Elikkäs.. Sain esikoisen 6 vuotta sitten ollessani 17. Iän takia minua ei kukaan ottanut vakavasti, sain sietää lääkäreiltä ihan suoranaista haukkumista ja pään aukomista. Pelkäsin synnytystä hirveästi ja kävin pelkopolilla. Sain lopulta lupauksen että jos synnytyksen käynnistyttyä edelleen sektion haluan, saan sen. Raskaus meni melkein 2 viikkoa yli ja sitten lähdettiin keuhkoputkentulehduksessa viikonvalvoneena sairaalaan. Päivän makasin hirveissä tuskissa ja sitten lopulta alkoi tapahtua. Lääkäri sitten vaan sanoi että saliin vaan, täällä ketään aleta paapomaan, hän menee nukkumaan. Painoarvioksi epäiltiin yli 4 kiloa, ja aiemmin kun kysyin mahtuuko lapsi syntymään (olen pieni kokoinen) niin sanottiin vaan että kautta aikojen ne on ulos tullu. Salissa oltiin muistaakseni 12h, mikä oli täyttä itkua ja huutoa, olin niin väsynyt ja paniikissa että kaikki se tuntuu lähinnä painajais unelta. Lopuksi saliin pyydettiin lisää kätilöitä, paikalla niitä sitten oli 5 vai 6. Muistan heidän puhuneen että pakko on leikata, mutta lääkäri ei suostunut..Lopuksi sitten Lapsi runnottiin ja vedettiin väkisin maailmaan, ja oli kyllä tyttö sen näköinenkin. Itse muistan kun yritin kysyä että onko vauvalla kaikki hyvin kun kukaan ei edes sitä kertonut ja veri valui sängyltä lattialle lammikoina. Kuin kauhuelokuvasta. Siellä sitten makasin tiputuksessa ja verta myös jouduttiin tiputtamaan. Yritin kysyä ommeltaessa että repeskö pahasti mutta tähän en vastausta saanut. Myöhemmin papereista luin että että 3 asteen repeämä ja 2 kertaa leikattu.. Lapsen kanssa osastolla olo aika oli myös hirveää. Iän takia kohtelu oli törkeää. Ensimmäisen imetysyrityksen jälkeen sanottiin ettei tuosta tuu mitään ja tuotiin lääkkeet että maidon tulo loppuu (papereissa luki että olisin itse niitä pyytänyt) lapsi itki ja oksenteli. En saanut nukuttua kivuilta ja vauvan itkuilta, ja kun hänet hoitajille vein osaksi yötä niin heräsin siihen kun sänkyni vieressä huudetaan etten olisi antanut lapselle ruokaa, että olenko ajatellut miltä vauvasta tuntuu huutaa nälkäänsä. Itkin loppu yön. Seuraavana päivä hoitaja sanoi että lapsi on huutanut ja oksentanut heilläkin koko ajan, ettei se kai minun vika ollutkaan. Kotiin päästyä lapsi rauhottui ja muuttui aivan unelmaksi. Itse olin kipeä ja kuume nousi 41.7 sillon lähdin vastentahtoisesti takaisin sairaalaan. Sielläpä tietysti sama lääkäri päivystämässä. Oli sitä mieltä että mulla täytyy olla joku sukupuolitauti kun tämän ikäinenkin olen. Teki kovakouraisesti sisätutkimusta niin että minä rääyin suoraa huutoa ja haavat repeili, hoitajakin jo lääkärille älähti. Kohtutulehdushan se sitten oli. Kaikesta tästä jäi vakavat pelkotilat. En uskaltanut, enkä vieläkään hakea apua lääkäristä enää, sairastuin masennukseen minkä podin salaa ja yritin pärjätä vauvan kanssa, vaikken pystynyt edes julkisille paikoille mennä. Toista lasta olen halunnut, mutten kestä ajatusta että joutuisin taas synnyttämään, edellisestäkin jääneet vaivat ovat vielä riesana. Nyt sitten onnellisesti kuitenkin rv 6+1. Pelkään että tämäkin raskaus aika menee itkemiseen ja pelkäämiseen. Auttakaa ja kertokaa miten saisin sektion nyt, niin että se myös toteutuisi. sairaalani on kuuluisa ikävistä synnytyksistä (seinäjoki) Missä pelkosektioita ei kuulemma tehdä. Lapsuudessani on myös ikäviä tapahtumia joitten takia jo pelkästään saisin varmasti missä tahansa muualla sektio päätöksen. En halua pilata tätä raskautta pelkäämällä, ja saada samallaista vauva aikaa tälle kuin esikoiselle. Kiitos teille jotka jaksoitte lukea tämän epäselvän kirjoituksen. Iskee paniikki päälle jo tätä kirjoittaessa..
auttakaa kiltit, neuvoja tarvitaan.
- Viestiketjun aloittaja Eliko
- Ensimmäinen viesti
Kuulostaapa todella kauhealta 
Olisiko sinun mahdollista saada itsellesi joku tukihenkilö joko lähipiiristä tai sitten esim. doula? Joku ihminen mukaasi lääkäriin, pelkopolille ja ehkä synnytykseen asti, jonka voisit luottaa olevan jämäkkä ja pitävän sinun puoliasi.
Olisiko sinun mahdollista saada itsellesi joku tukihenkilö joko lähipiiristä tai sitten esim. doula? Joku ihminen mukaasi lääkäriin, pelkopolille ja ehkä synnytykseen asti, jonka voisit luottaa olevan jämäkkä ja pitävän sinun puoliasi.
Voi ei, kuulostaa kauhealta.
Itselläni hiukan saman tyylistä kokemusta ekan synnytyksestä. Olin 21 vuotias silloin ja minua kohdeltiin myös töykeästi ja sanottiin pahasti, sekä jätettiin kertomatta asioita/vastaamatta kysymyksiini ym. Myös synnytys oli vaikea, imukuppisynnytys,myös väkisin revittiin ulos.
Tosin tuo sinun tarinasi kyllä kuulosti vielä paljon pahemmalta, mutta voin kuvitella miltä sinusta on tuntunut ja tuntuu edelleen.
Itsekin sairastuin masennukseen synnytyksen jälkeen ja jo heti synnytystä seuraavina päivinä koin pahoja paniikkikohtauksia ja ahdistusta.
Kun sitten neljä vuotta myöhemmin odotin toista lastani, oli pelkoni synnytystä kohtaan todella paha. Päätin mennä synnyttämään eri sairaalaan, mistä olin kuullut hyvää.
Puhuin synnytyspelostani neuvolassa ja pääsin pelkopolille tähän kyseiseen sairaalaan. Siellä kirjattiin kaikki tarkasti ylös ja oltiin tosi mukavia minulle.
Kun sitten lähdin synnyttämään, minua kohdeltiin kuin prinsessaa.
Synnytys sujui todella hyvin ja minua hoitanut henkilökunta olivat todella mukavia. Synnytystä ei voinut edes verrata ensimmäiseen.
Olin pelännyt synnytystä seuraavia mielialoja, mutta täysin turhaan. Tällä kertaa olin yli onnellinen!
Seuraava synnytys menikin jo sitten rutiinilla.
Olisiko sinulla mahdollisuutta mennä eri sairaalaan kuin viimeksi?
Koskaanhan ei tiedä, mutta todennäköisesti tuleva synnytyksesi tulee olemaan helpompi myös alateitse, kun sieltä olet jo yhden synnyttänyt. Näin minulla oli ainakin. En olisi osannut kuvitellakaan että se olisi niin helppo, verrattuna ensimmäiseen.
Yksilöllistähn tämä on tietysti, mutta ei se varmasti ainakaan yhtä vaikea tule olemaan, vaikka et sektiota saisikaan.
En osaa sanoa kuinka sen voisit vaatia, mutta ainakin vedoten ensimmäiseen synnytykseen, pelkoihisi ja omaan tahtoosi. Kannattaa alkaa ajoissa puhua asiasta neuvolassa ja käydä pelkopolilla sairaalassa vaikka muutamankin kerran ennen synnytystä. Kerro kaikki asiat rohkeasti ja miltä sinusta on tuntunut, sekä mihin kaikkeen saamasi kohtelu on vaikuttanut!
Et missään nimessä ansaitse moista kohtelua. Kaikkien kuuluisi synnytys tilanteessa saada hyvää kohtelua iästä huolimatta! Muista että sinulla on oikeus vaatia sitä.
Henkilökunta joka sinua on hoitanut on ollut todella epä ammattimaisia, jos eivät ole ottaneet huomioon synnyttävän äidin herkkiä tunteita, puhumattakaan ajasta synnytyksen jälkeen.
Aivan naurettavaa tuokin, että sinulle on sanottu ettei imettämisestä tule mitään! :kieh: Siihen pitäisi kannustaa ja harva ensisynnyttäjä sen heti osaa tuosta vaan! Oikein vihaksi pistää moinen toiminta!
Ei muuta kun nyt vaadit itsellesi asianmukaista kohtelua ja joku tukihenkilö synnytyksessä voisi olla kyllä hyvä.
Mieti sairaalan vaihtoa, jos se vaan on mahdollista. Minulla oli niin, että molempiin sairaaloihin oli sama matka ja sain pienemmästä parempaa kohtelua.
Tsemppiä ja jaksamisia sinulle!! Toivottavasti kaikki menee hyvin! :hug:
Itselläni hiukan saman tyylistä kokemusta ekan synnytyksestä. Olin 21 vuotias silloin ja minua kohdeltiin myös töykeästi ja sanottiin pahasti, sekä jätettiin kertomatta asioita/vastaamatta kysymyksiini ym. Myös synnytys oli vaikea, imukuppisynnytys,myös väkisin revittiin ulos.
Tosin tuo sinun tarinasi kyllä kuulosti vielä paljon pahemmalta, mutta voin kuvitella miltä sinusta on tuntunut ja tuntuu edelleen.
Itsekin sairastuin masennukseen synnytyksen jälkeen ja jo heti synnytystä seuraavina päivinä koin pahoja paniikkikohtauksia ja ahdistusta.
Kun sitten neljä vuotta myöhemmin odotin toista lastani, oli pelkoni synnytystä kohtaan todella paha. Päätin mennä synnyttämään eri sairaalaan, mistä olin kuullut hyvää.
Puhuin synnytyspelostani neuvolassa ja pääsin pelkopolille tähän kyseiseen sairaalaan. Siellä kirjattiin kaikki tarkasti ylös ja oltiin tosi mukavia minulle.
Kun sitten lähdin synnyttämään, minua kohdeltiin kuin prinsessaa.
Synnytys sujui todella hyvin ja minua hoitanut henkilökunta olivat todella mukavia. Synnytystä ei voinut edes verrata ensimmäiseen.
Olin pelännyt synnytystä seuraavia mielialoja, mutta täysin turhaan. Tällä kertaa olin yli onnellinen!
Seuraava synnytys menikin jo sitten rutiinilla.
Olisiko sinulla mahdollisuutta mennä eri sairaalaan kuin viimeksi?
Koskaanhan ei tiedä, mutta todennäköisesti tuleva synnytyksesi tulee olemaan helpompi myös alateitse, kun sieltä olet jo yhden synnyttänyt. Näin minulla oli ainakin. En olisi osannut kuvitellakaan että se olisi niin helppo, verrattuna ensimmäiseen.
Yksilöllistähn tämä on tietysti, mutta ei se varmasti ainakaan yhtä vaikea tule olemaan, vaikka et sektiota saisikaan.
En osaa sanoa kuinka sen voisit vaatia, mutta ainakin vedoten ensimmäiseen synnytykseen, pelkoihisi ja omaan tahtoosi. Kannattaa alkaa ajoissa puhua asiasta neuvolassa ja käydä pelkopolilla sairaalassa vaikka muutamankin kerran ennen synnytystä. Kerro kaikki asiat rohkeasti ja miltä sinusta on tuntunut, sekä mihin kaikkeen saamasi kohtelu on vaikuttanut!
Et missään nimessä ansaitse moista kohtelua. Kaikkien kuuluisi synnytys tilanteessa saada hyvää kohtelua iästä huolimatta! Muista että sinulla on oikeus vaatia sitä.
Henkilökunta joka sinua on hoitanut on ollut todella epä ammattimaisia, jos eivät ole ottaneet huomioon synnyttävän äidin herkkiä tunteita, puhumattakaan ajasta synnytyksen jälkeen.
Aivan naurettavaa tuokin, että sinulle on sanottu ettei imettämisestä tule mitään! :kieh: Siihen pitäisi kannustaa ja harva ensisynnyttäjä sen heti osaa tuosta vaan! Oikein vihaksi pistää moinen toiminta!
Ei muuta kun nyt vaadit itsellesi asianmukaista kohtelua ja joku tukihenkilö synnytyksessä voisi olla kyllä hyvä.
Mieti sairaalan vaihtoa, jos se vaan on mahdollista. Minulla oli niin, että molempiin sairaaloihin oli sama matka ja sain pienemmästä parempaa kohtelua.
Tsemppiä ja jaksamisia sinulle!! Toivottavasti kaikki menee hyvin! :hug:
kiitos vastauksista. Ihana kuulla muutakin kuin sitä ainaista kyllä naisten kuuluu, äläkä vingu. En luota että tukihenkilö auttaisi, oma mies muutenkin huono sanomaan kellekkään vastaan eikä oikein ymmärräkkään ehkä tarvittavan hyvin, ja tulee luultavasti olemaan aivan tuhannen paniikissa itekkin, muistaa missä kunnossa esikoisen jälkeen olin ja pelkää itsekkin että jotain tapahtuu. Onko ihan oikeasti kaikilla mahdollisuus valita sairaalansa? Meillä on 70km matkaa lähimpään, en tiedä mikä olisi seuraava vaihtoehto, mutta kaikki vaihtoehdot oon valmis selvittämään ja kokeilemaan. Synnyttämään en suostu, en vain pysty enää, en vaikka kuinka mukava ja vakuuttava ihminen pelkopolilla olisi.
:hug:
Todella törkeää, olen itse kuullut serkkutyttöni synnytys kokemuksesta, joka oli kamala kuulemma. Hän oli 18.v, kohtelu oli todella huonoa. En ymmärrä, että jos työskennellään, niin eikö juuri synnytysosastolla kuuluisi olla asiantunteva, suvaitseva ja ennen kaikke AMMATTITAITOINEN. Raivostuttaa oikein.
Itse olin kohtukuoleman takia synnytysosastolla ja minunkaan kohtelu ei ollut mitenkään hyvää, olin tuolloin kuitenkin 25.v, hoitajat ''vittuilevat'' vieressä, vaikka minulla on kuollut vauva mahassa Kokemusta en halua kokea uudestaan.
Nyt 30.v kun olen raskaana kohtelu on tosiaan erilaista, mutta en sano että 10 luokkaa, itseäni pelottaa ihan hirveästi aiempien menetysten takia, kävin pelkopolilla, minusta se ei ole hävettävää, mutta hoitajan mielestä on näin vanhan käydä pelkopolilla, tosin neuvolan hoitaja on superihana. Hoitajia on monia.
Mutta sano suorat sanat niille!
Tsemppiä!
Todella törkeää, olen itse kuullut serkkutyttöni synnytys kokemuksesta, joka oli kamala kuulemma. Hän oli 18.v, kohtelu oli todella huonoa. En ymmärrä, että jos työskennellään, niin eikö juuri synnytysosastolla kuuluisi olla asiantunteva, suvaitseva ja ennen kaikke AMMATTITAITOINEN. Raivostuttaa oikein.
Itse olin kohtukuoleman takia synnytysosastolla ja minunkaan kohtelu ei ollut mitenkään hyvää, olin tuolloin kuitenkin 25.v, hoitajat ''vittuilevat'' vieressä, vaikka minulla on kuollut vauva mahassa
Kokemusta en halua kokea uudestaan.Nyt 30.v kun olen raskaana kohtelu on tosiaan erilaista, mutta en sano että 10 luokkaa, itseäni pelottaa ihan hirveästi aiempien menetysten takia, kävin pelkopolilla, minusta se ei ole hävettävää, mutta hoitajan mielestä on näin vanhan käydä pelkopolilla, tosin neuvolan hoitaja on superihana. Hoitajia on monia.
Mutta sano suorat sanat niille!
Tsemppiä!
Similar threads
- enkelipojan äiti
- Lapsen saaminen