Aurinkovauvat *56*

Taas tuli sata täyteen edelliseen jonoon, että uutta putken vaan!
Nauratti kovasti tuo Inkun varautuminen ovisaikaan seuraavalla kierrolla ;=)))
Täällä ei viitsi enää kuvitella mitään toimimisesta tai toimimattomuudesta, kaikesta huolimatta loppukiertoa vielä mennään, luvut samansuuntaiset kuin Inkullakin, taisi olla 26/26-30 tai jotain sinnepäin, minulle sillä ei enää kovin paljoa ole merkitystä, kun kaikki nippailu ja nappailu on vain mielikuvituksen tuotetta, kuitenkin tuo täti on aikalailla tarkka noista vierailuajoistaan täällä meilläpäin, että pitää hälle varmaan alkaa kahveeta keittämään...

 

Jos Sä ootkin liian vieraanvarainen emäntä tuolle sukulaisakalle, Kiiruska Ei vaiskaan leikki leikkinä, mutta silti ihan pieni jännäys myös Sinun puolestasi. Meillä tosiaan ei ollut oikeaan aikaan minkäänlaista toimintaa, joten tänne täti tulee alkavan viikon loppupuolella. Alkavatko menkat sulla yhdellä rysäyksellä vai tiedätkö etukäteisoireista, että ovat tulossa esim. parin päivän päästä? Mulla tulee yleensä edellisenä päivänä (iltana) sellainen kuuma aalto, jonkalaisia kuvittelen sitten aikanaan vaihdevuosissa tulevan vähän useampiakin.

 

Huomenta päivää tännekin ketjuun!
Minulla täti tulee sillei varovaisesti huivinkulmaa vilkutellen jo paripäivää ennen taloksi asettautumista, näin on ollut vai n vanhemmiten, nuorempana tuli enemmän rysähtämällä kerralla sisään, kysyin lääkäriltä oliko hoidoilla jokin vaikutus tähän muutokseen, kun aikataulut passasivat siihen, mutta tohtoritäti sanoi, ettei usko sillä olevan merkitystä, vaan tämäkin on iän mukanaan tuomia hormonitoiminnan muutoksia, nuo kuumat aallot ei minulle ole vielä muuten tuttuja, kuin vain hoidon aikaisten lääkkeiden sivuvaikutuksina, ristiselkäsärky on kyllä minulla tädin seuralaisena aina ja ikuisesti... Niin ja Inkku voi lopettaa puolestani jännäyksen, täti on jo täällä, mutta ei se ollut minulle yllätys, enkä ole yhtään edes pettynyt, aikansa kutakin, kuten sanottu elämä on hyvää näinkin...
Ja asiasta toiseen, pojan puku oli jo lahkeistaan jäänyt pieneksi, mutta onneksi miehen vatekaapista löytyi tälläkertaa sopivat housut, mitkä vielä passasivat nippanappa sopivan takin kanssa, että tälläkertaa selvisin pienin hankinnoin, vain sopivat puku-sukat pitää hommata :=)
Mukavaa maanantaita ja alkanutta viikkoa tätivierailuista välittämättä !

 

Voisitte laittaa sen tädin tänne. Minä ottaisin ihan mielelläni vastaan ja kestitsisin. Tuntisin edes olevani normaali...

 

Nostan tämän uuden ketjun...

 

Kyllästyin vihdoin odotteluun ja soitin Väestöliittoon. Saamme sinne ajan ilmeisesti kesäkuulle. Ihan miellyttävänoloinen sh sieltä vastasi.... mutta eipä hirveästi toiveita antanut. Kun kerroin taustatietoni, esitti heti luovutetun munasolun mahdollisuutta... Siellä keskustellaan tilanteesta ja tsekataan munasarjat onko enää mitään tehtävissä. Vähän antoi ymmärtää ettei mitään voi tehdä. Sanoikin että pitää selvittää jotta tietää että kaikki on tutkittu ettei jää vaivaamaan.

 

Siiriz siellä vanhassa ketjussa kirjoitteli, että on hakenut koulutukseen. Haidi voisi kertoa, mitä kouluun hakeminen yleensä vaikuttaa vauvahaaveisiin Eikö se ole niin, että ainakin kahteen kertaan on vauva saanut alkunsa, juuri kun on pitänyt aloittaa/aloitettu opinnot?

Hyvä Rosanna, että soiti ajan. Älä anna periksi ennen kuin tutkitaan, sillä ei se hoitsu nyt voi puhelimessa tuomiotaan antaa...

Kiva juttu, että Kiiruskan poika on miehekäs koulunpäättäjäisissä. Silloin kun meikä miljardi vuotta sitten pääsi peruskoulusta, ei yksikään poika ollut pukeutunut pukuun. Minusta on hienoa, että tilaisuuteen pukeudutaan sen arvon mukaisesti.

 

Öööh, vanhat astmaoiret nostavat päätään. Otin pef-mittarinkin esille ja nyt täällä mittaillaan. Olo on sellainen, että avaava lääkitys olisi paikallaan. Mutta kun astmaoireita ei ole ollut noin viiteen vuoteen, niin missään ei löydy reseptiä... Ööh, mitähän tässä tekisi. Lienee parasta lähteä vain nukkumaan. Mikähän kp se mahtaa olla ja milloihan sitä taas ne tikut esiin kaivas... Laskin tossa, että viime kierrossa tikutus taisi loppua kp14 ja ilmeisesti se mahdollinen ovis ois ollut kp 15 ainakin kuukautisten perusteella, jotka alko kp 29. Näin se tais mennä. Menin vanhalla tottumuksella ja kuvittelin, ettei mulle noin pitkää kiertoa tule. Nyt tässä kierrossa viisaampana. Hauskaa peliähän tämä tavallaan on... Sukulaistyttö on tosin tulossa vierailulle kp 12-16, että sikäli. Aivan oma ajanlasku on Siirizillä. Öitä !!

 

Kyllästyin odottelemaan sikälikin, että tein r-testin eilen. Nega tottakai, joten se ovistestin selkeä viiva eli kohonnut LH-arvot reilu viikko sitten oli vain sitä, että se on vaihdevuosien vuoksi koholla.

Olen kärttyinen, pettynyt, vihainen... en jaksa kahvipöydän vauvanodotusjuttuja. Tunnen itseni niin tyhmäksi... Kyllä on vielä pitkä tie edessä että tästä selviää.

Inkulle sen verran että eiköhän sekin hoitsu ole jo nähnyt "kaiken" siellä väestöliitossa ja tiedä milloin tilanne on toivoton. Mutta jottei enää tarvitse jossitella, niin tuleepahan sentään tutkittua kunnolla.

 

No nyt on huono aamu Rosannalla. Harmitus sentään. Toki itsekin tiedät, että jos ovis oli reilu viikko sitten, on vain mahdollista, että plussa näkyisi jo nyt. Normaalisti siihen menee kuitenkin noin kaksi viikkoa. Mutta eihän ne plussat helposti siltikään heltiä. Eikä tarkoitukseni ollut millään lailla kyseenalaistaa Väestöliiton hoitajan ammattitaitoa, mutta niin kuin sanot, niin ensiksi testit ja vasta sitten "tuomiot".

Siirizillä astmaoireita. Nyt vaan reseptin hakuun joko terveyskeskuksesta tai niin kuin minä teen, työpaikkalääkäriltä. Meillä on siinä mielessä upea työterveyslekuri, että olen voinut käyttää hänen palveluitaan myös äl:n aikana, vaikken periaatteessa kuulu siihen piiriin nyt.

 

Rohkeneeko Rosanna kysyä, oletteko harkinneet adoptioita, jos ei luonnonmenetelmillä lasta tule?
Joo, kävin terveyskeskuksessa. Hermostuin lääkärille. Mulla on jo valmiiksi negatiivinen asenne julkisia palveluja kohtaan, koska aina kun olen täällä lääkäriaikaa soittanut, on joku hikinen (toivottavasti joukossa ei ole sairaanhoitajia) todennut, että kuulostaa siltä, ettei lääkäriä nyt tarvita. Särkylääke ja lepo riittää. Siis hitsi, miten sh sen voi puhelimessa päätellä! Viimeksi vedin herneet nenään, kun olin Ilonalle aikaa varaamassa ja taas sama homma. Sanoin, että jos näin pientä lasta ollaan hoitoon tuomassa (oli jotain 4 kk), niin se on otettava, vaikka kyse olisi sitten äidin luulosairaudesta. Noh, ei me menty, vaan mentiin yksityiselle.
No, tämä lääkäri oli venäläinen. Kerroin, että keuhkoja kutittaa, että on astmaoireita (minulla on todettu kymmenen vuotta sitten astma, mutta kun lopetin tupakanpolton, niin oireet hävisi). Lääkäri nauraa ja sanoo, että ei ne ole astmaoireita. Siis häh. Enköhän minä nyt omat oireeni tunne ja lääkärin vähättelevää naurua en kaipaa, kun olen koko yön kähissyt keuhkojeni kanssa hereillä. Sitten lääkäri ihmetteli, miten pulssini on niin tiheä. Sanoin, että suuttumuksesta. Että jos oirekuvailuille nauretaan, niin suututtaahan se. Ja tämä venakko (nyt kuulostan varmasti rasisistiltakin) alkaa tästä inttää. Noh, olipa käynti. Kirjoitti sitten yskänlääkettä ja reseptin saatuani kysyin, voiko imettää. Ei voi. Olisi pitänyt sanoa imettämisestä aikaisemmin. Mutta kun olin niin tuohduksissani. No, ei löytynyt yskänlääkettä, jonka kanssa voi imettää. Ja sain kuin sainkin avaavan lääkitykseni, mutta siinäkin sanotaan, että iimetyksen kanssa varovaisuutta käyttäen. Hm. Pitää imettää todella varovasti.
No, niin anteeksi purkaus. Johonkinhan tämä v-tus piti päästä kirjaamaan.

 

Ihan tutunkuuloisia juttuja julkisesta terveydenhuollosta. Minäkin olen saanut tuta vaikka minkälaista vähättelyä yms.
Erästä ihottumaani vähäteltiin, vaikka se oli vaivannut vuosia ja vaivaa edelleen, enkä vieläkään tiedä mitä se on. Kerran menin lähetteellä sairaalan gynelle kipujen vuoksi. Hän vain totesi että kunhan sukupuolielämäsi rauhoittuu, niin kyllä se siitä. Ja minä sentään seurustelin vakituisesti, enkä viettänyt mitään holtitonta elämää. Tuota tutkittaessa yksityisellä yksi gyne jo sanoi varmaksi että minulla on sp-tauti. Eipä sitten kokeen tuloksissa mitään sellaista näkynyt. Saatiinpa vain riita aikaiseksi poikaystävän kanssa kun erehdyin kertomaan mitä lääkäri oli sanonut
Näitä riittää vaikka kuinka... Jostain syystä kynnys lähteä lääkäriin on noussut aika korkeaksi... On toki ollut hyviäkin kokemuksia sentään.

Niin, saa kysyä: adoptio (mies on jo 50 v.) ja luovutetut munasolut ovat täysin poissuljettu ajatus, koska haluaisin nimenomaan OMAN lapsen. En usko että kykenisin kasvattamaan toisten ihmisten geeniperimää kantavaa lasta kuin omaani. Itsekäs varmaan olen, mutta noin tunnen...

 

Inkulle jäi sanomatta, että toki tiedän ettei testi vielä välttämättä näyttäisi plussaa. Mutta mä heräsin jo siitä fantasiasta jota elin niiden keinotekoisten menkkojen jälkeen kun kuvittelin että mun elimistö ois alkanut taas toimia oikein...
Mikään ei puhu edes sen puolesta että silloin oikeasti ois voinut olla ovis, ei enää niinä kierron päivinä, eikä muutenkaan.

Oikeastaan olen ollut kärttyinen jo tässä muutaman päivän... ihan samalla tavalla kuin olin keväämmällä sen lääkärireissun jälkeen. Jonkinlainen automaattinen suojautumiskeino romahtamiselta varmaan...

 

Hei kaikille, myötätuntoa lähettelen erityisesti Rosannalle, minullakin on itseäni muutaman vuoden vanhempi mies, ja itsekin olen Sinua hieman vanhempi, joten tiedän nuo turhautumisen tunteet... Ja se miksi kuitenkin lähdettiin hoitoja kokeilemaan, tuntui se meistä oikealta ratkaisulta, ainakin silloin, mutta tulos oli ihan sama, ettemme olisi koskaan edes kokeilleet, mutta tiedämme, että teimme sen mitä jaksoimme, se olin minä sitten, jolla hermo petti... tämä työ, ja elämän kaikki muutkin vaatimukset, ei riittänyt minulla enää henkiset voimavarat jatkaa hoitoja, ja kalliitakin mokomat ovat, no tehty ei kaduta, mutta adoptio tai luovutetut munasolut eivät ole meidänkään juttu, nämä molemmat on niitä juttuja, mitkä jokaisen pitää itsensä kohdalla miettiä, ja tehdää niin, mikä oikealta tuntuu ... Vielähän löytyy "kevyempiä" vaihtoehtoja esim. tukiperheeksi tai sijaisperheeksi ryhtyminen, avuksi mutenvaan yksinhuoltajaäidille tms. meillä on nyt tämä kaveritoiminta pienenä piristysruikeena arkeemme.
Siiriz kärvistelee astman kanssa, minullakin tämä kevät pölyineen tekee aina kiusaa, tuttuja vaivoja nuo minullekin, mutta ei ole huolta mitä lääkkeitä vetelee, kun minulla ei "huolia" ettäkö jos olisin raskaana tai imettäisi :-( Mutta elämä on kaikilla omansa, surun ja murheen määrä jokaisella yksilöllinen, koettakaahan kaikki jaksella, aurinkoa kaikkien elämiin tasapuoleisesti toivon!

 

Joo, tuon adoption kanssa pitää jokaisen tehdä oma ratkaisu. Me ehdittiin käydä jo Pelan adoptiotilaisuudessakin. Mulla alko kuukautiset siellä kp 20 jotain. Keskenmenon jälkeen. Kyllä oli surkeaa aikaa. Itse olin valmis adoptioon ja mies varmaan halusi lohduttaa mua ja lähti mukaan tilaisuuteen. Hän oli varmempi siitä, että kyllä me vielä omakin biologinen lapsi saadaan. Sitten kävin noissa sijaisvanhempiesittelyissä, nekin järjesti Pelastakaa lapset. Adoptio kiinnostaisi mua edelleenkin, mutta mies ei ole enää yhtä innokas. Ja nyt tuo sijaisvanhemmuus tai tukiperheenä oleminen tuntuu vaikeammalta, kun on lapsi. Ja kuten olen joskus sanonut, mieheni ei ole mikään perheenisätyyppiä. Tosin nyt hän yhtenä päivänä sanoi, että on Ilonan kanssa lähentynty paljon (yllättävä ilmaus häneltä). Ovatkin paljon olleet nyt yhdessä, kun minä vain makaan kipeänä peiton alla. Olen kyllä kiittänyt, että on mulla ihana mies. Häneltä vaan työt tainneet jäädä vähemmälle.
Mutta joo, kyllä sun Rosanna kannattaa käydä kunnon tutkimuksissa, vaikka tieto joskus tuskaa voi lisätäkin. Anteeksi jos kysyn vielä, että etkö sä ollut vasta alle 40? Onko teidän suvussa vaihdevuodet alkaneet aikaisin?

 

Huomenia kaikille!

Vähän vähemmän kärttyisänä paikalla tänään...

Olenhan minä vielä himpun verran alle 40. Sukuni kuukautisista en pahemmin tiedä; siskoja minulla ei ole ja äitini kuoli alle 50 v, joten häneltä en voi kysyä. Muistelen kuitenkin että äidilläni kuukautiset loppuivat jossain 45 v. paikkeilla.

 

Hei pitkästä aikaa! Jotenkin päivät on niin täynnä, etten kerkeä kuin lukea mitä teille kaikille kuuluu.... Rosannalle halusin sanoa, että kannattaa todella katsoa kaikki kortit ennenkuin antaa periksi ja nuo pettymyksen ja toivon tunteet on kait kaikille meille haaveilijoille tuttua; jokaiset kuukautiset on kuin pieni keskenmeno henkisesti.

En olisi uskonut, että äitinä elää jatkuvassa syyllisyyden tunnossa. Ja muutenkin sydän aina kipeänä, vaikka pitäis osata laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Mehän ollaan itketty täällä koliikkia kolme kuukautta ja nyt kun se helpotti, neidille kehkeytyy joku allergia ihoreaktioista päätellen sekä siihen liittyen (?) atooppinen ihottuma, jota alkaa olla jo joka puolella. ja minä tietenkin ruoskin itseäni siitä, että jospa koko koliikki onkin ollut allergian itkemistä ja mun olisi pitänyt etsiä hoitoa tarpeeksi aikaisin. Vieläkään ei olla alettu etsimään aiheuttajaa, menen toisen kerran lääkäriin ensi viikolla ja kait sitten johonkin ryhdytään. Nyt tuntuu,että jokainen suupala mitä syön aiheuttaa pikkuiselle lisää ongelmia ja mua inhottaa imetyskin, koska ajattelen siitä olevan enemmän haittaa kuin hyötyä. Lisäksi olisin halunnut jo korvata osan yösyötöistä vastikkeella, sillä neiti herää yhä 2-3 tunnin välein ja voisin välillä nukkuakin...mutta nyt en uskalla sitäkään, jos kyseessä on maitoallergia. Ja tiedän, että jonkun muun sairauden perspektiivistä tämä ei ole mitään, mutta kun se on MINUN pieni vauva, jonka iho on punainen ja kutiava ja kun se johtuu siitä mitä minä suuhuni pistän...

Tätä tällä kertaa, toivottavasti ketään ei suututa, että vauvahaaveilupalstalla puran pahaa oloa olemassa olevan vauvan kanssa. Kun en oikein muillekaan palstoille kirjoittele.

No, hoh hoh, joku onkin ottanut nimeni omakseen, toivottavasti sekaannusta ei aiheudu....

 

Heh, minä olen vain vauvajuttujani täällä kertonut ajattelematta ollenkaan, että se voisi olla pahaa mieltä aiheuttavaa. Sori, jos näin on. En jaksa enkä ehdi monessa ketjussa kirjoitella, niin sitten kaikki vaan samaan ketjuun. Ja eihän se ihmisen ajatusmaailmakaan aina ole niin lokeroitavissa, vaan kaikki liittyy kaikkeen.
Kyllä mä fatima voin kuvitella, kuinka pahalta tuntuu, kun näkee oman lapsen kärsivän eikä osaa auttaa. Noin pienellä se on niin hankalaa selvittää noita allergioita. En osaa mitään neuvoa antaa kyllä, kun allergia-asiat ei ole tuttuja tuossa mielessä. Onhan niitä monenlaisia imetysdieettejä, mutta toisaalta turha kai aloittaa, jos ei oikein ole varmuutta, mistä iho-oireilu aiheutuu.
Mikähän se meikäläisen kp nyt taas onkaan... Kahdeksan taitaa olla. Ehkä aloitan tikuttelun vasta kp 11, koska minulla on vain 5 tikkua ja uusiakaan en jaksaisi nyt tilata. Ja koko tikuttelun ajatuskin jotenkin väsyttää. Mut onneksi tämä tauti-paholainen alkaa vähän väistyä ja hengitys jo kulkee. Meillä sataa. Toivottavasti muualla aurinkoisempaa.

 

Ei mua nämä vauvajutut haittaa... vaikka siltä vois kuulostaa.
Eihän tämä ole edes lapsettomien palsta... ja aika ankeatahan tämä ois jos kukaan ei ois onnistunut eikä kertomassa millaista se "vauvaelämä" sitten on.
Ei toisten onni ole multa pois...

Noista allergioista tuli mieleeni eräs dokumentti lasten ja vauvojen allergioista jota katsoin. Varmasti vauvan kohdalla kauheaa, kun ei se itse osaa sanoa, itkee vain, niin tuntuu varmaan avuttomalle.. ja kun se on niin pieni...ettei mitään "ylimääräistä" häikkää tarvitsisi olla riesana:/
Eikö kuitenkin yleensä nuo vauva- ja lapsuusiän allergiat mene ohi suht. nopsaan? Tosin sekään tieto ei varmasti tuossa akuutissa tilanteessa lohduta yhtään.

 

Heippa ketjuun ja erityisesti fatimalle, jota ei oo pitkään aikaan "näkynyt". Meillä oli vähän samanlaisia ongelmia Toivon ihon kanssa, mutta onneksemme allergiakokeissa ei tullut mitään esiin. Maidon lisäksi testattiin 5-7 ruoka-ainetta. Saimme ihoon perusvoidetta (Ceralan) ja kuureittain laitettavaa kortsisonia. Nämä yhdessä sen kanssa, että jätimme villahousuvaipat pois kuvioista, iho on kohtuullisessa kunnossa. Edelleenkin tietysti joka päivä rasvaan ihoa perusvoiteella ja silloin tällöin otetaan viikon kuuri kortisonia. Todella ikävää, kun vauvalla on paha olla ja toivon totisesti, että teilläkin löydetään apukeinot vaivaan.

Menossa kp 1 ja eka oikea yrityskierto. Saapas nähdä miten vanhat jaksaa, kun aika koittaa

 

Voi, ei ole kuulostanut siltä, että sua Rosanna haittaa. olen vain joskus niin epähieno, ajattelematon
Tilasin nyt sitten 10 tikkua lisää. Kymmenen tikkua laudalta... Meillä on kahdenkeskinen yö tulossa ensi lauantaina, jospa silloin...

 

Niin no, mun jutut nyt on olleet viime aikoina sellaisia, että vois luulla etten halua kuulla sanaakaan vauvoista

Eilen ja vieläkin on ollut alavatsalla vasemmalla aikamoinen kipu... mitähän lienee?

Tätä tilannettani kun olen miettinyt (liikaa), niin mistähän ihmeestä johtuu että mun kuukautiset loppui kuin seinään vaikka FSH oli "vain" 17 ja joillakin se on yli 50 tai jopa yli 80 ja silti heillä kuukautiset jatkuu edelleen ihan säännöllisinä?? Outoa!

 

Hei vaan, ja mitäs minun pitikään sanoa? No ainakin se, että täällä ketjussahan on jo aikoja sitten sovittu, että täällä saa ja puhutaankin muustakin kun vauvahaaveilusta, niin miksei siihen "tuoreet" vauvajuututkin ole tervetulleita, höpötänhän minäkin joskus ihan isosta lapsesta, enkä ole edes ymmärtänyt, että joku voisi siitä mielensä pahoittaa :=( ???
Allergioista sen verran, ettei ole mukavia ne kenelläkään, mutta pienellä vauvalla ihan kauheita, kun ei tämä ressu osaa vielä edes valittaa mihin sattuu milloinkin? Valitettavasti ne ei aina mene ohi ikupäivänä, mutta toivossa on hyvä elää, ja näin kai useimmiten kuitenkin, joillekin vain saattaa jäädä esim. maitoallergia loppuiäksi tai jokin muu ikävä vitsaus...

 

Vielä jatkan, kun niin hätäseen lähetin tuon viestin, että jos oikein muistan meidän lääkäri puhui, että alle 10 pitäisi fsh-arvo olla, jotta e olisi hyvä? En ole varma muistanko oikein, mutta minulla se näyttää olleen mittauksen aikaan 4,8, mutta tämän ottamsisesta on jo reippaasti parivuotta aikaa, joten arvot voivat olla tänäpäivänä jotain ihan muuta, mutta sitä halusin vielä tähdentää, ettei yksi arvo, tai lääkärin tai sairaanhoitajan sanallinen kommentti ilman tarkempia tutkimuksia vielä tarkoita mitään lopullista TUOMIOTA...

 

Pikakurkistus...iltaa ketjuun
Viimeiseen tentiin täällä paahdan, joten konetta en ole avannut muutamaan päivään ja nytkin vain toisella silmällä jokatoisen rivin luin, eli pihalla olen jutuissa.
Opiskeluista senverran kun inkku ne mainitsi, että minulla on kaksi kertaa opiskelu katkennut raskauteen) eiks sitä sanota, että ei kahta ilman kolmatta...noh, nähtäväksi jää. Itsellä koulun aloitus tuntui nyt järkevältä kun alkoi liikaa nuo vauva asiat vaikuttaa elämään...jotain muuta ajateltavaa välillä, tosin vaikka alkuun sovittiin opiskeluajan ehkäisystä siitä on luovuttu, että tulee jos tulee, en oo pahoillani kävi kuinka tahansa, koulukin olis kiva käydä kerralla loppuu, mutta vauva menee silti ohi tämän opiskelun jos niin hyvin asiat menee, sillä liian monta vuotta on yritystä takana, kaikkine ongelmineen.
Palailen ensiviikolla asiaan, kun on enemmän aikaa)