Hae Anna.fi-sivustolta

AUTISTISEN TAUTIKIRJON RAVITSEMUSHOIDOSTA

Viestiketju osiossa 'Erityislapset' , käynnistäjänä AS-lapsen äiti, 09.06.2005.

  1. AS-lapsen äiti Vierailija

    http://www.biovita.fi/suomi/uutiset_tiedotteet/index.html
    Autistinen tautikirjo - uutta tietoa syistä ja ravitsemushoidosta
    Päivitetty 17.05.2005

    Tohtori Lisa A.Croenin tutkimuksen mukaan allergiaa ja astmaa sairastavat naiset ovat muita alttiimpia synnyttämään autistisen lapsen. Syynä ovat ilmeisesti allergioissa ja astmassa elimistössä riehuvat tulehdussytokiinit (IL8 ja IL10 ym.), jotka vaikuttavat haitallisesti sikiön geeneihin. Tanskalaisen tutkimuksen mukaan äidin mielenterveyshäiriöt ja vaikea synnytys lisäävät lapsen autismin vaaraa. Nämä uudet tiedot ovat hyvä syy suositella kaikille odottaville äidelle hyvin puhdistettua kalaöljyä, E-EPAa. E-EPA ja karnosiini näet vaimentavat tulehdussytokiineja (lue uutinen).

    Autistisessa tautikirjossa hyödyllisiä lisäravinteita voivat olla:
    karnosiini
    E-tyyli-EPA eli E-EPA tai
    rasvahappokapselit (EPA + DHA + GLA)
    fosfoseriini
    sinkki
    magnesium ja B-vitamiinit
    maitohappobakteerit

    Näitä aineita kannattaa ottaa mahdollisimman montaa samanaikaisesti (yhdistelmävalmisteina), ainakin lisäravinnehoitoa aloitettaessa, koska mikään aine ei yksin auta 100 prosenttisesti kaikkia ihmisiä eikä kukaan voi etukäteen tietää, mikä aine auttaa parhaiten ketäkin. Yhdistelmähoito varmistaa parhaan mahdollisen hoitotuloksen. Jatkossa potilas voi kokeeksi vähentää annostusta ja/tai tuotevalikoimaa ja katsoa, millä hän tulee toimeen.

    Hope Lewis (6 v) PARANI TÄYSIN AUTISMISTA RASVAHAPPOKAPSELEILLA!
    Ne auttavat (yksinkin) merkittävästi joka kolmatta autistisista lasta. Ennuste paranee, jos rasvahappoihin liitetään karnosiini (400–800 mg/vrk)

    Muutama vuosi sitten ilmestynyt tohtori Simon Beron-Cohen tutkimus väittää, että maailman johtavat fyysikot Isaac Newton ja Albert Einstein olisivat poteneet Aspergerin syndromaa, lievää autismin muotoa. Tosin Beron-Cohen myöntää, ettei kauan sitten kuolleesta ihmisestä voi tehdä varmaa diagnoosia. Myös tietokoneguru Bill Gatesin huhutaan niinikään potevan Aspergerin oireyhtymää.

    AUTISTINEN Felix, 4 v, PARANEE KARNOSIINILLA!

    Sain 21.1.2005 suomalaiselta äidiltä tämän viestin:
    ""Minulla on 13-vuotias autistinen tyttö, jolle aloin viime keväänä antamaan E-Epa kapseleita 2 päivässä. Valtava muutos on tapahtunut hänen käyttäytymisessään, ja hän oppi myös aivan yllättäen lukemaan.""

    AUTISTINEN TAUTIKIRJO LYHYESTI
    Lapsuuden autismia kutsutaan myös nimellä Kannerin autismi. Tilan kuvasi vuonna 1943 ensimmäisenä psykiatri Leo Kanner (Nervous Child 1943; 2: 217-50), joka toimi amerikkalaisessa Johns Hopkinsin sairaalassa. Itävaltalainen lastenlääkäri Hans Asperger kuvasi saman tilan vuonna 1944. Nykyään autismin lievää muotoa kutsutaan nimellä Aspergerin oireyhtymä.

    Oireyhtymästä käytetään myös nimitystä ""pervasive developmental disorder"" eli pdds. Tila on viisi kertaa yleisempi kuin Downin syndrooma ja kolme kertaa yleisempi kuin lasten diabetes.

    Kanner käytti nimitystä autismi tilasta, jossa lapsi vetäytyi syrjään omiin oloihinsa ja puuhasteli omiaan muista välittämättä. Lapsi ei oppinut kunnolla puhumaan, vaikka hän ei ollut välttämättä älyllisesti jäänyt jälkeen. Asperger kutsui autistisiksi lapsia, jotka olivat epäsosiaalisia, joille kehittyi pakkoliikkeitä ja tapoja, vaikka he olivat selvästi älykkäitä ja heillä oli puhekykyä. Autistinen lapsi voi reagoida poikkeavasti myös kosketukseen, näköhavaintoihin ja ääniin. Asperger huomasi, että tautia esiintyy tietyissä suvuissa ja että se siirtyi usein suoraan isältä pojalle. Myös Kanner piti autismia perinnöllisenä.
    AUTISMI ILMENEE vaikeuksina ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, kahdenkeskisessä kommunikaatiossa, mielikuvituksen ja mielenkiinnon puutteena ympäristöä kohtaan. Autistinen lapsi ei hymyile, ei naura, ei puhu, eikä leiki normaalisti, vaan elää omissa maailmoissaan, kuten Felix (4 v) ennen karnosiinihoitoa

    ASPERGERIN OIREYHTYMÄ ILMENEE usein ihmisen rajoittuneena kykynä sosiaaliseen kanssakäymiseen, pakonomaisina rutiineina, motorisena kömpelyytenä, puhevaikeutena ja kommunikaatiovaikeutena. Autistinen lapsi on syrjäänvetäytyvä, kun taas Asperger-lapsi pyrkii sosiaaliseen kanssakäymiseen, mutta ei osaa nopudattaa sen ssääntöjä. Aspergerin oireyhtymään ei liity henkistä jälkeenjääneisyyttä ja taantumaa kuten autismiin.
    Taulukko: Autistisen tautikirjon oireet englanniksi

    Autistisen ihmisen käsitys omasta itsestä poikkeaa normaalista. Hän puhuu itsestään kuin toisesta ihmisestä, ja hänen itsetuntonsa on muita heikompi (American Journal of Psychiatry 2002;159:1422-1424.)

    Suomessa on diagnosoitu noin 5000 autistista henkilöä. Heistä 4/5 on miespuolisia. Suomessa autismia esiintyy eniten Oulun läänissä. Todellisuudessa autistiseen tautikirjoon kuuluvia on monin verroin enemmän kuin viralliset tilastot näyttävät.

    Tukholman Karoliinisen Instituutin tutkimuksen mukaan odottavan äidin tupakointi lisää lapsen riskiä sairastua infantiiliseen autismiin (lue raportti).

    Harvardin yliopiston psykiatrin professori Andrew L. Stollin diasarja autismista ja sen rasvahappohoidosta.

    AUTISTEILLA AIVOISSA TULEHDUS JA HAPETUSSTRESSI
    Johns Hopkins Universityn neurologit kirjoittavat Yhdysvaltain neurologien yhdistyksen tiedelehdessä, että autistien aivoissa vallitsee immuunijärjestelmän virhereaktio, tulehdus (inflammaatio). Silloin verestä ja muista kudoksista mitatut tulehdussytokiinit, kuten TNF-alfa ja tietyt interleukiinit ovat koholla. Havainto perustuu 11 kuolleen autismipotilaan ja 6 elävän potilaan selkäydinnesteestä tehtyihin mittauksiin. Tutkimusta johti tohtori Carlos Pardo-Villamizar, jonka mukaan havainto vahvistaa käsitystä immuunijärjestelmän aktivoitumisesta autistisen henkilön aivoissa (the theory immune activation in the brain).

    Toisen uuden tutkimuksen mukaan autistien elimistössä valittsee hapetusstressi, joka ilmenee lisääntyneenä lipidiperoksidaationa. Australialaisen tutkimuksen mukaan yhtenä syynä rasvahappohäiriöön saattaa olla pitkäketjuisen acyl-CoA dehydrogenasi-entsyymin (LCAD) puute. Näiden puutteiden hoitoyritystä pelkästään neuropsykiologisin ja erityisopetuksen keinoin voisi verrata siihen, että rauhanpuuteanemiaa yritettäisiin hoitaa psykoterapialla.

    Tulehdukseen ja hapetusstressiiin eivät tietenkään perinteiset erityisopetuksen keinot auta, vaan tarvitaan tulehdusta ja hapetusstressiä ehkäiseviä ja hillitseviä yhdisteitä. Tällaisia ovat mm. kalaöljyjen omega-3-rasvahapot – erityisesti EPA –, karnosiini sekä eräät muut lisäravinteet, joista jäljempänä tulee puhe. Karnosiini ja EPA vaimentavat tulehdussytokiineja (lue lisää). Nämä uudet havainnot auttavat lääkäreitä ja maallikoita ymmärtämään paremmin, miksi lisäravinteista saattaa olla merkittävää apua vaikeissakin sairauksissa.

    Tutkimus muuttaa käsityksiä
    Toisen maailmansodan jälkeen autismitutkimus kääntyi täysin väärille raiteille. Lastenlääkärit ja psykiatrit alkoivat syyllistää lasten äitejä. Lääkärit väittivät, etteivät lapset synny autistisiksi, vaan syy on lapsen ja vanhempien suhteissa. He uskoivat, että autistisen lapsen äiti oli kylmä ja tunteeton, eikä hän välittänyt hoitaa lastaan oikein. Syynä tällaiseen virheelliseen ajatuskulkuun oli wieniläisen psykiatrin Sigmund Freudin oppien leviäminen länsimaiseen psykiatriaan.

    Autismitutkimus on alkanut edistyä vasta viiden viime vuoden aikana, kun uusia tutkimusmenetelmiä on otettu käyttöön. Uudet aivojen kuvantamismenetelmät (fMRI ja PET) ovat osoittaneet, että potilaan aivoissa on anatomisia ja toiminnallisia poikkeamia. Autististen henkilön puhevaikeuksien syy on biologinen: Se näkyy aivojen Brocan alueen poikkevuutena (lue uutinen). Tautia tutkivat nyt myös molekyylibiologit ja geenitutkijat. He ovat kehittäneet eläinmalleja, joiden avulla ongelmaa pyritään selvittämään. Nyt ymmärretään, ettei vika suinkaan ole vanhempien suhtautumisessa lapseen, vaan kyseessä on geneettinen häiriö, joka aiheuttaa neurokemiallisia häiriöitä aivojen rakenteissa ja hermoradoissa. Autistisen henkilön kudoksissa vallitsee tulehdus ja hapetusstressi.

    Uusinta uutta on lisäravinnehoito, mutta valitettavasti suomalaiset lääkärit eivät ole vielä perehtyneet siihen. Vaikka mm. Harvardin yliopiston psykiatrian professori Andrew Stoll ja Oxfordin yliopiston neuropsykologi Alexandra Richardsson suosittelevat sitä, eivät kaikki suomalaiset lääkärit pidä sitä kyllin ""hienona"" hoitona. Lääkärit on auktorisoitu kirjoittamaan lääkereseptejä. Kielipelin mukaisesti monet tuomitsevat lisäravinteet humpuukina, eivätkä halua edes lukea (alla mainittuja) tieteellisiä tutkimuksia.

    GEENIVIRHEET
    Autismi on geneettisesti sukua dysleksialle (lukivaikeus), ADHD:lle ja obsessiivis-kompulsiiviselle häiriölle (obsessive compulsive disorder, OCD) sekä skitsofrenialle. Näissä kaikissa neurologisissa tiloissa potilailla on aivojen rakenteissa ja toiminnoissa poikkeamia, jotka johtuvat rasvahappojen ja välittäjäaineiden biokemian muutoksista.

    Ensimmäisen kerran autismia aiheuttava geenivirhe havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 1977. Sen jälkeen geenivirheitä on etsitty vilkkaasti ja niitä onkin löytynyt on löydetty useita etenkin kromosomeista 7 (Science 2003; Nature 2003) ja 15q11-q13. Muun muassa RELN-geeni, joka säätää hermosolujen toimintaa, liittyy autismiin (Curr Neurol Neurosci Rep 2003 Mar;3(2):149-56). Suomalainen tutkijaryhmä on paikantunut pohjoissavolaisten isovanhempien sukulaisissa autistimia aiheuttavia geenivirheitä kromosomissa 3 (lue raportti). Tämä ei välttämättä merkitse sitä, että jokaisen autistisen henkilön verinäytteestä löytyisi geenivirhe.
    Karoliinisen instituutin tutkijoiden kirjoitus Lancetissa

    YMPÄRISTÖN MERKITYS
    Myös ympäristösyillä on merkitystä oireyhtymän synnyssä. ""Ympäristöllä"" tarkoitetaan kaikkia heti hedelmöityksen jälkeen vallitsevia oloja (mukaanlukien olot kohdun sisällä ja sikiön napanuoran välityksellä äidistä saama ravinto ja mahdollisesti alhoholi, lääkkeet ja huumeet ja varhaislapsuudessa annettavat rokotukset). Lue Barkerin hypoteesista

    EPILEPSIA
    Autismiin liittyy epileptisiä kohtauksia. EEG-tutkimusten mukaan niitä on joka kolmannella autistisella, mutta magneettikuvausten perusteella jopa useammallakin; magneettikuvaus paljastaa vähäiset kohtaukset herkemmin kuin perinteinen aivosähkökäyrä, EEG. Tohtori Michael G. Chezin artikkelissa sanotaan, että epilepsiaan viittavia muutoksia olisi muissa tutkimuksissa havaittu 43–68 %:lla autistisista henkilöistä, vaikkei heillä esiintyisikään kliinisiä kohtauksia. Chezin omassa aineistossa epilepsialöydöksiä oli kuitenkin vain 16,6 %:lla. Chezin tutkimuksissa sekä karnosiini että EPA-rasvahappo ovat ehkäisseet lasten epilepsiaa.

    TIOMERSAALISTA KIISTELLÄÄN
    Yhdysvaltain Terveysvirasto (NIH) myönsi huhtikuussa 2003, että rokotteiden sisältämä elohopeayhdiste, tiomersaali lisää lapsen riskiä sairastua autismiin (lue raportti). Tiomersaalia on useimmissa Suomessa käytetyissä rokoteissa, mm. kolmoisrokotteessa (PDT) ja flunssarokotteissa. Kansanterveyslaitos kiistää jyrkästi elohopean osuuden autismissa.
    Ruotsi, Japani, Australia ja USA kielsivät tiomersaalirokotteet
    Rokotteiden elohopeasta luovutaan autismivaaran vuoksi. Lue lisää
    Elohopea ja autismi - uutta tietoa
    Kalan elohopea vahingoittaa lasten ja nuorten aivoja

    LÄÄKKEET
    Autismin hoidossa käytetään monia synteettisiä lääkkeitä, kuten desipramiinia, dextroamfetamiinia, klonidiinia, neuroleptejä ja metyylifenidaattia, mutta niiden antama hyöty on vähäinen ja ne saattavat aiheuttaa vaikeitakin sivuvaikutuksia. Siksi tutkijat etsivät kaiken aikaa uusia tehokkaita ja turvallisia hoitokeinoja, joita onkin viime aikoina löytynyt täydentävästä ravitsemushoidosta.

    KARNOSIINI
    Karnosiinihoito saattaa olla läpimurto autistisen tautikirjon hoidossa. Karnosiini on valkuaisaine, joka on itse välittäjäaine ja lisäksi se parantaa parantaa aivojen välittäjäaineiden (mm. GABA:n) toimintaa juuri niillä aivojen alueilla, joissa autistisilla henkilöillä on häiriöitä, sanoo karnosiinihoitoa antava amerikkalainen lastenneurologian apulaisprofessori Michael Chez. Lue lisää

    Parhaan mahdollisen vaikutukset saamiseksi karnosiinin lisäksi kannattaa käyttää rasvahappoja, sinkkiä, E-vitamiinia ja muita lisäravinteita, joista kerron tuonnmpana. Niistä on muutakin hyötyä terveydelle. Rasvahapot vähentävät muun muassa riskiä sairastua verenpainetautiin myöhemmin elämässä (BMJ 2003). Karnosiini ja E-EPA vaimentavat tuledhussytokiini IL8:n aktiivisuutta (lue raportti).

    RASVAHAPOT
    Autististen henkilöiden plasman ja punasolujen rasvahappojen koostumus poikkeaa normaalista (Bell ym. 2000, 2004, Richardson ja Ross 2000, Ward 2000), mutta poikkeavuudet eivät ole samanlaisia kuin esimerkiksi skitsofreniassa (Puri ja Singh 2002). Pelkkä rasvahappohoito ei kuitenkaan auta kaikkia autistisia ihmisiä, vaan ainostaan ehkä kahta kolmesta. Ennalta ei voida tietää, ketä hoito mahdollisesti auttaa. (Siksi rasvahappohoitoa kannattaa täydentää muilla lisäravinteilla, joilla on tutkitusti edullinen vaikutus autismiin.)

    Autistisilla henkilöillä on puutetta erityisesti DHA-rasvahaposta (22:6n-6). Erään tutkimuksen mukaan sen pitoisuus on peräti 23 % normaalia pienempi (Vancassel ym. 2001). Puutteen vuoksi veren kasvi- (omega-6) ja kalaöljyjen (omega-3) rasvahappojen suhde on vääristynyt siten, että suhdeluku on 25 % liian korkea. Silloin aivoissa ja muualla elimistössä syntyy terveydelle haitallisia eikosanoideja. Ne aiheuttavat tulehdusta ja hapetusstressiä, joita voidaan ehkäistä ja hillitä etyyli-EPA:lla ja antioksidanteilla.

    Syksyllä 2002 pidetyssä DAN- autismikokouksessa (Defeat Autism Now) Harvardin yliiopiston kpsykiatrian professori Andrew Stoll ja tohtori Paul Hardy korostivat esitelmässään ""The Omega-3 Autism Connection"" kalaöljyn rasvahappojen tärkeää merkitystä autismissa. Omega-3-rasvahapot ovat välttämättömiä aivojen normaalin kehityksen kannalta, mutta autisteilla on usein poikkeava välttämättömien rasvahappojen aineenvaihdunta (matala omega-3-pitoisuus ja samanaikaisesti korkea tyydyttyneiden ja tyydyttymättömien omega-6-rasvahappojen pitoisuus veressään).

    Yhä useammat tutkijat uskovat, että rasvahappotasapainon korjaaminen EPAn avulla voisi olla hyödyksi. EPA näet estää erästä entsyymiä (fosfolipaasi A2, PLA2) , joka hajottaa ja tuhoaa aivosoluista DHA:a. Lisäksi EPA muuntuu aivoissa DHA:ksi. Uusi raportti vahvistaa käsitystä, jonka mukaan erityisesti kalaöljystä tunnettu rasvahappo EPA voi olla tehokasta autismin täydentävänä hoitona (Johnson ja Hollander 2003, Bell 2004). Tehokkain EPAn muoto on E-EPA.

    ""Päivittäin EPA-painotteista rasvahappovalmistetta saavien lasten vanhemmat ovat raportoineet lapsen aggressioiden ja univaikeuksien vähentyneen"", sanoo autismin ja rasvahappojen yhteyttä tutkiva englantilainen biokemisti, tohtori Gordon Bell englantilaisessa Herald-lehdessä 9.5.2002. Hänen uusimman tutkimuksensa lyhenteen voi lukea tästä.

    ""Joissakin tapauksissa puhe ja peruskäytös ovat parantuneet, samoinkuin lapsen kyky keskittyä siihen, mitä on tekeillä"", Bell kertoo. Hän on itse autistisen lapsen isä. Hope Lewisin tapaus on riipaiseva, vakuuttava todiste omega-3-rasvahappojen tehosta.

    EPA-tiivisteen vaikutusta on tutkittu jo dysleksiassa ja ADHD:ssa. Farmaseuttisen E-EPAn teho on todistettu skitsofreniassa, epilepsiassa, masennuksessa ja dementiassa. Sitä voi hyvin käyttää myös autismin hoitoon, jolloin potilaalle riittää yksi kapseli/vrk (kun tavallista kalaöljyä tai EPA-tiivistettä tarvitaan useita kapseleita).

    Koska rasvahappotasapainon häiriöt ovat yhteisiä kaikille näille tiloille, uskovat monet tutkijat Bellin tavoin, että EPA:sta (erityisesti etyyli-EPA:sta) voisi olla hyötyä myös autismin täydentävänä hoitona. EPA on peräisin kalaöljystä, ja sen nauttiminen on täysin turvallista ja erittäin monella tavalla terveellistä. Se ehkäisee muun muassa masennusta, jota tutkimusten mukaan esiintyy autistisilla ihmisillä useammin kuin muilla.

    RASVAHAPPOPARADOKSI
    Vaikka autismissa ja sen sukulaishäiriöissä on havaittu suurinta puutetta DHA:sta, sen antamisella ei ole havaittu juuri plaseboa parempaa vaikutusta. Sitävastoin kalaöljyn EPA-rasvahappo, jota täydennetään toisella kalaöljyn rasvahapolla, DHA:lla, ja helokkiöljyn GLA:lla, näyttäisi lupaavalta. Tätä ilmiötä katsutaan nimellä ""aivojen rasvahappoparadoksi"".

    Ennuste paranee, kun ravintoa täydennetään antioksidanteilla, magnesiumilla, sinkillä, B-vitamineilla, fosfoseriinillä ja etenkin karnosiinilla. E-EPA ja karnosiini vähentävät tutkitusti epileptisiä kohtauksia. Tällä voi olla suuri merkitys niille autistisille henkilöille, joilla niitä esiintyy.

    ANTIOKSIDANTIT
    Autismi ei ole pelkästään aivojen sairaus - kuten yleisesti luullaan - vaan koko elimistön biokemiallinen häiriötila, samalla lailla kuin skitsofreniakin on koko elimistön häiriö, joskin niissä on havaittu keskinäisiä biokemiallisia eroja (Puri ja Singh 2002).

    Autistisen ihmisen elimistössä vallitsee tavallista voimakkaampi hapetusstressi, joka johtuu liiallisesta vapaiden radikaalien tuotannosta. Antioksidanttien tarve on siten tavallista suurempi. Parhaiten hapetusstressiä vastustetaan nauttimalla useita eri antioksidantteja yhtaikaa - ne toimivat synergisesti toinen toisiaan voimistaen - aivan kuten orkesteri soittaa hyvin harmoonisesti yhteen.

    Yksittäisiä antioksidantteja ei kannata eikä saakaan ottaa liian suurina annoksina. Autistiselle lapselle ja nuorelle riittää hyvin ns. ravitsemuksellinen annostelu. Antioksidantteja on saatavana yhdistelmävalmisteina, joissa yhteisvaikutus on jo huomioitu.

    Karnosiini on Suomessa uusi neuropeptidi, joka on vahvempi ja monipuolisempi kuin mikään muu antioksidantti. Tiueteellisessä tutkimuksessa karnosiinilla on saatu lupaavia tuloksia autististen lasten hoidossa. Olen saanut myös käytännössä aivan samanlaista palautetta. Karnosiini on ""endogeeninen"" eli elimistön itsensäkin tuottama aine ja sellaisena 100 % turvallinen.

    Myös farmaseuttinen kalaöljy E-EPA toimii elimistössä antioksidanttina. Sitä on alettu antaa myös kehitysvammaisille lapsille hyvällä menestyksellä. Tavallisesti annos on 500 mg/vrk.

    MAGNESIUM JA SINKKI
    Aivan kuten ADHD:ssa ja Touretten oireyhtymässä, useimmilla autistisilla lapsilla on piilevää puutetta magnesiumista. Vajaus tulee harvoin ilmi, koska lääkärit eivät yleensä mittaa lapsen magnesiumtasapainoa lainkaan, ja jos mittaavatkin, pitoisuus määritetään seerumista. Koska 99 % magnesiumista on solujen sisällä, ei seerumista saatu luku anna oikeaa kuvaa lapsen solujen magnesiumista. Mittaus pitäisi tehdä punasolusta.

    Magnesiumin hyödyllisyydestä autismissa on julkaistu viimeisten 20 vuoden aikana kymmenittäin tutkimuksia (ks. Martineau ym. 1985, 1986, 1989, Kleijnen ja Knipschild 1991, Baghdadli ym. 2002). Niiden mukaan magnesium vaikuttaa parhaiten yhdistettynä B-vitamiineihin. Tällainen yhdistelmä auttaa noin 40 % autisteista (Galland 1991). Tulos paranee todennäköisesti vielä, kun mukaan lisätään samanaikaisesti muutkin tässä mainitut lisäravinteet. Yhden yhdisteen käyttö tuottaa vain harvoin hyviä tuloksia. Eräissä tutkimuksissa pelkän magnesiumin anto ei ole tuottanut toivottua tulosta (Tolbert ym 1993).

    Alle 15-vuotias autistinen lapsi tai nuori voi hyvin ottaa 175 mg ja yli 15-vuotias 350 mg magnesiumia päivässä, mielellään magnesiumoksidin (MgO) muodossa. Se imeytyy hyvin suolesta vereen, ja sen biologinen hyväksikäyttö on erinomaista. MgO ei yleensä aiheuta mitään haitallisia sivuvaikutuksia. Yliannos voi tehdä vatsan löysäksi, siinä kaikki.

    B-VITAMIINIT JA FOSFOSERIINI
    Foolihappo, B6- ja B12-vitamiini tehostavat magnesiumin imeytymistä ja sen edullista vaikutusta autistisen henkilön keskushermostossa (Rimland 1988). Luontaistuotekaupoista saa magnesiumoksidia tabletteina, joissa ovat mukana nämä kolme vitamiinia. Annos on yksi tabletti päivässä (aikuisille 2 tabl/vrk).

    Fosfoseriini on soijauute, joka sisältää muistin kannalta välttämätöntä fosforia ja seriini-nimistä aminohappoa. Fosfoseriini parantaa hermosolujen välistä tiedonsiiroa aivoissa. Fosfoseriiniä käytetetään pääasiassa ikäihmisen lähimuistin parantamiseen, mutta se parantaa yhtä lailla myös autistisen lapsen aivojen toimintaa. Lue lisää

    SINKKI
    Käytännössä jokaisella autistisella lapsella on piilevää puutetta sinkistä. Siksi amerikkalaisessa karnosiinitutkimuksessa annettiin lapsille myös sinkkiä (ja lisäksi vielä E-vitamiinia). Sinkin mittaamista verestä koskee sama, mitä edellä sanoin magnesiumista: Sinkki on pääasiassa solun sisällä, eikä veriplasmasta tai seerumista mitattu arvo anna oikeaa kuvaa. Lapset voivat pienestä pitäen ottaa 15 mg päivässä esimerkiksi hyvänmakuisena imeskelytablettina, joka on maustettu ksylitolilla.

    Jos lapsi (tai aikuinen) ottaa sellaista antioksidanttien yhdistelmää, jossa jo on sinkki mukana, sitä ei tarvitse nauttia erikseen.

    MITEN LISÄRAVINTEET ANNOSTELLAAN?
    Rasvahappo-, antioksidantti- ja magnesium-B-vitamiinivalmisteita ja karnosiinia voi ja kannattaakin käyttää kaikkia yhtaikaa, mutta niiden käyttö tulisi mieluiten aloittaa yksi kerrallaan ja viikon välein lisätä seuraava valmiste mukaan. Annostelu kannattaa jakaa eri aterioiden yhteyteen niin, ettei vatsa reagoi lisäravinteisiin.











     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti