Auttakaa, miten saatte lapset samaan huoneeseen nukkumaan ilman saatanallista showta?

[Mrs. Hermoromahdus]

Ongelma jo otsikossa: Mulla on kaksi lasta, 2,5 v ja 4 v ja nukkumaanmenosta on tullut todella rasittava show. Aikaisemmin ovat menneet nukkumaan vähän eri aikaan ja pienempi pinnasänkyyn, ja meni ok - pienempi nukahti itse sänkyynsä ja isompi tuli sitten perästä hetken myöhemmin, ja nukahti hänkin itse.

Nyt pitää siirtää pienempi pinniksestä tavalliseen sänkyyn, ja nukkumaanmeno on mennyt ihan sikailuksi. Pienempi ei rauhotu, juoksee pois sängystä, huutaa yliväsyneenä pissa-kakka-juttuja ja kumpikin lapsi vaan riehuu ja nauraa hullun lailla. Iltasadun lukemisesta ei tule mitään: kumipikaan ei ole paikallaan, ei kuuntele koko satua.

Haluaisin, että kumpikin menisi sänkyyn yhtä aikaa, ja lukisin sitten satua esim. puoli tuntia tai reilut, silittelisin kummankin ja sitten jäisivät itse. MUTTA EI. Vien takaisin, en viihdytä, en lue jos hillutaan, uhkaan kiristän ja lahjon mutta VITTU EI ONNISTU.

Miten te muut saatte tän toimimaan? Ei tahdo paukut riittää äidillä iltahilluntaan, kun se venyy jo kohta puoli kymmeneen... Ja kun itsekin väsyn, alan tiuskia ja uhkailla jne., kun en epätoivoissani muuta keksi. Ei toimi homma, ei.

VINKKEJÄ!!!!

 

["..."]

Suutut niille. Et tiuski tai uhkaile, vaan suutut. Pistät pelin poikki. Miksi vanhemmat pelkää suuttumista tänä päivänä?

 

[sh]

Nukkuuko pienempi vielä päikkärit? Joskus kun oli yliväsynyt meni ihan överiksi. Jos vaan laitat ne eri-aikaan. Ettei toinen villitsisi toista,

 

[mnäää]

Ota lapset syliin iltasadun ajaksi. Joku lyhyt tarina kuvakirjasta. Sitten hyvät tä ja halit ja päät tyynyyn.

 

[hömm]

Mitä jos ei lapset reagoi suuttumiseen? meidän penskat ei reagoi mihinkään suuttumiseen ne pitää sitä vaan hauskana. kunnon selkään anto olis varmaan ainoa joka sais ne hiljaiseksi. se vaan on laissa kiellettyä.

 

[AIVAN!]

[QUOTE="...";28364282]Suutut niille. Et tiuski tai uhkaile, vaan suutut. Pistät pelin poikki. Miksi vanhemmat pelkää suuttumista tänä päivänä?[/QUOTE]Juuri näin! Sama vanha hyväksihavaittu konsti mihin turvaudutaan silloinkin jos miehen käytös ei miellytä tai tulee erimielisyyttä, lapsiin tehoaa sama. Ja jos se ei auta niin sitten pihalle / vaihtoon!

 

[henni..]

voi rakas... voimia.. :/

mutta.. sanoit ettet viihdytä. KAIKKI kommunikointi lapsen kanssa on "viihdyttämistä", äidiltä reaktion saamista.
Uhkailut ja kiristykset tehdään jo päivällä, ja toteutetaan seuraavana päivänä. Illalla laitetaan sänkyyn, toivotetaan hyvät yöt. Ja sitten aina vain kannetaan takaisin sänkyyn?
Muista myös palkita hyvä käytös? Joku lapsen suuristi toivoma lelu jos pysyy sängyssä?

 

[a.p..]

Miten suututaan niin, että se tepsii? Karjaisu ja reippasti omaan sänkyyn vieminen ei auta.
Isompi on tottunut, että luetaan kirjaa aika kauan - kaksikin Tatu-Patu-kirjaa tai Mauri Kunnasta tmv., ja isomman kanssa iltasatu on ollut ihana hetki. Nyt menee ihan läskiksi, kun en saa pienempää rauhottumaan edeltä ja jäämään sänkyynsä - että voisin jäädä toisee makuuhuoneeseen lukemaan vanhemman lapsen kanssa.

Pienempi ei taas jaksa olla sadulla kuin hetken, alkaa hillua, kiipeillä, tökkiä, hauskuuttaa isosisarusta hulluttelulla. Pääni savuaa... sori jos on sekavaa tekstiä...

Ja puolisoa ei ole apuna, olen yksin.

 

[Yksinkertaista]

Tähän on oikeesti helppo ratkaisu, joka vaatii muutaman päivän.
Kyseessähän on hyvin perinteinen tahtojen taisto.

Kun lapset on laitettu rauhallisesti iltatointen kera nukkumaan, sen jälkeen joka ikinen kerta kun he tulevat huoneesta pois, MITÄÄN SANOMATTA JA REAGOIMATTA kannetaan takaisin sänkyyn.

Jos lapset eivät ole tähän tottuneet (kuten eivät, jos ovat vasta alkaneet tätä harrastaa), he saattavat jatkaa TUNTEJA. Sun täytyy kestää sen pari kolme päivää. Siinä ajassa he oppivat, äiti ei näköjään anna periksi, joten sama jäädä tänne sänkyyn heti kerralla.

Vaatii siis muutaman päivän ajan täydellistä pinnaa, sen jälkeen helpottaa.

Tsemppiä taisteluun!

 

["..."]

Juuri näin! Sama vanha hyväksihavaittu konsti mihin turvaudutaan silloinkin jos miehen käytös ei miellytä tai tulee erimielisyyttä, lapsiin tehoaa sama. Ja jos se ei auta niin sitten pihalle / vaihtoon!

Kommenttisi kertoo, ettet erota puuroa vellistä. Suuttumisessa ei oikeasti ole mitään vikaa, mutta tokihan voi olla tunnustamatta koko tunneskaalaa.

 

["vieras"]

Mun kaksosia hoitelin nukkumaan yhteen aikaan siten, että kumpikin omaan sänkyyn (sängyt kulmittain) massulleen ja heilutin kumpaakin samaan aikaan pepusta (esti myös pystyyn nousemisen ja liikkelle lähdön), kunnes rauhoittuivat. Iltasatuja luettiin myös, mutta niin, että lapset olivat omissa sängyissään. Mahdolloisimman monotoninen ääni, jotta varmasti unetti. Taisin itsekin olla välillä unessa, vaikka satua luinkin.

 

["henni"]

Yksinkertaista
Juuri näin!
...voi tosissaan mennä kestää piiiitkään yöhön että luovuttavat. Mutta otat itse sen asenteen, ettet kuvittelekaan vielä meneväsi nukkumaan.Näin on helpompi pysyä tyynenä. Ota vaikka kahvikuppi valmiiks.

 

[LLLL]

Koita vaihtaa se saatanallinen show vaikkapa 80-luvun discobiitteihin! Mutta älä sukkahousuheviin, se ei toimi!

 

[avuton]

No enpä sen kummemmin osaa auttaa, mut satucd:t on meillä paremmat kuin kirjan lukeminen. Voi sammuttaa valot heti sänkyyn mennessä.

 

[a.p..]

Kumpikin nukkuu vielä päiväunet, pienempi noin 1,5h, isompi noin puolen tunnin tirsat.

Jos teidän lapset pysyy sängyssään mutta melskaa, annatteko olla kunnes uni vie? Mä en jaksa sitäkään, että kun saan lapset vihdoin pysymään aloillaan, jatkuu PISSA KAKKA RUHAHAHAHA -huutonauraminen. Tai kun pienempi vihdoin rauhtoittuisi, isompi huutaa sille jotain ja herättää taas.

No, ehkä tähän ei ole muita konsteja kuin toistaa ja toistaa... Ottaa vaan päähän, kun lukeminen menee pieleen, kun se on ollut tärkeä hetki päivässä - ja toisaalta illasta tulee kamalan raskas, kun itsekin väsyneenä pitää vetää kahden tunnin nukkumaanmenosulkeiset. Siitä puhumattakaan, että päivä nyt säännönmukaisesti päättyy ikävästi, huutamiseen ja sekoiluun.

HUOKAUS. Vielä saa antaa vinkkejä, jos jollain on!

 

[***]

Tähän on oikeesti helppo ratkaisu, joka vaatii muutaman päivän.
Kyseessähän on hyvin perinteinen tahtojen taisto.

Kun lapset on laitettu rauhallisesti iltatointen kera nukkumaan, sen jälkeen joka ikinen kerta kun he tulevat huoneesta pois, MITÄÄN SANOMATTA JA REAGOIMATTA kannetaan takaisin sänkyyn.

Jos lapset eivät ole tähän tottuneet (kuten eivät, jos ovat vasta alkaneet tätä harrastaa), he saattavat jatkaa TUNTEJA. Sun täytyy kestää sen pari kolme päivää. Siinä ajassa he oppivat, äiti ei näköjään anna periksi, joten sama jäädä tänne sänkyyn heti kerralla.

Vaatii siis muutaman päivän ajan täydellistä pinnaa, sen jälkeen helpottaa.

Tsemppiä taisteluun!

Tässä tulikin se ap:n kaipaama neuvo. Pitkää pinnaa ei vain voi korostaa tarpeeksi: Viimeistään sänkyynkanto nro 122 alkaa oikeasti ****ttaa, mutta lapset eivät saa huomata sitä, tai he saavat lisää pontta. Pitää viedä lapset vuoteeseen napakasti ja asiallisesti, eikä sortua retuuttamaan tai sanomaan mitään ääneen. Suusta lipsahtaa yllättävän helposti jokin uhkaus tai komennus.

 

["vieras"]

Oletko yh? Jos et, niin laitahan iskäkin töihin; toinen roudaa toisen takas petiin kyselemättä mitään joka kerta kun nousevat. Kunnes siellä pysyvät.

 

[a.p..]

En ole yh, mutta arkisin yksin lasten kanssa illat, aina. Mies on ma-pe pois. Mun on pakko saada tämä toimimaan yhden naisen voimin

 

[a.p..]

Ja vielä nimimerkille *** - kommenttisi avasi nyt jotain, mitä en ole tajunnut... Että vittuuntumista ei saa näyttää lapsille, saavat pontta. Mä olen ollut avoimesti vittuuntunut, kun en ole kerta kaikkiaan tässä pärjännyt.

Mutta joku muu neuvoi että kannattaa suuttua kunnolla? Kumpikohan toimisi, olla hiljaa ja sinnikäs vai suuttua? Hmm.

 

["vieras"]

En ole yh, mutta arkisin yksin lasten kanssa illat, aina. Mies on ma-pe pois. Mun on pakko saada tämä toimimaan yhden naisen voimin

Auttaiskohan asiaa, jos mies hoitais la ja su? Ainakin sinä saisit ne illat hengähtää, jos viikko menee taisteluksi. Toinen vaihtoehto on, että laitat lapset eri huoneisiin, tai ainakin uhkaat sillä, jos menee hulinaksi ja jos toista huonetta on. Rasittava vaihehan tuo on, tsemppiä vaan kovasti!

 

["Vieras"]

Istu pienemmän sängyn päädyssä. Pilkkopimeää ja hiljaista. Jos jompikumpi alkaa metelöidä tai yllyttää niin se paremmin käyttäytynyt lähtee äidin kanssa äidin ja isän sänkyyn ja isä jää vahtimaan että se hilluja pysyy sängyssään.

Sanon siis lapselle että ' pekka, tapio yrittää nukkua ja sinä häiritset. Jos et ole hiljaa niin joudun viemään tapion muualle nukkumaan' ja sitten vien. Jotenki meillä on auttanu tuo kun se paremmin käyttäytyvä pääsee palkinnoksi äidin viereen nukahtamaan(toki kannetaan sänkyynsä myöhemmin) niin eivät sitten edes aloita. Nykyään nukkuvatki kiltisti samassa huoneessa.

Lue iltasatu niin että ovat sylissä ja sitte vasta sänkyyn niin hillumisikaa on vähempi.

 

[meillä näin]

Meillä nukkuu kolme tällä hetkellä samassa makkarissa (5v ja vajaa 3v kaksoset). Pienet menee edeltä, heille luetaan satu, isoin lukee ite olkkarissa. Sadun jälkeen sammuu valot ja olen yrittänyt lähteä huoneesta. Pienet alkavat leikkimään, pimeässä piirtämään tms. Minä saavun paikalle ja komennan lujaa, kuuluu varmasti pihalle. Yleensä jään vielä rahille istumaan, jos meno yrittää villiintyä. Minun läsnäollessa ei ala mekkala/pelleily. Toinen kaksosista nukahtaa alle viiden minuutin, samoin iso (ei enää päikkäreitä) mutta toinen kaksosista jatkaa pyörimistä joskus tunninkin. Minä istun huoneessa kunnes on nukahtanut.

 

[***]

Meillä ei meluta sängyssä. Höpötellä saa, esikoinen nukahtaa sillä lailla parhaiten, että saa kuiskailla itsekseen jotakin. Sisarusta EI kuitenkaan herätetä, siitä saa äkkilähdöt makkarista ja päätyy pikalähetyksenä istumaan jäähylle. Se sopii teilläkin ainkin jo isommalle. Itse olen tehnyt noiden kanssa jo ihan pienenä niin, että jos sänkyynmeno tökki ja syntyi hulabaloo ja lapsi yritti poistua paikalta, en jäänytkään tappelemaan, että "nyt pitää ehdottomasti jäädä sänkyyn", mitä se tietty olisi vain vastustanut. Sen sijaan poistin häirikön huoneesta ja köllötin siellä itse, käytin siis "rangaistuksena" sitä, että lapsi ei päässyt sänkyynsä ja samalla sänkyyn pääsemisestä tulikin houkuttelevaa.

Kun saat illat rauhoitettua, voit ottaa sadun takaisin iltaohjelmistoon, ei siitä tarvitse luopua.

 

[..]

Isompi psyykataan etukäteen olemaan hiljaa eli selitetään, että pikkusisko vasta opettelee tätä isojen sängyssä nukkumista jne, muista sinä nyt auttaa äitiä ja olla ihan hiljaa. Lyhyt satu luetaan niin, että mennään vaikeamman sängyssäpysyjän sänkyyn istumaan (meillä kuopus). Siitä isompi omaan sänkyynsä, molempien peittelyt ja hyvät yöt. Jokailtainen unimusiiikki (meillä itkuhälyttimen melodia) soimaan, valot pois ja vanhempi istuu vahdissa huoneen toisella laidalla. Jos isompi aloittaa shown, nin viedään huoneesta pois jäähylle (jonka hoitaa toinen vanhempi). Jos pienempi aloittaa shown, niin hänet kellistetään vaikka kymmeniä kertoja makuulle sänkyyn ja rauhoitellaan puhumatta. Näillä neuvoin meillä on selvitty ja max nukuttamisaika on ollut 30min. Rauhallisena on pysyttävä, se on kaiken a ja o. Räyhäämällä ei nukuttamisessa pääse pitkälle.

 

["henni"]

Se iltasatu on selvästi ollut sinulle tärkeä hetki lasten kanssa..
...Jos otat tuon hetken nyt jo aikaisemmin päivällä.. Ja koitat ajatella, että iltasadut on nyt todennäköisesti hetken hyllyllä.
..Jos eivät ole sängyssä hiljaa, niin uhkailu voi toimia. Eli kerrot päivällä "pelisäännöt": -Jos Linda vielä tänäkin yönä mekkaloit, et saa katsoa pikkukakkosta seuraavana päivänä. Tai ei saa mennä keinumaan tai jotain..
Tästä ei tarvitse yöllä alkaa taistelemaan, (seuraa vain kovempi huuto ja tämä olisi kommunikointia), vaan seuraavana päivänä rauhallisesti selität asian: -Linda muistatko mitä äiti sanoi eilen nukkumaan menosta, koska et näin tehnyt, niin et saa katsoa tänään pikkukakkosta.