V
vierailija
Vieras
Epäilin pitkään lapsellani ADHD:ta, mutta rauhottui ja koska jaksaa keskittyä eikä neuvolassa epäilty mitään, unohdin koko asian. Nyt meillä oli päiväkodin vasukeskustelu ja vaikka siellä ei mitään ihmeempää ollut, aloin miettimään vähän aitä mitä hoitaja sanoi lapsesta ja miten meillä oikeasti menee. Lapsi on myös päiväkodissa erilainen ja ystäviä on yksi ryhmästä. Ei edes muista muita eikä vaikuta haluavan tutustua tai ei vaan osaa. On aina enemmän puhunut hoitajista miten ne on mukavia kuin kavereista. Niistä ei oikein jaksa puhua, vaikka toki haluaa kavereita ja tykkää että on seuraa.
Olen seurannut lapsen pihaleikkejä ja huomannut, että vaikka joku pyytää leikkiin, ajautuu lapsi jossain vaiheessa muualle ja leikkii lähinnä siinä vieressä ja ne kaksi muuta keskenään. Lapsi ei osaa jutella oikeastaan muiden kanssa normaalilla tavalla. Jos joku kysyy jotain, ei välttämättä vastaa. Jos kaveri moikkaa, ei moikkaa takas vaan lähinnä hymyilee ja katsoo päin. Olen sanonut että kun joku moikkaa, moikataan takas, mutta kuulemma unohti tai ei jaksa.
On tosi tarkka kaikesta, esimerkiksi vaatteista. Sukkia asettelee kauan, pitää olla ihan sileä. Vaatteissa on tietyt rajoitukset, mikä ei käy. Kutittaa kuulemma tai muuten vaan tuntuu pahalta. Ei oikein välitä ruuasta joka maistuu liikaa tai oudolle.
On aina ollut huono nukkumaan, koska ei osaa rauhoittua. Joudun joskus rauhoittamaan sylissä, kun menee ihan päiväsaikaankin "yli" eli ihan pihalle. Ei kuule mitään sillon vaan saattaa vaikka pyöriä, hyppiä, huutaa ja tehdä kaikkea tuhmaa siinä samalla ja loppuu vasta kun otan syliin rauhoittumaan. Tuntuu, ettei voi itselleen mitään ja menee johonkin muihin sfääreihin. Vaatii aika tarkat rutiinit ja poikkeaminen aiheuttaa sitä ylikierroksille menemistä ja univaikeuksia. Edelleen jokainen kellonvaihto, väärät ruokailuajat, loma päiväkodista tai esimerkiksi joulu sekoittaa lapsen pään noin kuukaudeksi ja joka ilta riehuu eli juoksee, hyppii sängyssään, huutaa ja nauraa eikä osaa yhtään rauhoittua ilman että rauhoitutaan yhdessä eli otan syliin enkä päästä ennen kun rauhoittuu. Sen jälkeen onnistuu.
On yksi aika huomaamaton tic-oire eli pakkoliike, jonka vasta huomasin. Tosin se on ollut alle puoli vuotta. Pelkää hysteerisesti ihan tavallisiakin asioita ja on sellainen "kaikki on ihanaa" tai "vihaan kaikkea" . Päiväkodin mukaan lapsi on hyvin kasvatettu.
Tosin joskus menee vaan omat hermot kun kaikki on niin tarkkaa ja lapsi koheltaa jatkuvasti niin että joko minua, sisaruksia tai häntä itseään sattuu. Muut lapset on erilaisia ja vaikuttavat "tavallisilta", jos niin voi sanoa. Tämä kohta 5 vuotias on vaan aina ollut jotenkin...en tiedä. Sylikin kuulemma kutittaa, vaikka tykkääkin halata ennen nukkumaanmenoa. Olisi kiva vaikka joskus valvoa ja nukahtaa yhdessä sohvalle leffaa katsoen ja kantaa omaan huoneeseen, mutta ei onnistu, koska erilainen rytmi sekoittaa ja lapsi vaan riehuisi sen koko leffan katsomisen ajan. Kokeiltu on, mutta tuloksena vain täysin ylikierroksilla käyvä lapsi.
Onko edes tutkimuksista mitään hyötyä, koska jaksaa keskittyä ja on oikeasti fiksu lapsi ja osaa esimerkiksi jo nyt pluslaskut vaikka en ole edes opettanut. Kerran kysyin esimerkiksi mitä on 3 + 2 ja sanoi 5. Eli tuskin koulussa vaikeuksia oppimisessa tulee, kunhan jaksaa siellä olla.
Olen seurannut lapsen pihaleikkejä ja huomannut, että vaikka joku pyytää leikkiin, ajautuu lapsi jossain vaiheessa muualle ja leikkii lähinnä siinä vieressä ja ne kaksi muuta keskenään. Lapsi ei osaa jutella oikeastaan muiden kanssa normaalilla tavalla. Jos joku kysyy jotain, ei välttämättä vastaa. Jos kaveri moikkaa, ei moikkaa takas vaan lähinnä hymyilee ja katsoo päin. Olen sanonut että kun joku moikkaa, moikataan takas, mutta kuulemma unohti tai ei jaksa.
On tosi tarkka kaikesta, esimerkiksi vaatteista. Sukkia asettelee kauan, pitää olla ihan sileä. Vaatteissa on tietyt rajoitukset, mikä ei käy. Kutittaa kuulemma tai muuten vaan tuntuu pahalta. Ei oikein välitä ruuasta joka maistuu liikaa tai oudolle.
On aina ollut huono nukkumaan, koska ei osaa rauhoittua. Joudun joskus rauhoittamaan sylissä, kun menee ihan päiväsaikaankin "yli" eli ihan pihalle. Ei kuule mitään sillon vaan saattaa vaikka pyöriä, hyppiä, huutaa ja tehdä kaikkea tuhmaa siinä samalla ja loppuu vasta kun otan syliin rauhoittumaan. Tuntuu, ettei voi itselleen mitään ja menee johonkin muihin sfääreihin. Vaatii aika tarkat rutiinit ja poikkeaminen aiheuttaa sitä ylikierroksille menemistä ja univaikeuksia. Edelleen jokainen kellonvaihto, väärät ruokailuajat, loma päiväkodista tai esimerkiksi joulu sekoittaa lapsen pään noin kuukaudeksi ja joka ilta riehuu eli juoksee, hyppii sängyssään, huutaa ja nauraa eikä osaa yhtään rauhoittua ilman että rauhoitutaan yhdessä eli otan syliin enkä päästä ennen kun rauhoittuu. Sen jälkeen onnistuu.
On yksi aika huomaamaton tic-oire eli pakkoliike, jonka vasta huomasin. Tosin se on ollut alle puoli vuotta. Pelkää hysteerisesti ihan tavallisiakin asioita ja on sellainen "kaikki on ihanaa" tai "vihaan kaikkea" . Päiväkodin mukaan lapsi on hyvin kasvatettu.
Tosin joskus menee vaan omat hermot kun kaikki on niin tarkkaa ja lapsi koheltaa jatkuvasti niin että joko minua, sisaruksia tai häntä itseään sattuu. Muut lapset on erilaisia ja vaikuttavat "tavallisilta", jos niin voi sanoa. Tämä kohta 5 vuotias on vaan aina ollut jotenkin...en tiedä. Sylikin kuulemma kutittaa, vaikka tykkääkin halata ennen nukkumaanmenoa. Olisi kiva vaikka joskus valvoa ja nukahtaa yhdessä sohvalle leffaa katsoen ja kantaa omaan huoneeseen, mutta ei onnistu, koska erilainen rytmi sekoittaa ja lapsi vaan riehuisi sen koko leffan katsomisen ajan. Kokeiltu on, mutta tuloksena vain täysin ylikierroksilla käyvä lapsi.
Onko edes tutkimuksista mitään hyötyä, koska jaksaa keskittyä ja on oikeasti fiksu lapsi ja osaa esimerkiksi jo nyt pluslaskut vaikka en ole edes opettanut. Kerran kysyin esimerkiksi mitä on 3 + 2 ja sanoi 5. Eli tuskin koulussa vaikeuksia oppimisessa tulee, kunhan jaksaa siellä olla.