Auttakaa mua jaksamaan tätä avioliittoa

[aeh]

Eletään "perusankeaa" lapsiperhe-elämää, eli hyvin vähän aikaa ja jaksamista kiinnostua parisuhteesta. Mä välillä jaksan yrittää ja sitten hetken onkin mukavampaa hetken. Mies ei oma-aloitteisesti mitään tällaista tee jaa olen hänet sellaisena oppinut hyväksymään.

Nyt miehen passiivisuudesta tuntuu kuitenkin tulleen viimeinen niitti. Hän on jättänyt hoitamatta erään koko perheelle tärkeän asian, joka oli hänen nimissään ja vain hänen hoidettavissaan. Aikaa oli vuosi ja kun olen välillä kysellyt, niin on muka ollut hoidossa, enkä sitten ole painostanut, ettei tule nalkutusfiilistä. Tämä puhdas saamattomuus tulee vaikuttamaan elämäämme vuosia.

Nyt tuntuu, ettei tässä suhteessa ole kahta vastuullista aikuista ja tekisi mieli luovuttaa ja ottaa ero. Olen kuitenkin periaatteessa sitä mieltä, että pienten lasten vanhempien ei pitäisi erota, jos suhteessa ole väkivaltaa tai muuta yhtä ylitsepääsemätöntä. Mutta mistä mä löytäisin nyt voimia puurtaa eteenpäin?

 

[ihan sama]

me emme ole naimissa vaan. Olemme nyt monta päivää riidelleet ja lasten kuullenkin. Ei vaan jaksa tälläistä enää. lapset alakoulukäisiä. Välillä on sovittu mutta sitten taas uusi riita aiheuttaa mykkäkoulua. Mies ei ota vastuuta mistään. Minulle jäänyt suuri henkinen vastuu esim. lapsista. Kaikki päätökset pitää minun tehdä yksin tai hänelle kaikki on aivan sama. Saattaa jälkikäteen haukkua minun päätökset. MInä järjestän kaiken kivan meidän perheessä. En tiedä miten eteenpäin.

Nytkin mies pyysi puhelimitse riidan lopettamista. Sitä ennen käyttäytyi kuin pieni kakara.

Meillä säästössä rahaa ja piha pitäisi laittaa, Mies ei halua pihaa nyt laittaa koska se pitää kuulemma suunnitella. No ei suunnittele sitä itse ja minä sanoin etten osaa.
Nyt haluaisi että rahat käytetään muuhun ja piha jää taas kerran laittamatta. Ottaa päähän.

 

["vieras"]

Niin halusitko sinä enempi lapsia ja mies tuli mukana siinä?
Nyt on lapset saatu ja alkaa tuo "miehen ulkoistaminen"-kausi. kaikki on miehen vikaa.. mitään se ei osaa. Talouteen tuotuja rahoja ei katsota mitenkään tärkeäksi, koska sitä jotkut naiset pitää itsestäänselvyytenä. Toimiva lompakko, jonka pitäisi myös toimia kodinkoneena.. jos ei pelaa, heitetään pihalle ja revitään elarit. Onnea!

 

[ihan sama]

[QUOTE="vieras";28844283]Niin halusitko sinä enempi lapsia ja mies tuli mukana siinä?
Nyt on lapset saatu ja alkaa tuo "miehen ulkoistaminen"-kausi. kaikki on miehen vikaa.. mitään se ei osaa. Talouteen tuotuja rahoja ei katsota mitenkään tärkeäksi, koska sitä jotkut naiset pitää itsestäänselvyytenä. Toimiva lompakko, jonka pitäisi myös toimia kodinkoneena.. jos ei pelaa, heitetään pihalle ja revitään elarit. Onnea![/QUOTE]

Meillä ainakin minä käyn töissä ja maksan puolet kuluista. Tiety miehellä parempi palkka ja aina muistaa muistuttaa miten hän maksaa koko ajan kaikesta enempi. Meillä minä maksoin tämän vuoden lomareissun yksin lomarahoistani.

Mies halusi ekan lapsen enempi ja lupasi muuttua. Itse syyllinen toisen lapsen haluamiseen mutta mies tietääkseni oli mukana hommassa.

En ole ulkoistamassa ketään. Harmittaa vaan oma elämä kun muilla menee hyvin ja hankitaan lisää lapsia ja meillä mies käyttäytyy kuin yksi lapsi lisää. Ei vaan jaksa aina olla suhteessa se paskan saaja vaan haluaisi sitä tsemppiä ja iloisuutta. Varmaan ihan harhaa sitten.

 

[aeh]

[QUOTE="vieras";28844283]Niin halusitko sinä enempi lapsia ja mies tuli mukana siinä?
Nyt on lapset saatu ja alkaa tuo "miehen ulkoistaminen"-kausi. kaikki on miehen vikaa.. mitään se ei osaa. Talouteen tuotuja rahoja ei katsota mitenkään tärkeäksi, koska sitä jotkut naiset pitää itsestäänselvyytenä. Toimiva lompakko, jonka pitäisi myös toimia kodinkoneena.. jos ei pelaa, heitetään pihalle ja revitään elarit. Onnea![/QUOTE]

Mies on aina tiennyt haluavansa lapsia, eikä ap:lla ollut ongelmaa siinä. Kyllä meilläkin minä kannan viimeisen vastuun lapsista, mutta se tavallaan ok. Meillä on yksi erityislapsi ja kyllähän se vaan menee niin, että laitokselta asti olen saanut hoitaa hänen asioitaa ja samalla niihin paremmin perehtynyt. Kivaahan se olis jakaa vastuuta enemmän, mutta kun kyseessä on yhteiskunnallinen tosiasia eikä meidän kahden ongelma, niin tämän kestän.

Meillä on miehen kanssa yhtä isot tulot ja siitä ei kiikasta. Lapset saisin elätettyä kyllä ihan yksinkin.

Kyllä sillä miehellä nyt joku vastuu omien ja perheeseen vaikuttavien asioiden hoidosta pitäisi olla. Ei se palkka yksin riitä.

 

[Catida]

Kuulostaa siltä, että tarvitsisitte aikaa keskittyä hetkeksi kunnolla toisiinne ja parisuhteenne hoitamiseen. Aikaa puhua asioista rauhassa. Jos arjen pyörityksessä ei aikaa löydy ja keskustelu ei oikein onnistu tai menee heti riitelyksi, niin suosittelen avioliittoleiriä tai muuta vastaavaa tapahtumaa. Jo viikonlopun mittainen parisuhdekurssi voi antaa paljon uutta voimaa arkeen, tai vaikka yhden päivän/illan luentokin voi sysätä ajatuksia uusille urille.

Täältä voit katsoa olisiko tarjolla mitään sopivaa:
Tapahtumakalenteri / pariskunnat | Kataja-Parisuhdekeskus ry

Tilanteenne ei ole mitenkään toivoton! Monet, jollei jopa kaikki, pariskunnat kokevat vastaavia vaiheita pitkän suhteen aikana. Niistä on mahdollista päästä eteenpäin ja entistä syvempään toisen tuntemiseen ja hyväksyntään Jaksamista sinulle!

 

[ihan sama]

Kuulostaa siltä, että tarvitsisitte aikaa keskittyä hetkeksi kunnolla toisiinne ja parisuhteenne hoitamiseen. Aikaa puhua asioista rauhassa. Jos arjen pyörityksessä ei aikaa löydy ja keskustelu ei oikein onnistu tai menee heti riitelyksi, niin suosittelen avioliittoleiriä tai muuta vastaavaa tapahtumaa. Jo viikonlopun mittainen parisuhdekurssi voi antaa paljon uutta voimaa arkeen, tai vaikka yhden päivän/illan luentokin voi sysätä ajatuksia uusille urille.

Täältä voit katsoa olisiko tarjolla mitään sopivaa:
Tapahtumakalenteri / pariskunnat | Kataja-Parisuhdekeskus ry

Tilanteenne ei ole mitenkään toivoton! Monet, jollei jopa kaikki, pariskunnat kokevat vastaavia vaiheita pitkän suhteen aikana. Niistä on mahdollista päästä eteenpäin ja entistä syvempään toisen tuntemiseen ja hyväksyntään Jaksamista sinulle!

No meillä ainakaan ei mies lähtisi moiseen mukaan. Ei keskustelisi vieraalle. Itse olen keskustellut ja mitään hytötyä en ole saanut. Voivotellaan vaan. Mitään neuvoa ei ole tullut. Yhtä humpuukkia koko parisuhdeneuvojat!! Antaisivat edes konkreettisia neuvoja tilanteeseen miten edetä jne mutta sanotaan vaan että itse täytyy ratkaista ei voi neuvoa. Miksi sitten edes jutella vieraalle?

Jos ap:n mies onkin tälläinen keskustelava mies ja voisi lähteäkin moiseen mukaan.

 

[aeh]

Kuulostaa siltä, että tarvitsisitte aikaa keskittyä hetkeksi kunnolla toisiinne ja parisuhteenne hoitamiseen. Aikaa puhua asioista rauhassa. Jos arjen pyörityksessä ei aikaa löydy ja keskustelu ei oikein onnistu tai menee heti riitelyksi, niin suosittelen avioliittoleiriä tai muuta vastaavaa tapahtumaa. Jo viikonlopun mittainen parisuhdekurssi voi antaa paljon uutta voimaa arkeen, tai vaikka yhden päivän/illan luentokin voi sysätä ajatuksia uusille urille.

Täältä voit katsoa olisiko tarjolla mitään sopivaa:
Tapahtumakalenteri / pariskunnat | Kataja-Parisuhdekeskus ry

Tilanteenne ei ole mitenkään toivoton! Monet, jollei jopa kaikki, pariskunnat kokevat vastaavia vaiheita pitkän suhteen aikana. Niistä on mahdollista päästä eteenpäin ja entistä syvempään toisen tuntemiseen ja hyväksyntään Jaksamista sinulle!

Kiitos! Olet ihan oikeassa, ei ole panostettu tarpeeksi. Parisuhdeterapeutille menemisestä on keskusteltu, mutta mies ei lopulta siihen halua lähteä eikä musta ole aikuista ihmistä väkisin raahaamaan, vaikka ehkä pitäisi.

Ehkä tästä voisi taas yrittää keskustella.

 

[aeh]

Nyt viisaita neuvoja. Mitä mä teen kun mies tulee kohta töistä, ettei mene taas huutamiseksi.

Ap