Hae Anna.fi-sivustolta

Avioliitto virhe, näin jälkeenpäin ajateltuna?

Viestiketju osiossa 'Avioero' , käynnistäjänä täysin solmussa, 18.05.2008.

  1. täysin solmussa Vierailija

    Ensimmäinen terapiakerta ohi ja jopas helpottaa: psykiatri ehdotti, että tekisimme (juttujani 2 tuntia kuunneltuaan) suuntaa antavan testin mieheni mahdollisesta narsistisesta persoonallisuushäiriöstä ja testin tulokset olivat yli tuplasti suuremmat kuin raja-arvo, jonka jälkeen voidaan epäillä ko. häiriötä.

    En olekaan itse sekopää, vaan maailmani on vääristynyt mahd. narsistin kanssa.

    Tässäpä onkin pohdittavaa (ja peiliin katsottavaa), mutta erityisesti pohdittavaa.
     
  2. juurikin joo? Vierailija

    Siis sinä ja psykiatri teitte testin miehen puolesta?

    Älä edes yritä. Lopettakaa jo nämä toisten nimittelyt narsisteiksi. Taidat itse olla sellainen. Tai vainoharhainen.
     
  3. Testit ja etiikka Vierailija

    Ongelma on siinä, ettei narsisti kykene ison egonsa vuoksi tekemaään mitään psykologista luonnetestiä, eikä hänellä myöskään ole tunnetta siitä, että olisi itsessä jotain vikaa. Ns. sairaudentunne puuttuu narsistilta kokonaan. Silti on tietenkin arveluttavaa mennä tekemään testiä salaa ja vielä heti ensimmäisellä kerralla. Arveluttavaa on myös se, että ulkopuolinen henkilö tekee diagnoosin näkemättä potilasta.
     
  4. Irm.Eli Vierailija

    Juurikin niin. Lääkärit ei tee diagnoosia kenestäkään puolison kertoman perusteella. Eikä testejäkään. Ne teettää testit vain ja ainoastaan siitä potilaasta joka on nenän edessä.

    Joko kirjoittaja on ollut puoskarilla, ammattitaidottomalla tai epäpätevällä lääkärillä, taikka ei ole käynyt psykalla lainkaan.
     
  5. täysin solmussa Vierailija

    Eihän tuo testi mikään diagnoosin tekoväline olekaan. En jaksa tänne kirjoittaa koko tarinaa, mutta lääkäri nimenomaan korosti, että tällä testillä EI pysty toteamaan ihmisestä muuta kuin että se voi antaa mahdollista osviittaa tilanteesta. Eli EI diagnoosia, EI virallista määritelmää ja että testi EI ole mitenkään aukoton tai tieteellisesti pätevä, vaikka onkin ammattilaisten laatima.

    Lähinnä oli kyse siitä (lääkäri on muuten erittäin arvostettu ja hänellä on pitkä, monivuotinen kokemus ja alallaan tunnettu ja kokenut), että lääkäri kysyi kiinnostaisiko minua verrata omia kokemuksiani puolisostani narsistista persoonallisuushäiriötä kuvaavaan testiin ja "ominaisuuksiin". Kuulosti ilmeisesti sen verran tyypilliseltä, mieheni käytös ja suhteemme. Vastasin rehellisesti ja objektiivisesti ja myös sanoin aina, että uskon, että jos puolisoltani kysytään, niin hän varmasti vastaisi näin ja näin, mutta minä koen, että asia on näin ja näin.
    Samoin osa asioista oli sellaisia, että eivät sopineet lainkaan. Sen sanoin myös.

    Ei testiä tehty mitenkään salaa, minun terapiani, minun juttuni. Siellä voin puhua ihan mitä lystää, koska kotona en voi.

    Ihan turha minun on miehelle mitään puhua terapiasta, koska häntä ei kiinnosta ja hän pitää kallonkutistajia vain heikkojen ihmisten juttuna. Olen myös tänään lukenut aika paljon narsistisista oireista kertovaa kirjallisuutta ja kaikki on IHAN KUIN MINUN ELÄMÄSTÄNI. En ole aiemmin tiennyt ko. oireyhtymästä mitään, ja vaikka ei tässä ole mitään diagnoosia tehty niin pelottavan tutulta vaikuttaa.
     
  6. aloittaja Vierailija

    Sen verran päivitystä tilanteeseen, että kesällä on käyty useita parisuhdekeskusteluita, tuloksetta. Olen ottanut avioeromahdollisuuden esiin selkeästi ja maltillisesti ja perustellen ainakin kolme kertaa, mutta joka kerta mies vaan kysyy, että "miksi?" eikä tunnu ymmärtävän tai kuulevan, kun olen vääntänyt rautalangasta. Olen sekä terapian että oman pohdinnan perusteella päätynyt siihen lopputulokseen, että ongelmani ei ole mikään toinen mies tai ihastus, vaan se, että minun ei olisi alunperinkään pitänyt mennä mieheni kanssa naimisiin ts. olisi pitänyt olla vahvempi ja kuunnella omia tuntemuksia eikä mennä miehen "painostuksen" mukana.

    Mikään ei tunnu menevän perille ts. mies on kuin ei olisi ollenkaan kuullut puheitani ja suunnittelee koko syksyn ohjelmia, yhteisiä matkoja jne. Alkaa jo väsyttää tämä tilanne. Aina kun kysyn, että onko hän yhtään kuunnellut mitä sanoin tai ymmärtänyt mitä sanoin, hän vastaa, että "joo, totta kai" ja seuraavassa lauseessa hän saattaa mainita, että "meidän pitääkin muuten joskus lähteä käymään Australiassa" tai "pitääkin kysyä voivatko ne-ja-ne tulla meille kylään lokakuussa".

    Hänen piti varata aika parisuhdeterapiaan kesäkuussa (lupasi alentua tällaiseen, koska se olisi ollut minulle tärkeää), mutta ei ole toistaiseksi pistänyt rikkaa ristiin. Samalla kuitenkin sanoo, että hän tekee "kaikkensa" tämän suhteen eteen eikä yhtään tajua miksi haluan erota. Minä taas en tajua, että jos jonkun henkilön vaimo on yrittänyt keskustella asioista vuosia ja on ilmoittanut haluavansa erota, niin miten koko asiaa ei tarvitse ottaa todesta, ei tarvitse kuunnella eikä erityisesti: noteerata mitenkään. Ihan kuin huvikseni tällaisia asioita puhuisin.

    Minulla alkaa olla jo pinna niin kireällä, että olisin valmis huutamaan päin naamaa jokaiselle vastaantulijalle, miehen läsnäolo ahdistaa ihan suunnattomasti ja se, että vaikka olen sanonut, että en kestä hänen läsnäoloaan (monestakin syystä) niin siitä huolimatta hän koko ajan puristelee tai taputtelee takapuolta, yöllä yrittää ottaa kädestä kiinni (herään näihin juttuihin) tai lepertelee ja kyselee, että "onko tänään parempi mieli" ihan kuin tässä erohalussani olisi kyse jostain tilapäisestä päähänpistosta. Kun olen sanonut, että olen pahoillani, en osaa selittää mitenkään toisin kuin mitä olen yrittänyt, hän väittää, että sanon häntä idiootiksi, joka ei ymmärrä asioita.

    Keskustelusta ei tule mitään, koska kaikki asiat kääntyvät nurinpäin tai hän kääntää asiat minun syykseni. Välillä itsekin jään suu auki kuuntelemaan keskusteluja, että miten tämä VOI mennä näin.

    Joten yritän ottaa päivän kerrallaan, suorittaa velvollisuuteni, vastata ystävällisesti ja olla niin kuin en olisikaan. PIan minun on kuitenkin pakko päästä pois tästä kulissi- ja "kuplaelämästä" ennen kuin pää räjähtää.

    PItää vaan pohtia, että koska saan jätettyä avioeropaperit ja sitten vain odottelemaan puolen vuoden harkinta-aikaa.
     
  7. ymmärrys Vierailija

    Minä taas en tajua, että jos jonkun henkilön vaimo on yrittänyt keskustella asioista vuosia ja on ilmoittanut haluavansa erota, niin miten koko asiaa ei tarvitse ottaa todesta, ei tarvitse kuunnella eikä erityisesti: noteerata mitenkään. Ihan kuin huvikseni tällaisia asioita puhuisin.

    Ottaa kädestä kiinni ja kysyy olenko vielä pahoillani..
    Ei voi muuta kuin sanoa sinulle ap. että jaksamista. Juuri tuolla kuviolla "NOLLATAAN" toinen täysin ja kaikki mitä hän tuntee ja ajattelee..
    Minulle tehtiin tätä kuviota myös vuosikymmeniä ja siksi eroaminen venyi ja venyi lähes 20v saakka .
    Paras kun et enää kysele etkä kommentoi.
    teet ratkaisun miehen selän takana. Tämä taitaa olla ainut keino.

    Hommaat vain asunnon/ työpaikan uuden jos se sen vaatii . Ja katkaiset kaikki yhteydet .
    Tämä on ainut keino päästä jos narssisti syö jo itsetuntoasi niin että tekee mieli vain huutaa kun ahdistaa niin.
    Viime vaiheessa minäkin olin niin loppu, että suutuin joka aamu kun kerran satuin taas heräämään..
    . Älä sinä päästä epätoivoa ihan niin pitkälle. Tsemppiä.

     
  8. Tuhlausta Vierailija

    Kuulostaapa kuin kouluesimerkiltä n...sen ihmisen suhtautumistavasta! Toivotan voimia ja päättäväisyyttä pelastautua elämän pituiselta epätoivolta, Aloittaja!

    Älä suostu ottamaan vastaan ja uskomaan syytteitä, eivät ne ole totta. Tuollaisen persoonan peruskäyttäytymiseen kuuluu toisen syyllistäminen. Itse he ovat täydellisiä eikä heillä todellakaan ole minkäänlaista tunnetta siitä, etteivätkö olisi oikeassa. Sellaista tietoa he eivät ota vastaan itseltään eikä toisilta. Tuota ilmiötä sanotaan prismaksi, heijastaa itseen kohdistuvat viat ja syyt toiseen kuin prisma joka kääntää valon suunnan.

    Pelastaudu.
     
  9. utelias elli Vierailija

    Minua kiinnostaisi tietää, oletko saanut palkkaa tästä edustustyöstäsi?
     
  10. aloittaja Vierailija

    Ei edustustyöstä saa kukaan minun käsittääkseni palkkaa (?), koska se on nimenomaan edustusta, ts vaikka on oikeasti raskasta ja käy työstä, niin se pitää hoitaa kaiken muun lisäksi ja ilmaiseksi. :) Joten ei, en ole saanut, enkä tiedä ketään, joka olisi.
     
  11. aloittaja Vierailija

    Kiitos teille kommentoijat, jotka selkeästi tajuatte, millaisessa suossa tarvon.

    Olen miettimällä miettinyt, että miten ihmeessä elämäni voi olla tällaista, ja kun terapeutille sanoin, että ihan outoa, mutta minusta on tuntunut jo pitkään, että elän ihan jonkun muun elämää kuin omaani, sellaista mitä haluaisin elää. Hän katsoi minua hetken ja totesi, että tämä ei ole suinkaan ensimmäinen kerta kun tällaisesta huomiosta kuulee.

    Kun itsekin sanoin tuon ääneen niin mietin, että mitäh?! että olen kuitenkin omasta mielestäni ihan fiksu ja päättäväinen ihminen, tulen ystävieni kanssa hyvin toimeen, samoin muiden ihmisten, että miten voin olla tällaisessa "umpikujassa", että en pääse lähtemään omaan elämääni, kun ajoittain olen vaan ollut niin loppu, että en vaan jaksa mitään.

    Miehessäni on hyviä piirteitä ja silloin kun kaikki on hyvin, niin mies osaa joskus olla jopa ihan rento ja kiva, ja sitten taas räjähtää jostain nurkan takaa ja tajuan, että selvä, taas mennään... Juuri se, ettei mikään ole ennakoitavissa, aina saa odottaa, että huutaa päin naamaa esim jollekin tarjoilijalle tai kaupan myyjälle, kun kokee, että häntä kohdellaan väärin (ts joutuu esim jonottamaan), on todella ärsyttävää. Olen usein ihan hälytystilassa, kun tiedän, että vaikka joku menisi ok, niin kohta taas... Hän on esim käyttänyt monta kertaa sitä hyväkseen, jos tietää, ettei minulla ole puhelinta, rahaa ja/tai kotiavainta mukana ts olen täysin hänen armoillaan (jättää minut esim seisomaan jonnekin odottamaan häntä, vaikka on luvannut tulla hakemaan minut kun tietää, että en pääse millään muulla tavalla kotiin ja alan hätääntyä). Nyt en uskalla lähteä enää kotoa ilman, että minulla on aina pankkikortti, avain ja puhelin mukana, että voin ottaa taksin tai mennä vaikka hotelliin yöksi.

    Joten en kutsuisi tätä rakastavaksi avioliitoksi, jossa voisin luottaa mieheeni. :( Sain hänet kesällä kiinni tutkimasta puhelintani itse teossa, hän väitti kivenkovaan päin naamaa, että hänellä on oikeus tehdä se, koska on aviomieheni. Oli selkeästi nolona kun jäi rysän päältä kiinni, mutta ei myöntänyt tehneensä mitään väärää. No, eipä puhelimessani ole mitään salattavaa, joten siitä vaan, mutta noin niin kuin periaatteessa: hohhoijaa.

    Ennen loppuvuotta en pääse tästä lähtemään, koska hän on jo varaillut lentolippuja ja nakittanut minulle juttuja, jotka minun on "pakko" kulissien ylläpitämiseksi hoitaa, mutta olen asettanut itselleni rajan vuoden vaihteeseen, että sitten on pakko tehdä jotain radikaalia. Sen kauempaa ei enää pää kestä.

    Onneni on, että olen saanut töitä, ihan yllättäen, eli toimeentulosta ei tarvitse enää huolehtia ts. ei tarvitse pelätä, että millä elätän itseni, koska työstä saa ihan palkkaa.:) Tästäkin hän suuttui todella paljon ja oli sitä mieltä, että työnantajan olisi pitänyt soittaa hänelle ja kysyä, että saako minulle tarjota töitä (ei kai tämäkään ole ihan normaalia...?), mutta onneksi olin niin vahva, että sanoin, että niin tai näin, otan työn vastaan.
     
  12. eroelli Vierailija

    Hei vastasinkin jo keväällä. Nyt kun miehestäsi on selvinnyt tuollaista, ja suunnittelet todella eroa, voisin vielä kertoa omasta erostani. Ettet vaan seurustelisi arabimiehen kanssa? Kuulostaa juuri miltä tositarinakirjoissa kerrotaan.

    Minä en ollut avioliitossa narsistin kanssa, vaan alkoholistin. Yritin puhua vuosikaudet ongelmistamme, mutta siitä seurasi riitaa tai päädyimme jotenkin aina siihen kuinka sairas minä olen. Yritin erota lukuisia kertoja. Hän sai aina puhuttua minut ympäri tai manipuloitua minut niin, että vika onkin minussa eikä hänessä. Esimerkiksi vuonna 2000 yritin tosissani erota. Olin myös tavannut miehen johon olin ihastunut(mutta seksisuhdetta ei ollut). Ex-mieheni nollasi puheet juuri samalla tavoin. Ei ryhtynyt puhumaan asiasta, ei noteeranut puheitani, oli niin kuin ei mitään. Sai nujerrettua minut kolmessa kuussa ja hautasin eroaikeet. Eron suunnittelu vie hirveästi energiaa.

    Silti aina kun mieheni oli vuorokausia ryyppyreissuillaan, päätin aina erota. Ja aina krapulassa mies rukoili "vielä yhtä mahdollisuutta", ja että nyt hän hakee apua alkoholismiinsa. Mitään ei ikinä tapahtunut. Epäilin että ryyppyreissuilla oli jotain naiskontakteja. Hän jäi myös valehtelusta kiinni. Tämän vuoksi tutkin hänen tekstiviestejään ja kännykkäänsä kun hän tuli kotiin ja sammui. Toki kerroin miehelle heti ja vaadin tilille epämääräisistä tekstiviesteistä. Vaikka en ole ylpeä tekstiviestien lukemisesta, olen tyytyväinen että tein niin. Ei se kuulema laitontakaan ole. Jos en olisi lukenut viestejä, olisin vieläkin huonossa suhteessa jossa mies pettää selän takana. Nimittäin löysin yhden niin selkeän seksiviestin nuorelle tytölle, että sain pontta eroon.

    Puhuimme tästä tytöstä, mutta minä olin kuulema hänen rakkautensa ja hän tekisi mitä vaan että emme eroaisi. Olin kahden vaiheilla. Mutta sitten tiesin vain, että en voi elää sitä elämää enää. En puhunut miehelle enää mitään, pelkäsin että hän manipuloisi minua. Hankin kaikessa hiljaisuudessa asunnon ja muuttomiehet. Kun mies oli työmatkoilla, muutin tavarani. Vasta sitten ilmoitin erosta miehelle. Pelkäsin myös väkivaltaa, hän oli alkanut uhkailemaan minua juoppoputkien loppuvaiheissa. Ehkä ne oli jotain juoppohulluuskohtauksia. Salasin osoitteeni. Erosta ilmoitettuani mies murtui täysin ja makasi vaan. Mutta kuukauden päästä hän jo tapasi "elämänsä naisen". Hyvä niin, pääsinpähän eroon ukosta!

    Taloudellinen tilanteeni oli heikko ja vietin unettomia öitä. Nyt tilanne on paranemaan päin.

    Jos et vielä voi erota, yritä tehdä henkistä irrottautumista. Neuvon siis minäkin elämään sinua niin paljon omaa elämääsi kuin voit. Minä hankin täysin oman elämäni viimeisinä seurusteluvuosina. Irrottauduin rakkaudella. Ja aikuista ihmistä ei tarvitse paapoa, eikä miettiä miten pärjää. Minua neuvottiin eron jälkeen kun huolehdin mieheni voinnista, että jokainen on vastuussa vain itsestään.

    Nautin edelleen elämästäni. Miesten kanssa en ole ollut suhteissa, toivun vielä alkoholistiläheisyydestäni. Haaveilen silti vielä ihanasta rakkaudesta ja perheestä. Välillä yksinäisyys hieman masentaa, mutta onneksi on ystäviä ja lemmikkieläimiä. En millään vaihtaisi enää elämääni entiseen.
     
  13. Aloittaja Vierailija

    Joo, kyseessä on ihan suomalainen ja suomalaistaustainen mies, ei mikään ulkomaalainen.

    Tunnistan hyvin tuon lamauttamisen ja sen, että koska eroon menee niin paljon aikaa ja energiaa, niin on helpompi vain alistua.

    Olen menossa huomenna katsomaan yhtä asuntoa ja jos se on kiva, niin pistän hakemuksen menemään. Ajattelen niin, että jos on tarkoitettu, niin asunnon saan, jos taas ei, niin sitten se menee sivu suun.

    Pelottaa, ahdistaa, kauhistuttaa ym tehdä tällaisia siirtoja ja ratkaisuja, vaikka toisaalta olen niin KYPSÄ. En vihaa miestä tai tunne muutenkaan mitenkään raivoa tai suuttumusta, olen vain niin KYPSÄ ja väsynyt, että tiedän, että tällaista elämää en halua elää, mutta muutos ja miehen reaktio pelottaa. Tiedän, että hän pystyy tuhoamaan uuden työni tai ainakin yrittää sotkeutua kuvioihin, hän kyselee ihan "liikaa" siihen nähden, mitä yleensä on kiinnostunut minun asioistani ts. epäilen, että hän suunnittelee jotain, mutta en tiedä vielä, että mitä.

    En ihmettelisi, vaikka hän saisi päähänsä mitä kierouksia, ja se pelottaa.
     
  14. rikkinäinen Vierailija

    Mikähän siinä on, kun miehet uhkailee heti kun on riitaa, että erotaan sit. Joskus tuntuu että itsellä ei ole mitään arvoa, kun ratkaisu on aina ero. Vai onko se jotain niiden vallan käyttö halua? Mä en voi ymmärtää. Ensin uhkaillaan erolla ja huoltajuuskiistoilla ja sitten kun päästään jonkinlaiseen sopimukseen huomaan ettei se oikeasti halunnutkaan erota, uhkailla vaan. Mäkin olen niin kyllästynyt olemaan kynnysmattona.
     
  15. -surusilmä- Vierailija

    Voi, tämä on kuin suoraan minun kynästäni. Sillä erotuksella etten vielä ole saanut lähdettyä suhteesta. Ihanaa kuulla että joku on selvinnyt.
     
  16. Miävaa Vierailija

    Mitä pidit asunnosta? Jätitkö hakemuksen?
     
  17. Aloittaja Vierailija

    En pitänyt, oli kuvissa tosi siisti ja kiva (pieni, mutta kuitenkin), mutta nyt kun pääsi sitä katsomaan, niin oli tosi epäsiisti ja ankea.

    Eli etsintä jatkuu uudella innolla.
     
  18. Eroelli Vierailija

    Minä olen sitä mieltä, tiedoksi muillekin samankaltaisessa tilanteessa oleville, että jos mies ei suostu puhumaan erosta, niin ei tarvitse jäädä odottamaan sitä että mies joskus suostuu tai antaa luvan eroon. Ollaan Suomessa ei Saudi-Arabiassa. Sen siirron voi tehdä itse ja ilmoittaa sitten miehelle. Tämä vaihe tulee usein huonossa liitossa tietyssä pisteessä. Miten se sanonta menee, viimeinen heinä kamelinselässä tai jotain...eli kun on katsellut menoa tarpeeksi pitkään, tulee yks kaks se hetki, että nyt riitti, niinkuin aloittaja sanoi, on KYPSÄ. Ilman alkoholia ja muita naisia olisin jäänyt liittoon. Vaikka se olikin vähän niin kuin sisarellinen enemmän kuin fyysinen. En muista olenko tässä viestissä kertonut että olin tosi nuori kun tapasin exäni ja en oikeastaan halunnut alkaa seurustelemaan, mutta kun mies oli niin sinnikäs niin en kehdannut(!) sanoa ei.

    Minulla on kaksi kaveria myös eronnut vuoden sisällä. Toinen peluri-alkoholistista, toinen ex-narkkarista-naistenmiehestä. Kaikki me on koettu se, että tulee se viimeinen pisara jonka jälkeen on niin kypsä että ei voi enää ajatella että kaikki jatkuisi niin kuin ennenkin. Sitten ei enää oikeastaan miehen manipuloinnit, nakittamiset ja tunnekoukuttamiset tehoa. Ja voin varoittaa että kaikki keinot tulee olemaan miehellä käytössä. Silloin pitää olla itse jämäkkä ja sanoa vain ei. Ei mennä mukaan vaikka mies haukkuisi mitä. Ja varovainen kannattaa olla.

    Myös minä jouduin silloin tällöin ex-miehen työn vuoksi "edustamaan". Olin lady se ja se. Nyt on ollut mukava huomata, että miehen tutut ja työkaverit edelleen pitävät minua ystävänään, ihan omana itsenäni. Olenhan ollut kuvioissa mukana jo teini-iästä asti.

    Kerrohan aloittaja kuulumisia täällä välillä. Minä pidän nyt tämän ensimmäisen vuoden miesvapaana. Vaikka biologinen kello tikittää. Vaikka ero oli helpotus, käyn silti homeopatiassa ja al-anonissa ja käyn kaikkea läpi. Välillä yksinolo masentaa. Minulla ei ole perhettä asuinkaupungissani ja parhaat ystäväni asuvat myös muualla. Tunteet vaihtelee. Exäni asuntoon(joka oli aluksi minulla vuokralla ja jossa asuin 10 vuotta) muutti jo uusi rouva. Se tuntui aluksi vähän oudolta, vaikka onkin hyvä että mies ei enää mangu perääni kun on uusi hoitaja. Nyt taas olen tosi onnellinen heidän puolestaan. Kun vuosi on kulunut, saatan antaakin jo puhelinnumeroni jollekin joka pyytää. Maria Veitola sanoi naistenlehdessä juuri että rakkauden pitää tuntua vatsassa ja sydämessä, tällaista minäkin odotan tulevalta. Sinkkuelämää saa tässä ihmetellä, viimeksi kun olin sinkku ei ollut kännyköitä. En myöskään ollut käynyt ravintolassa viettämässä iltaa täysi-ikäisenä ja sinkkuna. Sekin on jännää.

    Nyt meillä on eronneiden ystävieni kanssa mökkiviikonloppu. Aion polttaa nuotiossa rituaalina kaikkea vanhaa joka muistuttaa suhteestamme, esim. tiettyjä valokuvia. Exältä tuli viesti juuri, ja laitoin terkkuja hänen äidilleen ja naisystävälleen. Nyt on taas hyvä mieli, alkuviikosta masensi rankasti.
     
  19. -surusilmä- Vierailija

    Tsemppiä sinulle Eroelli. Vaikutat fiksulta ja päättäväiseltä ihmiseltä. Minä en ole yhtä rohkea kuin sinä. Kai tarvitaan vielä se viimeinen pisara.
     
  20. ...uskon,,että elät todella vaikeaa tilannetta, mietit onko oikein aviomiehesi kannalta, että olet ollut hyvissä "kemioissa" toiseen mieheen yli 10 vuoden ajan. Niin kuin tuossa aikaisemmat ovat todenneet, ehkä kuitenkaan kemianne eivät arjessa toimisi...

    Älä kuitenkaan pode syyllisyyttä suhteessa omaan aviomieheesi. Se on liian monimutkaista: ethän sinäkään pääse hänen päänsä sisälle, kuten hänkään ei sinun pään sisälle... ja onhan hänellä omassa elämässään ykkösenä työ. Eli teillä molemmilla on "oma intohimo" muualle, onneksi tälläisessä paikassa voi purkaa tuntojaan. Näitä asioita ei voi julki muualla kuin nimettömänä täällä tai terapeutilla.

    Lisäksi kannustaisin sinua hankkimaan itsellesi jokin todella tärkeä tehtävä, koska et voi normaalia päivätyötä tehdä, oman edustus tehtäväsi rinnalle. Jokin tehtävä esim. hyväntekeväisyys tehtävä tms. joka on vain ihan sinun oma juttusi, mihin sinun aviomiehesi ei liity millään muotoa! Se antaa sinulle tärkeää "työkokemusta" ansioluetteloosi, vaikka se ei palkka työ olisikaan. ota se ensisijaiseksi tavoitteeksi elämässäsi.
     
  21. Tuhlausta Vierailija

    "Suu supussa" taisi lukaista vain aloituksen, koska on tuossa käsityksessä?

    AP,älä anna tilaisuutesi mennä ohi, nyt kun viimein pääsit itsesi herraksi. Jatka päämäärääsi, vaikka mies pelottelisi miten ja vetoaisi sinun vastuuntuntoosi. Voit olla ihan varma, että sinun lähtemisesi ei ole hänen kannaltaan koskaan sopivasti, sillä hän tarvitsee sinut kulissiinsa. Hänen sopimisenss eivät velvoita sinua, hän järjestäköön asiat miten tahtoo, sijaisia löytyy aina tekijäksi ja tulet huomaamaan, että "vaimonkorvike" löytyy hyvinkin pian. Se on tyypillistä näille ihmisille.

    Hurmaavuus on laskelmoitua, alistavuus myös. Oikeastaan ihan kaikki, sillä toinen ihminen on otettu tyydyttämään hänen tarpeitaan, ei tasavertaiseksi kumppaniksi. Sinä olit sopiva henkilö siihen tehtävään, kuten missä tahansa työhönottotilanteessa. Toinen löytyy siis ihan varmasti. - Tästä tässä on kysymys, eli sinua on suomeksi ilmaistuna oikeastaan kusetettu, niinkuin D-alukuista prinsessavainaata aikanaan.

    Surullista, mutta onneksi löysit itsesi ja uskallat tehdä asioita omaksi hyväksesi. Älä unohda sitä, että sinullakin on oikeutesi hyvään elämään. Vahvistuu vain käsitys, että miehelläsi on vaikea luonnevika.
     
  22. vierailija Vierailija

    Tämä on kyllä erittäin hyvä vastaus. Oikea focus. Uusi on aina niin epävarma ja uskomusten värittämä, että sitä ei voi tietää...
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti