avohuollon sijoitus, onko kokemusta? mä tarvitsen kunnon loman tosta lapsesta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja heiskanen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

heiskanen

Vieras
ei jaksa, sillä on mm.ad/hd yms ja ongelmat on jatkuvasti samat, mä en jaksa isoa koululaista paimentaa jokaisessa pikku asiassa kun se ei osaa siirtyä edes käskystä tekemään seuraavaa asiaa. vaan käytännössä mä talutan 9vuotiaan lapsen ruokapöydästä pukemaan ja valvon joka hetke sitä pukemista.

nyt riittää.. toisilla osaa 7vuotiaatkin paremmin toimia. kehitysvammaiselta tuon toimimattomuus tuntuu ja näyttää, mutta kun on hyvä matikassa ja äikässä, niin ei kuulemma ole lievääkään kehitysvammaa.

no sama onko vai ei,mutta keharin kanssa elämä ois samanlaista,ehkä jopa helpompaa.

mikä siinä on että se on siirtymissä yhtä onneton kuin oli 4vuotiaana,ei mitään kehitysta sill äosaalueella ja nyt mä en jaksa... mulel jää aina aamut hoidettavaksi ku ukko lähtee niin aikasin. ei tuu mitään.. mä haluan aamulla nousta ylös hoitaa omat aamutoiemt ja lähteä. en halua toimia ison lapsen omaishoitajana,ilman omaishoitajan palkkaa.
 
siten että sulla ei oo kokemusta tälläsen lapsen kasvattamisesta,mutta mulla ikävä kyllä on.

kun sulla on 9vuotiaan kanssa helppoa se lähtee kouluun itsekseen, ottaa aamupalaa itse. ulkoilee yksin/kavereiden kanssa. niin minä vahdin tuota lasta kuin 3vuotiasta! vuosikausia.

en minä hae sulta enkä keltään ymmärrystä. mä tiedän että monet muutkin väsyy adhd lastensa kanssa. oma äitinikin kasvatti 10lasta mutta adhd lapsi oli se joka veti hänet piippuun.

mä en jaksa ja silloin lapsen on parempi olla väliaikaisesti tosiessa hoidossa!

eli tiettämättömät turha tulla arvostelemaan,mua ei sellanen hetkauta. mä haluan vain tietää tuosta avohuollon sijoitusesta, enkä sosiaaliportin tietoa vaan omakohtaista kokemusta. olisin kyselly perheklubilta mutta valitettavasti loistava vertaistukipalsta on lopetettu.
 
Moikka ap, täältä saat sympatiani. :( Itse 6-vuotiaan adhd:n (ym.) äitinä samat on fiilikset joskus. Tiedän tuon toivottomuuden ja sen, kun periaatteessa iso kundi jää pyörimään johonkin jossei koko ajan keksi tekemistä/ohjeista jonnekin. Se on raastavaa, varsinkin kun vuodet vierivät eikä suurta muutosta tule! Omillaan pitäisi alkaa pärjäämään kohta koulussakin ilman että ope/avustaja juoksee perässä, meillä on eskari mennyt sen verran penkin alle käytöksen vuoksi että tuplataan varmaan. Usein näen painajaisia, joissa lapsi ei tottele minua enää ollenkaan vaan jotenkin antautuu sille sisäiselle "kaaokselleen" ja vaan mölyää, heiluu itsekseen jne. Näin viime yönäkin...

Lastensuojelun kautta saa tukiperheen, joka voi ottaa lasta tarvittaessa esim. joka toinen viikonloppu yökylään. Miltä se kuulostaisi?
 
9-vuotiashan on ihan lapsi vielä. Ei kai sen ikäisen vielä tarvitekaan lähteä itsenäisesti kouluun tai osata toimia yksin joka asiassa!

Se on vanhemman työtä se lapsen huoltaminen, eikä se lopu johonkin tiettyyn ikävuoteen. On niitä lapsia jotka tarvii enemmän huomiota, vaikka ei mitään adhd:tä oliskaan.

Jokaista väsyttää ja ärsyttää joskus ihan varmasti, mutta se lapsi on kyllä silti oikeesti vielä pieni. Äiti voi hoitaa aamuasiansa rauhassa ja kiireettä sitten, kun lapset muuttaa pois kotoa, sitten ne on jo tarpeeksi isoja.

Soita sinne lastensuojeluun, ne varmaan jonain tukitoimenpiteenä perheen jaksamisen kannalta voi jotain apua myöntää.

ps. Mitä miehesi on mieltä asiasta? Onko hän lapsen isä?
 
Ei me "normaalien" lasten vanhemmat voida varmaan ihan täysillä ymmärtää alottajaa..Mutta siis hetken breikki olisi tarpeen ilmeisesti? Tukiperheet pitää tarvittaessa pidempääkin kesälomallakin jopa viikon.
 
[QUOTE="kolmen äiti";27972148]9-vuotiashan on ihan lapsi vielä. Ei kai sen ikäisen vielä tarvitekaan lähteä itsenäisesti kouluun tai osata toimia yksin joka asiassa!

Se on vanhemman työtä se lapsen huoltaminen, eikä se lopu johonkin tiettyyn ikävuoteen. On niitä lapsia jotka tarvii enemmän huomiota, vaikka ei mitään adhd:tä oliskaan.

Jokaista väsyttää ja ärsyttää joskus ihan varmasti, mutta se lapsi on kyllä silti oikeesti vielä pieni. Äiti voi hoitaa aamuasiansa rauhassa ja kiireettä sitten, kun lapset muuttaa pois kotoa, sitten ne on jo tarpeeksi isoja.

Soita sinne lastensuojeluun, ne varmaan jonain tukitoimenpiteenä perheen jaksamisen kannalta voi jotain apua myöntää.

ps. Mitä miehesi on mieltä asiasta? Onko hän lapsen isä?[/QUOTE]

Älä hei ihan oikeasti ala vertaamaan adhd-muksun kyvyttömyyttä itsesäätelyyn johonkin normilapseen...jos viettäisit parikin tuntia tämmöisen lapsen lapsen kanssa, joka ei suoriudu edes ateriastaan loppuun ilman jatkuvia kehoituksia (kyse ei ole siitä että jää haaveilemaan kuten ns. normit joskus, vaan se sählääminen, liikkumisen tarve sekä unohtelu kesken ruokailua vaikkapa sen suhteen, syödäänkö lämmin pääruoka käsin vaiko haarukalla..omani havahtuu toisinaan siihen, että yritti ottaa sormin jotain lautaselta ja sitten pahastuu itsekin. Ei ole herkkua lapselle!) + valvontaa, pitäisit jatkossa suusi kiinni.
Kyllä "normaali" kolmosluokkalainen osaa lähteä kouluun yksin, ainakin vanhemman tuella: vanhempi voi esim. soittaa tälle kännykkään ja muistuttaa lähdöstä. Adhd-versio ei selviydy edes sinne aamiaiselle, koska unohtaa syödä vouhottaessaan (tai sitten kiipeää keittiötasolle ja rouskuttaa vaikkapa raakaa makaronia mahantäytteeksi pelkän impulssin vuoksi...omani on syönyt myös lelujaan, vaikka ruokaa saa aina pyytämällä) ja vaikka hänelle soittaisi kymmenen kertaa, lapsi ei välttämättä vastaisi puhelimeen koska saattaisi unohtaa miten se tapahtuu tai sitten olisi juuri sillä hetkellä ylikeskittynyt sarjakuviinsa.
 
[QUOTE="kolmen äiti";27972148]9-vuotiashan on ihan lapsi vielä. Ei kai sen ikäisen vielä tarvitekaan lähteä itsenäisesti kouluun tai osata toimia yksin joka asiassa!

Se on vanhemman työtä se lapsen huoltaminen, eikä se lopu johonkin tiettyyn ikävuoteen. On niitä lapsia jotka tarvii enemmän huomiota, vaikka ei mitään adhd:tä oliskaan.

Jokaista väsyttää ja ärsyttää joskus ihan varmasti, mutta se lapsi on kyllä silti oikeesti vielä pieni. Äiti voi hoitaa aamuasiansa rauhassa ja kiireettä sitten, kun lapset muuttaa pois kotoa, sitten ne on jo tarpeeksi isoja.

Soita sinne lastensuojeluun, ne varmaan jonain tukitoimenpiteenä perheen jaksamisen kannalta voi jotain apua myöntää.

ps. Mitä miehesi on mieltä asiasta? Onko hän lapsen isä?[/QUOTE]

Ei sen avohuollon toimenpiteen tarvitse olla kuin yksi yö viikossa, yksi iltapäivä+ilta viikossa säännöllisesti tai satunnaisesti useamman vrk loma.. Että helpottaa jo muun perheen arkea ja antaa jaksamista. Se on myös sisaruksille rankkaa kun on yksi joka vaatii erityishuomiota ja toimia joka asiassa.

Kyllä "normi" 9v osaa jo pukea itse, eikä tarvitse jatkuvaa valvontaa, osaa myös tehdä ja SYÖDÄ sen aamupalan ilman valvontaa ja ohjeistusta, kykenee itse pukemaan ulkovaatteet ja ehtiä aikataulussa jonnekkin. Erityislapsen kanssa se ei ihan niin mene..
 
en tiedä asiasta yhtään mitään, mutta mistä tuo adhd tulee (tiedetäänkö sitä edes), onko se periytyvää, paraneeko se, oppivatko lapset pärjäämään itse elämässään. kuulostaa hurjalta ja kyllä varmasti tarvisitte apua, tukiperhettä tms.
 
Sympatiat sulle! Soita sossuun ja ala selvittämään mahdollisuutta esim. tukiperheeseen tai mitä muita apukeinoja heillä olisi tarjolla.

Tiedän kuinka rankkaa se voi olla ja usein on. Itse olin sijaisvanhempana lapselle joka todellakin oli vaikea tapaus. Jopa päiväkodin ja myöhemmin koulun henkilökunta sanoi että eivät ole moista ennen nähneet vaikka oli ihan pk:ssa jossa ryhmä tällaisille erityislapsille.

Kaikki toiminta piti ohjata kädestä pitäen, hyöriminen, sählääminen, säheltäminen oli ihan koko aikaista. Vessakäynnillä tukki pöntöt ja sohotti käsienpesuvedet lattialle jos ei seisonut vieressä, pöydässä kaateli maidot ja jukurtit tai vippasi lusikalla puuroa lattialle, vaatteiden pukeminen oli sitä että sukat jalkaan sukat pois, housut jalkaan housut pois, ei kun sittenkin paita ensin... ei vaan sittenkin sukat ensin.

Koululaisena piti hakea kotiin koulusta kun muuten meni johonkin kylään luvatta tai jäi ostarille pyörimään juoppojen seuraan tai kivitti ikkunoita isompien käskystä jne jne.

Yhä edelleen, nuorena aikuisena tarvitsee ohjausta toimimiseen koko ajan. Jos ei aamulla käydä tökkimässä ylös ja käskemässä pukemaan ja huolehdita että menee kouluun niin ei varmasti mene. makaa päivän ja pelailee pelejä. Puhelimet, lompakot yms. on aina hukassa, avaimet unohtuu jne.

Meillä käy viikonloppuisin ja samaahan se on kuin pienestä saakka... syö, pue, pese hampaat, laita kengät jalkaan, muista avaimet, onko puhelin, ota reppu mukaan jne. jne. Päänsäkin jättäisi jos ei se olisi kiinni harteilla.
 
Tukiperhe olisi varmaan tarpeeseen, jotta ap. saisi huokaista välillä. AD/HD lapsista osa on todella haastavia. Vaikka laitat valmiiksi vaatteet pinoon tai jonoon pukemisjärjestyksessä, niin alta minuutin on jo joku vaatekappale hukassa. Just ku ollaan melkein lähtövalmiita, niin kiinnittyy huomio johonkin ja siitä ei päästä eteenpäin. Ruokapöydästä säntäillään jokaisen äänen ja tapahtuman perään. Toiminta ympäristö pitäs olla tyhjä huone, jossa ei ole mitään muuta kuin se mihin sillä hetkellä pitäs keskittyä... Jos "avustettavia" lapsia on useampia niin kyllä se on jonglöörausta monella pallolla, että siirtymävaiheet menee läpi. Osalta se sujuu helpommin, osalle se on haasteellisempaa. Ja ihan varmasti vaatii aikuiselta ennakointia ja jatkuvaa varppeillaan oloa=stressaa ja uuvuttaa. Näin oman kokemuksen perusteella.
 

Yhteistyössä