diivaileva äiti?

[tylsää]

Mua on nyt alkanu huolestuttaa,että oonko mä jotenkin omituinen... oon 25v,lapset 5kk ja vajaa 2v. asumme hyvin pienellä paikkakunnalla.
Käymme päivittäin vaunulenkillä ja välillä keinutan esikoista jossain leikkikentällä. ikinä kentällä ei ole muita äitejä vaikka olen käynyt niin aamulla,päivällä kuin illallakin. johtuu varmaan juuri paikkakunnan pienuudesta. en muutenkaan tunne 100km:n läheisyydeltä ketään.
olen kuitenkin alkanut miettimään että pitäisikö esikoisen jo saada ikäistänsä seuraa tai jotain aktiviteettia. välillä näen kylillä muita äitejä rattaiden kanssa,mutta suoraan sanoen minua hirvittää nuo äidit jotka tulevat meikittöminä ja tuulipuvuissaan tukka likasena vastaan. ei minua kiinnosta sellaisten kanssa kaverata. vaikka lapset onkin minulle kaikki kaikessa,haluaisin keskustella jostain muustakin kuin lapsista ja olisi kiva tutustua äiteihin muutenkin kuin vain lapsiasioissa.
jokin mll:n perhekahvila täällä toimii,mutta minusta tuntuu että siellä käyvät vain nämä kiihkoäidit,ja olen vieläpä niin ujokin,etten edes tiedä uskaltaisinko mennä sinne.
voiko esikoiselle olla jotain haittaa tästä ettei hänellä ole ikinä mitään leikkikavereita? hoitoon hän menee varmaan vasta lähemmäs 3-vuotiaana...

 

[tiipii...]

Mene vaan rohkeasti edes tsekkaamaan tuo kahvilatoiminta. Eihän sinne tarvi uudestaan mennä, jos on ahdistava paikka Meilläpäin käy MLL:n kahvilassa juuri tuollaisia sinun tuntuisia äitejä. Siis ihan siistejä ja laitettuja . En usko että nämä tuulipuku/rasvapäiset äidit hirveästi jaksavat mihinkään ihmisten ilmoille lähtä...
Mutta siis ei pitäisi olla haittaakaan tuosta, ettei ole vielä leikkikavereita. Kyllähän hän varmasti viihtyisi, jos olisi, mutta olen kuullut, että vasta 3v ja yli alkavat "kaivata" muuta lapsiseuraa.

 

[minä**]

Kokemuksesta voin sanoa että vaikka vasta 3vuotias alkaa kaivata muuta lapsiseuraa olisi hyväksi jo nyt päästä sellaiseen paikkaan missä on muita lapsia.Itselläni 1v8kk ikäinen poika joka tähän asti ei kovin paljoa ole muiden lasten seurassa ollut.Nyt sitten menimme tällä viikolla ekaa kertaa avoimeen päiväkotiin niin poika kyllä oli aivan jännittynyt ja peloissaan suurimman osan ajasta.Nyhjäsi vain minun kupeessani.Loppuajasta alkoi vähän jo rohkaistumaan.Uskalsi leikkiä lattialla vaikka oli toisia lapsia ja meni ihan mielellään kerhotätien syliin.Koskaan ei ole ketään vierastanut.Varmasti on myös kehitykselle eduksi käydä jossakin tuollaisissa paikoissa.
Menemme jo perjantaina uudestaan jotta poika alkaisi tottumaan tuollaisiin tilanteisiin.Kyllä tuolla ainakin puhuttiin muustakin kuin lapsista.Ja oli aivan siististi pukeutuneita ja muutenkin huoliteltuja äitejä.

 

[lumene.]

Kyllä siellä perhekahviloissa käyvät just noi ap:n mainitsemat meikittömät tuulipukuhirviöt. Siks en oo itte sinne koskaan mennytkään. Kattovat kieroon jos on meikattu, tukka laitettu, farkut jalassa ja puheenaiheet on muuta kuin kakan väri.

 

[joku*******]

Perhekahviloista en tiedä koska meillä päin ei sellaisia ilmeisesti ole kun en ole kuullut mutta tuolla muualla oli meikattuja,tukka laitettuna,farkut jalassa.Kellään ei mielestäni ollut mitään verryttely- tai tuulipukua.

 

[Äitily1]

Itse olen kiertänyt kaukaa tuollaiset "äitikahvilat", siellä naiset ovat niin äitejä että ihan hirvittää. Meillä lapsi kaipasi jo päälle yhden vuoden ikäisenä seuraa muista lapsista. Eikä ikinä missään tilanteessa nyhjännyt minun lahkeessa kiinni vaan oli heti leikkimässä muiden kanssa. Toisaalta sellaiset lapset ovat äidin lahkeessa nyhjääviä, joilla ensimmäiset kolmevuotta ollaan oltu vaan äidin kanssa.

 

[pipaar]

Aika hassuja stereotypioita=D

Riippuu ihan perhekahvilasta millaista porukkaa missäkin on.Siis toki kaltaiset hakeutuvat toistensa seuraan ja joissain paikoissa viihtyvät meikittömät eko-mammat ja toisissa meikanneet.

Outoa kyllä, jos meikki on ainoa kriteeri, jonka perusteella haluat tutustua.

 

[Hepokattix]

En nyt oikein tajunnut, että kumpaa AP oikein halusi ensisijaisesti: lapselle seuraa vai itselleen seuraa.

Itselläni on kokemusta kahdesta lapsesta. Varsinkin esikoisen kanssa tein niin puistossa, että jos siellä näkyi ulkoilemassa joku aikuinen, jolla oli suunnilleen saman ikäinen lapsi, niin menin rohkeasti juttelemaan. Saattoi siis olla niin, että lapset keinuivat vierekkäin ja me äidit juttelimme keskenämme.

Minusta on ihan luonnollista, että keskustelu aloitetaan puhumalla lapsista. Puistossa ollessani monen äidin kanssa juttelu keskittyi vain lapsiin enkä edes enempää kaivannut. Jos haluaa löytää YSTÄVÄN puistosta, niin eihän se mahdotonta ole, mutta ei sellaista kyllä pelkästään ulkonäköä katsomalla löydy. Tuntuisi vähän ehkä hassultakin lähteä heti ekoilla 1-5 keskustelukerroilla juttelemaan vaikkapa sisustuksesta, meikkitrendeistä tms, jollei sitten keskustelu luonnollisesti kehity sellaisiin asioihin ja ellei ole varma toisen mausta.

En itsekään käytä meikkiä arkisin, jos olen kotona. Töissä kylläkin käytän. Jos ulkona on sateista, niin minusta tuntuisi hassulta föönata tukkaa, meikata ja pukeutua kävelykenkiin, kun sitten saisin leikkipuistossa harmitella tuulen tuivertamaa tukkaa, pelätä, ettei ripsarit valu ja kiroilisin, kun kengät kastuvat ja hiekka naarmuttaa nahkapinnan piloille. Tuulipukuhan on tarkoitettu ulkoiluun, joten mielestäni kunnon laadukas Goretex-pintainen puku + Goretex-jalkineet on ehdottomasti paras ulkoiluvarustus syys- ja talvikeleillä.

 

[lumene.]

On niitä säänkestäviä meikkejäkin olemassa.....

 

[Tiina73]

Olen meikitön verkkareissa kulkeva "äiti-hirviö". Olen todella pahoillani kuullessani, että joku ei halua puhua kanssani, koska en meikkaa. Käytän kyllä farkkujakin, mutta puistossa ne ovat mielestäni epäkäytännölliset. Aikamoista luokittelua ulkonäön perusteella!

 

[:).]

Huvittava kirjoitus ap:ltä, itse pukeudun tuulipukuun ja hiukseni sutaisen ponnarille puistoon lapseni kanssa mennessäni, kasvoilta löytyy kevyt ehostus (pelkkä ripsari)... niin ja teen mallikeikkoja, mutta äitinä olen äiti enkä pakkeloitu hienohelma hiekkalaatikon reunalla.
Itse en luokittele ihmisiä ulkonäön perusteella!

 

[1v10kk pojan äiti]

Pakko kanssa vastata .

Itse ole työssä ollessani laitettu ja varmasti ihan viehättävä. Töihin ja viihteelle panostan asusteisiini luultavasti keskivertonaista enemmän ja otan huomioon että persoonallinen tyylini kuvastaa minua ihmisenä.

Puistoon tai lapsen kanssa kävelylle on taas aivan helmeä kun voi mennä tukka likaisena ja rumat verkkarit päällä, jos ei satu sunnuntaiaamuna huvittamaan mennä heti suihkuun. En ole tosiaan tullut ajatelleeksi että muut äidit pätkän vertaa kiinnittäisivät käytännöllisiin ja mukaviin vaatteisiini negatiivista huomiota. Onneksi et ole käy näissä kaupungin puistoissa nyrpistelemässä. Paha mielihän siitä tosiaan tulisi jos joku ei leikkipuistossa tai kärrylenkillä juttelisi sen takia että tukka on yön jäljiltä lutussa ja vaatteet jo parhaat päivänsä näähneet.

Minusta taas joka paikaan (puistoon, lähikauppaa, roskia viedessään jne) meikkaavat ovat vähän säälittäviä omassa ulkonäköepävarmuudessaan, mutta en minä toki sen takia heihin jätä tutustustumatta tai heille juttelematta.

 

[Oho...]

En minäkään pynttäydy jos olen menossa lasten kanssa puistoon (tukka on kyllä puhdas ja mulla on farkut muttei tulisi mieleenkään meikata ). En todellakaan kiinnitä siihen huomiota miltä toiset äidit näyttävät. Hyvien äitiystävien kanssa toki puhutaan kaikesta, ei pelkästään lapsista.

 

[meillänäin]

Mä meikkaan harvoin joten naturellina lasten kanssa liikun ja pukeudun yleensä kelin mukaan...rannikolla asutaan joten näin syksyllä päälläni on ollut usein tuulta pitävä puku. Se on kiva päällä ja pysyy itsekkin lämpimänä. Vaikka pukeudunkin "tuulipukuun" niin mielestäni silti pukeudun siististi. Tukan sitaisen yleensä vain ponnarille ja se siitä.

Enpä ole koskaan ajatellut että joku äiti jättää juttelematta mulle sen vuoksi miten pukeudun tai miltä näytän. Enkä kyllä muita äitejä "sillä silmällä" tutkaile. Ikävää ajatella että joku näin tekee =(

Olen käynyt seurakunnan perhekerhossa ja sinne itsekkin pukeudun yleensä farkkuihin yms. Enpä ole ajatellut miten muut äidit ovat sinne pukeutuneet...ihan tavallisesti!?!

Ja vaikka olen äiti olen myös nainen ja osaan puhua muistakin asioista kuin lapsista...ja mielelläni niin teenkin...ja toisena päivänä on taas mukava puhua lapsista toisten vanhempien kanssa.

 

[puhtaus kunniaan]

Mä en ymmärrä miksi äitiys on tekosyy olla huolehtimatta itsestään.. Kieltämättä en minäkään ensimmäisenä menisi juttelemaan epäsiistin ja mahdollisesti haisevan äidin luokse. Enkä tällä tarkoita, että puistossa täytyisi olla päästä varpaisiin huoliteltuna, mutta kyllä omasta hygieniastaan VOI ja pitääkin huolehtia.

 

[1v10kk pojan äiti]

Moi,

En ole kyllä ikinä haistanut että kukaan meidän puiston äideistä haisisi hielle . Epäsiistejä taitavat osa olla (kuulun siihen joukkoon) kun eivät ole tukkaansa välttämättä juuri sinä aamuna pesseet.

Minun mielestä ulkoillessa ei tarvitse olla järin siisti. Kärrylenkeillä parin koiran kanssa sitä paitsi ainakin itse hikoilen myös ihan kuten liikkuessa normaali ihminen tekee, eli ei silloin voi kovin siisti olla tai jos joku voi niin ei sitä ainakaan keneltäkään voi mielestäni ulkoillessa ja liikkuessa saatika sitten lasten kanssa hiekkalaatikolla tai puistossa odottaa. Johan sitä puistossa pitäisi silloin varoa ettei oma siisteys vaan lapsen kanssa touhutessa tärvelly, saatika että ihan hiki tulisi. Eikö siinä nyt vähän se puistossa olon / ulkoilun idea kärsi?

 

[rtkhgduit]

Itse olen sitä mieltä, että jos joku arvostelee toisia pelkän ulkonäön perusteella ja pitää sitä tärkeimpänä kriteerinä, niin on ehkä ihan hyvä ettei tule juttelemaan mulle. Itse arvostan ihan erilaisia asioita, enkä jostain meikkityyleistä jaksa todellakaan keskustella.
Ap voisi ehkä harkita vaikka tarjoavansa lapsiaan vaikkapa muotikuvauksiin (esim postimyyntikuvastojen), sieltä voisi löytyä samanhenkisiä äitejä ja lapsia.

 

[*Tiuku*]

Meilläpäin ainoa pienille lapsille tarkoitettu kerho on seurakunan pyörittämä perhekerho, jossa suurin osa porukasta on juuri tätä ap:n mainitsevaa väkeä. Ajattelin aluksi että en sinne kyllä tuppaudu, mutta sitten menin kuitenkin kun ajattelin lapsen (1½v.) tarvitsevan jonkinlaista leikkikaveria. Hyvää se lapselle tekikin. Aina kerhon jälkeen huomaa miten lapsi oppii uutta ja matkii juttuja, mitä on oppinut muilta tenavilta. Itse en pahemmin siitä perusäitiporukasta vieläkään perusta, mutta on sieltä kyllä löytynyt ihan hyviäkin tyyppejä joiden kanssa kaveerata ja kun kerran lapsi tykkää siellä olla niin eiköhän sitä muutaman tunnin viikossa kestä vaikka tolpan nokassa...

 

[lumilinko]

Ehkä se on sitten virkistävämpää ulkoilla itsekseen tällättynä, omassa ylhäisessä yksinäisyydessään.

Eihän siinä mitään jos haluaa maikata mut mitäs sitä vinkumaan jos kaikki muut ei halua? Tosiaan monella on luxusta ja vastapainoa työlle ettei tarvi ian aolla tiptop.

 

[Mamaa76]

No niinpä tietenkin joidenkin piti tahallaan ymmärtää väärin ja nipottaa ihan irrationaalisesta asiasta, eli että "voi kun joku voi mennä juttelemaan vain meikatulle ja suurinpiirtein vain meikeistä".

Olen samaa mieltä kuin erä: Ei äitiys ole tekosyy olla pitämättä itsestään huolta. Nämä tukka rasvaisena verkkareissa jotenkin luulevat, että ovat parempia äitejä, että meikattu, hoikka farkuissa kulkeva äiti on joténkin absurdisti huonompi äiti. Että ripsarin laitto on lapsen hoidosta pois.

Oma mieheni on ainakin minusta ylpeä kun jaksan laittaa itseäni ja näytän hyvältä. Hän myös tukee minua siinä esim olemalla monta kertaa viikossa jumppatuntieni ajan lapsen kanssa, vaikka hänellä olisi samaan aikaan oma harrastus.

Enkä silti laita itseäni miestä varten. VAAN ITSEÄNI VARTEN. Ennen lasta huolehdin itsestäni ja siitä en luopunut lapsen syntyessä JA olen silti hyvä äiti.

Muistuttaisin myös vanhasta kliseestä: Vaatteet on mun aatteet. Eli vaikka olen äiti, en ole pelkkä tissi ja hoitaja, olen myös nainen ja persoona. Väitän että koko perhe on onnellisempi kun olen itseeni tyytyväinen ja eli onnellinen nainen ja sitä kautta äiti.

Joku puolusteli ettei farkuissa voi olla hiekkalaatikoilla ja puistoissa, että tuulipuvussa mukavampaa. Ehkä. Samoin korkokengät (lapsettomilla esim) ovat epämukavammat kuin lenkkarit, mutta jotkut naiset pitävät niitä silti. Miksiköhän...?

 

[mami5]

Voi kiesus, sanonpa vaan.., vaikka itse tykkäänkin huolehtia ulkonäöstäni, en arvostele minäkään muita ihmisiä heidän ulkonäkönsä takia. Työssäni istun päivittäin siellä hiekkalaatikon reunalla ja koska asukaspuistossa ulkoilemme näen niitä kotiäitejä päivittäin työaikanakin ja kaikki ovat todella mukavia sekä positiivisia ihmisiä ulkonäköön katsomatta.

 

[rtkhgduit]

Ei kai tää ollut mikään keskustelu siitä, mistä kenenkin mies tykkää tai kuinka naiselliseksi itsensä tuntee korkokengissä. Vaan ap:n ongelma oli nimenomaan se, että lapselle pitäisi saada kavereita mutta kun muut äidit on niin meikkaamattomia ja laittamattomia ettei niille voi jutella. Lue uudestaan ap:n teksti!

 

[ziizes]

Mama76: Mistä päättelet, että naiset, jotka eivät laittaudu sinne lenkille/hiekkalaatikolle lähtiessään pitävät laittautuvia huonompana? Tämä tuli esille muidenkin teksteissä ja kysynpähän vain! Ja miten voi siitä tuulipuvusta päätellä, että ihminen ei kykene keskustelemaan muusta kuin kakan väristä?

 

[hoidolle kyllä]

En nyt jaksa tuohon meikki keskusteluun sen kummemmi osallistua.

Sen sijaan voin sanoa mielipiteeni parivuotiaasta lapsestasi. Itse ajattelin aiemmin että alle 3 vuotias voi olla kotona. No nyt tulin toisiin ajatuksiin, kun näin mitä päivähoito teki lapselleni. Hän on pian puolitoistavuotias. On käyty puistoissa ja sillon tällön tavattu lapsiperheitä. Mutta kun tuo kaikki on tapahtunut silloin tällöin, niin se on meidän lapselle ollut turhaa. Ei ole uskaltanut leikkiä, vaan tarrautunut minuun. On ollut paljon reippaampi esim omalla pihalla tai kun vieraat on lähteneet. No nyt hän aloitti perhepäivähoidon ja minä en ole uskoa silmiäni. Siis yhdessä viikossa hän muuttui reippaaksi ja rohkeaksi. Siellä leikkii toisten seassa ja antaa jo toisten pitää häntä kädestä jne.. Ennen ei saanu toinen lapsi tulla liian lähelle. Eilenkin meinasi tulla itku itselläni kun menin hakemaan. Siellä hän leikki isompien poikien kanssa pikkuautoilla ja sanoi äidille hei, jonka jälkeen väläytti hymyn. Eli pointtini on, että vanhempi lapsesi saattaa jo kaivata virikkeitä ja kavereita. Se ei aina pidä paikkaansa tuo 3 vuoden rajapyykki. Tuon meikkiasian voinet ratkaista itse, mutta laita lapsi kuitenkin etusijalle siinä, että tarvitseeko hän niiden meikittömien äitien lasten seuraa?

 

[hjgyj]

Joo, pistä lapsi päivähoitoon niin näkee muita lapsia eikä tarvitse äitien kanssa olla tekemisissä.