Hae Anna.fi-sivustolta

Auttakaa!

Viestiketju osiossa 'Yleistä keskustelua' , käynnistäjänä vierailija, 05.07.2019.

  1. vierailija Vierailija

    Moi, oon 15 vuotias tyttö ja tarviin vähä neuvoo.
    Oon miettiny itsemurhaa. Oon viillelly yhden kerran mut pistin heti stopin siihen muuten en oo ollu hirveen itsetuhoinen. Miun elämä ei oo ollu pariin vuoteen ihan kauhian helppoo (jopa miun mutsi on sanonu sillee). Ja miä oon miettiny itsemurhaa monta kertaa, en oo kauheemmin suunnitellu enkä ees yrittäny toteuttaa sitä mut se on käynny miun mielessä useaan otteeseen. Miul on muutama kaveri jokka itsetuhossii ja joskus mietin et oonko myö tukenu heit tarppeeks. Mietin joskus olevani täys pasaka. Miun isällä onpi masennus ja äitee joskus epäili että mullakin ois. Mulla ei myöskään ole appuu enkä oo puhunu miun vanhemmille enkä oikkee kellekkää tästä asiasta, ei oo ollu uskallusta. En oo koskaa ollu semmotta tyyppii joka puhuis omista asioistaan kenellekää edes sille äiteelle ja kuuntelen miun kavereit mut ite en koskaa puhu miun asiota heille.

    Tulin tässä sitä kyssyy että pittääkö miun hakkee appuu ja kerettoo äiteellee asiasta vai onko tää pelekkää teiniangstii. Tulin siis kyssyy että onko teillä mittää samanlaisii kokemuksii ku olitte nuorempii tai onko teittin lapsilla mittää tämmöstä. Oon aivan pulassa nytte.
     
  2. Mummi jo Vierailija

    Jos sinusta kerran tuntuu siltä, että tarvitset apua ja luotettavaa ihmistä, niin asia on niin. "Teiniangsti" on vähättelevä ilmaus.

    Kouluterveydenhuolto on yksi kanava, terveyskeskus toinen ja on varmaan muitakin. Terveydenhuoltohenkilöstöllä on salassapitovelvollisuus, joten asioitasi ei vuodeta ilman lupaasi muille. Heillä on myös tietotaito ja kanavat ohjata sinua eteenpäin, jos heidän omat resurssinsa eivät riitä, esim, varata aika asiantuntijalle.

    Olet viisas tyttö, kun ymmärrät itse, että nyt ei kaikki ole kunnossa ja haet neuvoja alkuun. Toisilla murros lapsuudesta aikuisuuteen sujuu helpommin kuin toisilla. Sinulla se kaiketi menee vähän vaikeamman kautta, mutta muista, että tämä on välivaihe nuoressa elämässä. Apua pitää pyytää ja saada, kun sitä tuntee tarvitsevansa!

    Lämmin ja muheva halaus mummilta.
     
  3. Saksanpähkinä Besserwisser

    liittynyt:
    09.06.2012
    Viestejä:
    2 056
    Saadut tykkäykset:
    276
    En ymmärrä miksi kukaan nuori haluaisi kuolla. Minä olen vanha enkä todellakaan halua kuolla vielä koska on paljon kivaa vielä kokematta. ja sinulla on edessä miljoona kivaa asiaa vielä kokematta!
     
  4. Toni Vierailija

    Kirjoituksesi perusteella, oletan että olet todella masentunut (kyseinen tunne on yleinen ja voi saada aikaa mm. itsetuhoisia ajatuksia). Suosittelen pian ottamaan yhteyttä lääkäriin tästä asiasta, hän sitten arvioi avun tarpeen ja ohjaa sille joka tällässiä asioita hoitaa. Tai, voi/sun äitisi, voi ottaa yhteyttä kaupungin psykoterapeutille (vaikka sille kaupungin sairaalan omalle), koska psykoterapeutti hoitaa yleensä juuri tällässiä tunnepuolen asioita. Ja se äidille kertominen ei ole paha juttu oikeesti, kannattaa kertoa, et menetä siinä mitään ja siinä ei ole mitään hävettävää. Myös kannattaa äidille tai viimeistään sille terapeutille, kertoa mahdollisia syitä, mitkä näihin ajatuksiin ovat johtaneet (yksinäisyys on yleisin asia joka johtaa näihin ajatuksiin, ja se tunne voi tulla ihmiselle, vaikka ei olisikaan yksin, koska siihen vaikuttaa paljon se, millaisten ihmisten kanssa viettää aikaa, miten he käyttäytyvät jne.). Tai, jos et tiedä niitä syitä, selvitätte yhdessä niitä syitä äidin tai terapeutin kanssa viimeistään, eikä tunteidenkaan näittämisessä ole hävettävää, eli jos alkaa terapiassa itkettämään, se tekee vaan hyvää.

    Elämä on arvokasta, rakasta, haurasta, yllätyksellistä ja nautinnollista, mutta elämä voi myös joskus aiheuttaa tuskaa. Elämä on niin monipuolista, vastoinkäymiset muistuttavat mutta myös opettavat, ja aika parantaa haavoja. Elämää ei kannata missään tapauksessa heittää hukkaan, koska ei ikinä voi tietää, mitä huominen tuo tullessaan ja sitten kun olet kasvanut vanhemmaksi, huomaat itse kuinka kaikki asiat ovat muokanneet sinua ihmisenä ja alat myös tuntemaan itseäsi paremmin. Mä voin vaikka lyyä vetoa, että elämässä tulee vielä huonoa tuuria ja asioita vastaan, mutta se mikä ei tapa, vahvistaa ja hyviäkin asioita sekä tuuria tulee elämässä vastaan myös.

    Itselläni ei ollu masennusta nuorena, mutta nyt aikuisiällä, masennus ja ahdistus on koettu, ja ne tunteet saattavat palata välillä, eri voimakkuuksilla. Koska ne kokemukset, jättivät henkiset arvet, jotka sitten ovat muokanneet minua ihmisenä, eivätkä ne arvet koskaan täysin parane, vaan aika parantaa niistä haavoista suurimman osan.
     
  5. amanda Tunnettu jäsen

    liittynyt:
    21.02.2015
    Viestejä:
    5 020
    Saadut tykkäykset:
    292
    Minä olen vanha jo ja paljon ikäviä ja myös ihania kokenut. Haluan elää niin kauan kuin mahdollista jos vain terveenä saa pysyä. Mutta sairaskin voi nauttia elämästään omalla tavallaan.
    Voi nauttia esim. olemassa olostaan, siitä että ylipäätänsä on saanut elämän.
    Jos liian paljon alkaa voivottelemaan olojaan, silloin on jumissa ja pahasti jumissa onkin.
    Elämä ei parane voivottelemalla ja itsesäälillä. Elämää voi parantaa tekemällä hyviä ratkaisuja itselleen ja yrittämällä nähdä jotain positiivista elämässään.
    On siis paljon kiinni itsestä miten voi.
    Bruukaan sanoa että ihminen on sitä mitä ajattelee itsestään. Jokainen siis tavallaan luo itselleen elämänsä.
    Olo ja mielialahan johtuu siitä millä tavalla itse ajattelee itseään ja elämästään. Mitä negatiivisemmin ajattelee itseään, silloin voi huonosti.
    Masentuneetkin ihmiset voi hieman kohottaa mielialaansa etsimällä jotain positiivista, joka päivä etsiä uutta positiivista ajattelemista itsestä ja muista.
    Luultavasti moni sanoo nyt minua vastaan, mutta kyllä se vain niin kuitenkin on että se millä tavalla ajattelee, tekee ihmisestä sen minkä hän on ja miten hän voi.
    ja tiedän myös että se on helppo neuvoa muita, mutta muitten on ehkä vaikeaa ottaa neuvot vastaan, sillä he panostaa ehkä koko elämänsä voivotteluun ja huonooon oloonsa.
    En halua loukata ketään, kerron tämän omiin vaikeuksiini viitaten joita koin nuorempana.
    Totta myös se että yhden kerran 15 vuotiaana ollessani kävi mielessä ajatus että teen itsemurhan jotta pääsisin pois pahanolontunteesta ja huonosta elämästä.
    Onneksi se jäi vain yhdeksi ajatukseksi, sillä samaa aikaan paikkakunnala tapahtui itsemurha, nuori neitonen tappoi itsensä. Minusta se oli kamalaa, tunsin naisen ja elin pelon ja katkeruuden vallassa monien kuukausien ajan tuon naisen kuoleman takia. En halunnut samanalaista kohtaloa.
    Ja pitemmän päälle aika parantaa kaikki haavat. Aika on kuin lääkäri, lääke ja ajalla on parantava tehokkuus.
    Sitä on vain kamppailtava ja yritettävä. Elämä on se kaikkein arvokkain ihmiselle.
    Ja niin delleen........
    Nyt vanhana ihmisenä nautin todellakin elämästäni ja voin niin hyvin kuin vain voin :) Olen iloinen jokaisesta uudesta päivästä jonka saan kokea.
    -
    PS:
    Mutta aos ei itse tunne pystyvänsä selvitä vaikeuksistaan, on silloin parasta hakea apua, esim. psykiatrilta, sairaaloista,
    ..............tai vain puhua muitten kanssa, kuunnella toisia ja miettiä miksi voi huonosti.
    -
     
  6. vierailija Vierailija

    Elämää ei pidä ottaa niin vakavasti.
     
  7. vierailija Vierailija

    Tällä tavalla ei masentunutta auteta.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti