A
ajatusten virta
Vieras
[/i]Suuri osa nykyään eroaa.... Miksi? Mikä on tehnyt arjesta niin vaikeaa ettei yhdessä jakseta?
Onko syynä ihmisten kasvanut itsekkyys? Ettei enää haluta/jakseta tehdä arjen työtä. Koska onhan se vapautta kun lapset ovat joka toinen viikonloppu tai viikko toisella vanhemmallaan. Saa mennä kuten haluaa. Tai sitten voi vapaasti kuherrella uuden puolison kanssa.
Vai onko se kova maailma? Työ vaatii kovasti lähes kaikilta keillä työtä on. Ei jää voimia tehdä töitä parisuhteen ja arjen eteen.
Vai onko se vain tylsyys? Elämähän on suurimmalta osin tylsää arkea. Ei ole kivaa, vaan tylsää.
Useasti saa lukea että varsinkin naiset vannovat etteivät enää miestä ota! On niin hyvä olla yksin ja mennä oman mielensä mukaan. Itsekkyyttä? Eikö parisuhteessa voi olla vapaa ja mennä omiakin menoja? Millaista mallia näytetään tällä lapsille?
Hyvä ystäväni on eronnut lastensa isästä. Nyt asuu uuden miehen kanssa. Kysyin kerran mikä on nyt paremmin. Ja ei kuulemma mikään... Ja on sanonut aikaisemmin että jos tällä kokemuksella olisi eroajatuksissa, niin todennäköisesti ei eroaisi. On kuulemma niin hyvästä miehestä luopunut. Onko muilla näitä ajatuksia?
Olen myös lukenut että monet katuvat eroaan. Onko näin? Onko se liitto sittenkin ollut hyvä?
Itse olen näitä asioita paljon miettinyt, nyt haluaisin muiden asiallisia kertomuksia ja ajatuksia.
Onko syynä ihmisten kasvanut itsekkyys? Ettei enää haluta/jakseta tehdä arjen työtä. Koska onhan se vapautta kun lapset ovat joka toinen viikonloppu tai viikko toisella vanhemmallaan. Saa mennä kuten haluaa. Tai sitten voi vapaasti kuherrella uuden puolison kanssa.
Vai onko se kova maailma? Työ vaatii kovasti lähes kaikilta keillä työtä on. Ei jää voimia tehdä töitä parisuhteen ja arjen eteen.
Vai onko se vain tylsyys? Elämähän on suurimmalta osin tylsää arkea. Ei ole kivaa, vaan tylsää.
Useasti saa lukea että varsinkin naiset vannovat etteivät enää miestä ota! On niin hyvä olla yksin ja mennä oman mielensä mukaan. Itsekkyyttä? Eikö parisuhteessa voi olla vapaa ja mennä omiakin menoja? Millaista mallia näytetään tällä lapsille?
Hyvä ystäväni on eronnut lastensa isästä. Nyt asuu uuden miehen kanssa. Kysyin kerran mikä on nyt paremmin. Ja ei kuulemma mikään... Ja on sanonut aikaisemmin että jos tällä kokemuksella olisi eroajatuksissa, niin todennäköisesti ei eroaisi. On kuulemma niin hyvästä miehestä luopunut. Onko muilla näitä ajatuksia?
Olen myös lukenut että monet katuvat eroaan. Onko näin? Onko se liitto sittenkin ollut hyvä?
Itse olen näitä asioita paljon miettinyt, nyt haluaisin muiden asiallisia kertomuksia ja ajatuksia.