avaudun tänne koska on niin paha olla.

["anni"]

Hain mielenkiintoista työstä, sain kutsun haastatteluun. No meninpä asiasta sanomaan sitten läheiselle ihmiselle, hän ei ymmärtänyt ollenkaaa koska a) ei huonompaa työpaikkaa voisi olla b) mitenkäs lapsen isä kun joutuisin muuttaan toiselle paikkakunnalle lapsen kanssa. Hänen mielestään mun pitäisi elää tällä paikkakunnalla lapsen isän vuoksi, jotta tapaamiset olisi helppo järjestää. Itse en viihdy täällä ollenkaan ja haluaisin muuttaa lähemmäksi synnyinseutuani. Olen ajatellut paljon toisia tähän asti, mutta nyt ajattelin tehdä jotain mitä itse haluan. Joudunko tosiaan ajattelemaan muita ja elämään täällä siihen saakka kunnes lapsi on aikuinen ja muuttaa pois kotoa? Ei elämä tunnu elämältä näin.

 

["anni"]

sama nimimerkki no mutta tottakai sinä haet sitä uutta työtä jos kerta pääsit haastatteluun. siis realiteetit nro 1 eli yleensä työt, jos vielä sukulaisia uuden paikan lähellä niin se bonusta. lapsen isä varmasti ymmärtää jos työn perässä muutat. kannattaa yhteistyössä keskustella niistä näkemisistä ja joustat sit itsekin...

 

[Vier]

Eihän se yksin sun vastuulla ole että lapsen ja isän suhde säilyy, se on myös isän vastuulla.

 

[eronnut lähi]

Käsittääkseni jos on yhteishuoltajuus niin lähi ei voi muuttaa kauas ilman yhteistä päätöstä. Tai sitten etä voi alkaa lähiksi.

 

["murmeli"]

Sun elämä on Sun ja Sä sitä elät. Lapsen aika isän luona on järjestelykysymys ja onnistuu kyllä jos isä on yhteistyöhön kykenevä/halukas. Hän on mielestäni ainoa, jolla voi olla asiaan mielipide, eikä sekään mitenkään ratkaiseva. Toivottavasti saat paikan. Pidän peukkuja!

 

[varma tieto]

saat muuttaa ilman etävanhemman minkäänlaista lupaa!!!t.kokemusta asiasta on!

 

["anni"]

En tosiaan tiedä perunko koko haastattelun. Harmitta vain. Oon muuttanut alunperin tänne 8 vuotta sitten miehen, lapsen isän perässä mutta missään vaiheessa en tätä kaupunkia ole kokenut kodikseni. Ehkä johtuu siitä että olen aina asunut maalla. Erottu ollaan 4 v. sitten. Minulla on yksinhuoltajuus. Lapsi tapaa nykyään isäänsä säännöllisesi sopimuksen mukaisesti (aiemmin ei isä halunnut tapaamisia ollenkaan). Isä on kotoisin samalta suunnalta kuin minäkin ja käy siellä vanhempiensa luona. Toki välimatkaa tulisi olemaan n.200km, joten onhan se ikävä asia mutta samallalailla kun tähänkin asti lapsi sais tavata isäänsä joko isän luonaan tai jos matka tuntuisi pitkältä niin eiköhän tapaamiset onnistuisi isän vanhempien luona tai heidän talviasuttavalla mökillä. Isän kanssa en asiasta ole jutellut, mutta en usko että hän alkaisi laittaan kapuloita rattaisiin. Ja jos hän vaatisi meitä jäämään tänne, niin sittenhän se olis jäätävä. Itseäni eniten mietityttää se että kaikki lapsen kaverit jäisi tänne.
Työssäni kyllä viihdyn, mutta on tulossa muutoksia joista en niin innoissani ole ja lisäksi en tiedä jatkuuko työt (olen määräaikainen) kun säästetään. ´
Voihan olla etten saisikaan työtä mutta ainakin olisin kokeillut ja jonain päivänä halun kyllä muuttaa sinne seudulle, sillä siellä koen olevani kotona.

 

[kaf]

[QUOTE="anni";29348320]En tosiaan tiedä perunko koko haastattelun. Harmitta vain. [/QUOTE]

eli et teekään niinkuin itse olit ajatellut ja parhaaksi katsonut, koska joku, jolle asia ei ilmeisesti juuri mitenkään kuulu, oli sitä mieltä, että pitäisi tehdä toisin?

 

["Anni"]

eli et teekään niinkuin itse olit ajatellut ja parhaaksi katsonut, koska joku, jolle asia ei ilmeisesti juuri mitenkään kuulu, oli sitä mieltä, että pitäisi tehdä toisin?

Henkilö oli oma äitini ja siksi ehkä tuntuu niin pahalta että hän ajattelee niin kuin ajattelee. Puhelun jälkeen tuli tunne et oon tosi itsekäs ja ajattelematon idiootti. Nukun nyt yön yli ja huomenna pakko perua haastattelu jos meinaa perua.

 

["murmeli"]

Etkä peru mitään! Jos Sut valittas, niin sittenkään ei ole pakko ottaa paikkaa vastaan, jos ei tahdo. Tässä vaiheessa ei tarvitse tehdä lopullisia päätöksiä, mutta ei ole mitään järkeä peruakaan mitään. Äidille tää ei kuulu pätkän vertaa!

 

[Data]

Käsittääkseni jos on yhteishuoltajuus niin lähi ei voi muuttaa kauas ilman yhteistä päätöstä. Tai sitten etä voi alkaa lähiksi.

Näin siinä voi hyvinkin käydä. Kannattaa kysyä etältä mielipidettä mitä aikoo tehdä jos muutat.

 

["anni"]

Näin siinä voi hyvinkin käydä. Kannattaa kysyä etältä mielipidettä mitä aikoo tehdä jos muutat.

Mutta entäs kun mulla on yksinhuoltajuus? voiko silti käydä noin?

Ei sillä kyllä kysyn lapsen isän mielipiteen ennen kun otan mitään työtä mistään muualta vastaan. Ja jos alkaa hankalaksi, niin ilman muuta jäädään siinä tapauksessa tänne.

 

[Data]

[QUOTE="anni";29348636]Mutta entäs kun mulla on yksinhuoltajuus? voiko silti käydä noin?

Ei sillä kyllä kysyn lapsen isän mielipiteen ennen kun otan mitään työtä mistään muualta vastaan. Ja jos alkaa hankalaksi, niin ilman muuta jäädään siinä tapauksessa tänne.[/QUOTE]

Yksinhuoltajana voit muuttaa vaikka ulkomaille kysymättä. Suositan tarttumaan tilaisuuteen.

 

["tii-"]

Menet ainakin haastatteluun. Jos sinut valitaan, sinun ei ole pakko ottaa työpaikkaa vastaan. Ja ehkä lapsen isä on ymmärtäväisempi ja kannustavampi kuin oma äitisi?

 

["Vierailija"]

Yksinhuoltajana voit muuttaa vaikka ulkomaille kysymättä. Suositan tarttumaan tilaisuuteen.

Ompa itsekäs ajattelutapa. Lapsella on oikeus isään, isällä lapseen.
Lapsen etu ensisijaisesti.

Mene haastatteluun ja murehdi ja mieti sitten jos muutto tulisi ajankohtaiseksi.
Onko millaisesta matkasta kyse?

Sinä olet lapsen äiti, joten teet ratkaisut myös lapsen kannalta, et vain itsesi.
Jos esimerkiksi kyseessä on todella pieni lapsi ja joutuisit muuttamaan kokonaan toiselle puolelle suomea ja tärvelet sillä toimivan isäsuhteen tai pakotat lapsen matkustamaan jatkuvasti yksin pitkiä matkoja, on se TODELLA itsekästä.

Jos taas kyse on jostain pienemmästä välimatkasta ja muutto ei estäisi tapaamisia, niin mikä ettei.

Mitä mieltä lapsen isä on muuttamisesta, kuinka usein nyt tapaa lasta?
Eikö aikuiset ihmiset voi sopia tällaisista, kun lapsikin ollaan tehty.
Tiedän eronneita pariskuntia, jotka sopivat edelleen keskenään mm. asuinkaupungin ja jopa kaupunginosan, vaikka molemmilla uudet puolisot. Haluavat asua lähekkäin, lapset viikko-viikko-systeemillä. Ero oli katkera, mutta heille lapset ovat ensi sijalla. Ei voi muuta kuin ihailla

 

["Anni"]

[QUOTE="Vierailija";29348787]Ompa itsekäs ajattelutapa. Lapsella on oikeus isään, isällä lapseen.
Lapsen etu ensisijaisesti.

Mene haastatteluun ja murehdi ja mieti sitten jos muutto tulisi ajankohtaiseksi.
Onko millaisesta matkasta kyse?

Sinä olet lapsen äiti, joten teet ratkaisut myös lapsen kannalta, et vain itsesi.
Jos esimerkiksi kyseessä on todella pieni lapsi ja joutuisit muuttamaan kokonaan toiselle puolelle suomea ja tärvelet sillä toimivan isäsuhteen tai pakotat lapsen matkustamaan jatkuvasti yksin pitkiä matkoja, on se TODELLA itsekästä.

Jos taas kyse on jostain pienemmästä välimatkasta ja muutto ei estäisi tapaamisia, niin mikä ettei.

Mitä mieltä lapsen isä on muuttamisesta, kuinka usein nyt tapaa lasta?
Eikö aikuiset ihmiset voi sopia tällaisista, kun lapsikin ollaan tehty.
Tiedän eronneita pariskuntia, jotka sopivat edelleen keskenään mm. asuinkaupungin ja jopa kaupunginosan, vaikka molemmilla uudet puolisot. Haluavat asua lähekkäin, lapset viikko-viikko-systeemillä. Ero oli katkera, mutta heille lapset ovat ensi sijalla. Ei voi muuta kuin ihailla [/QUOTE]

Vastaus suurimpaan osaan kysymyksistäsi löytyy jo aiemmista viesteistäni. Meillä ei ole mitään viikko-viikko systeemiä vaan sellainen kuin isä halusi. En tiedä onko heidän välille syntynyt oikeen mitenkään läheistä isä-lapsi-suhdetta mutta totta kai on tärkeää että lapsi näkee isäänsä. Sitä en millään lailla yritä estää. Ja vaikka välimatka tulisikin olemaan pitkä, niin eiköhän nuo tapaamiset onnistu niin kuin tuolla aikaisemminkin jo kirjoitin.

 

[minnee]

Aikuistu nyt, nainen! Haet työpaikkaa, johon haluat ja jos sen saat, muutat sen perässä. Et voi perua haastattelua vain sen takia, että äitisi motkottaa sinulle tai joutuisit kysymään exäsi lupaa. On olemassa sellainenkin asia, kuin terve itsekkyys ja työpaikan hakeminen on sitä parhaimmillaan.