AVIOEHTO PUHUTTAA

  • Viestiketjun aloittaja naimisiin ensi kesänä
  • Ensimmäinen viesti
naimisiin ensi kesänä
Kuuntelen sivukorvalla radiota ja siellä keskustellaan kiivaasti avioehdon tekemisestä.
Toiset ovat puolesta, mutta myös yllättävän paljon ovat vastaan.
En kyllä käsitä, mitä pahaa avioehdossa on?
Mielestäni se selkeennyttää erotilanteessa omaisuuden jaon.
Eroahan varten se tehdäänkin. Ja kuten tunnettua, eroja tapahtuu yhä enemmän.
Mitä mieltä sinä olet avioehdosta, onko siihen omassa elämässäsi ollut mitään tatvetta?
 
varallisuus
Jos naimisiin mennessä molemmat tyhjätaskuja niin mihin sitä tarvisi? Jos varallisuudessa naimisiin mennessä iso ero niin silloin ymmärrän että se mikä jo oli turvataan itselle.
 
ei materialisti
miten voi ajatella eroa jo ennen naimisiin menoa?
Jos rakastaa aidosti kumppaniansa, silloin ei tule ero edes mielen viereen.
Ja jos rakastaa, ei ajattele rahaa.
 
sopimus
Alkuperäinen kirjoittaja ei materialisti:
miten voi ajatella eroa jo ennen naimisiin menoa?
Jos rakastaa aidosti kumppaniansa, silloin ei tule ero edes mielen viereen.
Ja jos rakastaa, ei ajattele rahaa.
Tämän kysymyksen esittäjien kohdalla itselläni nousee aina kysymys:
Onko sinulla tapaturmavakuutus? Onko sinulla kotivakuutus? Entä henkivakuutus? Eihän kotivakuutusta ottaessa mieti / toivo, että koti tuhoutuu. Vakuutukset ovat siltä varalta, että jotain tapahtuu.

Itse suhtaudun avioehtoon samalla tavalla. En toivo eroa, mutta mitä tahansa voi vuosien aikana tapahtua. Ja avioehto, kuten muutkin sopimukset, ovat pääsääntöisesti tarpeellisia vasta sitten kun asiat ei mene suunnitelman mukaan. Normaalitilanteessa ne ovat "hyllyn täytettä".

 
sopimus
Alkuperäinen kirjoittaja varallisuus:
Jos naimisiin mennessä molemmat tyhjätaskuja niin mihin sitä tarvisi? Jos varallisuudessa naimisiin mennessä iso ero niin silloin ymmärrän että se mikä jo oli turvataan itselle.
Tyhjätaskujenkin on hyvä ajatella asiaa myös tulevaisuuden kannalta. Jos vanhemmilla on omaisuutta tai muuta perintöä odotettavissa joskus, niin peritty omaisuus on myös avioparin yhteistä omaisuutta erotilanteessa. Riskinä on esim. että erotilanteessa joutuu lunastamaan vanhemmilta perityn sukukesämökin (tai siis osan) puolisoltaan, koska tämä omistaa siitä avioliiton kautta puolet. Toki tämän asian voi hoitaa myös vanhempien tekemällä testamentilla, jossa perijän puoliso ei saa omistusta mökkiin.

Ja nyt joku vastaa, "avioliitossa kaikki on yhteistä" - käyttö ja omistus ovat kuitenkin eri asia!


Toinen skenaario: perit siskosi kanssa vanhemmiltasi kesämökin. Siskosi ja sinä olette tahoillanne naimisissa. Siskosi kuolee lapsettomana liikenneonnettomuudessa. Testamenttia (ja avioehtoa) ei ole. Puolet mökistä kuuluu siskosi miehelle. Siskosi mies tapaa uuden naisen ja saa lapsia. Siskosi miehellä on täysin vastaava oikeus kuin sinulla käyttää sukunne mökkiä uuden perheensä kanssa. Haluatko olla jakamassa mökkiä?

Vaikka kuinka rakastaa, kannattaa rahaakin ajatella. Ei kai se ole rakkaudesta pois?


 
nurinperin
Avioehdon vastustajat kääntävät koko sopimuksen idean väärinpäin sopottaessaan siitä, että Todellisesti Rakastavat eivät ikinä ehtoa tee. Avioehtoon suostumallahan sitä nimenomaisesti osoittaa, että ei ole missään olosuhteissa kumppanin varallisuuden perässä! Minä tulen ajallani perimään maaomaisuutta ja kesämökin. Jos tuleva puoliso kieltäytyisi avioehdosta, niin kyllä siinä alkaisivat hälytyskellot soida.

Avioliitossa oleminen, kumppanin rakastaminen ja koko elämän jakaminen on yksi hieno ja kunnioitettava asia. Omasta omaisuudestaan, joko olevasta tai tulevasta, huolehtiminen parhaalla mahdollisella tavalla on sitten toinen asia. On jotenkin ihmeellistä, että jotkut eivät ymmärrä tätä meille juristeille päivänselvää asiaa.

 
just näin!
Alkuperäinen kirjoittaja sopimus:
Alkuperäinen kirjoittaja varallisuus:
Toinen skenaario: perit siskosi kanssa vanhemmiltasi kesämökin. Siskosi ja sinä olette tahoillanne naimisissa. Siskosi kuolee lapsettomana liikenneonnettomuudessa. Testamenttia (ja avioehtoa) ei ole. Puolet mökistä kuuluu siskosi miehelle. Siskosi mies tapaa uuden naisen ja saa lapsia. Siskosi miehellä on täysin vastaava oikeus kuin sinulla käyttää sukunne mökkiä uuden perheensä kanssa. Haluatko olla jakamassa mökkiä?

Vaikka kuinka rakastaa, kannattaa rahaakin ajatella. Ei kai se ole rakkaudesta pois?
Just näin! Ja ne oletetut miehen lapset sitten myös perivät tämän perityn mökin sinun lastesi kanssa. Okei, maallistahan tuo on, mutta miksi tosiaan avioehdon tekeminen on niin monelle kauhistus?

Meillä on, se oli itsestään selvyys, eikä ole millään lailla vaikuttanut rakkauteen, yhteiseloon tai rahan käyttöön liittomme aikana.
 
näin meillä mennään
Mun nykyinen huono rahatilanne taas perustuu täysin asiakirjaan nimeltään avioehto.
Olin 10 vuotta naimisissa miehen kanssa, joka tienasi hyvin hyvässä yrityksessään.
Meille tuli kolme lasta ja olin suurimman osan siitä kymmenestä vuodesta lasten kanssa kotona.
Siellä tein KAIKKI kotityöt, miehen ei tarvinnut tehdä mitään, hänhän elätti meidät.
Lastenhoidon lisäksi tein hänen yrityksensä paperitöistä suurimman osan, ainoastaan tilitoimisto hoiti tilinpäätöksen ja paperit verottajalle.
Koulutukseltani olen merkonomi.

Avioehdon teimme naimisiin mennessämme miehen ehdotuksesta ja minustakin se oli ihan jees.

Sitten eräällä työmatkalla mieheni löysi "harakan", joka sekotti hänen päänsä täydellisesti ja me jäimme kuin nallit kalliolle.

Nykyisin olen yksinhuoltajana kolmelle lapselle ja koulutukseni vaatisi päivittämistä, jotta sillä voisi hakea alan paikkaa.

Omaisuus jäi miehelle, olihan se hänen rahoittamaansakin.
Talo, mökki, auto, firma, kaikki.

Lapsille hän maksaa elatustukea, mutta minä en saa mitään.
Olen tällä hetkellä työttömänä ja sosialitukien varassa, ihan kuin kerjuulla.
Elämisen taso on laskenut totaalisesti ja ainainen rahapula masentaa.

Siellä vanhassa kodissa "harakka" leikkii elintasorouvaa turkeissansa.
Arvatkaa v.......ko?
 
harmittaako???
Oliskohan kannattanut ajatella silloin aikoinaan ihan OMAA työpaikkaa ja laittaa lapset hoitoon äitiysloman jälkeen.
Nyt sulla olis ihan oma päivitetty ammatti ja työ.
Saahan sitä menneisyyttään harmitella ja ihan ikiomaa tyhmyyttään.
 
no
Alkuperäinen kirjoittaja näin meillä mennään:
Mun nykyinen huono rahatilanne taas perustuu täysin asiakirjaan nimeltään avioehto.
Olin 10 vuotta naimisissa miehen kanssa, joka tienasi hyvin hyvässä yrityksessään.
Meille tuli kolme lasta ja olin suurimman osan siitä kymmenestä vuodesta lasten kanssa kotona.
Siellä tein KAIKKI kotityöt, miehen ei tarvinnut tehdä mitään, hänhän elätti meidät.
Lastenhoidon lisäksi tein hänen yrityksensä paperitöistä suurimman osan, ainoastaan tilitoimisto hoiti tilinpäätöksen ja paperit verottajalle.
Koulutukseltani olen merkonomi.

Avioehdon teimme naimisiin mennessämme miehen ehdotuksesta ja minustakin se oli ihan jees.

Sitten eräällä työmatkalla mieheni löysi "harakan", joka sekotti hänen päänsä täydellisesti ja me jäimme kuin nallit kalliolle.

Nykyisin olen yksinhuoltajana kolmelle lapselle ja koulutukseni vaatisi päivittämistä, jotta sillä voisi hakea alan paikkaa.

Omaisuus jäi miehelle, olihan se hänen rahoittamaansakin.
Talo, mökki, auto, firma, kaikki.

Lapsille hän maksaa elatustukea, mutta minä en saa mitään.
Olen tällä hetkellä työttömänä ja sosialitukien varassa, ihan kuin kerjuulla.
Elämisen taso on laskenut totaalisesti ja ainainen rahapula masentaa.

Siellä vanhassa kodissa "harakka" leikkii elintasorouvaa turkeissansa.
Arvatkaa v.......ko?
nykyisen lain mukaan tuota tilannetta voidaan oikeudessa kohtuullistaa?
Ota selvää, jos asia ei ole kovin vanha.

 
näin meillä mennään
Alkuperäinen kirjoittaja harmittaako???:
Oliskohan kannattanut ajatella silloin aikoinaan ihan OMAA työpaikkaa ja laittaa lapset hoitoon äitiysloman jälkeen.
Nyt sulla olis ihan oma päivitetty ammatti ja työ.
Saahan sitä menneisyyttään harmitella ja ihan ikiomaa tyhmyyttään.
Haista p...a, osaat totisesti lohduttaa. Tattista vaan!!!
 
jaajuuuuuuu
Rakkaus on antamista ilman mitään ehtoja. Avioehto taas on ehdollinen mammonasopimus, joten ei siinä ole rakkautta ollenkaan.

Ei auta juristien järkeilyt, eikä romanttiset hempeilyt, näin vaan on. Ei rahasta sovittujen liittojen tarvitse olla mitenkään epäonnistuneita, mutta ei tietämättömiä saisi silloin johtaa tai houkutella harhaan puhumalla avioehdon yhteydessä rakkaudesta.
 
no
Alkuperäinen kirjoittaja edellisen lainaus:
Kerro mistä otan selvää?
Erosta on aikaa kuusi vuotta.
http://www.om.fi/Etusivu/Julkaisut/Esitteet/Oikeusapu/Mihinasioihinoikeusapuasaa

Pyydä tuolta apua, kysy päteekö kohtuullistaminen tilanteessa, jossa olet toiminut perheen eteen ja menettänyt mahdollisuuden varautua elämään omillasi.

 
nainen 30+
Voi herranen aika. Toki on järkevää tehdä avioehto, esim. ennen avioliitoa hankittuun omaisuuteen ja mahdollisen perinnön varalle. Mutta avioliiton aikana yhteisesti ansaittu ja hankittu omaisuus, on mielestäni suht harvassa tapauksessa ,milloin se reilusti olisi avioehdon piiriin kuuluva.

Tietysti jos kaikki menot ja omaisuus hankitaan pilkulleen tasan niin että tämä on minun ja tämä sinun. Niin silloin ehkä. Muutoin itse pidän suht luonnollisena, että kumpikin kartuttaa yhteistä omaisuutta. Etenkin jos on lapsia, niin avioehto avioliitossa hankittuun omaisuuteen on todella huono. Vai maksetaanko silloinkin kaikki simppelisti tasan ja mies korvaa omilla mahdollisilla palkkatuloillaan, lapsen aiheuttamat tulojen heikkemisen naiselle, siten että kumpikin menettää "normaaleista ansiotuloistaan" tasan yhtä paljon. tai vastaavasti jos mies jää lapsia hoitamaan tai vanhempain lomalle, nainen maksaisi miehelle korvausta, miehen menettämästä asiotulosta samassa suhteessa.

Mutta jokainen tietenkin tavallaan.
 
Danzee
Naimisiin ensi kesänä myös. Omaisuutta ei vielä nuoresta iästäkin johtuen ole juuri kerennyt kertyä kummallekkaan, ei minulle, miehelle tai yhteiseksikään.

Avioehdon tekeminen on ollut minulle aina itsestäänselvyys. Samalla lailla kuin avioliittokin on kahden ihmisen tekemä laillisesti sitova sopimus on sitä myös avioehto.

Ei naimisiin pitäisi mennä minun mielestäni pelkästään sen takia, että rakastetaan toinen toista. Naimisiin meno on tapa tehdä suhteesta virallinen yhteiskunnan silmissä, rakkauteen tai sen puutteeseen sillä ei ole juurikaan tekemistä. Rakastaa kun voi ilman avioliittoakin ihan samalla lailla.

Naimisiin mentäessä näen avioehdon vain järkevänä "vakuutuksena" ja kunnioittavana eleenä puolin ja toisin. Siinä vaiheessa mikäli avioeroon päädytään on sukset monesti niin solmussa, että vihastuksissaan rahasta saadaan kunnnon tappelut.

Avioehdon tekeminen voi olla jonkin mielestä todella epäromanttista ja ties mitä, mutta minusta se on vain järkevää.
 
kuukkelinu
Jokaisen kotiäidin kannattaisi rakkauden huumassaan miettiä myös sitä, että mitä tapahtuu eläketurvalle, kun on monta vuotta kotiäitinä. Myös ammatillinen osaaminen heikkenee jopa niin paljon, että vanhalla tutkinnolla voi käytännössä pyyhkiä pyllyä ellei sitten satu olemaan lastenhoitoalan koulutus.

Elämässä voi tapahtua ihan mitä tahansa. Se varakas mieskin voi vaikka sairastua ja menettää työkykynsä. Tai voi vaikka masentua tai alkoholisoitua ja sen vuoksi tulla poispotkituksi työstä. On myös mahdollista, että jompi kumpi haluaa erota.

Naiselle voi nykyään maksaa vapaaehtoista eläkettä tai jollakin muulla tavalla huomioida sen, että rahaa riittää muuhunkin kuin vain joka päiväisen leivän ostamiseen.

Toisaalta nykyään puhutaan siitä, että työuran aikana joutuu mitä todennäköisimmin kouluttautumaan 1-2 kertaa jopa eri ammatteihin. Jos kotiäiti ei halua välillä käydä työelämässä ylläpitämässä työtaitojaan, niin ehkä kannattaisi sitten suosiolla suhtautua asiaan niin, että työelämään palattaessa menisi koulunpenkille ja opettelisi uuden ammatin.
 
Minä vain täällä
Alkuperäinen kirjoittaja varallisuus:
Jos naimisiin mennessä molemmat tyhjätaskuja niin mihin sitä tarvisi? Jos varallisuudessa naimisiin mennessä iso ero niin silloin ymmärrän että se mikä jo oli turvataan itselle.
Sitten kun puolisoiden vanhemmat kuolevat ja lapset eli nämä esimerkin tyhjätaskut perivät vanhempansa niin erotilanteessa sitä perintöä maksellaan sitten eksälle. Aika harva 60 - 70 vuotias on tehnyt testamentin jossa von sivuutettu lapsen nykyinen tai tuleva aviopuoliso.

Minulla on testamentti, jossa lasten tulevilla aviopuolisoilla ei ole avio-oikeutta jättämääni perintöön. Oli helppo tehdä se kun lapset olivat vielä pieniä, eikä aviopuolisoilla ollut kasvoja.

 
Pikku piru
Ne naiset (joita valitettavasti vielä on) jotka tukeutuvat taloudellisesti keskituloiseen mieheen laiskottelemalla työpaikoilla tekemällä puoltapäivää, lyhennettyä työpäivää tai muuten vain lusmuilevat ja ovat työpaikalla yleensäkin vaan sen takia, että mies vaatii tekemään töitä (vaikka mieluiten makaisivat kotona sängyssä), niin nämä laiskat naiset sitten valittavat kun miehestä aika jättää (tilastollinen tosiseikka) ja kun heidän pitää kituuttaa pienellä eläkkeellä ja lesken eläkkeellä.

 
808
Yleensä kai avioehtoa vastustavat kovaäänisimmin ne, joilla ei ole itsellään mitään omaisuutta mutta ovat menossa naimisiin jonkun kanssa jolla on, tai mahdollisesti tulee myöhemmin olemaan. Miksiköhän näin? ;)

Alkuperäinen kirjoittaja varallisuus:
Jos naimisiin mennessä molemmat tyhjätaskuja niin mihin sitä tarvisi? Jos varallisuudessa naimisiin mennessä iso ero niin silloin ymmärrän että se mikä jo oli turvataan itselle.
Eihän kukaan tiedä paljonko varallisuutta tulee olemaan siinä vaiheessa jos ero tulee. Toiselle on voinut siunaantua perintöä tai vaikka lottovoitto, on voinut saada todella hyväpalkkaisen työn jne. Tietysti joku työtön alkoholistipariskunta voi hyvällä omalla tunnolla jättää ne ehdot tekemättä, mutta aika monessa tilanteessa sitä varallisuutta voi liiton aikana kertyä ei-tasapuolisesti ja onhan se kaikinpuolin reilua turvata tilanne jo etukäteen.

 
perijä
Olemme olleet aviossa 6 vuotta, mutta meillä ei ole avioehtoa.
Olisinkin halukas sen tekemään, koska tulen saamaan vanhemmiltani aikanaan melko mittavan perinnön, mutta puolisoni käsittää asian epäluottamuslauseeksi itseään kohtaan.
Asiasta on riidelty aina silloin tällöin, tasasin väliajoin.

Miten voin menetellä?
Voinko tehdä ehdon omin päin?

Asia ahdistaa.
 
he he he
Alkuperäinen kirjoittaja jaajuuuuuuu:
Rakkaus on antamista ilman mitään ehtoja. Avioehto taas on ehdollinen mammonasopimus, joten ei siinä ole rakkautta ollenkaan.

Ei auta juristien järkeilyt, eikä romanttiset hempeilyt, näin vaan on. Ei rahasta sovittujen liittojen tarvitse olla mitenkään epäonnistuneita, mutta ei tietämättömiä saisi silloin johtaa tai houkutella harhaan puhumalla avioehdon yhteydessä rakkaudesta.
Joo-o. Täällä taas joku on niin pätevänä että. Mitäs sitten jos eroon on sellainen "todellinen syy" kuin toisen väkivaltaisuus tai alkoholismi? Tai tosielämän esimerkki lähipiiristä: jos puoliso joskus kymmenien vuosien päästä vanhojen päivien villityksenä ottaa ja rakastuu toiseen, aloittaa suhteen ja ottaa eron? Siinäkö pitäisi vielä ehdoitta antaa perintöjään sun muita, kun toinen särkee liiton ja sydämen? Ainakaan se petetty ja jätetty mies ei kovin innoissaan asiasta ollut. Että hurskastelut kannattaa pitää näistä asioista kaukana.

 

Yhteistyössä