Auttakaa, millä purkaa univajeen aiheuttama huono-olo ja kiukku

[Lotta L.]

Vauvan takia yöt repaleisia ja muutamia viikkoja ollut aika huono olo. Pää kipeä ja myös todella huono tuuli henkisesti.

Viime yö oli viimeinen fiasko. Olin sopinut, että esikoinen menisi mummolle ja kotona olisi vauvalle unikoulu. Pidimme sen kerran aikaisemmin ja kaksi yötä riitti. Nyt tilanne taas levähtänyt, kun vauva sairasteli. Mies kuitenkin jotain sähläisi ja poika jäi kotiin. Sitten kuitenkin keskellä yötä, kun vauva oli jo kerran herännyt, alkoi pitää jotain ad hock unikoulua ja luopui vauvan huutaessa parin tunnin päästä.

Olen niin väsynyt ja vihainen. Huomenna piti lähteä hiihtolomamatkalle, mutta sen jo peruin. Miten saisin olon paremmaksi? Ihan konkreettisia ehdotuksia, kuten vaikka joku burana (auttaako?).

 

[nuusa]

Eihän siihen muu oikeastaan auta kuin uni. Tulpat korviin ja nukkumaan. Tiedän kyllä kokemuksesta miltä sinusta tuntuu. Meidän 1-vuotias heräilee edelleen noin 1.5 tunnin välein huutamaan todella kovasti.

 

["vieras"]

Mulla auttoi uni. Laitoin tulpat korviin ja mies hoiti vauvaa. Samoin oma aika auttoi. Kävin yksin tai kaverin kanssa kaupoilla pyörimässä. Kyllä mullakin oli välillä fyysisestikin huono olo, kuin olisi krapulassa ollut. Se väsymys oli ihan hirveää. Ja jos sai nukkua yhden yön, niin olo oli melkeenpä pahempi, en tiedä miksi. Mutta kaksi kunnolla nukuttua yötä teki ihmeitä.

Ehdotan siis, että mies hoitaisi vauvaa pari yötä ja sinä nukut tulpat korvissa. Itse hankin apteekista kunnon tulpat. Ennen nukkumaan menoa pieni happihyppely jos jaksat. Ehkä jotai herkkuruokaa tai jotain hyvää, mistä nyt tykkäät. Lopuksi päänsärkyyn burana nassuun ja sitten unille.

 

[Ap.]

Eihän siihen muu oikeastaan auta kuin uni. Tulpat korviin ja nukkumaan. Tiedän kyllä kokemuksesta miltä sinusta tuntuu. Meidän 1-vuotias heräilee edelleen noin 1.5 tunnin välein huutamaan todella kovasti.

En tiedä uskallanko edes tunnustaa, mutta nukun tulpat korvissa. Mies aina nostaa vauvan minulle yösyöttöön.

Meidän esikoin heräili ensimmäisen vuoden joka yö monta kertaa. Tätä taisi jatkua vielä pitkälle tuonkin jälkeen, mutta en niin tarkkaan muista. Tuolloin vielä jotenkin puskin, mutta nyt tuntuu, että tuohon verrattuna pienikin univaje pudottaa takaisin siihen syvään mustaan kuiluun, jossa tuntuu, että mistaa ei tule mitään.

 

["henna"]

en tiedä ite en ole 4vuoteen nukkunut kunnolal öitäni,enkä todellakaan tiedä miten sitä pahaaoloa purkais,ite kiukuttelin miehelle, en tarkotiuskella,mutta pienikin asia sai mut kuohahtaa,luulin että mies ymmärtää,mutta olikin ottanut itteensä,ei vaan ikinä sanonut mitään, ja sitten vaan lähti kun hänen mittansa täytyyi. nyt nukun vielä huonommin.

pakk ovaan puskee päivästä toiseen..

 

[Ap.]

[QUOTE="henna";28135747]en tiedä ite en ole 4vuoteen nukkunut kunnolal öitäni,enkä todellakaan tiedä miten sitä pahaaoloa purkais,ite kiukuttelin miehelle, en tarkotiuskella,mutta pienikin asia sai mut kuohahtaa,luulin että mies ymmärtää,mutta olikin ottanut itteensä,ei vaan ikinä sanonut mitään, ja sitten vaan lähti kun hänen mittansa täytyyi. nyt nukun vielä huonommin.

pakk ovaan puskee päivästä toiseen..[/QUOTE]

Meillä varmaan mies myös lähtee jossain vaiheessa. Ei muuta tehdä kuin riidellä.

Miten tuo univaje on kohdallasi jatkunut neljä vuotta? Johtuuko lapsen heräilystä vai muusta?

 

["henna"]

Meillä varmaan mies myös lähtee jossain vaiheessa. Ei muuta tehdä kuin riidellä.

Miten tuo univaje on kohdallasi jatkunut neljä vuotta? Johtuuko lapsen heräilystä vai muusta?

lapsen heräilyt/valvomiset kesti n.1v 7kk sen jälkeen se on ollut se ukko kun on herättänyt! joskus kuorsaamisella,mutta usein yöyskällä! ja oikeesti mä kaksi vuotta puhuin siitä että en enään kohta jaksa kun en ikinä saa nukkua, kaksi vuotta ennenku mies meni lääkäriin!(tämä tapahtui syksyllä, mutta eipäs ne lääkärissä ehtinyt keksii mikä sillä aiheuttaa sen yskän, ennenku mies sit lähtikin). sen jälkeen oon tässä muutaman kk nukkunut vielä huonommin kun tuntuu aika pahalta tulla jätetyksi. etenkin kun miehellä on ollut osansa siihene ttä olen ollut helposti ärtyvä!

lääkäriinki se meni vasta sitte ku sanoin että muutetaan eri osoitteisiin sitte jos ei voi mun vuoksi siellä lääkärissä käydä. huoh

 

["henna"]

toivottavasti mies ei sinulla lähde. onko hän myös sellainen kuin omani ol iettä ulsopäin ei juuri tunteet näy? vai pystyykö hänen kanssa keskustella/tuoko hän esiin myös omat tunteensa?

ehkä teillä on toivoa jos keskustelu yhteys löytyy.

mutta jos tuntuu siltä että mies ei ymmärrä,tai että kahestaan ei onnsitu ratkoo tilannetta,niin älä tee sitä virhettä kuin minä, ajattelin että haen apua paripsykoterapeutilta,mutta aina se jäi kun ajattelin ettei siitä ois hyötyy, ny tiedän että siitä olis ollut hyötyä koska mieskin ois ymmärtänyt että ongelmista ja tunteista on pakko puhua, ei voi vaan odottaa ja toivoa että asiat muuttuis ku ne on ite muutettava(yhdessä tietenkin)