Meillä on pienempi koira kuin bokseri, mutta esikoisen aikaan mietin samaa. Tuo koiruli kun oli silloin hyvin nuori ja riehakas. Ja riehaantuessaan meno on aikamoista. Löysin erilaisia ohjeita miten koira ja vauva pitäisi tutustuttaa ja niistä sovelsin meidän koiralle sopivimman tavan.
Me ei tehty niinkuin monet tekee eli ensin tuodaan vauvan tuoksuisia rättejä jne. Me toimittiin siten, että ennen kuin mies lähti minua ja vauvaa hakemaan hän lenkitti koiran kunnolla, näin se ei ollut ihan niin energinen minut tavatessaan. Minun näkemiseni muutaman päivän jälkeen sai aikaan odotetun hepulin. Kun tultiin kotiin minä jäin vielä autoon vauvan kanssa ja mies lähti koiran kanssa taas ulos. Tällä välin saatoin rauhassa tulla kotiin ja asettua. Aluksi vauva oli makuuhuoneessa, jonka ovella meillä on portti. Tervehdin koiraa siis siten, että vauva oli makkarissa. Vauvaa ei mitenkään esitelty koiralle tai siitä ei tehty mitään numeroa.
Ekana päivänä vauva olu makkarissa portin takana. Minä tulin aina välillä sieltä pois (vastasyntynythän nukkuu paljon). Mutta aina jos koira riehaantui minun tullessa makkarista palasin takaisin. Tällä tavalla se oppi odottamaan rauhassa minun tulemistani. Porttiiin makkarin ovella koira oli totutettu jo aikaisemmin, eli se tiesi ettei portin ollessa kiiinni kannattanut yrittää makkariin.
Vasta ihan illalla tulin ekan kerran vauva sylissä pois makkarista. Ja tuolloinkin aina kun koira riehaantui palasin takaisin vauvan kanssa makkariin. Tuolle meidän koiralle se oli pahin rangaistus, joten aika pien se oppi olemaan rauhallisesti. Aluksi koira ei saanut lähestyä vauvaa. Seuraavana päivänä koiralle annettiin lupa lähestyä sylissäni olevaa vauvaa, mutta vain silloin kun se oli rauhallinen. Ensimmäisinä päivinä korostettiin juuri tuota, vauvan lähellä piti olla rauhallisesti tai vauva ja minä lähdettäisiin pois.
Meillä tuo tyyli tepsi. Koira palkittiin ja kehuttiin rauhallisesta käytöksestä ja riehaantumisesta seurasi yksin jääminen. Eihän koira emokaan heti päästä pentujensa luo muita laumansa jäseniä, vaan vasta parin päivän päästä, kun pentuihin on jo tarttunut oman lauman hajuja. Me siis emme totuttaneet koiraa vauvan hajuun, vaan vähän kuin odotimme, että vauva alkaisi tuoksua meidän laumalta
Koska koiralle opetettiin/ vaadittiin alusta asti rauhallisuutta pojan lähellä, ei myöhemmin pojan oleskellessa lattialla ollut ongelmia. Toki molempien perään aina silti katsottiin ja jos poistuin hetkeksi huoneesta saatoin varmuuden vuoksi komentaa koiran mukaani. Jottei vahingossa selkäni takana tapahtuisi mitään. Luotan kyllä tuohon koiraan täysin, mutta vahinkojahan voi käydä ja aina ei tiedä mitä tuo poika keksii...
Koiralle on hyvä opettaa komento "kauemmas" tms. Joka siis tarkoittaa, että koiran on otettava muutama askel taaksepäin. Tepsii hyvin riehaantuvan koiran saamiseen turvallisemmalle etäisyydelle ja myöhemmin kun koira meinaa lapsen kädestä viedä herkkuja, on jälleen hyvä komento.
Edelleen meillä on tuo portti makkarin ovessa (poika on 1v8kk) alunperin se hankittiin, jotta koira ei häiritsisi vauvan unia. Nykyään se on sitä varten, ettei poika häiritsisi koiran unia
Vilkas pikkumies, kun haluaisi jatkuvasti leikkiä koiran kanssa, eikä meinaa antaa leporauhaa koiralle. Sen olen huomannut, että vaikka tuo koira kestää repimiset, tökkimiset yms niin siitä se hermostuu, jos ei saa rauhassa nukkua. Eli jos poika koko ajan seuraa perässä, kun toinen yrittää asettua.
Mutta sinä tunnet koirasi parhaiten ja kannattaa miettiä mikä teille on sopivin tapa. Meillä tuo toimi ja koira osaa edelleen olla rauhallinen pojan lähellä. Osaa jopa leikkiä vetoleikkejä pojan kanssa, minun kanssani tuo koira ei koskaan leiki yhtä rauhallisesti tai varovasti
Poika ei esim oo osoittanut kiinnostusta nykiä koiraa korvista tai hännästä tai muutenkaan.
Meillä on kaksi koiraa ja molemmat periaatteessa osaa olla vetämättä, mutta se vaan välillä unohtuu ja olisi kiva vähän perusteellisemmin vielä kouluttaa 