Hae Anna.fi-sivustolta

Ateismi ja kuolema

Viestiketju osiossa 'Elämänkatsomus' , käynnistäjänä Suruliina, 24.07.2007.

  1. Suruliina Vierailija

    Olen itse noin vajaa kymmenen vuotta sitten kirkosta totaalisesti vieraantunut ihminen. Kristillisessä opissa on mielestäni toki hyviäkin puolia, joita ei voi kiistää, mutta kokonaisuutena en vain kertakaikkiaan voi hyväksyä ko. oppia ja näihin juttuihin uskominen olisi kohdallani täyttä teeskentelyä. Ehkä jollain tasolla silti olen vielä jonkinlainen agnostikko.

    Tahtoisin kysyä muilta ateisteilta/agnostikoilta, kuinka käsittelette läheisen ihmisen kuolemaa? Itselläni todella läheinen ihminen poistumassa tältä pallolta ja olen huomannut, että nämä hetket taitavat ola niitä, jolloin ihminen kaikkein eniten toivoo, että "tuonpuoleinen" on olemassa. Miten lohduttaudutte tai millaisia uskomuksia teillä on siitä, mitä kuoleman jälkeen on, jos on?
     
  2. merja06. Vierailija

    Minun ystäväni kuoli tänä kesänä. Minulle hän on täysin poissa, läsnä vain muistoissa. En voi millään uskoa, että persoonallinen olemassaolo jatkuu kuoleman jälkeen. Minuutemme on kiinni fyysisessä olemassa olossamme ja kun elämä pakenee ruumiista, ei henkilö enää ole. Voin kyllä kuvitella, että ihmisessä voi olla jotakin persoonatonta ja epämateriaalista, joka ei ole sidottu fyysiseen olemiseen. Mutta mitä se voisi olla, en tiedä. Joku sanoo tietävänsä, mutta nämä tietäjät ovat usein keskenään erimieltä, joten en usko, että minä olisin juuri se ihminen, jolla olisi oikea tieto ...

    Minua ei edes kiinnosta pohtia sellaista, mistä en voi saada varmaa tietoa. Tämän maallisen elämän ihmettely on minulle jo riittävä mysteeri. Kun ystäväni kuoli (vielä nuorena), suren enemmänkin sitä, mitä häneltä jää vielä kokematta ja oppimatta elämässä. Itse yritän pitää mielessä, että ymmärtäisin olla todella läsnä niiden ihmisten elämässä, jotka ovat nyt lähelläni. Näin ei tule aina olemaan. Ole sinä nyt läsnä rakkaallesi, jos se on mahdollista.
     
  3. jonzaboi Vierailija

    Mutta jospa onkin niin että sinun ei tarvitse luopua sinulle rakkaasta hänen kuolemansa jälkeenkään. itse ajattelen niin. jos minulle hyvin läheinen ja tärkeä ihminen kuolee (joka on uskossa) olen siitä vain iloinen. koska tiedän hänen päässeen jeesuksen yhteyteen taivaaseen, siihen alkutilaan mihin ihminen alunperin luotiin, pois maailman murheista :) Itse kuulun luterilaiseen kirkkoon, mutta voi olla että eroan siitä lähitulevaisuudessa, koska käyn enemmän karismaattisemmassa vapaaseurakunnassa järvenpäässä.

    lueppa :)

    http://www.uskoontulo.net/todistuksia.htm#kari_korhonen
     
  4. Suruliina Vierailija

    Toivon todella, että nämä Jeesus-vastaukset voisi ko. hlöt jättää kirjoittamatta, sillä keskustelun/kiinostuksen aiheena on se, kuinka ateistit/agnostikot käsittelevät kuolemaa. Olen itse lukenut Raamatun huolella (pariin otteeseen) ja tunnun usein muistavan itse paremmin mitä siinä sanotaan kuin itse nämä uskovat...ja olen siis saanut eritt. kristilisen kasvatuksen - jeesus-ihmisillä ei ikävä kyllä ole koskaan mitään uutta kerrottavaa minulle.
     
  5. .Amur Vierailija

    Usein leikittelen ajatuksella sielunvaelluksesta. Olisi hienoa tietää eläneensä jo tuhansia vuosia erilaisissa olosuhteissa, kuningattarena, orjana, kerjäläisenä, miehenä, naisena...
    Mutta jostakin syystä minun järkeni ei suostu hyväksymään sellaista teoriaa vaikka mieleni olisi altis. Persoonallinen olemassaolo tuntuu sadulta, joka on luotu ihmisen tarpeeseen olla niin kovin erityinen, yksilöllinen ja merkityksellinen.

    Jos on olemassa jokin, joka jatkaa olemassaoloaan ruumiin kuoltua, uskon sen palaavan suurempaan (universaaliin) yhteyteen, kuin pisara mereen. Sillä tavalla jokaisen syntyvän ihmisen sisällä olisi myös pisara ikiaikaista tietoa ja kokemuksia, jotka karttuvat jokaisessa elämässä...
     
  6. Surulinale Vierailija

    Selailin puhelinlutteloa, kun etsin erästä puhelinmumeroa. Katseeni osui kohdallr, jossa luki Pääkaupunkiseudun Ateistit. Ota yhteyttä ko. yhdistykseen. Ehkä yhdistykdellä on myös verkkosivut.

    Minulla on työkaveri, jonka mies on ateisti. Välistä tuntuu työkaverin puheista, että minun pitää elää tuon ateistin elämänfilosofian mukaan.

    Kristityt ovat armollisempia toisiaan kohtaan. Ei kristittykään tiedä mitä kuoleman jälkeen on. Minulle riittää, kun selvitän hetken kerralllaan.

    Luin Super.Naiv kirjan ruotsin kielellä. Sieelä puhutaan Einstein teoriasta. Einstein oli ollut intiaanien ystävä. Intiaanit uskovat cirkulärt rum aikaan. Eli jonkinlainen pyreä aika, jossa menneisyys, nykyhetki ja tuleaisuus ovat sivuttain pyöreässä tilassa. En tiedä onko kuin pallon sisällä vai sormuksen myodossa. Eilen pohdin asiaa. Näin joka puolella kehä ja pyöreä kuvioita kaduilla, firmojen logoissa.

    Luin vähän aikaa sitten estetiikka kirjan. Tänä aamuna haastateltiin Ylen Päivänpeili ohjelmassa ympäristöestetiikan professoria. Hän puhui taivaan pilvien estetiikasta.

    Katsele ap. taivaanpilviä. Ehkä saat sieltä mielen tyyneyttä.
     
  7. Oikea Aatami Uusi jäsen

    liittynyt:
    04.09.2006
    Viestejä:
    1 034
    Saadut tykkäykset:
    0

    Hyvä neuvo - tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.

    http://www.ateistit.fi/

    http://www.vapaa-ajattelijat.fi/

    http://www.dlc.fi/~etkirja/Ateistit.htm

    http://tampere.vapaa-ajattelijat.fi/

    Noista voi aloittaa - mieltä kohtottavaa luettavaa riittää alkajaisiksi.

    Elämä on sattumanvaraista ja osin absurdia - iloa, naurua, onnea - ja syvää surua. Sen elämänsä voi ymmärtämätön tuhlata tavoittelemalla tuulia taivaalta...



     
  8. mies40+-0 Vierailija

    Ateistin näkökulmasta sanoisin tuon "agnostisuuden" olevan varovainen sanonta ateismista. Ihminen joko uskoo tai ei usko - eli on teisti tai ateisti. Olemme käytännössä kaikki agnostikkoja, koska emme voi sanoa oikeasti tietävämme jotain varmuudella. Tiedoksihan kutsumme jotakin, joka voidaan varmentaa luotettavasti.

    Tosi läheisten kuolemista ei itselläni ole vielä kokemusta - vain hieman etäiset isovanhempani olen saattanut hautaan. Lohduttautumiseen en siksi osaa vastata kokemuksen pohjalta, mutta varmasti he jäisivät elämään muistoissani. Surun jälkeen elämä jatkuu, mutta erilaisena.

    Surutyöhön sekoittuu monenlaisia tunteita, vihaa, kaipausta, jopa helpotusta toisen kuolemasta, niin oudolta kuin saattaa kuulostaakin. Tunteet kai vain täytyy käydä läpi, jotta pääsee asian kanssa sinuiksi. Helpottanee, jos joku ystävä on tukenasi.

    Kuolemanjälkeisistä asioista en tiedä mitään, enkä oleta mitään olevankaan. Lapsuudessa herännyt tietoisuus sammunee, ehkä samankaltaisesti kuin leikkauspöydälle nukutettavalla potilaalla - siitä ei vain enää herää. Ihmistä ei sen jälkeen ole kuin fyysisenä ruumiina - eikä sinäkään kovin kauaa. Rakennusosasemme jatkavat olemassaoloaan toisessa muodossa hyödyttäen jotain toista elämänmuotoa. Kuten energian häviämättömyyden laki ilmaisee: Energia ei häviä minnekään, se vain muuttaa muotoaan.

    Koen nämä ajatukset siinä mielessä lohduttavina, että itseäni hirvittäisi ajatella eläväni ikuisesti. Vaikka olisin jo kaiken kokenut ja kaikkeen turtunut, täytyisi vain elää, elää, elää ... Uskonnolliset kuvaukset ikuisesta jumalan ylistämisestä taivaassa vaikuttavat korneilta. Vaikka islamin mukaisesti kuolisin "oikeaa uskoa" puolustaen ja saisin palkkioksi kymmeniä neitsyitä orjikseni, entä sitten kun niihin kyllästyisin? Ja miksi haluaisin orjia, tai edes neitsyitä?

    Minulle elämä on mysteeri, johon kuolema erottamattomasti kuuluu. Kuolema mahdollistaa kaiken uusiutumisen. Toivon tulevien sukupolvien saavan paremman elämän kuin omani, ja siksi omakin kuolemani on hyvä asia.

    Oli miten oli, toivotan sinulle jaksamista, mikä tämänhetkinen tilanteesi sitten onkaan.
     
  9. Oikea Aatami Uusi jäsen

    liittynyt:
    04.09.2006
    Viestejä:
    1 034
    Saadut tykkäykset:
    0
    Aamen...
     
  10. vierailija Vierailija

    Kun olin 12 vuotta, minulta kuoli yllättäen pikkuveli. Hänellä ei ollut sairauksia ja hän oli täysoin terve. En olisi päässyt siitä ikinä eteenpäin jos en olisi turvautunut uskontooni. Kuolema on hirveä asia, mutta se on vain hyväksyttävä, koska se on kaikilla edessä jossain vaiheessa. Järjestystä ei kukaan tiedä, ja se voi olla milloin vain.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti