Asperger-henkilön ihmisoikeuksia rikottu Joensuussa!

[tilanne on vakava]

Minulla ei ole mitään ongelmia ottaa vastaan apua tai neuvoja yms, JOS minun tilanne vaan oikein ymmärretään ja jos osataan auttaa oikein ja jos ymmärretään mistä on kyse. En myöskään ole mitenkään pahantahtoinen ihminen vaan minä kyllä kunnioitan ja arvostan toista ihmistä ihan oikeasti ja ihan samanlaiset tunteet minulla on kuin muillakin ihmisillä ja empatiakykyäkin löytyy. Mutta jos tilannetta ei ymmärretä oikein, niin silloin tulee ongelmia molemmin puolin.


Täällä päin "apu" on useinkin ollut sitä, että on lyöty lyötyä. Olen ollut lapsesta asti jo valmiiksi monin tavoin särjetty ihminen ja kun olen koettanut saada apua ja kun sitä on mulle yritetty, niin siinä on menty pahimman kerran metsään kun ei ole tajuttu, mistä on ollut kyse. Jo 13-vuotiaana minut ymmärrettiin väärin esim koulussa. Menin opelle höpöttämään asiasta jonka merkitystä en vielä silloin käsittänyt mutta josta ope oletti minun ymmärtävän enemmän kuin mitä silloin oikeasti edes tajusinkaan ja ope oli minulle hyvin ankara enkä ymmärtänyt sille syytä, koska asiaa mistä hän minua nuhteli, en edes käsittänyt sillä tavalla miten moni sen kyllä käsittää jo sinä iässä tai jopa sitä aiemminkin. Mutta minä en käsittänyt.


Oikea keino olisi ollut jutella neutraaliin sävyyn kanssani siitä, että sellaiset asiat ovat jokaisen yksityisasioita eikä niitä ole sopiva mennä koulun pihassa huutelemaan. Minä menin uteliaana tiedustelemaan ja kommentoimaan opettajan seksuaalielämään liittyvää asiaa, mutta en tajunnut asian merkitystä. Siitä nostettiin liian iso kohu ja liian iso haloo silloin. Erikoista ja liekö jotakin kohtalon ivaa myös se, kun saman opettajan entinen ope oli joutunut samanlaisen haloon ja kohun kohteeksi kertoillessaan avoimesti OMASTA seksuaalielämästään eräässä kirjassa ja siitä vitsailtiin niitä legendaarisia "vesisänkyjuttuja" 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa julkisesti. Sen ymmärtää vielä ehkä jotenkin, koska kyseessä oli aikuinen ihminen. Mutta minä olin 13-vuotias ja lapsi silloin vielä enkä ymmärtänyt asiaa senkään vertaa kuin miten normaali 13v ymmärtää.


Myös niinkin pienenä kuin 8-vuotiaana tapahtui niin että kun olin kuullut rumia sanoja isommilta lapsilta, menin opettajan eteen ja huusin päin naamaa opelle: "Vammanen homo nussii!" opettaja suuttui siitä ja laittoi minut käytävälle. En ymmärtänyt syytä sille open suuttumiselle asiasta, koska olin kuullut nuo sanat isommilta lapsilta enkä tiennyt niiden olevan rumia sanoja. Olisin kuitenkin oppinut ymmärtämään noitten sanojen merkityksen jos se olisi minulle kerrottu ja olisi kerrottu, miten nuo sanat voivat vaikuttaa toiseen ihmiseen. En minä sanonut niitä pahalla, vaan ihan siksi kun en ymmärtänyt.



2005 tapahtui asia että pistin välit poikki erääseen ihmiseen joka alkoi minua sättiä ja moralisoida asiasta jonka merkitystä en ymmärrä ja jossa en edes tajua olevan mitään pahaa ja jonka en käsittänyt olevan mitenkään väärin. Silloin minulla oli tapana käydä koulun työntekijän pihassa silittämässä koulun työntekijän koiraa. Minusta se oli ihana koira ja minulle oli iloa koirasta ja minä toin koiralle koirankeksejä ja muitakin herkkuja ja silittelin koiraa. Koulun työntekijä kuitenkin hermostui kun olin aina hänen pihassa joka päivä eikä hänellä ollut monesti sekunninkaan rauhaa, kaikki vapaa-aikani meni koulun työntekijän koiran kanssa pihassa. Siinä oli se hyvä puoli kyllä että sai ainakin koira hyvää seuraa ja mukavan ihmisen joka kävi pitämässä seuraa ja huolehtimassa ja silittämässä koiraa, mutta koulun työntekijä hermostui kun siellä aina ravasin.



Minä en nähnyt enkä näe vieläkään asian olevan niin paha että sitä olis pitäny moralisoida tai pitää pahana. Minun mielestäni se mitä tein oli hyvä teko enkä minä kykene ymmärtämään asioita niin pitkälle kuin mitä terveet ymmärtää. Pahuutena mistä pitäs moralisoida, minä näkisin lähinnä murhan, varastelun, raiskaukset yms mutta jos minä teen jotakin mikä on ihan mukavaa ja hyvää niin en ymmärrä miten se voi olla moraalitonta. Mielestäni tästäkin olis voinut jutella ihan neutraaliin sävyyn, että koulun työntekijä haluaa varmaan omaakin vapaa-aikaa ja että ei kannata mennä sinne häiritsemään pihaan vaan antaa hänen olla omissa oloissaan. Silloin olisin ymmärtänyt asian paremmin. Mutta sitä en ymmärrä miksi asia käännettiin pahuudeksi vaikka en edes tarkoittanut pahaa enkä ymmärrä enkä näe asiassa mitään pahuutta josta pitäisi tuntea syyllisyyttä.




Vuonna 2010 sattui sellainen tilanne, että olin pöljäillyt ihan älyttömästi ja höpissyt mitä sattuu eräälle ihmiselle perhe-asioihin ja vauvoihin yms liittyvää asiaa ja olin mennyt liian pitkälle itse sitä tajuamatta. Sitten jouduin vähän lepäämään tuonne erääseen sairaalaan sen asian vuoksi ja siellä kun sain kuulla että minut katsoo Matti Pitkänen joka oli ainakin silloin tunnettu neuropsykiatrian ylilääkäri, niin minä ajattelin, että ihanaa, pääsen keskustelemaan viisaan ja sivistyneen ihmisen kanssa ja saan todennäköisesti hyvää apua ongelmaani. Oletin myös, että hän ei minua tuomitse pahaksi vaan ymmärtää että joskus menen sekaisin ja ylikuormitun ja että hän osaa vastata tuohon haasteelliseen tilanteeseen juuri niin kuin mitä olen asperger-kirjoista lukenut esimerkkitapauksia minun tilanteeni tyyppisistä tilanteista ja siitä, miten niihin on vastattu Ruotsissa, Yhdysvalloissa ja Australiassa yms eli paikoissa joissa kyseiset kirjat on kirjoitettu. Minä luulin että saan apua. Siinä olin kuitenkin väärässä.



Minulle oli suuri kauhistus ja järkytys, kun viisaaksi luulemani mies, josta olin kuullut hyvää sanottavaa, osoittautuikin oikeaksi ihmishirviöksi joka alkoi latelemaan mulle törkeyksiä päin naamaa ja moittimaan ja sättimään minua asioista joiden merkitystä en ymmärrä ja joita en tarkoittanut pahaksi ja joista en voinut aavistaakaan että ne voisivat jonkun mielestä edes olla mitenkään pahoja asioita. Olin ällikällä lyöty ja järkyttynyt kun minua haukuttiin asioista joita en ymmärrä. Minä olisin odottanut sitä, että hän olisi minulle kertonut ihan perusasioista lähtien että mitä sellainen käytös mitä minulla oli silloin, merkitsee toiselle ihmiselle ja miksi se toinen ihminen sillä tavalla minuun reagoi. Olisin kyllä kuunnellut jos olisi se asia minulle kerrottu ja jos olisi asiallisesti puhuttu siitä ja jos olisin yhdessä hänen kanssa pohtinut, että mitä voisimme tehdä, ettei tilanteet enää toistu, niin olisin ollut yhteistyökykyinen. Vaan ei kerrottu eikä selitetty mulle mitään, oletettiin vaan minun se ilman muuta ymmärtävän samalla tavalla kuin "normaalit" sen ymmärtää. Tiedän, että jotkut lievimmät aspergerit ymmärtävät sellaisia asioita hyvinkin, mutta jos on vaikeaoireinen niin ei välttämättä ymmärrä tai ei ainakaan osaa soveltaa asiaa.




Toinen järkytys oli oikeusavustaja. Minä luulin, että oikeusavustaja olisi viisas ihminen joka ymmärtää ja osaa suhtautua. Mutta katin kontit! Hirveä, Uuno Turhapuron näköinen örisevä peikko, joka alkoi latelemaan hänkin törkeyksiä ja ähisemään ja öhisemään ja röhnöttämään tuolilla muna pystyssä. Tuli mieleen että meinaako se raiskata minut se ukko vai mitä se meinaa. Törkeyksiä lateli sekin äijä ja minua on pahemman kerran ottanut aivoon se, kun täällä on niin sikoja monet ihmiset. Sikoja, juoppoja ja seksuaalisesti häiriintyneitä. Onneksi se ukko ei jääny minun kanssa keskenään, jos olis jääny niin minä tiedän et kyseinen äijä olis raiskannu minut.



Täällä apu on sitä, että lyödään lyötyä ja täällä ei ymmärretä eikä huomioida sitä, että minä saatan tahattomasti tehdä virheitä ja mokata asioissa mutta en tarkoita tahallani mitään pahaa, en aina vaan osaa soveltaa asioita niiden oikeaan asiayhteyteen.

 

[tilanne on vakava]

Olin jo nukkumassa, mutta jostain syystä heräsin uudestaan, vilkaisin blogia ja kappas vaan: oli noussut suosituksi tekstiksi se, jossa kerroin siitä, kuka on se kunniallinen ihminen, joka sai viestit loppumaan ja joka on hyvä pelote sen edestä, että viestejä ei tulisi enää. Siis tarkoitan turhia viestivyöryjä muun muassa sairaalan kirjaamoon ja aluehallintovirastolle. Se kunniallinen ihminen asuu toisella puolen maapalloa, mutta kehoittaisin, että tätä asiaa on syytä juhlia TÄÄLLÄ.


Kukaan meistä ei kaikilta osin täydellinen ole, ei varmasti hänkään, mutta hän on hyvä pelote siinä, että viestiliikenne loppuu enkä minä säikähtänyt mitään muuta pelotetta kuin ainoastaan tuota ihmistä. Sitä "pelotetta" että yks äijä pyyti mut palaveriin tai sitä et saattas tulla ylimäärästä laskua ja rahanmenoa niin niille pelotteille olen immuuni.


Mutta pelote, joka minuun tehoaa, on se, että eräs ihminen on joo, siellä toisella puolen maapalloa joka on luotettava mutta joka voi pitää melko tiukan puhuttelun mikäli ei lopu se häiritseminen. Tämän minä ihan sisimmässäni vaistoan vaikka kukaan ei minua ole uhannut minkäänlaisilla seuraamuksilla hänen taholta mutta minä vaan jotenkin sen aavistan. Hän ei myöskään saa minun maailmaa romahtamaan vaikka hän minulle tiukasti asiasta sanoisikin. Minä ottaisin kiltisti puhuttelun vastaan ja jatkossa paremmin käyttäytyisin. Tämä ihan sen takia, koska henkilö joka sen puhuttelun pitäisi, ajattelisi minunkin parastani ja minunkin hyvää eikä pelkästään omaa etuaan eikä mainettaan. Täällä päin Suomea ollaan kuin kehitysmaissa: ajatellaan vaan itsekkäästi omaa etua ja ratsastetaan heikomman ongelmilla. Se on totuus tästä maakunnasta. Tämä maakunta on kehitysmaa.





Täällä tehdään äkkiä arvaamatta rankkoja källejä ja salaliittoja jotka minullekin tulee ilmi vasta vuoden päästä ja joitten merkitystä en ymmärrä, en millään kykene ymmärtämään oikeassa mittasuhteessa ja joista menen sekaisin heti niistä kuultuani. Minkä källin täällä teki paikallinen poliitikko, niin se sai minut niin pois tolaltani elokuussa 2014, että yritin itsemurhaa enkä syönyt mitään enkä tehnyt kotitöitäni ollenkaan. Silloin vuosi sitten kun minä sanoin poliitikosta ne sanat mitkä sanoin, niin en hallinnut silloin itseäni enkä käytöstäni.



Olin silloin sekaisin koska koin ympärilläni tapahtuvan kummallisia asioita ja eräs tuttuni silloin epäili niitä asioita sen poliitikon aiheuttamiksi ja olin niin sekaisin kaikesta, että minulla ei arvostelukyky toiminut yhtään. Menin sitten haukkumaan kyseistä poliitikkoa juopoksi ja varkaaksi ja vaikka miksikä. Vaan mitä teki poliitikko? Sellaista joka vaan pahensi tilannetta ja sai minut yrittämään itsemurhaa ja lopettamaan vähäksi aikaa syömisen ja juomisen kokonaan ja piileskelemään syömättä ja juomatta vaan peiton alla sängyssäni kuin pupu kolossaan. Minä ymmärrän, että vaikka olis kokenu mitä, niin se EI OIKEUTA haukkumaan ketään, mutta jos minun elämä on riittävän sekaisin niin minulla pettää arvostelukyky ja alan epäillä muun muassa sitä, että minua vainotaan ja minua vastaan on tehty salaliitto.



Kyse ei ole mistään pahuudesta eikä ilkeydestä yms vaan selkeistä harhaluuloista joita minulla on silloin kun koen että ympärilläni tapahtuu outoja.Silloin minulta katoaa kyky tietää ja ymmärtää mikä on totta ja mikä ei. Sillon voin pimahtaa ihan totaalisesti. Niin kävi syksyllä 2013 ja poliitikon olisi pitänyt se ymmärtää ja ottaa vaikka johonkin hoitotahoon yhteyttä mieluummin. Hänen minut tuntevana ihmisenä pitäisi olla tietoinen siitä, että jos ylikuormitun, niin minulta häviää kyky kontrolloida käytöstäni. Minä opiskelin silloin sellaisessa koulussa jossa oli pakko olla läsnä viitenä päivänä viikossa ja se oli minulle liikaa. Ylikuormituin enkä jaksanut enää ja menin niin väsyneeksi, että aloin kuvitella olemattomia.



Aspergeriin kuuluu se että on normaalia herkempi ylikuomituumiselle, etenkin jos asperger on vaikea-asteista. Täällä päin Suomea on hyvin vähän tietoa ja kokemusta vaikea-asteisesta aspergerista koska täällä on vähemmän ihmisiä ja vaikea-asteinen asperger ilman selkeää kehitysvammaa on hyvin harvinainen. yleensä sellaiset joilla on yhtä vaikea asperger kuin minulla, ovat kehitysvammaisia ja heidän asiat hoidetaan Honkalammella. Minulla on poikkeuksellinen tilanne sikäli että asperger on jniin vaikeaa että se menee jo syvemmän autismin puolelle monelta osin, mutta koska ei ole selkeää kehitysvammaa minulla, niin siksi olen näillä seuduilla tavallaan oikean kuntoutuksen ja hoidon ulkopuolella. Kuopiossa tai Jyväskylässä tai Helsingissä tilanne olisi toinen ja siellä saisi ymmärrystä ja tukea myös vaikea asperger ilman kehitysvammaakin koska siellä on enemmän ihmisiä ja enemmän myös minun tyyppisiä tapauksia.



Sen sanon että vaikka joskus olisin miten hankala ja rasittava vaan, niin millään voimalla ja väkivallalla en ole hallittavissa mitenkään. Jos vaan olisin tiennyt Jaanan jo sillon niin olisi kyllä varmasti Jaana tullut väliin jo silloin ja olis osannu hoitaa asian ja tilanteen turvallisesti, ilman kohtuuttomia järkytyksiä.



Tuo ihminen josta kerroin että sai minulta viestit loppumaan ihan vaan omana itsenään ilman mitään toimenpiteitä, joka ei edes asu täällä päin ja joka on se Jaana, niin hän ansaitsee jonkun palkinnon ja vähintäänkin sen, että vaikkei hän olekaan sairaanhoitopiirin työntekijä, eikä terveydenhuollon ammattilainen muutenkaan, niin hänen pitäisi saada samat etuudet kuin mitä ovat kyseisen työyhteisön työsuhde-etuudet ja muutenkin joku erikoistunnustus hyvästä työstä. Hän on se henkilö joka on pelastanut erään sairaanhoitopiirin todella kiusallisesta tilanteesta. Kukaan muu ei ole tehnyt asian eteen mitään, joku poliitikkokin oli vain kömpelö, laiska ja toheltava, hutiloiva pelle asiassa, mutta kuka viisas oli, niin Jaana oli se viisas.




Jaanalle pitää se tunnustus antaa. Nimittäin kuka havitteli asialla itselleen menestystä ja mainetta ja kunniaa ennen Jaanaa ja luuli keräävänsä itselleen suurenkin kannattajajoukon saamalla lopun tuosta mitä minä tein, häviäjäksi asiassa julistettakoon koska vaikka olikin poliitikko ja sillä tavalla, niin ei ajatellut asiaa loppuun asti eikä tiennyt mikä pohjimmiltaan on se ongelma. Ongelma ei ollut se että minä olisin ilkeä tai paha ihminen jolta kaikki tahot pelastaessaan hän olisi joku sankari. Ei ei ja ei. Minulla vaikka ei ole näkyvää vammaa, on kuitenkin sen verran vaikeita oireita että olen paha suunnilleen yhtä vähän kuin miten olis vaikka Down-ihminen tai vakavemmin autistinen. Se mitä tein ei ole pahuutta eikä siihen pure samat keinot kuin pahuuteen vaan siihen puree oikeanlainen hoito ja kuntoutus kun kyse on vammasta joka on aivojen toiminnan tasolla ja ilmenee käytöksessä enkä itsekään halua käyttäytyä miten sattuu, mutta kun tilanne käy sietämättömäksi, niin silloin minulla tulee ongelmia. Silloin kun minä en oo esim missään semmosessa missä olis oltava joka päivä niin silloin minulla on pitkä hyviä kausia jolloin kaikki sujuu hyvin eikä mitään ongelmaa, mutta kun tulee paikkoja, asioita ja ihmisiä jotka kuormittaa niin ongelmia tulee ja se syksyn 2013 episodi siinä kun väitin erästä poliitikkoa juopoksi ja varkaaksi, oli yksi niistä ongelmista mitä voi tulla. Minä lopetin viestit mutta EN lopettanut niitä kenenkään tähän maakunnan poliitikon takia. Poliitikoista minä viis veisaan, samanlaisia pöljiä ja kömpelöitä toheloita kaikki tyynni, eivät he täällä idässä ymmärrä asioista mitään ja ovat niin palikoita että ovat suorastaan kehitysmaitten tasolla joissakin asiassa. Mutta toisella puolen maapalloa osataan ja tiedetään.



Kunniaa ei saa itselleen touhuamalla sopimattomia vaan on selviteltävä aina tilanne ja otettava huomioon että jos ihmisellä on autismi tai asperger niin ihmisellä voi etenkin vakavammissa taudinkuvissa olla vaikeuksia kontrolloida itseään ja käytöstään asianmukaisesti. Mitä täällä ymmärretään aspergereista, niin ne aspergerit mitkä kykenee normaaliin työhön ja muuhun normaaliin ja käyttäytymään aina normaalisti niin heillä on lievä asperger. Vaikeaoireiset ovat useimmiten kehitysvammaisia lisäksi mutta minä en ole lisäksi mitenkään kehitysvammainen vaan itsenäisesti pärjäävä mutta vaikeissa tilanteissa menen sekaisin. Minusta ei myöskään päällepäin huomaa mitään ja osaan kaikkea sitä mitä n.s normaalit osaavat mutta jos elämäntilanne on riittävän rankka, niin silloin en tajua enää mikä on sopivaa ja mikä ei kun jotenkin rupeaa kiehumaan yli kaikki asiat.


blogini löytyy osoitteesta http://tikruoravan.blogspot.fi/

 

[Heiheihei]

Mitä osku vauvalle ja soropin evelle kuuluu?