avomies kummiksi,minua ei huomioitu!?

[ja miten]

Avokkini pyydettiin veljensä lapsen kolmanneksi kummiksi. Juttu on se että itse olen vapaaehtoisesti vela,eli en suoraan sanoen pidä lapsista. Sanokaa taas kuka mitä tahansa mutta näin vaan on. Avokin veli on jotenkin"ehkä" huomannut että en ole kovinkaan innokas heidän jo parin muun lapsien kanssa esim.leikkimään enkä muutenkaan huomio lapsia millään lailla. Avokkini taas pitää lapsista joten olisiko tuo kolmannen kummin pyytäminen jotain vinoilua minua kohtaan tavallaan? tai tietysti...saa veli pyytää isoveljeään kummiksi. Olen seurustellut avokkini kanssa 22 vuotta joten tässä sitä ollaan vanhaa paria jo. Onko kuitenkaan normaalia pyytää veljeä ainoastaan kummiksi kun olemme kuitenkin jo "vanha" pari vaikka ei naimisissa? vinoilua kai...ja ps. en teoriassa ja periaatteessa halua kenenkään lapsen kummiksi,koska en lapsista pidä.

 

[eräs peräs]

Itse en ole koskaan tajunnut että mikä pakko olisi pyytää pariskunnan molempia osapuolia kummeiksi, jos haluaa kummiksi vain toisen heistä.

Jos et edes pidä lapsista, niin ole vaan tyytyväinen tilanteeseen äläkä edes vaivaa päätäsi koko asialla enää.

 

[Gummitäti]

Eikö sitten ole parempikin, ettei sinua pyydetty kummiksi, jos et kerran lapsista välitä? Jos olisi pyydetty, ilmeisesti olisit kieltäytynyt. Eikös kaikki nyt voittaneet??

 

[pastori***]

"Susipari", vihkimätön pariskunta, ei kelpaa kummiksi ev. lut kirkossa. Toinen toki käy, jos kuuluu kirkkoon, mutta ei molemmat yhdessä. Se siitä...

 

[pikkuäiti]

Ihan normaalia on, että pyytää sen itselleen läheisimmän lapselleen kummiksi, sen jonka arvelee olevan tehtävään valmis ja halukas. Ei se, että on pariskunta, tarkoita sitä, että ollaan yhdessä kummeja. Kummin tehtäviä on mm. olla lapselle aikuinen ystävä; miten ihmeessä voisít täyttää tämän tehtävän, jos et lapsista pidä. Aivan kuin olisit loukkaantunut, kun sinua ei valittu kummiksi. Haluaisitko itse valita rakkaalle lapsellesi kummin, joka ei pidä lapsista? Voit toki osoittaa lapsesta välittämistä muutenkin kuin olemalla kummi.

 

[ja miten]

hmm...joo periaatteessa totta. Minun tarvitsisi olla iloinen kun en ole mitenkään kummin roolissa. Aivan totta..olisin todennäköisesti kieltäytynyt "kunniasta". mutta, olen vieläkin sitä mieltä että mielenosoitusta tässä on.

 

[toisen asunto]

En tunne kummiuden kirkollisia sääntöjä, mutta voihan sitä kai olla kunniakummi, ei siihen papin aamenta tarvita. Mitä se muuten papille kuuluu, kuka kummiksi tulee, kuuluuko kirkkoon vai ei, lapsestahan tässä on kyse, eikä kirkosta? Kumma muuten, ettei kirkko ole laittanut kummiutta verollepantavaksi, kaikesta muusta se kai ottaa jo maksun...

 

[niin kai]

"Susipari", vihkimätön pariskunta, ei kelpaa kummiksi ev. lut kirkossa. Toinen toki käy, jos kuuluu kirkkoon, mutta ei molemmat yhdessä. Se siitä...

Joopa joo. Täällä on yksi "susipari" ja jo kahden lapsen kummeja olemme. Ev.lut. kirkon piirissä vielä. Eipä ole pappi meiltä kummina olemista evännyt ja itseasiassa ei ole kysellyt pahemmin sivilisäätyäkään.

 

[pikkuäiti]

Minä en näe valinnassa mitään mielenosoitusta. Vain erilaisia näkökulmia - ja koska et ole lapsen vanhempi etkä pidä heistä, et varmaan pysty ymmärtämään vanhempien näkökulmia asiassa. Anna kuitenkin puolisosi nauttia kummilapsestaan ja kummiudesta!

 

[kummitäti]

Kummiudesta ei saa kieltäytyä, se on luottamustehtävä. Siihen ei kutsuta henkolöä, joka ei rakasta lapsia.

 

[pastori***]

Kummin velvollisuus on auttaa vanhempia kasvattamaan lasta kristillisesti ja lähimmäisen rakkauden osallisuutta tuntien. Jos et pysty sitä tuntemaan ja toteuttamaan edes lapsen vanhempia kohtaan, niin turha yrittää lastakaan kohtaan.

 

[eräs peräs]

Kummiudesta ei saa kieltäytyä, se on luottamustehtävä. Siihen ei kutsuta henkolöä, joka ei rakasta lapsia.

Toki saa ja pitääkin kieltäytyä. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi pakottaa ketään kummiksi? Tuskin vastentahtoisesti tehtävään suostuva olisi kovinkaan kummoinen kummi.

 

[vhnm]

Ei mekään pyydettäisi kummiksi, jos ei naimisissa ole vaikka kuinka monta vuotta olisi yhdessä asuneet. Ei myöskään pyydettäisi, jos aavistettaisiin, että joku kieltäytyisi kunniasta. Ajateltaisiin myös, että ei viitsitä laittaa toista hankalaan tilanteeseen, jolloin joutuisi kieltäytymään kunniasta. Varmasti on ihna syy miksi sinua ei ole pyydetty ja sen tiedät itsekin.

 

[yks tavis]

KUMMINA olo lapselle on erittäin vaativa ja antoisa tehtävä, sillä kummin tulee ihmisen koko elämän ajan vauvasta alkaen olla lhänelle mm; aikuisystävä, opastaja, lapsen ja vanhempien tukija, kristilliseen elämään opastava jne..
Kummi on se henkilö, jolle lapsi voi tulla lujottamuksellisesti puhumaan huolensa ja jolta lapsi saa viisaita neuvoja.

Kummiksi ei missään tapauksessa saa ottaa sellaista henkilöä- joka ei pidä lapsista.

 

[kummiksi kerran tullut mutta osaa sanoa myös ei]

luin aloituksen ja vilkuilin vastauksia, siis mikä ongelma tuossa on.
et pidä lapsista se on ok, miestäsi oli pyydetty kummiksi joka on hänen asiansa.
Se että et pidä lapsista niin on sinun asiasi ja sinulla on siihen oikeus, mutta suutuitko siitä että miehesi lähti kummiksi, jos arvostat häntä niin ymmärrät sen että hän pitää lapsista ja tahtoo olla kummi, en minäkään pidä kaikista mitä ns. perhevastuista jota omalla ukolla on mutta se vain kuuluu elämään.
Olisitko tahtonut itse kummiksi sittenkin? kun he tietävät että et tykkää lapsista niin he kunnioittavat sinua siten ettei tahdokkaan tähän tehtävään eli eivät aseta sinua vaikeaan asemaan.
Minusta tuossa asiassa on käynyt näin ja itse etsit pakonomaisesti jotain syytä ottaa nokkiin, ehkä sinua vaivaa joku toinen asia?

se on oikeasti vanhempien asia että kenestä tahdotaan lapselle kummiksi, itse olen yhden lapsen kummin ja vielä sylikummi ja ylpeä siitä koska hänen vanhempansa on tärkeitä minulle. Vaikka mieheni sukuun on syntynyt lapsukaisia en ole olettanut sitä että edes tahdotaan kummiksi koska minusta se on vanhempien asia kuka on tärkeä siihen asiaan ja en ole nokkiini vaikka ukosta tulee kummi ja minusta ei(mikä on tapahtunut). Oikeasti on naurettavaa että oletetaan että pariskunnista molemmista pitää tehdä kummi samalle lapselle, se kertoo oikeastaan siitä kuinka tylsiä voi olla ja miettiä onko todella harkitty asiaa loppuun vaan haettu helppoa ratkaisua.

 

[eräs peräs]

Pakko vielä kommentoida tuosta "lasten rakastamiseta". Itse pidän lapsista, ainakin joistakin. En pidä kaikista aikuisistakaaan. Mutta jostain syystä aina oletetaan että lapsista pidetään kollektiivina.

Olen tehnyt ammatinvalintani sen perusteella, että pidän lasten ja nuorten parissa työskentelemisestä- Työni on rankkaa mutta onneksi välillä myös antoisaa.

Vapaa-aikaani en koskaan uhraa lapsille joista en pidä. Siksi en ikinä suostu kummiksi kenellekään. Haluan omalla ajallani valita ne lapset joiden kanssa olen tekemisissä. Nämä lapset ovat sellaisia jotka omalla persoonallisuudellaan ovat voittaneet kiintymykseni, eivät lapsia joihin minun olisi pakko velvollisuudesta pitää yhteyttä.

 

[nainen 74]

Kummiudesta ei saa kieltäytyä, se on luottamustehtävä. Siihen ei kutsuta henkolöä, joka ei rakasta lapsia.

Olisi suonut että näin olisi, mutta minä olem jo kahden lapsen kummi ja kolmas pesti tulossa. En pidä lapsista, siedän kyllä. Osapuolet tietävät tämän. Kaksinen kummi en ole ollutkaan, lahjat muistan, mutten vietä aikaa lasten kanssa.

 

[elämä la lapset]

Mitalilla on aina kaksi puolta, samoin velaudessa. Et voi poimia vain hyviä puolia, kielteisetkin puolet pitää hyväksyä. Kakkua ei voi samalla kertaa sekä syödä että säästää!

 

[velatar]

En kyllä yhtään tajua alkuperäisen kirjoittajan ajatuksenjuoksua. Miksi ihmeessä olisi pitänyt velvollisuudesta pyytää sinut kummiksi, kun en edes pidä lapsista ja ilmeisesti sen näkee ja kuulee olemuksestasi ja puheistasi? Olisit tyytyväinen! En todellakaan jaksa ymmärtää, miksi kummiksi pitäisi pyytää sellainen henkilö, joka ei pidä lapsista, vaikka tämä kuinka olisi kummiksi pyydettävän puoliso.

 

[Osa-aikaduunari]

Minä en ainakaan haluaisi kenenkään kummiksi vain sen takia, että lapsen vanhemmat ovat puolisoni ystäviä tai sukulaisia. Muutenkin harkitsisin kummiksi ryhtymistä vakavasti, ja saattaisin myös kieltäytyä siitä. Kummius ei ole mikään velvollisuus, johon on automaattisesti suostuttava. Mielestäni lapsella on oikeus saada kummi, joka oikeasti haluaa olla tärkeä osa lapsuuttaan ja mahdollisesti koko loppuelämäänsä.

 

[Osa-aikaduunari]

Pakko vielä kommentoida tuosta "lasten rakastamiseta". Itse pidän lapsista, ainakin joistakin. En pidä kaikista aikuisistakaaan. Mutta jostain syystä aina oletetaan että lapsista pidetään kollektiivina.

Olen tehnyt ammatinvalintani sen perusteella, että pidän lasten ja nuorten parissa työskentelemisestä- Työni on rankkaa mutta onneksi välillä myös antoisaa

Vapaa-aikaani en koskaan uhraa lapsille joista en pidä. Siksi en ikinä suostu kummiksi kenellekään. Haluan omalla ajallani valita ne lapset joiden kanssa olen tekemisissä. Nämä lapset ovat sellaisia jotka omalla persoonallisuudellaan ovat voittaneet kiintymykseni, eivät lapsia joihin minun olisi pakko velvollisuudesta pitää yhteyttä.

Tätä olen itsekin ajatellut. Mielestäni olisi erittäin varteenotettava ajatus, että kummin tehtävää ei "langetettaisi" ystäville tai sukulaisille heti lapsen synnyttyä vaan vasta sitten, kun lapselle on muodostunut luontevia ihmissuhteita muihinkin kuin omiin vanhempiinsa ja sisaruksiinsa. Ensin siis katsottaisiin, kenen seurassa lapsi oikeasti viihtyy ja kuka osoittaa häntä kohtaan aitoa kiinnostusta.

 

[pikkuäiti]

Henkilökohtaisesti paras kummi-kummilapsi suhde minulla on nuoreen, joka on itse valinnut minut kummikseen, kastettiin 15 vuotiaana, kun itse sitä halusi ja siis itse sai valita kumminsa. Olin valinnasta tosi ylpeä, ei olisi tullut mieleenkään kieltäytyä kunniasta.

 

[Mii_]

Jotkut ihmiset ajattelee, että kummius ei ole pariskunnan tehtävä vaan yhden ihmisen!Ei siis välttämättä ole mielenosoitusta sinulle, mutta jos et edes pidä lapsista niin ei luulis sinua haittaavankaan....

 

[komppaan]

Jotkut ihmiset ajattelee, että kummius ei ole pariskunnan tehtävä vaan yhden ihmisen!Ei siis välttämättä ole mielenosoitusta sinulle, mutta jos et edes pidä lapsista niin ei luulis sinua haittaavankaan....

lisäksi vaimoni on veljensä lapsen kummi minä en vaikka olemme naimisissa ja kaiken lisäksi pidän lapsista en vain satu kuulumaan kirkkoon jolloin en voi olla kummi ja kun tiesivät asian niin eivät edes pyytäneet minua. enkä ottanut asiaa henk.kohtaisesti

 

[uhtuvai]

Jos oikein käsitin, niin AP on koko ajan osoittanut sanoillaan ja teoillaan, ettei hän pidä lapsista. Kuitenkin hänen mielestään kummiutta olisi pitänyt pyytää häneltä vain siksi, että hän sattuu olemaan avoliitossa miehen kanssa, joka halutaan kummiksi. AP olisi halunnut, että häntä pyydetään kummiksi, josta tehtävästä hän kuitenkin olisi kieltäytynyt.

En itse pyytäisi kummiksi sellaista, joka ei pidä lapsista ja/tai joka todennäköisesti kieltäytyisi kummin tehtävästä. Minulla itselläni on kolme kummia ja vain yksi hoitaa kummin tehtäviä. Minua loukkasi hirvittävästi lapsena ja nuorena se, että en saanut synttärikortteja tms. muistamista muilta kuin tältä yhdeltä. Samaan aikaan veljelläni oli loistava kummi, joka vei häntä synttäreiden kunniaksi leffaan ja saattoi ostaa tuliaisia reissuilta jne. Tuolloin korostui se, että vain yksi kummini muisti minua kirjeillä ja korteilla, mutta kaksi muuta ei. Veljeni sai yltäkylläisesti vaikka mitä kivaa vuosien varrella. Kun kummi tuli kylään, niin lahjat ja tuliaiset tuli veljelleni, mutta minä en saanut mitään. Tästä omasta kokemuksestani oppineena olen vienyt tuliaisia ja muistamisia myös kummilapsieni muille sisaruksille.