yleensä VÄÄRIÄ. Hiuksetkin olisi pitänyt kasvattaa/lyhentää/värjätä. Jossain kohden, vuosien vänkytyksen jälkeen, alkoi tulla positiivisiakin kommentteja.
     
  23. EevaReijaAnnaLiisa Vierailija

    Ei meilläkään mikään kelpaa, vaan varsinkin äidin taholta on AINA jotakin negatiivista huomauttamista. Paino on kuitenkin kaikkein mieluisin aihe.

    Lukioikäisenä painoin noin 70 kiloa ja olin hieman pullukka olematta kuitenkaan ylipainoinen (en ole koskaan ollut). Sillon äiti jaksoi huokailla "voi kun oisit nätti jos oisit hoikempi". Äiti on itse lihava, siis ihan ylipainoinen, ollut viimeiset 30 vuotta. Parikymppisenä laihduin liikuntakärpäsen myötä n. 62-kiloiseksi ja olin ulkomuotooni todella tyytyväinen. Sillon olin äidin mielestä aivan liian laiha ja ylipainoiselta siskolta sain kuulla olevani ällöttävä anorektikko, sairas ihminen joka varmasti laskee jokaisen kurkunviipaleenkin kalorit. Kateutta?

    Lähes 10 vuotta olin samassa 62 kg painossa. Nyt olen viime parin viime vuoden aikana lihonut lähes 10 kiloa. Tänä syksynä olen kuullut joka kerta äidin tavatessani "kamala ku sun maha on kasvanut", "ei sun käsivarret ennen noin paksut olleet", "sulla on tullut niskaankin tommosta läskiä", "sä oot lihonut".

    Niinkuin minä aikuinen ihminen muka tarvitsisin äitiä parin viikon välein kertomaan lihomisestani/laihtumisestani!
     
  24. seinäruusukki Vierailija


    Heip!
    Olen äiti n. 50 v. ja sutjakka kun on on tullut harrastettua nuoruudesta yhtä sun toista urheilua.
    Tyttäreni on ihan muuta kokoluokkaa, mutta eipä ole tullut koskaan sanottua pahaa komenttia hänen ulkonäöstä.
    Kaunis on kuin kukkanen kiloineen päivineen.
    Olen myöskin saanut joka sukukokouksisssa kommentteja,että olen lihonut/laihtunut, kauniinpi/rumempi kuin viimeksi.
    Vaikka olen ollut juuri se sama ihminen kuin ennen.
    Älä välitä typerien ihmisten heitoista (ei ole helppoa), mutta yritä ylittää ne.
    Pus&kram
    Mamma eräs
     
  25. Mademoiselle Vierailija


    Älä välitä. Oma yli 70 v. äitini jaksaa jauhaa samaa virttä kiloistani. Olen teini-iästä lähemmäs nelikymppiseksi ollut kokoluokkaa 55-60 kiloa. Nyt iltatähden jälkeen kymmenen kiloa kauniimpana olen äidilleni kauhistus. Jos huomautus ei ole henkilökohtainen, niin kehutaan tuttuja. Nämä kun ovat niin hoikkia. Nuorempana olisin alistunut, nyt olen käskenyt rouvan katsoa itse ensin peiliin ja todennut, että on turha nalkuttaa, koska sillä ei ole vaikutusta. Minähän pidän itsestäni tälläisenä.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti