Auttakaa mut ulos tästä tilanteesta :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mielenvikainen tai muuten vaan läski
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mielenvikainen tai muuten vaan läski

Vieras
En itse tiedä miten saisin ajatukset oikealle radalle.

Eli mulla on ylipainoa. Aika reippaasti. Se on huono asia, tiedän sen.

Mutta aina kun olen kypsynyt päätökseen, että nyt pitäisi tehdä jotakin asialle, näen äitini ja kaikki menee päin persettä. Hänellä on tapana vihjailla ja kuittailla painostani. Näemme about kerran kahdessa viikossa. Joka kerta painoni nousee esiin tavalla tai toisella.

Näiden kohtaamisten jälkeen olen surullinen ja vittuuntunut. Tiedän olevani lihava, mutta äitini käytös loukkaa ja saa minut aina pois tolaltani. Seurauksena syön kiukkuuni ja vannon etten ainakaan äiti käskystä laihduta.

 
Ehkä äiti ajattelee sun terveyttää,mutta älä ole heikko ja älä syö jos pahaa olo,jos tulee pahaa olo sano vaan itselle että mä vielä näyttän kaikille että olen vahva persona ja juo vaikka vettä ja enemmän vihanneksia(ei makea,ei rasvaista) :hug:
Tsemppiä,kyllä sä osaat :hug:
 
Nih: ei taida onnistua, en halua, että lapseni kärsii tilanteesta.

Savanna: Mä olen kääntänyt asian mielessäni niin päin, että olen vahva, kun en muiden käskystä laihduta. Siinä olet oikeassa, että äitini ajattelee terveyttäni. Mutta jostain syystä olen vain älyttömän herkkä hänen kommenteilleen.
 
Meillä mun isä heitteli vitsinä aina tuota painojuttua,kunnes ärähdin sille kunnolla.Tiedän ettei tarkoittanut pahaa,oli vain ajattelematon.
Nyt ei puhu mitään,ei kyllä ole aihettakaan,laihduttanut olen n.30kg.
Ja niinkuin Savanna sanoi että älä lankea noiden sanojen takia vaan jatkat sitkeästi eteenpäin.
 
jospa kääntäisit asian päässäsi niin päin, että päätät kerrankin näyttää äidillesi että pystyt laihtumaan jos oikein kovasti haluat. eikö olisi hienoa jos laihduttaisit ahkerasti, ja seuraavan kerran kun äitisi näkisi sinut (jos kerran näette harvoin) niin h äneltä tippuisi silmät päästä, eikä hänellä olisi enää aihetta (ainakaan niin paljon) kettuilla sinulle.

tosin äidin ongelmahan se kettuilu on eikä sinun, mutta siltä menisi pohja alta jos et olisikaan enää kovasti ylipainoinen. jos taas äitisi haluaa kettuilla tavan vuoksi ja jatkaisi sitä laihtumisesta huolimatta, niin voisit pitää vieläkin pidemmän tauon hänen näkemisessään ja kertoa siihen syyn.
 
Meillä äiti kans huomaamattaan mainitsee ku mulla on muutama kilo jääny vyötärölle. Joskus se häiritsi ja laihdutinki, mut kolmannen jälkeen en oo enää vaivannu pahemmin päätäni sillä. Oon tämmönen ja that's it, ehkä joskus laihdutan mut en vielä jaksa ressata. :xmas:
 
Pääsisitkö ammattiauttajalle puhumaan, minusta kuulostaa että olisit juttelun tarpeessa asiasta. Joskus parikin kertaa auttaa. Varmasti tulee tietty kapina, jos oma äiti on tuollanen! Tiedän mistä puhut, vaikka itellä ei ole ollut paino-ongelmia, vaan muita mistä on äitinkin kans saanut taistella. Joskus vaan on niin että äiti ei ymmärrä, voi käyttäytyä törkeästi. Mun äiti töksäyttää kans tosi tökerösti mulle asioista, sillä ei oikeen oo sellasta empatian taitoa. Mun on vaikea uskoa, että se tarkottais kommenteillaan hyvää, vaikka on sanonutkin et haluais puhua sillee et ei loukkais mua. Silti AINA loukkaannun tosi syvästi. Mulla on auttanut, kun olen purkanut kiukkuani ulkopuoliselle ammattiauttajalle. Kun ei äiti ymmärrä niin ei ymmärrä! Aikansa meni ennenkuin hyväksyin, että mä en koskaan voi tulla samalla tavalla läheiseksi äitini kanssa kuin jotkut kaverini esim ovat.
Onko äitisi taustalla jotain samanlaista kohtelua häntä itseään kohtaan, asioita joita hän ei ole aikanaan käsitellyt? Onkohan hänen äitinsä ollut hänelle yhtä töksäyttelevä tms. Paljon voi johtua menneisyydestä/äitis lapsuudesta...

Voimia tilanteeseen! Toivottavasti saat apua tavalla tai toisella jostain. Ja toivon pääseväsi painoasiasi kanssa tasapainoon/"rauhaan" ajan kanssa :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
jospa kääntäisit asian päässäsi niin päin, että päätät kerrankin näyttää äidillesi että pystyt laihtumaan jos oikein kovasti haluat. eikö olisi hienoa jos laihduttaisit ahkerasti, ja seuraavan kerran kun äitisi näkisi sinut (jos kerran näette harvoin) niin h äneltä tippuisi silmät päästä, eikä hänellä olisi enää aihetta (ainakaan niin paljon) kettuilla sinulle.

tosin äidin ongelmahan se kettuilu on eikä sinun, mutta siltä menisi pohja alta jos et olisikaan enää kovasti ylipainoinen. jos taas äitisi haluaa kettuilla tavan vuoksi ja jatkaisi sitä laihtumisesta huolimatta, niin voisit pitää vieläkin pidemmän tauon hänen näkemisessään ja kertoa siihen syyn.


Mä ärähdin isälleni että tuota virttä olet laulanut kaikki nämä vuodet,on painoni ollut sitten ihan mitä vain.Ja että nyt voi sitten lopettaa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Nih: ei taida onnistua, en halua, että lapseni kärsii tilanteesta.

Savanna: Mä olen kääntänyt asian mielessäni niin päin, että olen vahva, kun en muiden käskystä laihduta. Siinä olet oikeassa, että äitini ajattelee terveyttäni. Mutta jostain syystä olen vain älyttömän herkkä hänen kommenteilleen.

Ei,ei teet ihan väärin,sä teet tahallaan eikä oikein etkä näytät että olet vahva vaan että olet heikko,sun pitää ensinäkeks ajattella itseä,mikä on sulle parasta,mistä sä hyödyt eniteen,ei tässä elämässä tarvi tehä kenelle tahallaan ja leikkiä kauneuden ja terveyden kanssa.Mä tiedän sä onnistut jos ajattelet vaan itseä :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
jospa kääntäisit asian päässäsi niin päin, että päätät kerrankin näyttää äidillesi että pystyt laihtumaan jos oikein kovasti haluat. eikö olisi hienoa jos laihduttaisit ahkerasti, ja seuraavan kerran kun äitisi näkisi sinut (jos kerran näette harvoin) niin h äneltä tippuisi silmät päästä, eikä hänellä olisi enää aihetta (ainakaan niin paljon) kettuilla sinulle.

tosin äidin ongelmahan se kettuilu on eikä sinun, mutta siltä menisi pohja alta jos et olisikaan enää kovasti ylipainoinen. jos taas äitisi haluaa kettuilla tavan vuoksi ja jatkaisi sitä laihtumisesta huolimatta, niin voisit pitää vieläkin pidemmän tauon hänen näkemisessään ja kertoa siihen syyn.

No kun en haluaisi, että painolla olisi mitään roolia äitisuhteessani...En halua hänen kommentoivan painoani enkä myöskään mahdollista laihtumistani.
 
ja saattapa olla niinkin, että on vähän tekosyykin olla laihduttamatta äidin kettuilun takia. pelkäät että laihuttaminen on vaikeaa, niin tuo onkin kätevä syy miksi ei tarvitse vaivautua. olen itsekin ylipianoinen ja tiedän että syitä kyllä aina löytyy olla laihduttamatta.

suosittelen painonvartijoita jos itsenäinen painonpudotus ei onnistu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
ja saattapa olla niinkin, että on vähän tekosyykin olla laihduttamatta äidin kettuilun takia. pelkäät että laihuttaminen on vaikeaa, niin tuo onkin kätevä syy miksi ei tarvitse vaivautua. olen itsekin ylipianoinen ja tiedän että syitä kyllä aina löytyy olla laihduttamatta.

suosittelen painonvartijoita jos itsenäinen painonpudotus ei onnistu.

Tiedätkö olen tätäkin miettinyt, mutta en usko tämän olevan tekosyy...Jotenkin takaraivossa on vaan ajatus, että "mä en kyllä mutsin puheiden takia ala laihduttaa, ruikutti se kuinka paljon vaan".

Tuolla oli ajatus ammattiauttajasta. Ehkä se tosiaan voisi auttaa pois tästä umpikujasta.
 
Sano suoraan äidillesi! "kiva kun huolehdit terveydestäni, mutten jaksa aina kuunnella sitä samaa paasausta sinun suustasi" tai muuta sellasta. Jatkuva nokkiminen äitisi puolelta varmasti masentaa, tiedäthän itsekin, että ylipainoa on. Kerro äidillesi, että sua alkaa vaan enempi haluttaan mässytystä kun koko aika huomauttelee. Olet tunnesyöjä. Sun tarvis oppia pois siitä, tsemppiä :hug:
 

Yhteistyössä