Avauduin ystävälle parisuhteesta ja nyt kaduttaa

[Lilja86]

Onko kohtalotovereita?

Parisuhteessani oli lähes vuoden mittainen vaikeampi ajanjakso, josta lopulta avauduin ystävälleni lukuisia kertoja ja kerroin tosi yksityiskohtaisia ja intiimejä asioita suhteestani. Kommunikaatio miehen kanssa ei tuolloin oikein toiminut ja avautumalla yritin ymmärtää miestäni paremmin sekä saada näkemystä siitä, mikä omassa toiminnassani on pielessä. En siis syyttänyt miestä ongelmasta vaan tiedostin myös oman osuuteni sen syntyyn. Asia oli kuitenkin varsinkin mieheni kannalta arkaluontoinen ja jälkeen päin on alkanut kaduttaa. En missään nimessä pyrkinyt mustamaalaamaan miestä tai manipuloimaan ystävääni häntä vastaan, mutta välillä avauduin todella voimakkaiden tunteiden vallassa ja kertomani asiat olivat aika negatiivisia. Luotan ystävääni enkä pelkää asian leviämistä, mutta pelkään että olen kuitenkin antanut miehestäni hänelle avautumisten tuloksena huonon kuvan ja siksi avautuminen nyt kaduttaa. Toisaalta sain ystävältäni kuitenkin hyviä vinkkejä sekä objektiivisempaa näkemystä siitä, mitä itse teen väärin.

Viimeisistä avautumisista on nyt puolisen vuotta ja suhteen tilanne on nykyisin tosi hyvä. Tuntuu pahalta että olen ajatellut suhteesta joskus niin kuin kriisin aikana ajattelin ja on siis kauhean huono omatunto. Toki olen hehkuttanut ystävälle myös hyviä hetkiä. Olenko kamala ihminen vai onko asia vain paisunut päässäni?

 

[Paisuttelit]

Siksihän hyvät ystävät ovat, jotta voi luotetussa seurassa purkaa paineitaan. Kun kerran luotat ystävääsi, luota myös siihen, että hän ymmärtää elämästä ja paristuhttesta sen, että siinä on erilaisia vaiheita. Mäkistä maastoa koko matkan.

Koska kaikki on nyt hyvin, voit toki ilmaista tyytyväisyytesi ja onnellisuutesi siitä, että ne ovat nyt takanapäin. Voit toki kiittää ystävääsi siitä, että hän jaksaa tukea sinua pahan päivän tullessa. Hyvät ystävät ovat aarteita!