Aspergerin oireyhtymä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja miia
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

miia

Jäsen
22.05.2004
525
0
16
Meillä on eräs tuttavaperhe, jonka pojan kuulimme sairastavan aspergerin oireyhtymää. Siis kuulimme asiasta tuttavaperheen miehen kaverilta, mutta vanhemmat itse eivät ole kertoneet meille mitään. Olemme vain ajatelleet, että pojan käytös johtuu hänen rauhallisesta ja hieman epäsosiaalisesta luonteestaan. Poika on matemaattisesti lahjakas ja tykkää näpertää kaikkien pikkujuttujen kanssa yksikseen. Meidän poikamme taas on luonteeltaan todella vilkas ja sosiaalinen, joten pojilla ei ole "kemiat kohdanneet" lainkaan. En tiedä, miksi nämä tuttavamme eivät ole pojan sairaudesta(?) halunneet meille kertoa. Mielestäni asiassa ei ole mitään hävettävää. En oikein tiedä, miten pitäisi seuraavalla kerralla toimia, kun tapaamme tämän perheen kanssa. Ilmeisesti vain olla, niinkuin emme olisi kuulleetkaan mitään? Vai mitä mieltä olette te, joiden lapsella mahdollisesti on sama oireyhtymä?
 
Toiset eivät halua puhua lastensa sairauksista vaan mielummin "salaavat"sen. Itse olen aina puhunut avoimesti meidän pojan asperger epäilystä ja nyttemmin diagnoosista. Uskon sen auttavan poikaa parhaiten että ympärillä olevat ihmiset jotka ovat tekemisissä pojan kanssa tietävät hänen erityispiirteistään ja näin osaavat suhtautua oikealla tavalla hänen erityispiirteisiin, eivätkä leimaa häntä oudoksi tai häiriköksi. Itse olen saanut vaan positiivista palautetta kun olen avoimesti kertonut aspergerista =) mutta toisaalta ymmärrän myös niitä jotka eivät jostain syystä halua asiasta puhua, he eivät ehkä ole itsekään sinut diagnoosin kanssa ja varmaan miettivät mitä muut mahtavat ajatella :/
 
Lapseni eivät ole asperger-lapsia mutta autisteja. Ja voin sanoa, ettei heti ollut helppo puhua, siitä miten lapseni on erilainen. Ja asian sisäistäminen vei aikaa, ennen kuin oppi, minkälainen sauraus on.
sekava selostus, mutta toivottavasti ymmärsitte ytimen
 
Kiitos teille vastauksistanne. Yritämme käyttäytyä niinkuin emme tietäisi sairaudesta mitään. Nyt en enää kuitenkaan pode huonoa omaatuntoa siitä, että meidän poika olisi jotenkin ylivilkas, kun tuttavan poika ei oikein sulata meidän pojan käytöstä eikä tule mukaan rajuihin poikien leikkeihin vaan mieluummin piirtelee yksikseen.
 

Yhteistyössä