Hae Anna.fi-sivustolta

Edelliset elämät

Viestiketju osiossa 'Yliluonnolliset ilmiöt' , käynnistäjänä Arianne, 26.07.2005.

  1. Arianne Vierailija

    Hei!
    Haluaisin kysyä että uskotteko edellisiin elämiin? Onko teillä jonkinlaisia muistoja? Minulle tulee todella usein aivan kummallisia muistikuvia, sellaisia pieniä välähdyksiä sieltä täältä. Uskon esim. olleeni joskus jokin eläin, sillä muistan pieniä pilkahduksia tapahtumista jotka eivät tuntuneet yhtään kuuluvan ihmiselämään. Jotkut muistot ovat hieman pelottaviakin, koska ne ovat niin outoja, ja niihin liittyy sellainen kummallinen tunnelma. Tai, noh, oikeastaan tunnelmia on monia. Ja saattaahan nämä muistikuvat ja tunnelmat liittyä joihinkin uniin, joita olen nähnyt vaikka lapsena. Mutta uskon silti edellisiin elämiin. Onko kellään muistikuvia? Ja miten omista edellisistä elämistä saisi tietää lisää? Onko muita tapoja kuin se peiliin tuijottaminen? Ja voiko olla mahdollista että joku ihminen on ""upouusi""?
     
  2. K Vierailija

    Lue kirjat:
    Denise Linn: Kohti valoa
    Thorwald Dethlefsen: Kokemuksia jälleensyntymisestä

    Minulle on muutama näkijä nähnyt edellisen elämän selvänäkijänä. Minut olisi poltettu roviolla. Uskon, että entiset elämät voivat olla totta. En näe mitään syytä, miksi niin ei voisi olla.

    Minulla on tässä elämässä - niin kuin monilla muillakin - selittämättömiä pelkoja, jotka tulevat piilotajunnasta. Poikkean myös siinä, että esimerkiksi pelkkä veren näkeminen saa minut voimaan erittäin pahoin. Koko ikäni olen tuntenut kurkussani kuristavan tunteen, enkä pidä mielelläni poolopaitoja.

    Kaikki nämä voivat olla peräisin edellisestä elämästä. Oli edellinen elämä totta tai ei, niin ainakin mielen tasolla menneitä elämiä muistamalla (tai niiksi luultuja tapahtumia läpielämällä) pääsee usein eroon vääränlaisista ajatuksista ja tavoista. Denise kertoo kirjassaan tyttärestään, joka ei kestänyt edes katsoa käsivarsiensa verisuonia. Tytär pääsi eroon ongelmasta muistamalla elämänsä kylässä, jossa häneltä oli viilletty ranteet auki.

    Itse pyörryn - tahtomattani - jopa ajatellessani tiettyjä ruumiillisia toimintoja, kuten sydämen veren kierrätystä, verisuonia, silmiä. En esimerkiksi kykene käyttämään piilolinssejä, koska pyörryn sitä ennen. Muuten olen elämässäni rohkea, mutta tuntuu, että tällaisille asioille en vain voi mitään.

    Muitakin elämiä olen saanut tietää. Mielenkiintoinen seikka oli se, että sain tietää eläneeni 1800-luvulla Englannissa naisena, jolla ei ollut toista kättä ja joka oli kuuromykkä. Tässä elämässä en ole koskaan ollut hyvä kielten kuullunymmärtämisessä ja puheentuottamisessa. Kirjallinen puoli on tosi hyvä, samoin lukeminen.

    Kaikki selviää joskus - mutta mitäpä haittaa siitä kellekään on, jos uskon/ uskomme. Onpahan elämä ainakin rikasta ja jännittävää!
     
  3. Pandora Vierailija

    Hei
    uskon vahvasti että elämme uudestaan ja uudestaan.
    Olen kohdannut kaksi minua ennen minua.
    Kun menin ensimmäiselle matkalle Turkkiin ja astuin sinne maaperälle, mua ihan oudosti vatsasta kouraisi. Ja kuin unessa osasin kävellä kaikki kadut ja kertoa missä oli muinaiset asunnot olleet ja löysin jopa oman majapaikkani sieltä.
    Kyselin sieltä niin siinä sanottiin asuvan parantaja nainen.
    *******************
    toinen on se että mummoni sanoi minunelänee 1400 luvulla ja olleen noita, joka osasi parantaa ja selvisin hengissä ilman roviota.
    ********************
    Tänäpäivänä olen parannellut luonnonkasveilla ystäviäni ja näen enneunia, viimeksi näin koulussa meidän luokalla oli kuolemanenkeli ja tämä katsoi mua ja eräitä oppilaita.
    Ja kaksi päivää myöhemmin tämä yksi oppilas kuoli, sydänkohtaukseen.Nämä enneunet on joskus raskaita ja harvat ystäväni uskoo mua, mutta suurinosa katsoo nenänvartta pitkin peläten mua hulluksi.Eli elän aina uudestaan ja olen parantajana syntynyt!
    ***Pandora****
     
  4. Ehkäpä Vierailija

    Toisaalta uskon edellisiin elämiin, ei siitä haittakaan ole.

    Jostain kumman syystä olen erityisen kiinnostunut Egyptistä faaraoiden aikaan, sen kulttuurista yms. Ei pelkästään pyramidit. Ne tuntuvat jollain tapaa ""omilta"".
    Toinen on latinalainen Amerikka ja sen inka kulttuuri.

    Muutamia vuosia sitten, kävin ennustajalla ja samalla kyselin olenko minä kenties elänyt joskus aikaisemmin.
    Hän kertoi minun eläneen intiaaniheimossa, näki minun olevan puron äärellä huljuttelevan jotain vedessä. Olin kuulemma kuollut 32 vuotiaana.. Mene ja tiedä..
     
  5. Tritiana Vierailija

    Minulla taas on pahaksi päässeitä Saksa/Itävalta-takaumia. Asiaa ei auta ollenkaan että tänäkin päivänä on Saksanmaalla sukulaisia, sukututkimuksessa tiet johtavat Itävaltaan ja esi-isäni eli siellä jo viikinkiajalla.
     
  6. Aurora Vierailija

    tiedän ja uskon että elämme elämistä elämiin, välillä käyden tuolla oikeassa kodissamme.
    Muistuttaisin asiasta joka helposti unohdetaan. Meillä on myös vauva ajalta muistista tilanteita, tapahtumia jotka saattavat olla ikäviä ja peloittaviakin..... Esim. jos meidät on jätetty yksin pimeään, tai olemme sairastuneet kuumeeseen sekä muihin lastentauteihin, joiden hoito on aikoinaan ollut poikkeavaa nykyisestä.

    Ennen kouluikää näin usein kauheita painostavia kidutus unia. Kunnes kol
    mekymppisenä sain tietää olleeni koliikkilapsi jota hoidettiin sairaalassa. Sen ajan hoito ei ottanut huomioon kipu ja muita tunteita vauvassa.
    Kun väkisellä esim. kaadetaan pahaa lääkettä suuhun, nenästä puristaen, niin siihen meinaa tukehtua, Ja ne voivat tulla esille myöhemmin, jolloin luullaan niitä ed.e.muistoiksi.
    On hyvä että lääketiede tiedostaa nykyään vauvankin olevan ihminen.
    Omista entisistä olen täällä kertonut ihan liiankin kanssa, mutta tästä halusin muistuttaa........
     
  7. Serafiina Vierailija

    Itse tiedän olevani entisessä elämässä raskaana oleva nainen
     
  8. Uudestisyntynyt? Vierailija

    Syntyykö poika aina seuraavassa elämässä pojaksi ja tyttö tytöksi? Onko jälleensyntymisessä kaikki sattuman varassa? Mikä sielu oikeastaan on? Mikä ""minä"" on? Vaeltaako ""minä"" kuoleman jälkeen uuteen ihmiseen?
     
  9. Everett Vierailija

    Synnymme kaikki sekä tytöiksi, että pojiksi. (Mutta emme eläimiksi tms.)

    Mikään tässä todellisuudessamme ei ole sattuman varassa.

    Sielu on laajempi ""minä"".

    Ei vaella. Käsite jälleensyntymä on harhaanjohtava. Yhdellä sielulla voi olla useampia samanaikaisia elämiä.
     
  10. Kiinnostaa Vierailija

    Hei, mitä tarkoitatkaan ""yhdellä sielulla voi olla useita samanaikaisia elämiä"".

    Asia kiinnostaa minua...siksi kerron ja kyselen.
    Jossain vaiheessa nuorempana tunsin jonkinlaista vetoa intiaanikulttuuriin. Pidin esim. intiaani- vaatetuksesta, nuotio-illoista , lauluista yms. Voisiko olla merkki jostain entisestä elämisestä intiaanina?

    Toinen mahdollinen viitteeni että pelkäsin yhtee aikaan tosi paljon mäennyppylöitä että jos auto vastaan ja kuolen? olisiko että olen kuollut auto-onnettomuudessa?

    Olen myös nähnyt unia jotka toteutuvat, jotkut jopa niin että juuri oikeat sanatkin mitkä unessa sanottiin on sanottu oikeissa tilanteissa?

    Olenkohan nykyisin liikaa miettinyt uniani koska tuntuu etteivät enää toteudu, hyviä unet ovat periaatteessa olleet, hyvät symbolit tunnelma ym. mutta olen vain aika surumielinen kuitenkin, enkä tiedä enää mikä auttaisi, kun odotan että nämäkin unet toteutuisivat kun liittyvät minulle niin tärkeään asiaan. HUps, pitäisikö siirtyä unipalstalle, suokaa anteeksi.

    Vielä tämä että rakastan miestä, jonka jotenkin tunnen, =kuulohavainto, jossa kerrottiin...""leikit jäivät kesken"", hän oli veljeni joka hukkui...ja hänet (nyt oikeasti) tapasin niin että uin aurinkoista saarta kohti ja jaksoin ja päätin että jaksan tuonne asti vaikka meinasin väsyä ja painua veden alle. Ja siellä saarella oli punainen tupa, juuri sellainen on se tupa jossa aloimme tutustua nyt toisiimme....

    Kertokaa mitä mieltä näistä kokemuksista olette? Antaisitte minulle paljon lohtua :D
     
  11. Frida81 Vierailija

    Hei!

    Kirjoituksesi kuulosti mielenkiintoiselta. Itsekkin olen aika surumielinen ja uskoisin, että mieltäni painavat menneiden elämien traumat. Elämääni selvästi vaikeuttavat umpisolmut ja henkiset tukkeumat. Minun on vaikea luoda ihmissuhteita ja jos rakastun, niin pelot saavat vallan ja mielessäni mietin koko ajan kuinka suhde epäonnistuu tai minut jätetään (niin monesti käykin, koska uskon itse siihen niin lujasti).

    Luen juuri tällä hetkellä Denise Linnin kirjaa Kohti valoa. Mielenkiintoinen kirja, ajattelin lähiaikoina kokeilla harjoituksia. Olisiko jollain lisävinkkejä siitä mikä auttaa entisten elämien muistamisessa?

    Olen yrittänyt seurata uniani, mutta lähiaikoina olen vain nähnyt unia edellis päivien tapahtumista!




     
  12. Aurora Borealis Vierailija

    " Kun olin lapsi minä ajattelin kuin lapsi"
    Kauhistuttavat kuvat ja pelko seurasi minua. Minut pakotettiin kiipeämään polttorovion päälle vanhan mieheni ruumiin viereen ja päätin etten koskaan enään ottaisi / menisi vanhalle miehelle vaimoksi. Enkä ole mennyt. Kaikki he naisystävät ja mies ystävät ovat olleet minua huomattavasti nuorempia. Vihityt saman ikäisiä kanssani. Jopa salarakkaani, joka ei tiedä olevansa salarakkaani on 16v nuorempi.
    Muistan monesta elämästä häivähdyksiä, tiedän myös että samasta elämästä voi kokea erilaisia hetkiä joita luulee eri elämästä tulevan.
    Ed.e olin poropaimentolaisena tuolla tundralla jäämeren rannalla Uralin itä puolella.

    Laiskuuttani en kirjoita nyt enempää.
     
  13. Aurora borealis Vierailija


    Teosofiassa Eläin voi kehittyä ihmiseksi, ihminen ei eläimeksi.
    Sattumaa ei ole, kaikella on tarkoitus.
    Minä ei ole sielu. Minä on yksilö ja elämässä erilainen luonne esim.
    Sielun kehitys on ikuinen. Sielu erkaneen toiseen sieluun kun se aika on. On vain yksi sielu monta eri elämää ketjussa.
     
  14. leah valoa jokaiseen päivään.

    liittynyt:
    27.07.2009
    Viestejä:
    1 036
    Saadut tykkäykset:
    0
    Niin, elämiä on satoja ja koko ajan tulee lisää muistoja, viimeisimmässä muistossani olen nykyisen hyvän ystävättereni kanssa rakastavasia hänen ollessa mies ja minä nainen.

    karmaa kertyi hänen tehdessään lupauksen varallisuuden menettämisestä ja munkiksi siirtymisestä, eli hän teki köyhyyslupauksen jättäen minut ja saaden minut tekemään saman lupauksen halusin tai en.
    Tässä elämässä hän on tuntenut syyllisyyttä ja minä en ole voinut viimeaikoina nauttia elämästä ennen kuin hän on saanut rahalliset asiansa kuntoon, voi kuulostaa oudolta mutta näin se vaan on.
    Kiemuraisia on nämä menneet ja parempi kun ne saa pulkkaan.
    Sitä voi kestää silti tiettyä elämien selvittelyä loppuun saakka.
     
  15. Stella B Vierailija


    Laitan tähän samat tekstit, jotka laitoin tuonne toiseen samanaiheiseen ketjuunkin. Tämä aihe on erittäin kiinnostava.

    Lähden viimeisimmästä taaksepäin se, mitä olen saanut selville omista aiemmista elämistäni tähän asti.

    1960-luvun hippipyörteissä elellyt hulivili poikamies, ei ehkä itse hippi mutta hullaantunut kaikesta siitä vapaudesta. Melko varakas, tykkäsi naisista ja pyöritti tyttöjä, käytti päihteitä ja eleli huolettomasti, kunnes kuoli pahassa auto-onnettomuudessa. Samassa onnettomuudessa kuoli mustatukkainen kaunis nainen, joka on katkera kuolemastaan.

    1940-luvulla sotilas Saksan armeijassa. Kuollut jossain itärintamalla sodittuaan sitä ennen useita vuosia. Tähän liittyy muitakin sotilaita, ehkä kyseisen henkilön joukkue tai komppanian jäseniä.

    1910 - 1920 poikalapsi, joka kuoli pommituksessa tai räjähdyksessä pienessä maaseutukaupungissa jossain Länsi-Euroopan maaseudulla. Samaan tilanteeseen liittyy pieni tyttö, jota poika yritti suojella viimeiseen asti.

    Munkki. Ajankohtaa en tunnista mutta harras uskonnonharjoittaja, askeetikko ja mystikko.

    Jonkin alkukantaisen heimon tai yhteisön miespuolinen jäsen jostain kaukaa menneisyydestä. Pukeutunut rohdinvaatteisiin, pitkähkö takkuinen tukka, agressiivinen, hyökkäävä, ryösti, raiskasi ja tappoi muiden mukana. Täysverinen pakana.

    Mielenkiintoista on tässä kaikessa, että kaikki ovat miehiä. Ja nyt olen nainen. Viihdyn naisena ja minun on hyvä olla, silti tunnen miten monet entisten elämien asiat vain tulevat läpi tähän elämään. Nuorena en tajunnut sitä, nyt kun tiedostan, monet palaset ovat vain napsahtaneet kohdalleen ja niistä on tullut miltei voimavaroja. Olen myös alkanut ymmärtää miksi jotkut asiat ovat niinkuin ovat ja mikä niiden tarkoitus on.

    Esimerkki kummallisista fobioista liittyen muistumiin. Pelkäsin aivan pienestä asti (äitini muistaa tämän jo niiltä ajoilta kun olin noin 2-vuotias) hillittömästi autossa olemista. Minut sai kiskoa väkisin autoon sisään ja itkin silmät suljettuina puoli matkaa aina ennenkuin rauhotuin. Koko autoilu puistatti minua ankarasti, en ajanut ajokorttiakaan ja kuljin julkisilla, luin kauhunsekaisin tuntein onnettomuusuutisia. Tähän ei ollut mitään konkreettista syytä, kukaan lähipiiristäni ei tähän päivään mennessä ole joutunut parkkipaikkaryttäystä kummempaan onnettomuuteen. Kunnes lopulta vähän alle 3-kymppisenä tuli tuo tieto. Sen jälkeen on ollut helpompaa. Mutta edelleenkin kuljen julkisilla ja suhtaudun melko skeptisesti autolla liikkumiseen, matkustajanakin.

    En ole mikään suuri asiantuntija näissä asioissa ja matkalla siis vasta minäkin mutta avoimin mielin. Luultavasti nämä asiat toimivat täysin toisin kuin ihmiskunnan kehittelemä logiikka ja siksi sitä on suurimman osan ihmisistä vaikea edes hyväksyä olemassaolevaksi mahdollisuudeksi. Ihmisiä pelottaa ankarasti kaikki mikä ei ole meidän keinoillamme hallittavissa.

    En oikein osaa sanoa mitään varmaa yhtä keinoa miten edellisistä elämistään voisi saada selkoa. Uskon itse, että kun maailmankaikkeudelle ilmaisee kiinnostuksensa asiasta, se tuo eteen ne keinot ja jopa tietoisuutta asiasta, vähitellen.

    Itselleni kävi mielenkiintoinen juttu vuosia sitten Euroopan matkalla. Olin eräässä seurueessa, jossa oli ystäväni ystäviä. Kerroin siinä miten olen pienestä asti ollut äärimmäisen peloton ihminen, ihan siitä lähtien, että minua ei edes lapsena voinut kukaan pelästyttää. Koska en yksinkertaisesti pelästy. Olen aina todella rauhallinen ja minuun luotetaan äkkitilanteissa jne. Seurueessa oli eräs mielenkiintoinen vanhempi herra, joka katsoi minua pitkään ja totesi: eihän tuo ole mikään ihme - jos on sotinut itärintamalla miltei neljä vuotta, ei pelkää enää mitään! Hän oli edellisten elämien tulkki ja näki tuon asian minusta heti. Ihan uskomatonta.

    Oletteko muuten tutustuneet Edgar Cayceen? Äärimmäisen mielenkiintoinen mies.
     
  16. Stella B Vierailija

    Tuossa muuten aika hienosti näkyvillä edellisten elämien vaikutukset. Ainoa asia, jotka pelkäsin täysin ilman tähän todellisuuteen liittyvää syytä, oli auto. Joka oli aiheuttanut minulle kauhean kuoleman juuri ennen tähän elämään siirtymistä.

    Sen sijaan sotaa en esimerkiksi pelkää vaan olen ollut siitä ihan äärimmäisen kiinnostunut hyvin nuoresta asti, pystyn haistamaan nenässäni hajut, kuulemaan äänet, kun katson kuvia itärintamalta. Se on kummallista, lähes mahdotonta selittää muille.

    Sama muiden elämien kanssa, joista nyt tiedän. Asiat ovat olleet ja niitä on hämmästelty ja kummasteltu elämäni aikana oikein joukolla jopa, kunnes olen saanut selville entisistä elämistäni asioita ja yhtäkkiä ne kummastelut ovatkin avautuneet ihan loogisiksi jutuiksi.
     
  17. heliopolis uc Vierailija

    mielenkiintoista lukea, stella b. Minulla on ihan irrationaalinen pelko uidessa että jokin vetää pinnan alle. Ja sitten pelkään myös että törmään vedessä ruumiisiin. Nuo ajatukset huvittavat mutta tulevat aina järvessä mieleen. Ei mitään hajua miksi.
     
  18. tämänimi Vierailija

    onnistuuko sukeltaminen ollenkaan?
     
  19. leah (ei kirj.) Vierailija

    Käymme kaikki pelot läpi mitä on menneestä tullut tähän elämään ja niitä voi olla useita.
    Itse käsittelen juuri mereen liittyviä asioita ja pelkoja, se ei ole kuitenkaan mitenkään mahdoton pelko.
    Olen tässä elämässä kohdannut useita pelkoja, jotka juontuvat edellisistä elämistä joissa monella tapaa on täältä poistuttu.
    Joskus koin poliisin kanssa outoa kuin auktoriteetti pelkoa, ei mitään hysteeristä mutta sellaista epämukavaa tunnetta, joka nyt ei ollut normaalia, se oli muisto suoraan edellisestä elämästä josta hyvin paljon kaikenlaista selvitettävää.
    Muistamme helposti juuri väkivaltaiset kohtaukset tai kuolemat, niistä jää trauma jota sitten selvitämme jälkeenpäin.
    Olen lapsuudessa jo kohdannut osan näistä traumoista ja tuntuu, että niitä tulee ja selvitellään pitkin elämää.
     
  20. leah (ei kirj.) Vierailija


    Vaikuttaa siltä, että olet ollut tilanteessa jossa olet joutunut uimaan kuolleiden seassa.
    Sota-aika tulee heti mieleen ja jostain syystä Vietnam??
     
  21. heliopolis uc Vierailija

    sukeltaminen onnistuu mutta helposti alan vedessä syvemmällä sekä pinnan alla panikoimaan. Pysyttelen aina jalat maassa tuntumalla vaikka uimataito on ihan hyvä.
     
  22. heliopolis uc Vierailija

    niin, en tiedä, kenties.. se on vaan niin hullu ajatus enkä mielestäni sitä ole koskaan mistään kuullut, lapsesta asti olleet nuo.
    olisi upeaa jos saisi ed elämistään sellaista luotettavaa tietoa joka selittäisi tämän elämän kulkua myös.
    Uskon kyllä että jotkut näkijät aidosti pystyvät näitä näkemään. Kerran soitin jollekulle jonka nimeä en enää muista. Hän sanoi elämäntehtäväkseni kaksi asiaa joita olen tehnyt ennenkin. Ne ovat tosiaan asiat joita teen, toinen oli jo soiton aikoihin, toinen tuli vasta myöhemmin.
     
  23. Vesimies -70 Tunnettu jäsen

    liittynyt:
    05.07.2006
    Viestejä:
    28 364
    Saadut tykkäykset:
    1 820
    Minä olen pelännyt aina hämähäkkejä. Ei se sinällään ole elämää hirveästi vaikeuttanut kun pelko nousee sitä mukaa kun hämähäkin koko, ei vaikuta onko oikea vai leikkihämähäkki vai kuva lehdessä tai televisiossa.

    Turhan isoja hämähäkkejä oli toki edellisessä asunnossa. Kutsuin kerran naapurin tappamaan!!! :D :D Yleensä kyllä hoitelin itse mutta se niiden huomaaminen oli aina yhtä järkyttävää. Jähmetyin paikalle ja kiljaisin tai vedin henkeä rajusti.

    Ja mikä typerintä ja naurettavinta, niin semmonen hyvin pieni huonehämähäkki ei ollut yhtään niin pelottava kun kämmenen kokoinen KUMINEN!!!! :D :D Järki sanoo, ettei jumalauta kuminen hämähäkki mitää tee, mutta sitä en ota käteeni ja haluan sen pois näkyvistäni heti!!!! :D :D

    Koko siis korreloi pelon kanssa. Lehden aukeamakuva hämähäkistä ja koko tv-ruudun peittävä on kans ei-kivoja :D

    Ja kerran tammikuussa 20 asteen pakkasilla säikähdin ulkosaunan oven kahvan heittämää mustaa varjoa hämähäkiksi ja mustaa rusetille sidottua lankavyynteä myös. Nää säikäykset tuli ihan selkärangasta ilman että järjellä oli mitää niiden kans tekemistä ja helvetti että nauroin jälkikäteen että pöljä mikä pöljä. Noissa paikoissa kun ei voinu olla sen kokoluokan hämähäkkiä mitä luulin ja tammikuulla ei minkaanlaista hämähäkkiä.

    Sitten myös en mielelläni laita päätä veden alle, multa ei sukellus onnistu. Uin sellaisissa paikoissa missä jalka ottaa pohjaan, aina syvältä rannalle päin. Uin kyllä semmosessakin paikassa jossa ei jalka ota pohjaan jos saan tarvittaessa kiinni jostain ja jonku lyhyen matkan paikasta A paikkaan b, jossa saan kiinni jostain voin uida ettei jalka ota pohjaan.
     
  24. Stella B Vierailija

    Pelot ja traumat ovat todella voimallisia asioita ja nimenomaan hengen kokemuksia, jokainen tietää sen tästä nyt kuluvasta elämästäkin. Toisaalta meille tarjoutuu myös mahdollisuuksia parantaa vähitellen niitä, elämät ovat myös oppimista ja kasvamista varten, meidän ei tarvitse ikuisesti kantaa varjoja mukanamme.

    Tähän elämään siirtyy myös hyviä asioita ja kiinnostuksen kohteita, voimallisia hengessä vaikuttavia asioita, jotka hämmästyttävät niin itseä kuin lähipiiriä, kunnes alkaa valaistua mistä ne ovat tänne kulkeutuneet.

    Itselläni yksi tällainen on esimerkiksi luostarit. Tunsin niihin vuosikausia vetoa kaikkien kummastukseksi ennenkuin sain tietää olleeni munkki. Ostin luostarielämää ja nimenomaan munkkien elämää kuvaavia kirjoja, kävin luostareissa ja tunsin oloni jokseenkin rauhalliseksi siellä. Minun on erittäin helppoa ymmärtää heidän elämäänsä ja valintojaan. Bulgariassa sattui hassu juttu. Olimme siellä eräässä kirkossa, jossa oli munkki ikäänkuin katsomassa päältä mitä kirkossa tapahtuu. Kun minä kävelin hänen ohitseen, hän nosti kätensä ja siunasi minut ja sanoi jotain mitä en todellakaan ymmärtänyt. Ystäväni olivat lähes loukkaantuneita, koska heitä ei huomioitu millään lailla, enkä nähnyt tuon munkin tekevän muillekaan samaa. Se oli kummallista mutta tuntui hyvältä. Luostarielämä on ollut yksi levollisista elämistäni matkan varrella.

    Omia menneitä elämiäni on seurannut väkivalta tai väkivaltaisuus jossain muodossa useasta elämästä toiseen. En kuitenkaan pelkää oikeastaan mitään mutta sillekin on löytynyt selitys. Olen ylittänyt ja ohittanut pelon rajat moninkertaisesti yhdessä elämässäni. Kenties silloin maksoin kerralla kaikista aiemmista pahoista teoistani tai ne kulminoituivat siinä.

    Tämä nykyinen elämäni on ollut hyvin turvallinen ja hyvä tähän asti. Lukuunottamatta huomattavia fyysisiä kipuja mutta kun sain tietää entisistä elämistäni, aloin ymmärtää niitäkin ja niiden kanssa eläminen helpottui sekin todella paljon. Ne ovat vain asioita, jotka tulee kantaa mukana. Yhtään miehiä mollaamatta sanon, että minusta tuntuu kuin naiseksi syntyminen olisi myös yksi lahja minulle, keino saavuttaa rauha aivan toisella tavalla.
     
  25. Lost Vierailija

    Haluaisin kovasti saada tietoa edellisistä elämistäni. Osaako joku täällä katsoa menneisyyttäni tai osaako joku suositella edellisten elämien näkijää?
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti