Toggle sidebar

Avioeron kokeneet YH:t!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Raivotar
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
R

Raivotar

Aktiivinen jäsen
27.11.2005
3 665
0
36
Miksi erositte? Minkä ikäinen olit erotessanne? Miten pitkään ehditte olla naimisissa? Kumpi teki eroaloitteen? Haitteko eroa yhdessä? Jos sinä teit eroaloitteen, miten ilmaisit asian puolisollesi? Oliko ero sopuisa vai riitaisa? Missä vaiheessa muutitte erillenne? Oliko teillä avioehto? Oliko yhteisiä lapsia? Miten pärjäsit eron jälkeen? Jouduitko muuttamaan muualle tai pienempään asuntoon? Onko sinulla hyvät tukiverkot (esim. sairaan lapsenhoito, jos käyt töissä )? Kaduttaako? Mitä olisit tehnyt toisin? Oletko hyvissä vai huonoissa väleissä exääsi? Onko yksinhuoltajuus vai yhteishuoltajuus? Miten se käytännössä toteutuu? Asuuko exäsi lähistöllä vai muuttiko toiselle paikkakunnalle?

Muoks! Entäs elatusmaksu ja lapsen kulujen jakaminen muutenkin?

Itse tässä eroa harkitsen, joten muiden kokemuksia tiedustelen.
 
No mä en oo yh, muuten kun käytännössä pitkälti. Ja eronnut olen avoliitosta jokin aika sitten. Ennen eroa oli riitaisaa pitkään, mutta itse ero oli lopulta vain helpotus. Mä sen eroaloitteen tein kai, vaikka molemmille oli selvää kauan että ero tulee vielä. Avioehtoa ei ollut kun ei oltu naimisissa, asuntovelka siirrettiin mun nimiin. Meillä on yhteishuoltajuus, lapset käy isällään n. joka toinen vkonloppu. Ex asuu samalla paikkakunnalla. Elatusmaksut tulee kelasta. Tukiverkkoja ei juuri ole, yksin selvittävä...
 
Niin se vielä että mielestäni välit ovat jossain määrin jopa paremmat eron jälkeen. Ainakaa ei enää riidellä. Lasten kuluihin en saa muuta kun kelan tuet, siis elatustuki ja yhlisä lapsilisään
 
Alkuperäinen kirjoittaja eronnut:
Niin se vielä että mielestäni välit ovat jossain määrin jopa paremmat eron jälkeen. Ainakaa ei enää riidellä. Lasten kuluihin en saa muuta kun kelan tuet, siis elatustuki ja yhlisä lapsilisään
Click to expand...

Isältä/äidiltä, eli siis etävanhemmalta se elari kuitenkin peritään vaikka Kela sen maksaa..
 
Mies halusi erota, ero oli ja on yhä minulle vaikea paikka. Välit olivat pitkään huonot eikä mies vieläkään 1.5v jälkeen pidä yhteyttä säännöllisesti lapseen, minusta tuli totaaliyhäri. :( Muutin lapsen kanssa poisk kotipaikkakunnalta, eksä teki niin paljon kiusaa, että paikanvaihto oli ainoa keino... Nyt olemme reilun vuoden asuneet uudelle paikkakunnalla, lapsi pk:ssa ja itse opiskelen, ystäviä emme ole löytäneet, mutta muuten sujuu hyvin. Eksä ei maksa elareita, kela perii ne häneltä ja maksaa minulle elatutukea. Omaisuutta ei tarvinnut jakaa kun sellasta ei ollut :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja yonnazzz:
Alkuperäinen kirjoittaja eronnut:
Niin se vielä että mielestäni välit ovat jossain määrin jopa paremmat eron jälkeen. Ainakaa ei enää riidellä. Lasten kuluihin en saa muuta kun kelan tuet, siis elatustuki ja yhlisä lapsilisään
Click to expand...

Isältä/äidiltä, eli siis etävanhemmalta se elari kuitenkin peritään vaikka Kela sen maksaa..
Click to expand...

Paitsi jos etällä on niin pienet tulot ettei sen takia maksa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Stiina:
Alkuperäinen kirjoittaja Ammuvainaa:
Saanko mä vastata, vaikka en sit eronnutkaan, enkä ole yh? :snotty:
(käynyt tuon vaiheen läpi kuitenkin)
Click to expand...

Ihan mielenkiinnolla odotan, miten olet käynyt tuon vaiheen läpi, vaikket olekkaan?
Click to expand...

No siis on muutettu erilleen ja käyty läpi nää käytännön jutut, mut loppupeleissä ei lopullista eroa koskaan haettukaan, vaan päätettiin jatkaa perheenä (onneksi).

 
Mies jätti mut ja 2 lasta viime kesänä. Aviossa kerettiin olla 5 vuotta. Eroa haimme yhdessä ja harkinta-aika just päättynyt, nyt pitäis siis jatko laittaa. Ero oli riitaisa, exällä oli uusi suhde ollut jo pitkään mun selän takana. Lapset jäi siis mulle, exä muutti pois eli me jäätiin vanhaan kämppään. Tapaa lapsiaan silloin tällöin, vaikka ollaan sovittu 2vkl kuussa. Mies tällä hetkellä varaton, eli saan elarit kelasta. Tukiverkkoja ei juurikaan ole, yksin nää hoidan. En kadu, koska ei ollut vaihtoehtoja. Exää käy sääliksi tavallaan, putos tyhjän päälle, kun uusi onni jättikin... Tällä hetkellä aika neutraalit välit, pakko olla koska käy meidän kotona lapsiaan kattomassa. Yhteishuoltajuus on, koska exä ei anna yksinhuoltajuutta mulle, vaikkei lasten elämään halua osallistuakaan.
 
3 vuotta oltiin naimisissa, yhteisestä päätöksestä ero. Lapsen kanssa yhteishuoltajuus, vko-vko. Mä jäin tavaroiden kanssa isoon asuntoon, mies hommas oman ja osti sinne kamat meidän yhteisillä rahoilla. Ei ole riitoja, kaikki sujuu, kumpikaan ei maksa elareita, mä saan yh-korotuksen vuokraa varten.
 
Onpas monta kysymystä. :D

Meillä meni niin, että muutettiin asumuseroon, tarkoitus oli parantaa suhdetta, mutta se ei sitten onnistunutkaan. Asumuserosta meni melkein kaksi vuotta, että "sain aikaiseksi" hakea eroa. Olimme olleet yhdessä n. 2,5 vuotta ennen asumuseroa, vuoden naimisissa, eli avioeron tullessa avioliittoa oli takana n. 3 vuotta. Olin itse avioeron tullessa voimaan 31v. Lapset olivat asumuseron aikaan 5kk ja 1,5v, siitä asti olin käytännössä yh, vaikka suhdetta pitikin korjata, mutta se ei tosiaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan.

Ero oli... hmm.. ei sopuisa eikä riitaisa. Mies ei vaatinut eikä halunnut mitään, allekirjoitti kyllä lopulta kaikki paperit ihan kiltisti. Mutta asumuseron jälkeen häntä oli kyllä vaikea saada käsittämään, että minun kotini ei ole hänen kotinsa.

Muutin muualle, toiseen asuntoon, joka oli suunnilleen saman kokoinen kuin edellinenkin. Vuokra-asunto, niin kuin edellinenkin. Olihan se alkuun tosi yksinäistä, ja muutenkin vaikeaa, mutta meillä eroon liittyi paljon alkoholismia ja väkivaltaa, että se varmaan tekee tilanteesta erilaisen. Toisaalta oli ihanaa elää omassa rauhassa ja nautin siitä suunnattomasti, toisaalta kahden pienen lapsen kanssa se yksinäisys oli ihan suunnatonta.

Mulla oli sinänsä hyvä tukiverkko, että asuin ja asun edelleen lähellä vanhempiani. Kuitenkaan ei se mikään hoito-automaatti ollut, että esim. kipeänä olen hoitanut lapset ihan itse. En käynyt töissä kun ero tuli, vaan olin hoitovapaalla.

Mulla on yksinhuoltajuus, jonka ex itse "myönsi" eli siis allekirjoitti hakemuksen. Mieheen en ole missään yhteydessä enkä aio koskaan ollakaan. Hän haluaisi olla lapsien kanssa yhteydessä, mutta toistaiseksi ainakaan ei ole. Ei ole kohta kahteen vuoteen tavannut lapsia lainkaan. Exä asuu siis toisella paikkakunnalla mutta kuuleman mukaan aikoo muuttaa naapurikaupunkiin. Avioehtoa ei meillä ollut, minä rehellisesti sanoen vein kaiken. Mies ei mitään pyytänyt eikä halunnut.

En ole katunut, ja ainoa asia, minkä tekisin toisin, on että lähtisin hyvin paljon aikaisemmin.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa