Edessä ehkä raskaudenkeskeytys rv 22 jälkeen, neuvoja ja kokemuksia kaivataan

["peloissaan"]

Kävimme tänään rakenneultrassa rv 21+4. Ultraava lääkäri totesi lapsiveden määrän olevan liian vähäinen eikä löytänyt sikiön munuaisia tai virtsarakkoa Lisäksi ultrakuvissa näkyi sikiön mahan kohdilla poikkeavia mustia "palloja" joista lääkäri ei osannut sanoa mitä ovat...Saimme lähetteen KYKS:n jatkotutkimuksiin mutta lääkäri puhui jo suoraan raskaudenkeskeytyksen todennäköisyydestä tässä tilanteessa jollei ihmettä tapahdu. Etsin netistä tietoa ja oireet taitavat viitata ainaki Potterin syndroomaan.
Olen aivan ahdistunut ja järkyttynyt, tuntuu etten edes vielä ole kunnolla tajunnut että sikiö on todennäköisesti vakavasti sairas ja raskaus joudutaan todennäköisesti keskeyttämään. Haluaisin ja kaipaisin nyt muiden kokemuksia raskaudenkeskytyksestä näillä viikoilla ja tietoa mitä tulee tapahtumaan sen jälkeen. Järjestetäänkö vauvallemme hautajaiset, voiko hänet mahdollisesti hätäkastaa ja merkataanko hänet tietoihini kuolleena lapsena vai keskeytyksenä? Kysymykset voivat tuntua epäoleellisilta mutta nuo pyörivät nyt päällimmäisenä mielessä tällä hetkellä...

 

["vierailija"]

En osaa vastata yhteenkään kysymykseesi mutta voimia tulin toivottamaan!

 

["Kätilö"]

Voimia vaikeassa tilanteessa. Keskeytys tai raskauden jatkaminen on aivan teidän oma päätös, kukaan ei painosta teitä siihen. Saatte tietoa vauvan mahdollisuuksista niin paljon kun ultran perusteella voi kertoa. Tod. näköisesti teille ehdotetaan lapsivesipunktioita, jossa selviää, onko vauvalla jokin kromosomipoikkeavuus. Lupaa keskeytyksen haetaan valviralta ja käytännössä aina se myönnetään tuollaisessa tilanteessa. Luvan hakeminen/saaminen kestää 1-3pv.
Jos päädytte keskeytyksen, teille kerrotaan tarkasta miten se tapahtuu. Käytännössä KYS:ssa naistentautien osastolla, tarv. Kivunlievitystä synnytyssalissa.
Useimmiten vauva on syntynyessään jo menehtynyt. Saatte pitää häntä sylissä ja ottaa valokuvia. Kätilö myös valokuvaa vauvan ja ottaa hänestä muitakin muistoja teitä varten. Hätäkastetta ei anneta, mutta voitte nimetä lapsenne. Saatte myös haudata hänet. Sairaalan teologi osaa kertoa enemmän käytännön toimista.
Synnytyksen jälkeen teille tarjotaan keskusteluapua, kannattaa ottaa vastaan.
Paljon enkeleitä matkaanne.

 

["ninnananna"]

En osaa minäkään muuten auttaa kuin että jaksamisia koko perheelle..........

 

[njoo]

mulle annettii kans sellaset lääkkeet et kattokin liikku ei siinä paljoo tajunnu tai tuntenut kun tuli ulos +22rv oli keskeyys,merkittiin mulle synnytyksenä.

 

[peloissaan oleva ap]

Tottakai päällimmäisenä on vielä toivo siitä että jatkotutkimuksissa selviäisi edellytykset vauvan kehittymiselle ja elämälle, mutta toisaalta haluaa jo henkisesti valmistautua pahimpaan... Tilanne taitaa kuitenkin olla melko kriittinen koska saamme ajan jatkotutkimuksiin jo tälle viikolle ja lääkäri sanoi tarvitsevansa toisen lääkäri lausunnon jatkoa ajatellen (ilmeisesti viittasi keskeytykseen ja mainitsikin sen mikäli virtsarakkoa ja munuaisia ei uusissa tutkimuksissa löydy) Tuntuu kamalalta ajatukselta päättää oman lapsensa elämästä ja kuolemasta. Onko parempi keskeyttää raskaus tässä vaiheessa vai antaa odotuksen jatkua mahdollisesti loppuun asti jos lapsella ei edellytyksiä elää muutamaa tuntia kauemmin? Kuinka tällaisesta voi itse päättää ja elää ratkaisunsa kanssa...

 

[viisikymppinen isoäiti]

jos toivoa ei oikeesti ole, niin mieluummin keskeyttää se raskaus nyt. niin hirveetä kuin se onkin

 

["Mie"]

Tottakai sinä olet peloissani ja suruissani, teidän tilanne on sanoinkuvaamattoman ikävä.
Kuuntele mitä lääkärit sanovat ja kysele mahdollisimman paljon. Te saatte niin paljon aikaa kuin haluatte. Kuulostaa kuitenkin siltä että teidän vauvallanne ei ole edellytyksiä elää joten ei teidän tarvitse tehdä päätöstä, sen on luonto tehnyt jo teidän puolestanne. En usko että on mitään merkitystä tehdäänkö keskeytys viikolla 22 tai 32, ainakaan vauvan kannalta, mutta synnyttämineN on helpompaa mitä aikaisemmassa vaiheessa siihen päädytte.
Pääsette myös konkreettisesti suremaan lastanne kun se on syntynyt ja näin myös eteenpäin suuressa surussa. Pitkittäminen ei palvele ketään.
Teillä on todella vaikea ja ikävä tilanne, jaksamista teille.

 

[ap edelleen]

Tuttavapiirissä on muutamia vastaavan kokeneita joten löytyy onneksi ihmisiä joiden kanssa voi tarvittaessa käsitellä asiaa mikäli keskeytykseen päädytään. Jotenkin sitä ajattelee ettei näin voi käydä meille mutta niin varmaan tuntee jokainen tässä tilanteessa. Pelottaa jo etukäteen mahdollinen synnytys vaikka sujuukin varmasti kivuttomammin kuin myöhemmässä vaiheessa. Vauvan painoarvio oli 310g ja pituus noin 25cm. Mielessä pyörii kauhukuvia elävänä syntyvästä vauvasta joka kuolee sylissäni mutta kuoleeko sikiö näissä tapauksissa yleensä jo ennen syntymää? Vaikuttavatko synnytyksen käynnistävät lääkkeet jotenkin asiaan? Olen varovaisesti jo lukenut muiden kokemuksia synnytyksestä keskeytystilanteessa ja haluaisin itselleni rauhallisen, kiireettömän ja mielellään myös suht kivuttoman synnytystapahtuman. Mutta ehkä on liian aikaista murehtiä näitä mutta toisaalta saattaa olla että jo viikon päästä vauvaa ei enää ole...