Ehkäisyttä 1,5 v. Tuloksena km rv. 5+4 ja kohdunulkoinen raskaus. Yksityiselle tutkimuksiin?

["vieras"]

Minulla ikää pian 31 v. Jätimme ehkäisyn 12/2010. Tulinkin heti kertalaakista raskaaksi, mutta se raskaus meni kesken aivan alussa rv. 5+4. Sen jälkeen yritystä on ollut elämäntilanteesta johtuen noin vain noin 6-8 kiertoa. Olin niin iloinen kun testi näytti plussaa kolme viikkoa sitten.

Sitten alkoi ruskea vuoto.... Onneksi älysin hakeutua lääkärille. Viime viikolla diagnosoitiin kohdunulkoinen raskaus hCG oli ekassa mittauksessa 1170, seuraavassa jo yli 1500 ja viimeisimmässä yli 2000. Olen saanut nyt kaksi metotreksaattipiikkiä, ja toivotaan, että hormonit lähtisivät laskuun.

Eipä sitä ole osannut ajatellakaan, että tälläisiä voi sattua omalle kohdalle. Keskenmenoista ja kohdunulkoisista ei juurikaan puhuta. Tuntuu, että itse on ainoa, jolla on näin huono tuuri. Samaan aikaan muut ympärillä tulevat (helposti?) raskaaksi ja raskaudet sujuvat ilman ongelmia, mikä lisää paineita vauvanhankintaan. Toivottavasti joskus meilläkin onnistaa....

Olisi mukava kuulla kokemuksia, onko kukaan ollut samanlaisessa tilanteessa? Oletteko hakeutuneet tarkempiin tutkimuksiin? Oletteko onnistuneet lopulta saamaan lapsen? Pääsittekö varhaisraskauden ultraan rv. 6-7, kun takana on kohdunulkoinen raskaus (Käypä hoito-suositusten mukaan tulisi päästä)?

 

[Señora]

En nyt ihan samanlaisessa tilanteessa, mutta olen 5 alkuraskauden keskenmenoa saanut, en yhtään lasta. Raskaaksi tulemisessa on kestänyt noin 2 vuotta, eli sekään ei ole ollut helppoa. Viime lokakuussa sitten menimme kunnalliselle tutkimuksiin lapsettomuuden takia ja siellä todettiin, että painoa pitäisi saada hieman alas ennen tutkimuksia. Seuraavan kuun alussa olinkin jo taas raskaana ja viikkoja on nyt 33+. Ja ikää mulla on 29-vuotta. En nyt tiedä mitä muuta sanoisin, kun, että toivoa on. Jos haluat kysyä jotain, niin anna palaa

 

["alkup."]

En nyt ihan samanlaisessa tilanteessa, mutta olen 5 alkuraskauden keskenmenoa saanut, en yhtään lasta. Raskaaksi tulemisessa on kestänyt noin 2 vuotta, eli sekään ei ole ollut helppoa. Viime lokakuussa sitten menimme kunnalliselle tutkimuksiin lapsettomuuden takia ja siellä todettiin, että painoa pitäisi saada hieman alas ennen tutkimuksia. Seuraavan kuun alussa olinkin jo taas raskaana ja viikkoja on nyt 33+. Ja ikää mulla on 29-vuotta. En nyt tiedä mitä muuta sanoisin, kun, että toivoa on. Jos haluat kysyä jotain, niin anna palaa

Oletko siis saanut 5 keskenmenoa kahden vuoden aikana, vai oletteko yrittäneet jo kymmenisen vuotta saada lasta? Anteeksi tyhmä kysymys...

Onpa ihanaa kuulla, että useiden keskenmenojen jälkeen olette saamassa nyt vauvan

 

[Señora]

[QUOTE="alkup.";26462778]Oletko siis saanut 5 keskenmenoa kahden vuoden aikana, vai oletteko yrittäneet jo kymmenisen vuotta saada lasta? Anteeksi tyhmä kysymys...

Onpa ihanaa kuulla, että useiden keskenmenojen jälkeen olette saamassa nyt vauvan [/QUOTE]

Keskemenot ovat tapahtuneet 10 vuoden aikana, aika tasaisesti tuo 2 vuotta välissä per raskaus. Mieskin ehti vaihtua välissä Mutta kiitos, helppoa ei ole ollut, eikä tätä toivo kenellekään. Ja olin jo luopunut ajatuksesta, että saisin lapsen.

 

["alkup."]

Keskemenot ovat tapahtuneet 10 vuoden aikana, aika tasaisesti tuo 2 vuotta välissä per raskaus. Mieskin ehti vaihtua välissä Mutta kiitos, helppoa ei ole ollut, eikä tätä toivo kenellekään. Ja olin jo luopunut ajatuksesta, että saisin lapsen.

Aivan mahtavaa, että 10 vuoden kärsimyksen jälkeen olet juuri nyt siinä tilanteessa. Ihmettelen, että miten olet jaksanut henkisesti tähän saakka? Onneksi olet aloittanut niin ajoissa haluamaan lasta, niin aika on ollut puolellasi. Nythän olet aikalailla keskivertoensisynnyttäjän ikäinen

 

["Vieras"]

Karkeasti ottaen kai puolet raskaukisista menee kesken, jotta kyllä tommosia ihan alkuraskauden keskenmenoja on aika monella, niistä vaan ei varmasti paljon puhuta.
Alkuraskauden ultraan kannattaa varmasti jatkossa vaatia, muutenhan tuo on vaan huonoa tuuria, onneksi radkaudut ilmeisen helposti niin eiköhän se pian taas natsaa. Mun mielestä hedelmällisyydessä ei oo mitään ongelmaa jos 8 kierron aikana on kaks kertas tullu raskaaksi.

 

[Señora]

[QUOTE="alkup.";26462845]Aivan mahtavaa, että 10 vuoden kärsimyksen jälkeen olet juuri nyt siinä tilanteessa. Ihmettelen, että miten olet jaksanut henkisesti tähän saakka? Onneksi olet aloittanut niin ajoissa haluamaan lasta, niin aika on ollut puolellasi. Nythän olet aikalailla keskivertoensisynnyttäjän ikäinen [/QUOTE]

Mietin jo ensimmäisen keskenmenon jälkeen, että kaikki ei ole kunnossa, varsinkin kun raskaaksi tuleminenkin kesti niin kauan. Mä olen koko ajan haaveillut lapsesta, mutta kuitenkin varautunut jo siihenkin, etten lasta välttämättä tulisi saamaan ja luulen, että sen takia ne pettymykset eivät ole olleet niin suuria, kun on koko ajan varautunut pahimpaan.

Nyt kuitenkin tuntuu, että kaikella tällä on ollut tarkoitus. Kun aiempi mies ei ollutkaan se oikea, oli toisaalta hyvä, ettei lasta ollut kuvioissa. Ja lisäksi olen saanut elää viimeiset 10 vuotta aika huolettomasti, matkustella ym, enkä ehkä olisi ollut valmis äidiksi, vaikka luulinkin niin. Loppu hyvin, kaikki hyvin

 

["alkup."]

Mietin jo ensimmäisen keskenmenon jälkeen, että kaikki ei ole kunnossa, varsinkin kun raskaaksi tuleminenkin kesti niin kauan. Mä olen koko ajan haaveillut lapsesta, mutta kuitenkin varautunut jo siihenkin, etten lasta välttämättä tulisi saamaan ja luulen, että sen takia ne pettymykset eivät ole olleet niin suuria, kun on koko ajan varautunut pahimpaan.

Nyt kuitenkin tuntuu, että kaikella tällä on ollut tarkoitus. Kun aiempi mies ei ollutkaan se oikea, oli toisaalta hyvä, ettei lasta ollut kuvioissa. Ja lisäksi olen saanut elää viimeiset 10 vuotta aika huolettomasti, matkustella ym, enkä ehkä olisi ollut valmis äidiksi, vaikka luulinkin niin. Loppu hyvin, kaikki hyvin

Olet varmasti kypsynyt äidiksi tuon 10 vuoden odotuksen aikana Uskon, että sinun kaltaisesi ihminen ymmärtää paremmin toisten ihmisten ongelmia, kun itse on kokenut vastoinkäymisiä. Osaat varmasti arvostaa äitiyttä ja oman lapsen saamista.

Itsekin olen viime päivinä miettinyt kovasti asioita. Ehkä näillä meidän vastoinkäymisillä on myös tarkoitus. Nyt tiedän, että olen valmis äidiksi, ja että todella haluan saada lapsen. Olen myös tajunnut, miten hyvä mies minulla onkaan. Hän on ollut kovasti huolissaan voinnistani, etenkin kun nyt on joutunut olemaan töissä toisella paikkakunnalla viikot, ja minä ole ollut yksin kotona näiden surullisten ajatusteni kanssa. Mies lohduttelee, ja on aivan varma, että kyllä mekin vielä saamme lapsen jonakin päivänä.

 

[Señora]

Ai niin, se piti vielä sanoa, että ero näissä raskauksissa on ollut se, että viimeisen keskenmenon jälkeen aloin syödä vitamiinilisää, missä on foolihappoa. Aiemmin en ollut tiennyt koko asiasta, en tiedä olisiko sillä ollut vaikutusta siihen, että tämä raskaus onnistui.

 

[yksiäitee]

no, sinuna en hakeutuisi tutkimuksiin kun vasta yksi alkuraskauden km takana. Tuossa vaiheessa kun vielä tosiaan jopa yli puolet raskauksista menee kesken. Se, että olet kuitenkin raskautunut kaksi kertaa (vaikka tämä toinen onkin kohdunulkoinen) kertoo siitä, että ainakin kykenet tulemaan raskaaksi.

Pahoitteluni sinulle kohduhulkoisesta, se on kyllä tosi ikävä kokemus sekin. Mulla ensimmäinen raskaus päätyi lapsen kuolemaan synnytyksessä ja toinen olikin sitten kohdunulkoinen...siinä vaiheessa oli aika vaikeata enää lohduttaa itseään ajatuksella, että tulee kuitenkin raskaaksi. No, sanottakoon tähän että kolmas raskaus sitten johti elävän lapsen saamiseen kotiin asti, mutta henkisesti ei olllut helppo taival ei.

 

[Maira]

Eikai vielä tutkimuksiin jo yritystä ei ole kuitenkaan koko ajalta?

Ja ne jotka tulevat helposti raskaaksi eivät välttämättä puhu niistä negatiivisista asioista..Mä alan sikiämään helposti ja sen takia onkin sitten ollut keskenmenoa ja kohdunulkoista..Mut en mä niistä muille puhu vaan sanon et heti tulin raskaaks kun annettiin vauvan tulla..

Toivottavasti sulla hormoonit laskee sytostaateilla ja pääsette taas yrittämään, josko se vauvakin sieltä pian tulisi! Tsemppiä tilanteeseen!

 

["..."]

Noita alkuraskauden keskemenoja tapahtuu todella paljon. Moni menee niin alussa, että jos ei aktiivisesti testaa, niin useimmat jäävät huomaamatta. Mutta joo, tuo nyt ei varmasti lohduta paljoa.

Ihmettelin vain sitä, että miksi menette yksityiselle tutkimuksiin kuin pääsette julkisellekin puolelle. Tutkimukset ja mahdolliset hoidot tulevat todella kalliiksi, joten suosittelisin julkista puolta. Pelkästään lääkkeisiin saa kulumaan sievoisen summan silti.

 

["alkup."]

Ai niin, se piti vielä sanoa, että ero näissä raskauksissa on ollut se, että viimeisen keskenmenon jälkeen aloin syödä vitamiinilisää, missä on foolihappoa. Aiemmin en ollut tiennyt koko asiasta, en tiedä olisiko sillä ollut vaikutusta siihen, että tämä raskaus onnistui.

Nuo foolihapot minäkin otin käyttöön, kun vauvalle annettiin tilaisuus. Tosin välillä söin niitä vain satunnaisesti, kun yritystä oli vähemmän. Tuli mieleen, että oliko tämä viimeisin tärppi tulos siitä, kun taas aloin syödä foolihappoa säännöllisesti, ja lisäksi olin aloittanut d3-vitamiinin (suositusta paljon reilummalla annoksella) jokapäiväisen syömisen. Voi myös olla ihan puhdasta sattumaakin.

 

["alkup."]

no, sinuna en hakeutuisi tutkimuksiin kun vasta yksi alkuraskauden km takana. Tuossa vaiheessa kun vielä tosiaan jopa yli puolet raskauksista menee kesken. Se, että olet kuitenkin raskautunut kaksi kertaa (vaikka tämä toinen onkin kohdunulkoinen) kertoo siitä, että ainakin kykenet tulemaan raskaaksi.

Pahoitteluni sinulle kohduhulkoisesta, se on kyllä tosi ikävä kokemus sekin. Mulla ensimmäinen raskaus päätyi lapsen kuolemaan synnytyksessä ja toinen olikin sitten kohdunulkoinen...siinä vaiheessa oli aika vaikeata enää lohduttaa itseään ajatuksella, että tulee kuitenkin raskaaksi. No, sanottakoon tähän että kolmas raskaus sitten johti elävän lapsen saamiseen kotiin asti, mutta henkisesti ei olllut helppo taival ei.

Olen pahoillani, että menetit lapsesi sille surulle ei löydy oikeita sanoja.
Onneksi olet saanut nyt lapsen kotiin asti, kaiken kokemasi jälkeen.

 

["Mama"]

Ihan hyvin voi hakeutua tutkimuksiin, jos kerran ilman ehkäisyä on oltu jo 1,5 vuotta, aivan sama montako yrityskiertoa siinä on. Siellä tsekataan hormonitasot ja siittiöt yms. perusasioita. Sittenhän siinä selviää että onko vikaa vai ei.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että tutkimuksiin meno kannatti. Tulin raskaaksi ensimmäisen käynnin jälkeen, vaikkei yhtään ainoata testiä keretty tekemään Ilmeisesti annoin ajatuksen tasolla periksi sille, että itse ei hommaan pystytty, katsotaan mitä lääketiede saa aikaiseksi... Takana oli yksi tuulimunaraskaus ja yksi alkuraskauden keskenmeno ja ikää yli 5 vuotta enemmän kuin ap:llä.

 

[MarieHos]

En nyt ihan täysin samassa tilanteessa minäkään ole, kuitenkin kaksi lasta on jo maailmaan asti saatu.
Keskenmenoja on takana päin 5, yritystä kolmanteen on nyt vähän reilu vuoden verran.

Tutkimuksiin päästäisiin kunnalliselle, jonot on vain himppasen pitkät..
Keskenmenot on olleet viikolla 12, 9, 9, 8 ja 6.

Tsemppiä kovasti muillekkin asian kanssa taisteleville!

 

[susus90]

Täällä on yhden lapsen äiti joka haaveilee toisesta lapsesta. Tammikuussa jätin e-pillerit pois ja ilmeisesti sen jälkeen heti raskauduin ja ihan alkuvaiheen keskenmeno tuli. Sen jälkeen ei oo tapahtunu mitään, muuta kun hormoonit sekasi ja menkat olleet pari kuukautta hukassa. gynekologin käynnin jälkeen sain terolutit ja jonku toisen lääkkeen, saa nähdä mitä tulevan pitää. Saadaanko lisää lapsia vai jääkö yksi lapsi ainuaksi

 

[??]

Täällä on yhden lapsen äiti joka haaveilee toisesta lapsesta. Tammikuussa jätin e-pillerit pois ja ilmeisesti sen jälkeen heti raskauduin ja ihan alkuvaiheen keskenmeno tuli. Sen jälkeen ei oo tapahtunu mitään, muuta kun hormoonit sekasi ja menkat olleet pari kuukautta hukassa. gynekologin käynnin jälkeen sain terolutit ja jonku toisen lääkkeen, saa nähdä mitä tulevan pitää. Saadaanko lisää lapsia vai jääkö yksi lapsi ainuaksi

Tammikuussa? Siis eihän siitä ole vielä edes puolta vuotta, mitä oikein murehdit..?