Avioero ja hajalla ihmisenä

["Mie"]

Taustoja;
suhteemme alkoi vuonna 2007, jolloin olin itse 17, kumppani 24.
Muutimme yhteen 9kk seurustelun jälkeen, siitä vuosi eteenpäin menimme naimisiin.

Nyt neljän vuoden jälkeen, tuntuu, että ne roihuavat tunteet ovat kadonneet, riitelemme arjesta ja sen pyörittämisestä.
Eläimiä pyörii kuusi jaloissa ja itse valmistunut keväällä ja työelämään siirtynyt.
Kumppani aloittanut opiskelut viimein.

Joka riidan yhteydessä viimeisen vuoden aikana on uhkailtu eroilla puolin ja toisin.
Nyt tuntuu tulleen seinä vastaan.
Pistin asuntohakemuksia menemään eri paikkoihin tänään.
Kumppani lähtenyt äidilleen hoitamaan kotia kun anoppi matkoilla (anoppi asuu n.2km päässä).
Itse hoidan kodin, eläimet ja työn tässä ohella. Työpaikka on kolmen eri bussin ja reilu tunnin työmatkan päässä, joten aamulla kuudelta bussiin jos haluaa 7.30 olla töissä.

Näin mielenterveysongelmaisen taustalla tuntuu, että matto on vedetty jalkojen alta.
Ahdistaa, itkettää ja itsetuhoisia ajatuksia mielessä.
Tekisi mieli hakea sairaslomaa, mutta sitten vain istun kotona ja itken.
Toisaalta tekisi mieli juosta karkuun kaikkea tätä tunnekirjoa, mutta minne menisin?
On nämä @!#$ eläimet hoidettavana, ei ne pärjää.
Olen ihmisraunio.

Viimeisin riita oli la-su yönä, se "sovittiin" ja uskottiin ikuista rakkautta.
Ja paskat. Mitä ikuista on siinä, että elämä on yhtä riitaa?
Muutama päivä menee ihan ok, kuin mitään riitoja ei olisi, mutta pinnan alla kuplii.

Kumpikaan ei uskalla sanoa sitä viimeistä sanaa, joka lopettaisi tämän riitelyn, ero sitä, ero tätä, mutta mitään ei tapahdu.
Nyt viikonloppuna sanoin, että se oli sitten tässä.
Aloin suunnitella miten asuntojen haku ja tavarat yms. (minulle normaalia alkaa suunnitella asioita "kriisi"tilanteissa).
No, eikös tämä toinen osapuoli siihen sitten, ettei tarvitse asuntoa, voi asua sillan alla tai kadota, niin ei tarvitse kenenkään katella.
Sitten peruin sanani ja tässä sitä taas roikutaan.

Oma luonne ei kestä lähteä, jos toinen satuttaa itseään, mutta en jaksa tätä!

Mitä pitäisi tehdä? lähteä lopullisesti vai jaksaa odotella parempia päiviä?

 

[..,..]

Ensinnäkin eläimet pois jotta teillä olisi aikaa itsellenne. Eläimiä onselvästi liikaa.
Totuus on että arki on tasapaksua ja romanssi kuihtuu arjeksi.
Riidellä voi tuhoisasti tai rakentavasti.
Nauttikaa toisistanne ja löytäkää arjessa niitä hetkiä(ilman eläimia jaloissa) jotka tuovat hyviä tunteita.
Teillä on nyt kodissa kuusi "lasta" ja olette nuoria.

 

["Mie"]

Mutta mihin nuo eläimet laittaa?
Monesti olemme miettineet, niistä luopumista, mutta koskaan ei ole kukaan ovesta astunut viimoisen kerran ulos.

 

[luv]

Miten olisi pariterapia,sellainen perheterapia, jossa saisittte puitua asiat. ja päätyä sellaiseen ratkaisuun joka tuntuu parhaalta..aivan vapaasti ajateltuna, mitä haluat elämältä, mistä haaveilet, onko riita vaihe ohimenevää vai pitäisi molempien antaa olla ja mennä tullevaisuutta kohti itskekseen.

 

[ehdotus]

laita vaikka lehteen/ nettiin ilmoitus että annetaan hyvään kotiin eläin, yksi kerrallaan tai korkeintaan 2 eläintä tarjolla samaan kotiin ehkä..

 

["mä"]

Annahan ajan kulua ja sillä välin hae itsellesi psykologin apua pään sisällön selvittämiseen. Siellä on varmasti melkoinen myllerrys, kun olet tullut menneeksi naimisiin aivan liian nuorena. Käykää parisuhdeterapiassa. Hoitakaa liittonne kuntoon. - Jos eroat, et rakkautta sen kummemmin löydä, koska ensihuuma kestää aina pari vuotta ja sitten on vaan pärjättävä arjessa. Jokaisen.

 

["Mie"]

Tiedän, että huuma ei kestä muutamaa vuotta kauempaa.
Nuoresta iästäni huolimatta, kokenut monenmoista, ja käyn säänöllisesti psykologilla juttelemassa (kerran viikossa).
Mitä kautta parisuhdeterapiaa voi hakea?

Ja nuo eläimet.
Niitä on kolme kissaa ja kolme koiraa.
Vanhin koira tuskin elää vuotta kahta kauempaa, ja pennusta saakka ollut minulla, vaikea luopua siis.
Kaksi nuorempaa on puhdasrotuisia pienikokoisia koiria, mutta eivät suomen rekisterissä, tuskin kelpaa vahvojen luonteittensa takia kenellekään.
Kissat ovat niin toisissaan kiinni, että eroahdistuksen takia varmasti tekevät tuhojaan ja stressaantuvat, kuka haluaa pitkin poikin kusevia ja tuhoavia eläimiä?

 

[luv]

parisuhdeterapiaa on kuntien perheneuvoloissa ja sinne voi vain soittaa tietääkseni, en ole ihan varma tuosta miten ja minne, mutta ainakin seurakunnat tarjoavat parisuhdejuttuja myös..sitten on yksityisiä perheterapeutteja, parisuhdeterapeutteja jne. perheterapeutti voi hyvin ymmärtää dynamiikkaa teillä ja pienet asiat on tärkeitä..eihän sitä tiedä jos tuosta saatte selvitettyä asiat ja voitte aloittaa alusta, tai ainakin huomaatte hiertävät asiat ja jos päädytte eroon, niin se on punnittu kunnolla ja ei tarvitse enää ruikuttaa ja kantaa kaunoja.