AVIOEHTO PUHUTTAA

"siksi että" kommentti tuli siis persaukiselta naisihmiseltä (tulot varmaan alimmat mahdolliset tässä maassa), joka taatusti haluaisi naimiseen mennessään avioehdon ihan rutiinina miehen tuloista riippumatta sotkematta siihen asiaan yhtään minkään sortin loukkaantumisen, luottamuksen tai muun vastaavan tuntemuksia. Niistä siinä ei ole kyse, vaikka asia jostain syystä on joillekin tunneasia ja sisältää herra ties mitä. Haluaisin sen ihmissuhteen suojelemiseksi; silloin tietäisi mistä on kyse, mistä ei, ja saisi olla kaiken suhteen huoleti ja myös omillaan. Myös omilla nollillaan.

 

Haluaisin sen ihmissuhteen suojelemiseksi; silloin tietäisi mistä on kyse, mistä ei

Jos itsetunto on niin nollissa, ettei tiedä, mistä on kyse ja mistä ei naimisiin hinkuessaan tai päästessään, kannattaisi ottaa pieni mietintätauko - mahdollisesti myös terapiaa.

 

että olet sinä kyllä tekstien päälaelleentulkinnan hallitseva Suomen mestari... Ei totta vie ollut siitä kyse. Sen sijaan kyllä rutiinipaperista vailla mitään tunnearvoa, eli holviin heittämisen jälkeen sitä ei kyllä ikinä tulisi enää miettineeksi.

 

että olet sinä kyllä tekstien päälaelleentulkinnan hallitseva Suomen mestari... Ei totta vie ollut siitä kyse. Sen sijaan kyllä rutiinipaperista vailla mitään tunnearvoa, eli holviin heittämisen jälkeen sitä ei kyllä ikinä tulisi enää miettineeksi.

Kumpi teistä olisi se rikas?

 

Just tuli naureskeltua, että minun tuloistani ei taida tässä maassa paljon alemmas päästä, mutta vakavasti puhuen, kyllä minä ainakin sen verran itsellinen luonne olen, että haluan pitää nollatkin ominani. No naimisiin en ole menossa eli tämä nyt on teoriaa, mutta jos olisin, ja varsinkin jos kaverilla olisi rahaa tai omaisuutta, ilman muuta haluaisin avioehdon. Eipä tartte kenenkään miettiä, kuka kenet miksi otti, ei itseni ei muiden. Selvä peli, johon ei liity tunneasioita jonkun sortin epäluottamuksista ja loukkaantumisesta tosiaan puhumattakaan, enkä käsitä sen paperin mitenkään liittyvän eroajatuksiin tai -aikeisiin. Siis kirjoittamisen jälkeen unohdettava rutiinijuttu mielestäni. Toteaa henkisesti täys rahallinen tyhjätasku

 

että jos olisi jaettavaa, ei sen jakaminen varmaan niin häiritsisikään.

 

itselläni olisi sitä jaettavaa, nimenomaisesti niin päin. Mutta toisinpäin ottaisi luonnolle.

 

Just tuli naureskeltua, että minun tuloistani ei taida tässä maassa paljon alemmas päästä, mutta vakavasti puhuen, kyllä minä ainakin sen verran itsellinen luonne olen, että haluan pitää nollatkin ominani. No naimisiin en ole menossa eli tämä nyt on teoriaa, mutta jos olisin, ja varsinkin jos kaverilla olisi rahaa tai omaisuutta, ilman muuta haluaisin avioehdon. Eipä tartte kenenkään miettiä, kuka kenet miksi otti, ei itseni ei muiden. Selvä peli, johon ei liity tunneasioita jonkun sortin epäluottamuksista ja loukkaantumisesta tosiaan puhumattakaan, enkä käsitä sen paperin mitenkään liittyvän eroajatuksiin tai -aikeisiin. Siis kirjoittamisen jälkeen unohdettava rutiinijuttu mielestäni. Toteaa henkisesti täys rahallinen tyhjätasku

sun kannata naimisiin yrittääkään.Tuskin pääsisitkää. Ei tunneasioita kannata sotkee naimiseen!

 

korjataan nyt sen verran, että päässyt olisin kyllä... Vaan en menny.

 

korjataan nyt sen verran, että päässyt olisin kyllä... Vaan en menny.

kyllähän se "tiedetään", pit..... i mun sanoo

 

Witchie kirjoitti: "Ok. Jos sinä kosisit minua etkä olisi valmis jakamaan omaisuuttasi (jota lienee todella paljon, jos haluat avioehdon) vähempiosaisille, en suostuisi menemään kanssasi naimisiin - harkitsisin vakavasti haluanko edes nähdä sinua enää."

Ei kai tässä nyt ole kyse siitä, ettei omaisuuttaan voisi jakaa _yhteiselon_ aikana, mutta miksi ei voisi suojella omaisuuttaan mahdollisen eron varalta?

Ei kai kukaan enää tässä maailmassa voi olla niin naivi, että uskoo 100% onnistumiseen? Varmasti suurin osa haluaa uskoa ja tekee kaikkensa onnistumisen eteen, mutta mikään ei ole varmaa. Ihmiset kasvavat henkiseti koko elämänsä ajan ja arvot ja asenteet voivat muuttua. Joskus käy niin (ilmeisesti melko usein erotilanteista päätellen) että kasvu tapahtuu eri suuntiin.

 

että olet sinä kyllä tekstien päälaelleentulkinnan hallitseva Suomen mestari... Ei totta vie ollut siitä kyse. Sen sijaan kyllä rutiinipaperista vailla mitään tunnearvoa, eli holviin heittämisen jälkeen sitä ei kyllä ikinä tulisi enää miettineeksi.

Jos haluaa naimisiin tunnesyistä - mikä käsittääkseni on täysin sinun käsityskykysi ulkopuolella - tarvitaan rutiinipapereita ja holveja, joihin heitellään rutiineja.

Oliko täällä vielä oikeasti joku muu kuin tämä sama virtuaalihenkilö monella nikillä puolustamassa avioehtoa? Jos niin, voidaan vaihtaa viestejä - tämän saman eri nikeillä esiintyvän kanssa en enää jatka.

 

Witchie kirjoitti: "Ok. Jos sinä kosisit minua etkä olisi valmis jakamaan omaisuuttasi (jota lienee todella paljon, jos haluat avioehdon) vähempiosaisille, en suostuisi menemään kanssasi naimisiin - harkitsisin vakavasti haluanko edes nähdä sinua enää."

Ei kai tässä nyt ole kyse siitä, ettei omaisuuttaan voisi jakaa _yhteiselon_ aikana, mutta miksi ei voisi suojella omaisuuttaan mahdollisen eron varalta?

Ei kai kukaan enää tässä maailmassa voi olla niin naivi, että uskoo 100% onnistumiseen?

Miksi mennä naimisiin, jos ei usko?

 

(siis minun kommenttini noilla nikeillä) toteaa, että näyttääpä tuolla moni muukin olleen kannallani. Mutta käsitit taas väärin: kantani perustuu juuri siihen, että naimisiin mennään vain ja ainoastaan tunnesyistä! Joten tunnepuolen suojelemiseksi poistasin raha-asiat aiheuttamasta koskaan kellekään mitään riitaa aikanani tahi jälkeeni sinne pankin kaappiin, sivuasioina.

 

No miksi sinä olet mennyt naimisiin? Luulen, että rakkaudesta. Mutta kuten aivan varmasti tiedät, ei rakkaus eikä sormus ole mikään ikuisuuden sinetti joka takaa että yhdessä ollaan kunnes kuolema erottaa.

Olemme mieheni kanssa sillä mielellä yhdessä, että olemme toisillemme se elämän viimeinen rakkaus. Silti, jos menisimme naimisiin, tekisimme avioehdon. Emme eron vuoksi vaan siksi, että meillä on aiemmista liitoista lapsia ja omaisuutta jonka haluamme säilyvän kokonaisena.

 

No miksi sinä olet mennyt naimisiin? Luulen, että rakkaudesta. Mutta kuten aivan varmasti tiedät, ei rakkaus eikä sormus ole mikään ikuisuuden sinetti joka takaa että yhdessä ollaan kunnes kuolema erottaa.

Olemme mieheni kanssa sillä mielellä yhdessä, että olemme toisillemme se elämän viimeinen rakkaus. Silti, jos menisimme naimisiin, tekisimme avioehdon. Emme eron vuoksi vaan siksi, että meillä on aiemmista liitoista lapsia ja omaisuutta jonka haluamme säilyvän kokonaisena.

Siteeraan yhden kohdan vielä erikseen kirjoituksestasi, Lillukka: "omaisuutta, jonka haluamme säilyvän kokonaisena."

Tästä siteerauksesta löytynee ajatustemme ero. Sillä minun elämässäni ei ole materiaalisia kokonaisuuksia, joiden tarvitsisi siirtyä tai säilyä mihinkään. Olen halunnut siirtää eteenpäin aiemmista liitoista oleville lapsillemme vain sen, että ainoa kokonaisuus, joka säilyy on ehjänä ja totena, olet SINÄ, rakas lapseni, ITSE. Olen melko varma, että myös mieheni omaisuuksineen (valtavat maa-alueet Hesan kupeessa ja sukumerenrantatila Porvoossa sekä arvokas säätiöitäväksi ajateltu irtain) on samaa mieltä. Hänellekään ei ole mitään merkitystä kummallisten kokonaisuuksien säilymisellä omassa suvussa tai perillisillä. Se irtain säätiöitäväksi aiottu omaisuus on helpompi ratkaista näin - ja säätiöitäneen muiden kuin lapsiemme hyväksi.

Mitä ihmeen "kokonaisuuksia"?

 

Kun me alettiin puuhaamaan vihillemenoa, niin oli myös tarkoitus että tehdään se avioehto jossa kumpikin turvaa oman omaisuutensa jonka on hankkinut ennen avioliittoa, sekä myös tulevat perinnöt.
No, sen paperin tekeminen vaan lyykkääntyi ja häiden jälkeen ajattelin tyhmänä että ei sitä tarvita, kyllä me yhdessä ollaan myötä- ja vastamäet hautaan asti.

Nyt kuitenkin vaimoni petti minua työkaverimme kanssa, ja mä annoin sen anteeksi, mutta vaadin että nyt se paperi tehdään. Vaimo vakuutti että ei haluaisi mun rahoja ja muuta omaisuutta vaikka me erottaisikin, mutta suostui allekirjoittamaan avioehdon.

Hyvät ihmiset, tehkää se avioehto jos teillä omaisuutta on. Rakkaatkin ihmiset voi pettää ja jos ero tulee, niin kyllä sinua ketuttaisi vielä "palkita" pettäjä antamalla hänelle omistasi puolet..

 

Kun me alettiin puuhaamaan vihillemenoa, niin oli myös tarkoitus että tehdään se avioehto jossa kumpikin turvaa oman omaisuutensa jonka on hankkinut ennen avioliittoa, sekä myös tulevat perinnöt.
No, sen paperin tekeminen vaan lyykkääntyi ja häiden jälkeen ajattelin tyhmänä että ei sitä tarvita, kyllä me yhdessä ollaan myötä- ja vastamäet hautaan asti.

Nyt kuitenkin vaimoni petti minua työkaverimme kanssa, ja mä annoin sen anteeksi, mutta vaadin että nyt se paperi tehdään. Vaimo vakuutti että ei haluaisi mun rahoja ja muuta omaisuutta vaikka me erottaisikin, mutta suostui allekirjoittamaan avioehdon.

Hyvät ihmiset, tehkää se avioehto jos teillä omaisuutta on. Rakkaatkin ihmiset voi pettää ja jos ero tulee, niin kyllä sinua ketuttaisi vielä "palkita" pettäjä antamalla hänelle omistasi puolet..

"Annoit anteeksi". Annatko seuraavalla kerralla, kun sinulla on nyt se avioehtopaperi? Vai luuletko, ettei seuraavaa kertaa tule, kun sulla on se avioehtopaperi? Ja, miten paljon sitten olisit faktisesti (ihan euroja) menettänyt, jos olisit eronnut pettämisen jälkeen ilman avioehtoa nyt?

 

Ja olisitko muka menettänyt oikeasti enemmän eroamalla nyt kuin jäämällä tuohon suhteeseen?

 

Ja olisitko muka menettänyt oikeasti enemmän eroamalla nyt kuin jäämällä tuohon suhteeseen?

 

Ja olisitko muka menettänyt oikeasti enemmän eroamalla nyt kuin jäämällä tuohon suhteeseen?

Anteeksi annoin vain tämän ainoan kerran, oli sitten se paperi tai ei, mutta halusin turvata omani. Käytännössä tässä huushollissa on kaikki hankittu jo ennen avioliittoa mun maksamana. Olen tähän yhteiseen hyvään käyttänyt isäni minulle jättämää perintöä, enkä halua sitä muiden hyväksi avioerossa jakaa, kuolema on eriasia..

 

Sekä minä, lapseni että mieheni olemme kaikki sitä mieltä, että esim mökki maineen kuuluu säilyä kokonaisena lapsillani. Ei siis niin, että mahdollisessa ositus -tai perintötilanteessa aletaan myymään tai lohkomaan meille kaikille rakasta kesäpaikkaa joka paikkana on harvinaisuus.

En jaksa uksoa, että sinä, minä tai mieheni eikä kai sinunkaan miehesi mahdollisen eron tullessa vaatisi jakamaan omaisuutta epäreilusti, mutta on paljon esimerkkejä tilanteista, joissa yhteisymmärrystä ei synny. Tällä hetkelläkin yksi ystäväni käy eron jälkeistä riitaa, kun ex-kumppani vaati miehen omaisuudesta osaa, joka miehellä on ollut jo ennen tutustumista.

Ihan turha sanoa, että mitään eron mahdollisuutta ei olisi. Kaikilla on.

 

Eron mahdottomuudesta en ole oikea ihminen puhumaan. Enkä edes halua. Mutta, jos valitsen niin, että menen naimisiin (jos siis väen vängällä on mentävä jostain syystä naimisiin asti), niin, joo kyllä, luotan itseeni ja valintaani sillä hetkellä niin paljon, etten vaadi/halua avioehtoa. MIKSI MUUTEN MENISIN NAIMISIIN?

Minusta tässä on kysymys osaltaan siitä, miksi hinkua naimisiin, jollei luota. Ja osaltaan siitä, että materiaalisen omaisuuden vaaliminen on jotenkin kovin tärkeää.

Minulle ei koskaan ole ollut mikään materiaali tärkeää - en edelleenkään usko, että miehellenikään olisi.

Millaisille ihmisille materiaali on niin kovin tärkeää, että sen eteen tehdään rituaaleja?

Minä pidän kylmän kovina materialisteina, Lillukka, kaltaisiasi ihmisiä.

 

Voisiko olla niin että olisi aika vaikeaa 'päästä' miljonäärin kanssa naimisiin, jos olisi materialisti<+?
Minun on vaikea hyväksyä kumppanikseni materiaalisesti ajattelevaa naista, siksi kai edelleen olen yksin.

 

Voit pitää minua materialistina, jos haluat. Itse en pidä.
Mielestäni omaisuuden turvaaminen ja materialismi ovat eri asioita. Elämme melkoisen vaatimatonta elämää, jossa materia ei vaikuta. Eli emme haali tavaraa vain tavaran vuoksi ympärillemme, emme kyllä muutenkaan. Perusasiat riittävät.

En sano tätä pahalla, mutta pidän sinua, witchie, hiukan vääränä ihmisenä arvostelemaan ketään ihmissuhteissaan tai valinnoissaan. Olet ollut kaksi vaiko kolme kertaa naimissa ja useita kertoja avoliitossa? Sinun jos kenen, sekä puolisoidesi pitäisi varautua kaikkeen, jopa siihen mahdolliseen eroon. Miksi astua kuudetta kertaa samaan kuralälätäkköön, kun sen voi kiertää.
Enkä usko, että edes sinä antaisit puolet omaisuudestasi minkäälaisia tunteita kokematta parin vuoden tuttavuudelle, jonka kanssa tuli rakkauden huumassa mentyä avioon.

Minäkin luotan ja uskon moniin asioihin, silti vakuutan ne. Miksi ehdoin tahdoin ottaisi riskin, että ikävyyksien tullessa menettäisi kaiken ja joutuisi aloittamaan konkreettisesti tyhjältä pöydältä? Jos jotain (ikävää) tapahtuu, miksi rasittaisi tunnepuoltansa vielä taloudellisillakin huolilla?

Jokainen tekee tietysti omat valintansa, minä toimin näin, yhteisymmärryksessä perheeni kanssa.