Meillä tytär on menossa huomenna lastenosastolle tutkimuksiin puheenymmärrysvaikeuksien takia. Tyttöseni alkoi jutella sanoja aika hyvissä ajoin, samoin yksinkertaisia lauseita. Mutta siihen se sitten ilmeisesti jäikin. Hän pärjäsi perhepäivähoitajalla ja neuvoloissa niin hyvin, että kukaan ei kiinnittänyt huomiota puheenkehitykseen. Hieman meitä vanhempia haittasi typyn puheen ikäänkuin "taantuminen" siinä3-4-vuotiaana, mutta oletimme sen johtuvan siitä, ettei hänellä ollut hoidossa ikätovereita.
Lapsemme pääsivät päiväkotiin, jossa hoitajat huolestuivat siitä, ettei lapsi "kuunnellut" heidän ohjeitaan. Itsekin aloin tässä vaiheessa ihmetellä, kun sain toistaa puheeni useammin ja useammin, että viesti menee perille. Tyttö sai myös kiukkukohtauksia esim. kaupassa, kun piti nopeahkosti tehdä valinta esim. lelusta (näitä ei usein onneksi sattunut, koska ei meillä joka päivä ostella leluja)-mutta kohtaukset pistivät silmääni, kun lapsi ei osannut tehdä valintaa. Nykyisin lapseni korjaa nämä tilanteet siten, että hän miettii pitkään kotona asiaa, jonka haluaa sitten kaupasta ostaa -on todella perinpohjin harkitseva tyttö.
Erikoislastentarhanopettaja teki lapsen kanssa tehtäviä, jotka osoittivat ongelmia muistin, puheenymmärryksen, sanavaraston alueilla. Numerot tyttö osaa ja jo laskujakin (6v.), liikunnallisesti todella lahjakas (hiihtää, luistelee, osaa uida..), piirtää ja on mielikuvitukseltaan erittäin vilkas. Samoin sosiaalinen ja positiivinen luonteeltaan.
Erityislastentarhanopettaja suositteli neuvolalääkärillä vierailua ja siellä mietittiin adhd tai dysfasia diagnoosia. Saimme lähetteen koulupsykologille ja lastenneurologille, jossa adhd diagnoosi suljettiin pois. Nyt olisi sitten vuorossa osastojakso, jossa mietitään laajassa ammattiryhmässä mistä tukitoimista tytölle olisi hyötyä.
Dysfasia on sellainen vaiva, jota on eri tasoisia ja lievä dysfasia voi iän myötä korjaantua aivan huomaamattomaksi. Olen onnellinen, että tyttöseni pärjää eskarissa, ottaa osaa esityksiin ja on saanut paljon ikätovereita. Välillä minulle on tullut paha mieli, koska olen ajatellut etten ole lukenut, vaatinut, vahtinut tarpeeksi- mutta äidin tehtävä on rakastaa ja nämä muut yhdessäolomuodot lapsen kanssa tulevat siinä rinnalla. Juttelemme paljon, katselemme yhdessä esim. tv-ohjelmat (että voin selittää mitä niissä tapahtuu-ja lapsi voi kysyä), annan hänelle aikaa suoriutua tehtävistä-toisin kuin ehkä opettajat..mutta minähän olen vain äiti, kuten erityislaastentarhanopettaja minua kuvaili. Uskon kuitenkin, että lapseni oppii minun kanssani jopa helpommin kuin tietokoneella opettavan opettajan kanssa.
Voimia sinulle ap...tulette törmäämään monenlaisiin ammattilaisiin, kun lähdet viemään lapsesi asiaa eteenpäin. :hug:
Nyt olen alkanut miettiä dysfasian mahdollisuutta pojallani..nykyään kun kaikkeen ongelmaan alkaa olla diagnoosi. Ja toisaalta diagnoosi on helpotus, en minä sitä vastaan sodi. Tuntuu vain niin pahalta tämä nykyinen tyyli etsiä erilaiset ennakkoon. Mutta se on minun ymmärrysongelmani, jonka tajuamiseen tarvitsen aikaa. :heart:
