Auttakaa minua ymmärtämään kohtalon oikkuja ja elämän raadollisuutta

["ymmyrkäinen"]

Olet ollut työelämässä pitkään ja puurtanut tunnollisesti työssä kuin työssä. Yrittänyt edetä siinä onnistumatta. Tehnyt kaikkesi saadaksesi tunnustusta, ollut hyvä työntekijä, mutta palkintoa et ole saanut. Olet ollut ihan tyytyväinen työelämässä, mutta aina työssä on ollut jokin puute. Huono palkka, huono työyhteisö, huonot työajat... Silti olet tehnyt työtäsi valittamatta ja ollut ihan tyytyväinen.

Sitten löydät unelmaduunisi, jossa ensimmäistä kertaa ikinä ihan kaikki on kohdillaan. Ei kertakaikkiaan mitään valitettavaa. Työ on todella mielekästä, palkka hyvä, haasteita ja vastuuta, ihana työyhteisö. Kaikki on uskomattoman kohdillaan. Rakastat työtäsi ja menet innolla joka päivä töihin. Kunnes aivan liian äkkiä kohtalo puuttuu peliin ja menetät työsi.

Sen jälkeen mikään aiemmin "ihan ok" työ ei maistu ja olet tyytymättömämpi kuin koskaan ennen. Koitat nostaa rimaa ja löytää edes lähelle yhtä mielekästä työtä, mutta mikään ei tärppää. Kaiholla muistelet vanhaa ihanaa työpaikkaasi ja tyytymättömyys huonompiin jää sinuun asumaan. Tiedät että täydellisiä työpaikkoja on, mutta sellaista ei sinulle suoda. Muuta kuin pienenä maistiaisena ikään kuin kiusaamaan.

Olet elänyt parisuhteissa ja tavannut paljon miehiä muutenkin. Enin osa heistä on olleet ihan ok, mutta aina jotain pientä "muttaa" on. Olet kuitenkin ollut ihan tyytyväinen elämääsi ja todennut, että täydellisesti sinulle sopivaa miestä tuskin onkaan, jokaisessa on vikansa. Jonkun kanssa seksuaalinen vetovoima on aivan uskomatonta, mutta henkilökemioissa on jotain pientä säätöä. Tai sitten luonteet osuu yksiin, mutta huumori on erilaista. Tai sitten toinen ei tunnu seksuaalisesti totaalisen vetävältä.

Olet kuitenkin ollut ihan tyytyväinen ja ajatellut ettet enempää tarvitsekaan. Tai ole edes ymmärtänyt että sellaista on. Olet elänyt suhteessa miehesi kanssa ihan tyytyväisenä. Mies on ihan hyvä ja suhteenne ihan hyvä. Ei täydellinen, mutta riittävän hyvä.

Sitten kohtaat miehen, joka kolahtaa ihan täysillä. Luonteenne osuvat täydellisesti yhteen, huumorintajunne kohtaa, mies viehättää silmääsi ja tunnet voimakasta seksuaalista vetovoimaa häntä kohtaan. Tunnet tulevasi täydellisesti hyväksytyksi ja arvostetuksi ja tunnet samoin miestä kohtaan.

Kohtalo kuitenkin puuttuu jälleen peliin. Tuo mies on varattu, eikä aikeissa lähteä. Mies ei olekaan yhtä haltioissaan sinusta kuin sinä hänestä. Jäät ilman tuota unelmaa. Sen jälkeen "ihan ok" ei tunnu miltään ja on vaikea jatkaa tyytyväistä elämää kun nyt tiedät, että on olemassa myös ainakin yksi ihminen, joka sopii sinulle täysin. Tyytymättömyys valtaa jälleen mielesi. Näin ei olisi käynyt jos olisit jättänyt kohtaamatta tuon unelmien miehen.

Nyt kysymys: miksi?? Mitä kohtalo yrittää kertoa kun ravistelee elämää noin? Olet ollut tyytyväinen, etkä edes ymmärtänyt paremman olemassaolosta. Sitten siitä paremmasta/täydellisestä annetaan vilahdus ja otetaan pois. Miksi?? Mitä pitäisi oppia, oivaltaa tuollaisesta? Miten voi olla parempi tietää paremmasta ja olla sitten tyytymätön kuin olla tietämätön ja tyytyväinen?

 

[Miili]

Tieto lisää tuskaa, sanotaan. Mutta en tiedä miksi kohtalo leikittelee kanssasi.

 

["ymmyrkäinen"]

Oleellista on myös sekä miehen että työn osalta se, että kumpikin on kohtalon oikusta tupsahtanut eteesi. Kumpaakaan et ole ollenkaan tietoisesti etsinyt, vaan ne on tarjottu kohtalon ohjaamana. Miksi??

 

["qwerty"]

Voi buhuu.. aloittajan elämä ei kaikista yrityksistä huolimatta olekkaan TÄYDELLISTÄ!!
Vittu, kenenkään elämä ei ole täydellistä.. Jos oisit sen miehen saanut, niin kohta olisit jo katellut seuraavaa.. Tyypillinen tapaus kun MIKÄÄN ei riitä.. Kaikille olisi parempaa jos muuttaisit jonnekkin autiolle saarelle yksinäsi, etpähän täydellisyyden tavoittelussasi vanhingoita enään muita siellä..

 

["mei"]

Kohtalohan sinällään on kurja ettei se tarjoa vastaustaan heti, vaan aikanaan. Näin ainakin itsellä.

Ei kannata ehkä ihan liikaa miettiä miksi, vaan mietiä juuri tuota mitä? Tuo mies, hei oikeasti, eihän hän sinulle ollut tehty. Täydellisen ihmisen kanssa tunteet on molemmmin puolisia. Hän ehkä nosti rimaasi, mutta sitä mielestäni kutsutaan elämän kokemukseksi. Kokemukset muokaavat meitä, joskus vaativammaksi mutta usein myös pois kovin mustavalkoisesta ajattelusta.

Jokainen läpi käyty pettymys on henkkoht saavutus. Valitettavasti kukaan ei sinua siitä onnittele, mutta itseään kannattaa onnitella suorituksesta. Tässä mun "voima"biisi haasteissa.

Greenday, Good riddance:

Another turning point, a fork stuck in the road
Time grabs you by the wrist, directs you where to go
So make the best of this test, and don't ask why
It's not a question, but a lesson learned in time

It's something unpredictable, but in the end is right,
I hope you had the time of your life.

So take the photographs, and still frames in your mind
Hang it on a shelf in good health and good time
Tattoos and memories and dead skin on trial
For what it's worth it was worth all the while

 

["Hmh"]

Elämä vaan on sellaista. Kuten yksi suustaan kova pappi sanoi: Naiset on kuin joulukuusia, kun olet yhden ottanut, huomaat että lähistöllä olisi ollut parempikin. Miehiinkin sopii...

 

["ymmyrkäinen"]

[QUOTE="qwerty";30356339]Voi buhuu.. aloittajan elämä ei kaikista yrityksistä huolimatta olekkaan TÄYDELLISTÄ!!
Vittu, kenenkään elämä ei ole täydellistä.. Jos oisit sen miehen saanut, niin kohta olisit jo katellut seuraavaa.. Tyypillinen tapaus kun MIKÄÄN ei riitä.. Kaikille olisi parempaa jos muuttaisit jonnekkin autiolle saarelle yksinäsi, etpähän täydellisyyden tavoittelussasi vanhingoita enään muita siellä..[/QUOTE]

hei haloo! Melkoisen surkea lukemisen ymmärtämisen taso sinulla. Miten pystyit käsittämään kirjoitukseni niin, että mikään ei riitä ja että haen täydellisyyttä??

Kirjoitin, että kohtalon oikusta olen saanut tietää paremmasta. En ole tietoisesti etsinyt, enkä ole elämäni varrella törmännyt kuin yhteen täydelliseen työpaikkaan ja yhteen täydelliseen mieheen. Ja nyt ihmettelen miksi nämä tiedot tarjoillaan. Kun olen ollut vallan tyytyväinen elämääni ilman tietoa. En ole tavoitellut täydellisyyttä, enkä liioin vahingoittanut kuin itseäni.

 

["hep"]

[QUOTE="ymmyrkäinen";30356348]hei haloo! Melkoisen surkea lukemisen ymmärtämisen taso sinulla. Miten pystyit käsittämään kirjoitukseni niin, että mikään ei riitä ja että haen täydellisyyttä??

Kirjoitin, että kohtalon oikusta olen saanut tietää paremmasta. En ole tietoisesti etsinyt, enkä ole elämäni varrella törmännyt kuin yhteen täydelliseen työpaikkaan ja yhteen täydelliseen mieheen. Ja nyt ihmettelen miksi nämä tiedot tarjoillaan. Kun olen ollut vallan tyytyväinen elämääni ilman tietoa. En ole tavoitellut täydellisyyttä, enkä liioin vahingoittanut kuin itseäni.[/QUOTE]

Mikä tuossa miehessä on muka täydellistä? Kun on varattu ja vaan käyttänyt sua jossain mielessä hyväksi, eli antanut ymmärtää jotain mitä ei kuitenkaan ole ollut valmis tarjoamaan. Joo, olet sokaistunut ihastuksessa, mutta oikeesti, mieshän on vaan luritellut sulle sen mitä sinä olet halunnut kuulla. Näitä miehiä on valitettavasti ja niiden tarkoitus on että oppii hieman varomaan. Jos se on liian hyvää ollakseen totta se on juuri sitä.

 

["Ymmyrkäinen"]

Miehestä ihmeellisen tekee se, että kukaan ei ole koskaan kolahtanut niin kuin hän.
Itsekin yritin uskotella, että mies leikki kanssani jne. Mutta ei kyse ole siitä. Pikemminkin hän on periaatteellinen mies. Tiedän ettei hänelläkään ole helppoa, mutta vähänpä se lohduttaa.

Olen täysin ymmärtänyt ja hyväksynyt sen, ettei meistä tule paria. Ja parempikin niin. Se mitä en voi ymmärtää on tuo kohtalon kiusaaminen. Miksi näyttää sellaista jota ei saa. Miksi sekoittaa mieli ja ajatukset ja istuttaa tyytymättömyyden siemen?

Sama pätee tuohon työhönkin. Miksi antaa ja ottaa sitten pois jotain niin hyvää?

Joku kirjoitti että kohtalon oikut selviää vasta myöhemmin. Niinhän se usein on ollut. Tahtoisin silti ymmärtää jo nyt. Saada lohtua ja voimaa siitä tämän järjettömyyden keskellä.

 

["okei"]

Jos tossa miehessä olisi jotain hyvää ja teidän välillä oikeasti jotain hän olisi luonasi. Mutta kulta pieni, olet tullut huumatuksi, Ei tuo mies ole ollut missään vaiheessa jättämässä perhettään puhumattakaan että olisit hänelle ollut jotain muuta kuin vietävissä oleva, Lopeta nyt aluksi itsesi huijaaminen siitä että olet tavannut täydellisen miehen. Höpölöpö- hyvään puhujaan olet vain törmännyt. Täydellinen mies ei pettäisi. Tai jos pettäisikin niin sitten jättäisi heti sen entisen ja tulisi luoksesi.

 

[Raadollisuus...]

Otsikon perusteella ajattelin että sulla oli esim kuollut monta läheistä lyhyen ajan sisällä tms ja tulin katsomaan löytyisikö vertaistukea. Voin kyllä jollain tasolla ymmärtää että nuokin asiat tuntuvat isoilta mutta omat murheet tällä hetkellä vähän toista luokkaa ja neuvoisin sua oikeesti olemaan onnellinen ettei sulla kuitenkaan ole tota isompia murheita. Elämän raadollisuus on kyllä jotain ihan muuta kuin menetetty täydellinen työpaikka tyydyttävän sijasta.

 

["Ymmyrkäinen"]

Okei: omasta mielestäni olen realistinen. Olen kohdannut miehen joka osui ja upposi ihan kympillä ja sellaista ei elämäni aikana ole lukuisista kohtaamisista koskaan tapahtunut. Tuo mies ei myöskään ollut mikään lipevä puhemies. Päinvastoin. Ja kaikki se kemia välillämme ei valehdellut. Olisi niin paljon helpompaa unohtaa mies jos voisin uskotella itselleni hänen vaan leikkineen kanssani.
Ehkä kuitenkin yritän tehdä hänestä mielessäni paskan tyypin niin on helpompi unohtaa.

Raadollinen: itse asiassa minä olen sangen monissa liemissä keitetty ja hyvin kovan elämän kokenut. Siksi itsekin ihmettelen miten paskana olen. Tiedän että nämä murheet on aiheina pienet, mutta satuttaa enemmän kuin mikään koskaan aiemmin. Näköjään sitäkään ei voi päättää, että minkälaisista murheista sitä musertuu ja minkälaisten kanssa porskuttaa vaan eteenpäin.

 

[Echo]

Työpaikasta: hyvin monella työntekijällä ei nykyisin nuo luettelemasi kohdat täyty. Palkka ei ole kaikilla kovin kummoinen, työajat ovat monilla vuorotyötä, työkavereissa on vähintään yksi drama queen /manipuloija jne.
Mutta nykyisenä aikana saa olla iloinen että edes on töitä, nykyisin ei voi olla kranttu. Ehkä työporukka on tärkein noista koska se vaikuttaa tosi paljon työhyvinvointiin. Mutta muutoin:et voi olettaa että jos joskus olet ollut unelmapaikassa, niin se jatkuisi eläkkeelle asti. Työporukka vaihtuu jo ihan samassa työpaikassa vuosien varrella, työajat samoin jne...

Itse en usko kohtaloon vaan Jumalaan, ja ajattelen että ehkä tuo huippuduuni annettiin sulle levähdyspaikaksi. Mutta vielä tärkeämpää on se, että osaisit keskinkertaisissa paikoissa pärjätä ja tehdä niissä olosi hyväksi, koska suurin osa on semmoisia paikkoja.

Miehen kohdalla voit ajatella niin että koska hän on varattu ja tunteet eivät ole molemmilla yhtä vahvoja, niin hän ei ollut sua varten.
Etsitkö täydellistä miestä, vai täydellistä sinulle? Noissa on iso ero. Kaikki ei voi charmikasta komistusta saada, Clooneyn Georgekin meni jo naimisiin.

 

["Hei"]

ei varmaan lohduta mut yks tarina tuli mieleen miehestä joka tapasi samanlaisen naise. Siis sellasen jonka sanat ja pelkkä puhe sai miehen lopettamaan röökinpolton siksi aikaa moneksi päiväksi täsmälleen samanlaiset jutut ja toiminnat muutenkin paljonkin samanlaiset elämän arvot ja se hauskan pito joka sai koko kropan nuoreksi ja jänteväksi pelkällä puheella... Sitten merkitykset saivat uusia merkityksiä avautui toisenlainen maailma Mutta kumamtkin olivat varattuja... sitten esim junamatkalla tämä mies sai lipun kun yleensö ne on valmiita tässä lipussa oli aurinko ja kaksi sormusta kuninkaalliset linnoissaan aurinko kuningas ja aurinko kuningatar
työpaikankin tämä mies oli löytäny mutta kateellinen savusti hänet ulos koska hän tuli hyvin toimeen muitten kanssa ja tämä yksi mulkku viellä kolmeen eri paikkaan kertoi eri jutut tästä miehestä...'

Mutta mies lupasi sydämmelleen palvella henkistä maailmaansa mutta tämä nainen muistuttikin liikaa häntä ja hetkeksi mies pysähtyi ihmettelelmään sattumaa että olikin täsmälleen peili hänestä itsetään. Mutta mies oli luvannut sydämmelleen luopuvansa maallisesta rakkaudestaan saadakseen rauhan sydämmeen hengessään rakasten kaikkeudessaa kaikkia koska luonto pelasti tämän hengen aikoinaan ja lapsen saatuaan oli miehen aika lunastaa lupaus koska muuten mies pettäisi sydäntään.