Aurinkokunta

[Heidi]

Saat varmasti vastailla näihin kysymyksiin kyllästymiseen asti, mutta kysyn silti. Miten ihmeessä käytännössä onnistuu tuommoisen katraan arkipuuhat ja minkä kokoisessa asunnossa asutte? Kuinak paljon miehesi osallistuu hommaan?
Olen joskus vuosia takaperin seurannut näitä keskusteluja, silloin sinulla oli "vain"7 lasta. Nyt jo kymmes tulossa! Onnea!

 

[Aurinkokunta]

Siis oikeesti, ei tää oo kovinkaan paljon vaikeampaa kun 2 tai 3 lapsisen perheen arki (siis ajattelen sitä aikaa, kun meillä oli 2 ja 3 lasta ). Ruokaa tehdään isommissa astioissa, pyykkiä pestään enemmän jne, mutta muuten mie en keksi, mikä tässä ois vaikeampaa.
Lapsista on seuraa toisilleen, ja kaikki osallistuu kykynsä mukaan tiettyihin kotitöihin, joista tietenkin päävastuu on vanhemmilla.

Mies osallistuu kotihommiin sen minkä pystyy, hän käy töissä, mutta hoitaa lapsia kyllä iltaisin ja viikonloppuisin ihan kympillä... Tekee kotitöitäkin, nyt intohimona pihan ja puutarhan hoito

Ruokaa mies on aika kehno laittamaan... mun mokani, kun olen aina itse "ominut" ruuanlaiton, kun tykkään siitä.
Ja pyykkiä mies pesee miesmäisen ronskisti... kunhan vaan sinne koneeseen sulloo, ja pulveri perään... Mie teen senkin mielummin itse
Mutta kyllä osallistuu siivoiluun ja kaikkeen muuhun, paitsi silloin, kun sairastaa, niin silloin on kyllä perin "avuton", mutta kyllähän sitä itsekukin on kipeänä kiukkuinen jne.

Me asutaan liki 300 neliöisessä talossa, jossa on vielä kylmää tilaa reilu 100 neliötä... josta sais lisätilaa kun vaan tekis... Mutta ei oo ollut tarvista.

Kiitos, ja hyvää kesää myös sinulle! Ja kyllä multa saa asioita kysellä, mie vastaan aina jos mie huomaan ja ehdin... ja jos liian "vaikeita" kysyy, niin sit mie oon vaan hiljaa

 

[helmi]

mun on pakko kysyä tää..varmaan on moniko kysyny että oletteko lestadiolaisia vai muuten vaan "hankkinu" nuin ihanan monta lasta.. voisin sanoa että ihailen sinua siinä mielessä että jaksat kantaa vastuun ja hoitaa nin ison porukan..yhdessä miehesi kanssa

 

[Aurinkokunta]

mun on pakko kysyä tää..varmaan on moniko kysyny että oletteko lestadiolaisia vai muuten vaan "hankkinu" nuin ihanan monta lasta.. voisin sanoa että ihailen sinua siinä mielessä että jaksat kantaa vastuun ja hoitaa nin ison porukan..yhdessä miehesi kanssa

No juu... Mie meinasin laittaa tän jo äskeisen tekstin loppuun, mutta jäi laittamatta. Mutta ei siinä mitään, vastaan nyt: Me emme ole lestadiolaisia, emmekä muitakaan lahkolaisia, kuulutaan tavan ev.lut seurakuntaan, mutta siihenkin kai ns, "tavan vuoksi" :ashamed:

Siis toki haluan, että lapset kast ja käyvät rippikoulun... ja laitan heitä seurakunnan kerhoon, mutta jos joku ei rippikouluun halua, niin sit ei mene... Sama mulle, kunhan itse lapsi on tyytyväinen.

Tuossa siis mun ja miehen suhde uskontoon ja kirkkoon... Mie en miehestä tiedä, mutta mie kyllä uskon johonkin... kohtaloon tai suurempaan voimaan, mutta se ei millään tapaa siis liity lapsilukuun tai lasten hankintaan.

Nää on vaan saaneet tulla... kun aina on jompikumpi heittänyt ajatuksen, että no yks vauva vielä, oispa ihana saada vielä vauva... ja sit kun mie raskaudun jo liki ajatuksesta, niin... :ashamed:

 

[Näkymätön Ninni]

Meillä vasta kolmas, kohta kolme viikkonen tuhisee sängyssään, mutta mies jo maanantaina töiden jälkeen puheli vauvalle että "oisko kiva jos tulis sinulle pikkusisko tai veli"
Että kyllä täälläkin ollaan niin vauvan lumoissa että tekis mieli olla ottamatta ehkäsyä ollenkaan..