heips, ajattelin kirjoittaa asiasta,vaikka 2+ ei ole minun ykkössivusto... koska tämä vaivaa mua tosi paljon...Vaimoni "pullautti" n.1.5 kk sitten että en tee asioita kotona,leiki lasten kanssa tarpeeksi,olen kiukkuinen/flegmaattinen. Itki asian sanottuaan ja ymmärrän kyllä hyvin miksi,kun on pitänyt asiaa sisällään pitkänaikaa. Olen kyllä ,myönnetään ollut näitä kaikkia,mutta jotenkin en vain ole "tajunnut" .....että asiat ovat näin huonosti. Pyysin anteeksi ja puhuimme asioista yms. Lomani ovat tuoneet riitaa tähän juttuun,koska olen yrittäjä,ja vieläpä kausialalla,niin kesät menevät aina töissä ja talvellä ei tule rahaa,niin tuntuu että ikinä ei ole rahaa,vaikka sitä kuitenkin olisi. Olen tehnyt itselleni nyt selväksi,että lomaa pidetään,on töitä/rahaa kerran vuodessa !!!
Puhuimme erosta ja sitten minä itkin...paljon. Olen vaimoani 7 v vanhempi,ja eronnut yhden kerran ja tiedän eron raadollisuuden ja "julmuudet",se vie ihmiseltä paljon. En haluaisi erota,eikä vaimonikaan,mitä olemme asiasta jutelleet. Vaikeutena on että hänen mielenkiintonsa minuun on latistunut,mikä ei tietenkään tunnu itsestä kivalta. Olen kysynyt että olenko ällöttävä pallero,mutta se ei ole asian syy. Seksiä tavattuamme oli n.4-5 krt/kk, sopivasti mielestäni,joskus oli taukoja,mutta ei se haitannut. Nyt toisen tytön(3) syntymän jälkeen minun haluni jostain syystä heräsivät liiaksikin...ja joskus tekisi mieli jopa 3 krt /vk,mutta vaimoa ei kiinnosta. Eikä se ole minulle maailmanloppu,koska onhan hän henkisesti ja fyysisestikin rankassa työssä ja hoitaa kuitenkin kodin askareita(lasten vaatteet tarhaan ja muut speciaalihommat ++++). Mutta vaimoni "pelkää" odottaa seksipäiviä,koska hän näkee minun eleistäni jne. että mieli tekisi. Ja tällöin hänelle tulee ns.paniikki jos häntä ei kiinnosta, Ja minä suutun(säälittävää,juu) jos vastaus on EI,mikä nyt ei tapa kuitenkaan
. Minusta tuntuu että tämä seksiasia on tässä se suurin harmi, olen yrittänyt selittää että asia ei ole niin tärkein minulle,että eroa alettaisiin ajamaan. Nyt olemme olleet n 1.5 kk rauhassa ja yrittäneet elää silti normaalia elämää,itselläni ja vaimolla menee ihan ok,joskin töissäni,missä olen yksin alan ajatella asioita ja itkeskelen ,koska ajattelen elämää "ilman" lapsia ja tietenkin vaimoani jota rakastan todella paljon. Olen sanonutkin hänelle,että ymmärtäisin jos olisin alkkis,narkki,väkivaltainen tai muuten sohvaperunasika,jota ei kiinnosta katsella ja koskea. Mutta kun en ole,teen duunia,hoidan lapsia,teen ruokaa ,kodin askareita jne. ja huumorimieskin jopa. Vaimoni sanoo tarvivansa aikaa ,tunteiden heräämiseen ja ymmärrän kyllä pointin. Mutta tämä odottaminen "heräämisiin" on todella raskasta,koska se voi viedä pitkäänkin,tai heräämistä tulekkaan,ja olenhan ihminen ja tarvitsen hellyyttä ja pohjaa tulevaisuuteen jne. ! Pettään EN ala.....koska se on epäreiluinta mitä voi toiselle tehdä. Jotain jäi varmaan kertomatta,mutta pääpiirteet olivat toivottavasti tässä. Onko muilla samantyyppistä tilannetta ? ps. Ja neuvoja/vinkkejä otan mielellään vastaan 
Puhuimme erosta ja sitten minä itkin...paljon. Olen vaimoani 7 v vanhempi,ja eronnut yhden kerran ja tiedän eron raadollisuuden ja "julmuudet",se vie ihmiseltä paljon. En haluaisi erota,eikä vaimonikaan,mitä olemme asiasta jutelleet. Vaikeutena on että hänen mielenkiintonsa minuun on latistunut,mikä ei tietenkään tunnu itsestä kivalta. Olen kysynyt että olenko ällöttävä pallero,mutta se ei ole asian syy. Seksiä tavattuamme oli n.4-5 krt/kk, sopivasti mielestäni,joskus oli taukoja,mutta ei se haitannut. Nyt toisen tytön(3) syntymän jälkeen minun haluni jostain syystä heräsivät liiaksikin...ja joskus tekisi mieli jopa 3 krt /vk,mutta vaimoa ei kiinnosta. Eikä se ole minulle maailmanloppu,koska onhan hän henkisesti ja fyysisestikin rankassa työssä ja hoitaa kuitenkin kodin askareita(lasten vaatteet tarhaan ja muut speciaalihommat ++++). Mutta vaimoni "pelkää" odottaa seksipäiviä,koska hän näkee minun eleistäni jne. että mieli tekisi. Ja tällöin hänelle tulee ns.paniikki jos häntä ei kiinnosta, Ja minä suutun(säälittävää,juu) jos vastaus on EI,mikä nyt ei tapa kuitenkaan
. Minusta tuntuu että tämä seksiasia on tässä se suurin harmi, olen yrittänyt selittää että asia ei ole niin tärkein minulle,että eroa alettaisiin ajamaan. Nyt olemme olleet n 1.5 kk rauhassa ja yrittäneet elää silti normaalia elämää,itselläni ja vaimolla menee ihan ok,joskin töissäni,missä olen yksin alan ajatella asioita ja itkeskelen ,koska ajattelen elämää "ilman" lapsia ja tietenkin vaimoani jota rakastan todella paljon. Olen sanonutkin hänelle,että ymmärtäisin jos olisin alkkis,narkki,väkivaltainen tai muuten sohvaperunasika,jota ei kiinnosta katsella ja koskea. Mutta kun en ole,teen duunia,hoidan lapsia,teen ruokaa ,kodin askareita jne. ja huumorimieskin jopa. Vaimoni sanoo tarvivansa aikaa ,tunteiden heräämiseen ja ymmärrän kyllä pointin. Mutta tämä odottaminen "heräämisiin" on todella raskasta,koska se voi viedä pitkäänkin,tai heräämistä tulekkaan,ja olenhan ihminen ja tarvitsen hellyyttä ja pohjaa tulevaisuuteen jne. ! Pettään EN ala.....koska se on epäreiluinta mitä voi toiselle tehdä. Jotain jäi varmaan kertomatta,mutta pääpiirteet olivat toivottavasti tässä. Onko muilla samantyyppistä tilannetta ? ps. Ja neuvoja/vinkkejä otan mielellään vastaan 