E
"eräs äiti"
Vieras
Minulla on migreeni ja siihen lääkitys olemassa. Nyt kohtausta ei ole ollut vajaaseen vuoteen ja reseptihän oli kerinnyt mennä vanhaksi sinä aikana ja kotona ei ollut lääkettä. Lisäksi oireilin myös käsien ja jalkojen puutumisella, joten ajattelin käydä päivystyksessä ennen seuraavaa päivää.
No minulla on taustalla sairastettu masennus. Noin vuosi sitten ja mitään lääkkeitä ei ole käytössä ja vointi on muutenkin miten sen nyt sanoisi, hemmetin terve!
Lääkäri sitten kuunteli mitä selitin hänelle: sanoin, että käsiä tikustelee, jalat puutuvat kävellessä, sormenpäät puutuvat, huimaa ja heittää kuin karusellissa olisi. Säikähdin siis itse, että on jotain muutakin, koska mitään tälläistä huimaus/puutuneisuusvaivaa ei ole koskaan ennen ollut!
Hoitaja kyseli, että onko mulla mitään paniikkikohtauksia...hengitänkö normaalisti....onko sattunut jotain kamalaa lähiaikoina tms. No siinä sitten odottelin lääkärin tuloa minua katsomaan.
Lääkäri jututtu, teki neurologisia testejä jne. jne... Sitten vähän ajan päästä edotti (nämä sanasta sanaan)
"mitäs jos me kirjoitettaisiin sinulle vähän pidemmäksi aikaa jotain lääkettä tähän päänsärkyyn (joo, mitä ei edes ollut!) esimerkiksi ihan puoleksi vuodeksi säännölliseen käyttöön? Sellaista Triptylia?"
Mä katoin hyvin suu auki lääkäriä, että ihanko tosissas meinaat? Olen hoitoalalla ja tiedän, kyllä lääkkeen. Ei varmaan tajunnut, että tiedän. Naurahdin ja sanoin "heh, ei taideta kuule kirjoittaa".
Miksi lääkäri halusi määrätä minulle mielialaan vaikuttavaa lääkettä, vaikka menin päivystykseen huimauksen vuoksi? Miksi tarvitsisin sellaista lääkettä, kun en tarvitse oikeasti?
No, sain kun sainkin ihan vaan migreeniin lääkkeen sitten. Mutta hieman kummaksuin ja vähän loukkaannuinkin saamastani kohtelusta. HULLU MIKÄ HULLU, VAIKKA VOISSA PAISTAISI! Näinkö ne aikaisemmat taustat vaikuttavat kohteluun?
No minulla on taustalla sairastettu masennus. Noin vuosi sitten ja mitään lääkkeitä ei ole käytössä ja vointi on muutenkin miten sen nyt sanoisi, hemmetin terve!
Lääkäri sitten kuunteli mitä selitin hänelle: sanoin, että käsiä tikustelee, jalat puutuvat kävellessä, sormenpäät puutuvat, huimaa ja heittää kuin karusellissa olisi. Säikähdin siis itse, että on jotain muutakin, koska mitään tälläistä huimaus/puutuneisuusvaivaa ei ole koskaan ennen ollut!
Hoitaja kyseli, että onko mulla mitään paniikkikohtauksia...hengitänkö normaalisti....onko sattunut jotain kamalaa lähiaikoina tms. No siinä sitten odottelin lääkärin tuloa minua katsomaan.
Lääkäri jututtu, teki neurologisia testejä jne. jne... Sitten vähän ajan päästä edotti (nämä sanasta sanaan)
"mitäs jos me kirjoitettaisiin sinulle vähän pidemmäksi aikaa jotain lääkettä tähän päänsärkyyn (joo, mitä ei edes ollut!) esimerkiksi ihan puoleksi vuodeksi säännölliseen käyttöön? Sellaista Triptylia?"
Mä katoin hyvin suu auki lääkäriä, että ihanko tosissas meinaat? Olen hoitoalalla ja tiedän, kyllä lääkkeen. Ei varmaan tajunnut, että tiedän. Naurahdin ja sanoin "heh, ei taideta kuule kirjoittaa".
Miksi lääkäri halusi määrätä minulle mielialaan vaikuttavaa lääkettä, vaikka menin päivystykseen huimauksen vuoksi? Miksi tarvitsisin sellaista lääkettä, kun en tarvitse oikeasti?
No, sain kun sainkin ihan vaan migreeniin lääkkeen sitten. Mutta hieman kummaksuin ja vähän loukkaannuinkin saamastani kohtelusta. HULLU MIKÄ HULLU, VAIKKA VOISSA PAISTAISI! Näinkö ne aikaisemmat taustat vaikuttavat kohteluun?