Aviokriisi, kohtalotovereita?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Mietteliäs"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"Mietteliäs"

Vieras
Taas näitä, mutta pakko jakaa ajatuksia jonnekin, kun unikaan ei tule. Ollaan siis oltu 10 vuotta yhdessä ja lapsia on kolme. Muutaman vuoden on jo tuntunut siltä, että eroan heti kun vaan lapset on vähän isompia. Emme käytä alkoholia, emme riitele, ei väkivaltaa tai muutakaan oikeaa syytä. Olemme menettäneet yhteyden toisiimme jo monta vuotta sitten. Mies yrittää kovasti panostaa suhteemme eteen tällä hetkellä, mutta minä en halua. Kerta kaikkiaan tahto puuttuu kokonaan. En halua jakaa loppuelämäni hänen kanssa. Mutta enhän voi olla niin itsekäs, että veisin lapsilta ydinperheen, vaan koska ei huvita. Eikä ole huvittanut muutamaan vuoteen. Mutta enhän voi olla myöskään niin itsekäs että pidän miehestä kiinni vain velvollisuudesta.
 
Elämä on aaltoja, myötäisiä ja vastatuulia. Anoppini on opettanut minulle paljon avioliitosta, mm. sen, että useimmat avioliitot kestävät juuri siksi, ettei niiden osapuolet ole halunneet eroa samaan aikaan. Sinulla on nyt tuollainen vaihe, miehelläsi toisenlainen. Kyllä se sinullakin ehtii mieli vielä monta kertaa muuttua, mutta sitä, teetkö sitä ennen sitten itse jo jotain ratkaisuja, ei kukaan muu voi tietää kuin sinä. Tsemppiä! :)
 
Niin, onhan se tavallinen elämä ihan - tavallista! Se on väärin, sillä nainen on luotu prinsessaksi. Jos elämä ei enää tunnu prinsessaelämältä, on velvollisuus jättää vanha taakseen. Uusi elämä on paljon "huvittavampaa" koska - ööö - ????
 
Kiitos misty asiallisesta vastauksesta. Totta aiaahan voi ajatella myös noin!! M1es: kuulostat katkeroituneelta.. En halua prinsessa elämää vaan tätä nykyistä tavallista elämää, mutta yksin vai yhdessä, sitä pohdin. Jätän vastauksesi omaan arvoonsa
 
Oletkohan sinä masentunut, vai miksi et halua? Minun mielestä kannattaisi löytyä sitä halua rakastaa sitä miestä, koska se yrittää, teillä on lapsia, ei isoja ongelmia ja elämä järjestyksessä.


Ei rakkaus sillai vaan kuole, vaan ihmiset itse tappaa sen. Onko sulla uus mies jo katottuna?
 
  • Tykkää
Reactions: Vaimo-Rakas
Ei ole uutta miestä, enkä haluakkaan. Onhan noita sivusuhteita ollut, se on nähty, ei johtanut mihinkään hyvään. Olen itsekin ajatellut, että kyse voisi ehkä olla masennuksesta. Tiedän, että tämä kuulostaa tyhmältä, mutta tuntuu että alunperin ihastuin miehessä ulkonäköön. Sitten, kun huomasin että tässä ei tainnut muuta ollakkaan, niin olin jo raskaana jne. Toki olen miettinyt, että mitä vikaa minussa on kun en halua. En myöskään kuvittele, että elämäni olisi parempaa jonkun muun kanssa. Tuntuu niin ristiriitaselta. Mitä keinoja olette muut löytäneet parisuhteenne parantamiseksi?
 
Jos on joskus hetkellisesti tympinyt, olen tehnyt miehelle juttuja ja tllätyksiä, joita olisin itse kaivannut silloin häneltä. Sen jälkeen ei ole enää tympinyt ja me molemmat tehdään toisillemme välillä kivoja ylläreitä ja huomionosoituksia.
 
Miehesi panostaa suhteeseenne, mutta sinä et? Ja hyväksyisit asian myös toisin päin? ...eli olisit valmis yksin panostamaan suhteeseenne, vaikka mies ei tekisi sen eteen mitään? Jotenkin tuntuu kirjoituksesi perusteella ettette ole tasavertaisia miehesi kanssa. Kerro toki, mikä tekee hänestä huonomman ja vähempiarvoisen kuin sinä olet? Mies yrittää huolehtia suhteestanne...hän kantaa vastuuta ja opettaa samalla lapsilleen paljon yrittämisellään. Sinä puolestasi keskityt pyörittämään palettia oman napasi ympärillä. Ehkä oma pahaolosi on omasta saamattomuudestasi kiinni. Yritä enemmän, tee töitä tunteiden ja suhteen eteen...ajattele nyt vaikka sitä millaisen kuvan parisuhteesta opetat lapsillesi. Onnellisuus tulee sinusta itsestäsi, ei miehestäsi. Sinun tehtäväsi on tehdä itsesi onnelliseksi, ei kenenkään muun. Ohjat käsiin ja tuumasta toimeen. Tommonen itsesäälissä kieriskely on kuvottavaa!
 

Yhteistyössä