Eihän tuo taaskaan ole mitään muuta kuin sitä, että emäntä pönkittää omaa äitiyttään. Se ei ole vieläkään tajunnut sitä, että on oikeasti olemassa erilaisia lapsia, erilaisia äitejä, erilaisia elämäntilanteita ja erilaisia aikoja. Sen oma lapsi on vielä niin pieni, että on helppo kuvitella olevansa aina oikeassa. Musta olisi kiva jutella näistä asioista uudelleen Ninan kanssa kun hänellä on vaikka kaksi tai kolme lasta ja ehkä joku heistä jo kouluikäinenkin. Toki hänellä on paljon kokemusta siskonsa lapsista, mutta yhtä lailla on kasvatusalan ammattilaiset hukassa omien lastensa kanssa aika ajoin.
Idealismi on jees, mutta onko Ninan tapa suhtautua hänen ajatuksista poikkeaviin ihmisiin ja ajatuksiin kovinkaan aikuismainen ("olet jälkeenjäänyt jos et ruoki puolivuotiasta lastasi öisin")? Kantaako se hedelmää? Onko järkähtämättömyys, halveksunta ja haukkuminen se asia, jonka Nina haluaa opettaa omalle lapselleen?
