Aurinkovauvat *56*

Siis ei yksi kerta-annoas alkoholia, vaan yksi kerta, jolloin ylittää yli 5 annosta.

 

Niin siis en ole viettänyt aika raitista elämää, vaan täysin raitista raskauksien aikana. Mutta kun en millään uskonut, että voisin nyt olla raskaana. Nyt melkein toivoo, että pitäkää peukkuja, etten ole raskaana. Toisaalta aivan alussahan tulee keskenmenoja, jos alkiolla ei kaikki ole kunnossaa....

 

Voi Siiriz, älä nyt suotta stressaa, kun et vielä edes tiedä oletko raskaana. Kannattaa ensin varmistaa se, että oletko vai etkö ja murehtia asioita vasta sitten. Ja toisaalta, ei senkään jälkeen ole syytä murehtimiseen. Ruskuaispussi kestää n. rv:lle 5 asti eli silloin testi näyttäisi jo plussaa. Jos suurta vahinkoa olisit tehnyt (jos siis ylipäätään olet raskaana), niin luonto hoitaa omalla tavallaan. Ei kannata nyt noin ylireagoida, eikä tuo mitään töpeksimistä ole vaan normaalia elämää.

 

Älä Siiriz syyttele itseäsi. Et sinä ole mikään alkkis, jotka hekin jopa saavat terveitä lapsia vaikka pämppäävät koko odotusajan. Ja sinun kohdalla ei ole kyse lähellekään tuon vakavuusluokan jutusta. Vaikka tiedän toki että kun on vastuullinen ihminen, niin sitä helposti kuvittelee kaikki kauheudet mitä vain voi ja potee huonoa omaatuntoa.
Älä turhaan piinaa itseäsi, kaikki on varmasti ok.

Mapsulle sanoisin noiden tikutusten ja tutkimusten suhteen, että ne tulee sitten ihan omien tunteiden mukaan jos on tullakseen ja tarpeen. Ei omia tuntemuksia pidäkään sivuuttaa. Olen huomannut että tämä "prosessi" etenee tasan tarkkaan omien tunteiden mukaan, eikä asioita voi järkeillä.

Omaa napaa sen verran ettei plussaa ovistestiin vieläkään (viivat ehkä vahvistumaan päin) ja aavistus tuhrua tuli eilenkin vaikka jo kp 11. Tästä taisi olla aiemminkin puhetta että mistä tuo johtuu... Selvitystä ei kai siihen varmasti keksitty. Mulla tätä ei ennen ole tainnut näin pitkälle olla, joten hermostuttaa tuokin.

 

Ymmärrän Siiriz sinun pohdintasi, mutta en minäkään voi muuta sanoa kuin, että nyt vaan iisisti. Vaikka olisitkin raskaana, en voisi kuvitella, että mitään ihan kauheaa on päässyt tapahtumaan. Varoitukset ovat paikallaan ja niin tiukkoja, jottei ihmiset ala laskeskelemaan montako kertaa pään voi vetää täyteen. Yksinkertainen neuvo on paras. Siitäkin monta kertaa keskustellaan, että pitääkö raskausaikana olla nollalinja ja uskon, että vaikkei se olisi ihan prikulleen tarpeen, niin se on helpompi opettaa tuleville äideille kuin jokin mitta, jota kukaan ei osaa tarkalleen sanoa.

Jopa tuhruttaa Rosannalla aikaisin. Mä en kyllä edelleenkään osaa sanoa juuta tai jaata, mutta symppaan kyllä täysillä.

Noista keskenmenoista vielä. Kerroin oman tarinani vaan rohkaistakseni teitä kaikkia. Kun ikää oli jo 40 vee ja leikkaussaliin mennessä ei voi tietää miten pitkä karenssiaika tulee (0,5 - 2 vuotta), niin aika lohduttomalta tuntui. Ja sitten meidän vielä kuitenkin onnistui saamaan vauva, niin olo oli uskomaton! Tutkimuksiin menon ajankohdan on jokaisen päätettävä itse, mutta jos on varma siitä, että joka tapauksessa haluaa vauvan, ei sitä kannata siirtääkään. Edessä voi olla vielä monta mutkaa, eikä vuosirenkaat ole tässä kohtaa armollisia.

Mapsuko sieltä lakanoiden väleistä on aikatauluongelmista huolimatta pongannut ukkokullan. Siitä se lähtee ja toivotaan parasta tulosta

 

Löytyihän tuosta menkkojen jälkeisestä tiputteluvuodostakin tietoa:

"Tiputteluvuoto ennen kuukautisia liittyy keltarauhasen toiminnan puutteeseen tai syynä on estrogeenin liian nopea lasku. Hoito voi onnistua sekä estrogeenilla tai keltarauhashormonilla.

Tiputteluvuoto kuukautisten jälkeen on melko tavallista. Syynä voi olla liian pitkään toimiva keltarauhanen tai huonosti irtoava kohdun limakalvo. Tällainen tiputteluvuoto ei yleensä vaadi erityistä hoitoa."

 

Mulla on nyt siis kyse menkkojen jälkeisestä tuhruvuodosta.
Mapsu se näköjään kyseli tuolla joskus aiemmin samasta aiheesta.

 

Joo, järjetöntä se on surra asiaa, joka ei ehkä ole edes reaalinen. Kai jotenkin niin kova morkkis tuli tuosta häähumalasta. Arvaamatonta päästää kotiäiti boolin ääreen pitkän tauon jälkeen, kun laskutaitokin on vissiin hakusessa... Hyvin sanottu, että elämäähän se vain on. Mutta taipaapi olla siirizin tissuttelut nyt tissuteltu tälle kesälle. Sanoin eilen miehelle, että lähdenpä tästä testin ostoon, mutta hän ehdotti, että odotetaan vielä keskiviikkoon. Tiedä noista miesten aivoituksista , mutta odotetaan nyt.

Itse uskon, että meillä ei minulla hoitoon hakeutumiskynnys olisi ollut kovinkaan suuri, miehelle sen sijaan kyllä. Ja jos en olisi saanut biologista lasta, olisin yrittänyt saada adoptiolapsen. Oli se vaan sen verran vahva tunne, se äidiksi tulemisen halu. Ja tikuttelut aloitin sitten, kun tajusin, ettei tämä tulee jos on tullakseen tuota mitään tulosta. Ja voisin tikutella vielä, vaikka en koskaan raskaaksi haluaisikaan, koska minusta vain on kiva tietää, ovuloinko vai en. Koska en kyllä sitä mistään oireista tunnista. Hesarissa oli muuten mielenkiintoinen juttu terveyssivuilla noista yhdistelmäpillereistä, joita joku erikoislääkäri kovasti suositteli: ei tule naisille kuukautisia lainkaan eikä ovuloikaan eikä sillä ole mitään sivuvaikutuksia. Onneksi itse olen laskimotukossukua ja en voi käyttää mitään hormonaalisia valmisteita...

 

Siiriz: mitään uutta? Ja unohda tuo häähumalamorkkis Noissa taitaa itse olla tosiaan liian ankara itselleen...

Mulle ei erikoista: Eilenkin vielä pieni aavistus tuhrua... Mammaksin testissä jo suht. vahva viiva, muttei digitestiin plussaa. Kaiken huipuksi nuo digitestin tikut loppui ja uusia saan korkeintaan huomenna, joten selkeää vahvistusta mahdollisesta oviksesta ei ehkä saa.
Mutta tää pieni tuhruttelu vielä 5 päivää kuukautisten päättymisen jälkeen on nyt outoa ja huolestuttavaa.
Jotenkin ihan tuntuu kuin keltarauhanen tosiaan ois toiminut vähän "liian pitkään". Lämmötkin niin korkealla...
Hohhoijaa... mä haluaisin sen ultran kotikäyttöön Tietäis mitä tuolla sisuksissa tapahtuu...

 

Siiriziä minäkin tulin kurkkimaan. Joko tiedät? Kysyy nimim. Äärimmäisen Utelias

Meillä olisi testauspäivä sunnuntai - tiistai välillä. Raskaana en varmaankaan ole, sillä edellisessä raskaudessa palelin viimeisen viikon ennen testiä ihan tajuttomasti ja rinnat olivat kipeät. Nyt mulla on jostain syystä koko ajan hirveä hiki, lähentelee jo synnytyksen jälkeisiä kuumia aaltoja. Kuumista aalloista tulee ihan jotakin muuta mieleen kuin plussa raskaustestissä.

Ootko selvittänyt Rosanna, että onko liian pitkään toimivalla keltarauhasella vaikutusta raskautumiseen? Kuulostaa siltä, ettei se ainakaan mahdollisuuksia vähentäisi, kun sitä joskus syötetään avittamaan tilannetta.

 

Enpä ole tutkinut sen kummemmin. Kaipa se vaikuttaa, koska jos keltarauhanen toimii, ei varmastikaan samaan aikaan uusi munarakkula ala kypsymään, koska "kuvittelee" että siellä on raskaus käynnissä.

Enhän tosiaan tiedä onko tuosta minulla edes kyse. Voi olla että kuukautisten "jämät" sieltä nyt tulee??

 

Kiva, että olette kiinnostuneita Tänään käytiin pitkällä vierailulla maalla ja mies lähti nyt työmatkalle ja Ilona nukkumaan, joten ei apteekkiin pääse testiä ostamaan. Olisikohan marketista saanut. Mutta ainakaan kuukautiset eivät ole alkaneet. Voi tietysti stressikin siirtää, kun jännätään, saadaanko tämä asunto myytyä vai ja kohta ne työtkin alkaa. Mut huomenna menen ostamaan testin ja ilmoittelen sitten.

 

Siiriz, kaupat aukeaa kohta

*en ole yhtään utelias*

 

No niin, nyt on testattu ja positiivinen tuloshan sieltä tikkuun pärähti Hieman iloa himmentää tosiaan tuo häähumala, mutta tehty mikä tehty. Täytyy toivoa, että pikkuinen olisi ollut suojassa omassa ruskeassa kassissaan kuten mieheni sanoo. Kyllä tässä on hieman pää pyörällä ja paljon ajatuksia mielessä. Ja kaikkihan on vielä niin kovin, kovin epävarmaa. Toisaalta Ilonaa katsellessa tulee jotenkin haikea olo; onhan se vielä niin pieni ja olisi ansainnut jakamattoman huomion kenties hieman pidempään. Mutta vanhalla ei ole vara valita... Tyttöä miehen kanssa veikataan, kun eikö se ole niin, että pojan tekemiseen vaaditaan täsmäajoitusta, mutta tyttösiittiöt jäävät viipyilemään sinne jonnekin ja odottamaan munasolun tuloa. No, toivotaan, että tämä tyttö pysyy kyydissä mukana. Terveenä.

 

Siiriz!! )) Älä pidä hullua jännityksessä...

Mun ovistestaukseni on olleet ihan sekoja tosiaan tässä kierrossa.
Luulin että eilen ois ollut lh-huippu , mutta viiva olikin haalenemaan päin. Lämmöt oli kyllä alhaalla.
Mutta tässä kierrossa lämmötkin on pomppineet miten sattuu...
Ja kaiken huippu: eilen alkoi tuntua että limakalvot alkaa kuivua taas??!
Ettei vaan käy nyt niin, että ne vaihtarioireet puskee taas päälle.... Hööh! Mä en ala!

 

Siiriz! (ehdit laittaa viestisi tuohon väliin)

Onnea, wau!!!
Tavallaan yllätysplussahan tuo oli sitten kuitenkin, mutta mä ainakin aloin uskoa tuohon jo eilen!!

Tän oli tarkoitus mennä noin, älkää suotta pohtiko sen enempiä.

 

Mä nyt laittelen näitä viestejä tässä urakalla!

Niinhän ne sanoo noista tyttö- ja poikasimpoista, mutta ei kai se mitään 100 % tiedettä ole

Peukkuja pidetään että kaikki menee jatkossakin hyvin... ja miksei menisi.

 

Kiitos onnitteluista Kyllä mä vannon ovistestien nimiin... Hieman iloa himmentää myös se, että kaksi hyvää ystävääni on yrittäneet raskautta saman ajan kuin me ja meille on tulossa jo toinen lapsi... Ja toisella oli keskenemeno, kaksoset, toinen menehtyi ensin ja sitten toinen. Ja toisella ensin keskenmeno ja sitten raskaus täytyi keskeyttää kehityksellisten ongelmien vuoksi. Oman menetykseni jälkeen olin niin pikkumainen, tai vain niin haavoilla, etten voinut oikein pitää yhteyttä lapsellisiin ystäviini... Kylläpä mä hämäriä mietin. Täytyy lähteä maksamaan laskut.

 

No mietit vähän hämäriä, joo Älä turhaan!
Varmaan tuo ensihämmennys saa aikaan kaikenlaisia ajatuksia. Mutta eihän se ole keneltäkään toiselta pois ja kyllä sä sen ilon sieltä löydät kunhan ehdit "orientoitua" asiaan.

 

Onnea Siiriz! Intuitiolla oletin myös minä sinun olevan raskaana Aivan mahtavaa. Mukavaa seurata täällä jatkossakin "homman" etenemistä! Saadaan vähän vaihteluakin näihin juttuihin.

 

Upeaa Siiriz. Paljon onnea koko perheelle. Kaikki on varmasti hyvin, joten yritä nyt aktiivisesti unohtaa häähumut ja keskittyä odotukseen. Varmasti toisen lapsen odotus on erilaista kuin ensimmäisen, sillä ehkä niihin tuntemuksiin ei pysty kesittymään samalla intensiivisyydellä. Näin ainakin kuvittelisin omalla kohdallani. Ymmärrän myös murheesi ystäviesi epäonnen vuoksi. Ei oikein löydä sanoa kertoa omasta raskaudesta, kun toisilla on pitkä pettymysputki takanaan. Mutta varmasti hekin iloitsevat puolestanne, vaikkeivat sitä ehkä osaa ilmaistakaan heti. Jotenkin hokema siitä, miten toisen raskaus ei ole itseltä pois, pitäisi sisäistää, mutta vaikeaa se varmasti on. Eli teiltä tämä tilanne vaatii varmasti hienotunteisuutta, muttei kuitenkaan sitä, että mitenkään häpeilisitte raskautta.

Kertaapa vielä, että minä kp:nä teillä oli sitä "toimintaa" ja milloin ovistesti näytti plulssaa. Toki löytäisin tiedot surffaamalla takaisinpäin, mutta helpottanet kotirouvan koppuraisia sormia Paljonko teillä tulee olemaan lapsien ikäero, jos LA pitää paikkansa?

Rosannalla on monenlaisia juttuja pohdittavana. Susta alkaa tulla tämän tieteen melkoinen spesialisti. Muistan kun itse aloin surffailla näillä sivuilla ja tunsin tulleeni johonkin täysin uuteen maailmaan, josta en lähes kolmenkymmenen kuukautisvuoden jälkeen ollut lainkaan tietoinen. Ja niin kuin sinun "tutkimuksistasi" huomaan, niin paljon olisi vielä opittavaa.

Me oltiin tänään Toivon kanssa lääkärissä, sillä yskää on jatkunut jo nelisen viikkoa. Taisi alkaa taas uusi flunssa. Mitähän tää on talvella, kun näin kesälläkin on jatkuva räkätauti.

 

Olet varmaankin Siiriz huomannutkin, että Odotuspuolella on ketju nelikymppisille odottajille. Mutta älä vaan nyt jätä meitä, sillä olisi ihana kuulla odotuksen sujumisesta.

 

Heh, ilona istuu tuossa vieressä märkä uimapuku päässä ja tutkii Kelan pakkauksen liukastusvoidepurkkia (jota ei ole käytetty). Hellyttävää. Eli touhuahan meillä oli keskiviikkona (miehen mukaan, minä muistelen tiistaita) ja perjantai-iltana DIGItestiin tuli viiva. Kyllä se iltaa on varmasti ollut, kun testasin, koska olimme silloin anoppilassa ja tulimme sinne iltapäivällä. Eihän tuo nyt niin tieteellistä siemennystä ja laboratoriotouhua ole ollutkaan, kun en moisia muista... Mutta siis ensin siemennystä ja sitten ovulointi. Ikäeroa taitaa lapsosille tulla vuosi ja 7 kk. nyt i tuleee....

 

Utelias kun olen niin kyselen teidän intiimielämästä
Oliko seuraava kerta sitten milloin, siis tuon ovistestin plussan jälkeen?
Ajattelin vain että ovishan on ollut sitten korkeintaan lauantaina, joten simpat ois eläneet 3 - 6 pv. Että voisko olla mahdollista että tuo puuhailukerta ei ollutkaan se, josta tärppäsi...?

 

No nyt minua alkaa nolottaa, kun vain omaa napaani tuijotan. Mutta kun kerran kysyt, niin ei me tuon ovulaation jälkeen sitten harrastettu seksiä vähään aikaan, kun mies oli työmatkalla, taas. Näin muistelen. Mutta kai nuo siittiöt voi aika pitkään elää... tiedä sitten.
Minäkin olen vain ihaillen seurannut Rosannan tutkimuksia. En oikeastaan ymmärrä paljoakaan biologiasta. Mutta musta on hienoa, että joku perehtyy asioihin oikeasti. Niin, olen tässä miettinyt, uskaltaako odotuspuolelle vielä siirtyä. Katsotaan nyt. Vaatii niin totuttelua tämä kaikki. Nyt lähden Teho-osastoa katsomaan, vaikka ei se ole imaissut enää pitkään aikaan mukaansa.