[QUOTE="Vierailija";29348787]Ompa itsekäs ajattelutapa. Lapsella on oikeus isään, isällä lapseen.
Lapsen etu ensisijaisesti.
Mene haastatteluun ja murehdi ja mieti sitten jos muutto tulisi ajankohtaiseksi.
Onko millaisesta matkasta kyse?
Sinä olet lapsen äiti, joten teet ratkaisut myös lapsen kannalta, et vain itsesi.
Jos esimerkiksi kyseessä on todella pieni lapsi ja joutuisit muuttamaan kokonaan toiselle puolelle suomea ja tärvelet sillä toimivan isäsuhteen tai pakotat lapsen matkustamaan jatkuvasti yksin pitkiä matkoja, on se TODELLA itsekästä.
Jos taas kyse on jostain pienemmästä välimatkasta ja muutto ei estäisi tapaamisia, niin mikä ettei.
Mitä mieltä lapsen isä on muuttamisesta, kuinka usein nyt tapaa lasta?
Eikö aikuiset ihmiset voi sopia tällaisista, kun lapsikin ollaan tehty.
Tiedän eronneita pariskuntia, jotka sopivat edelleen keskenään mm. asuinkaupungin ja jopa kaupunginosan, vaikka molemmilla uudet puolisot. Haluavat asua lähekkäin, lapset viikko-viikko-systeemillä. Ero oli katkera, mutta heille lapset ovat ensi sijalla. Ei voi muuta kuin ihailla

[/QUOTE]
Vastaus suurimpaan osaan kysymyksistäsi löytyy jo aiemmista viesteistäni. Meillä ei ole mitään viikko-viikko systeemiä vaan sellainen kuin isä halusi. En tiedä onko heidän välille syntynyt oikeen mitenkään läheistä isä-lapsi-suhdetta mutta totta kai on tärkeää että lapsi näkee isäänsä. Sitä en millään lailla yritä estää. Ja vaikka välimatka tulisikin olemaan pitkä, niin eiköhän nuo tapaamiset onnistu niin kuin tuolla aikaisemminkin jo kirjoitin.