S
surupusero
Vieras
En tiiä, mikä mua vaivaa.. Kaiken luulisi olevan kunnossa, ja siltä se varmaan ulospäin näyttääkin.. Silti, musta tuntuu, kuin mun elämä olisi kokonaan ohi.. Vielä vähän aikaa sitten tykkäsin olla töissä, työkaverit tuntui mukavilta ja mielelläni menin aina töihin.. nyt tuntuu aivan toiselta.. Työkaverit menettelee, työ tuntuu jotenkin merkityksettömältä, teen työni kyllä hyvin, mutta en tunne enää sitä iloa, mitä ennen.. Lapsen kanssa en jaksa samalla lailla touhuta kuten ennen, joskus uloslähtökin tuntuu niin ylivoimaiselta, mutta kun ulos menen, niin siellä vähän sitten helpottaa.. tuntuu kuin kaikilla muilla menisi paremmin, muut tuntuvat paljon onnellisemmilta, tunnen usein kateutta kavereita/sukulaisia kohtaan, vaikka tiedän, että omat ongelmansa heilläkin on.. Tuntuu kuin itse vain ajelehtisin päivästä toiseen, en saa mitään aikaiseksi, tuntuu, että haluaisin paljon enemmän, mutta laahustan vaan tätä samaa polkua päivästä toiseen.. tarkasti sanoen tuntuu, että olen, mutta en elä.. En tiiä, mitä pitäisi tehdä, kaikki pyörii tätä pientä oravanpyörää, josta en pääse irti.. Mies on, mutta tuntuu, kuin olisin lähinnä yksinhuoltaja.. Tunnen itseni jollain lailla niin yksinäiseksi, vaikka kavereitakin on, todella hyviäkin sellaisia, en vaan jaksa niihinkään oikein yhteyttä pitää.. välillä vaan mietin, mitä kaikilla muilla on ja mitä mulla ei (en tosin tarkoita materiaa tällä).. Sekavaa tekstiä, mutta pakko oli purkautua.. Tuntuu, ettei oikein saa henkeäkään, kuin rinnan päällä olisi koko ajan jku painava lasti =(
