Ehti äitillä tulla itku jo...

[hyytikyppynen]

Olin tuon meän tyttösen kans ulkona, se mylläsi hiekkalaatikkoa ja mie kukkapenkkiä, yhtäkkiä oli neiti kavonnu, varmaan puoli minuuttia etten kattonu siihen päin. Haeskelin ympäri pihaa ja huutelin, ei mittään kuulu eikä näy, koiraki hätäänty ko mieki hätäännyin ja rupes haukkumaan... Mie ehin jo aatella että joku jättikokonen villikissa vieny sen lapsukaisen tai joku kettu tai karhu tai joku.... :'( Siinä sitte lähin mettänreunaan käveleen ja itku pääsi, ko alko kuulua iloista jutustelua, sieltä se löyty puskan takkaa mustikoita syömästä :snotty:

Mie en vaan käsitä miten se on sinne ehtiny niin nopeasti, ko ei kunnolla kävele kuitenkaan, sellasta metrin tuntivauhtia pääsee etteenpäin kaatuillen, tietenki jos kontannu on, mut oisin mie sen sitte luultavasti huomannu ko kiersin taloa.... :$

Onneksi järvi on tuolla veljen pihamaalla, sinne ehtimisseen tarviski vähän enemmän aikaa. Mut taijan kohta tehä niinku äiti teki mulle, sidon tuon tyttären puuhun kiinni narulla, ettei pääse katoammaan kauas... :headwall:

 

["vieras"]

Huh! Onneksi löytyi noin pian. Kyllä noita aina sattuu, vaikka miten yrittäisi olla tarkkana. On meilläkin kolmen kanssa monet itkut itketty (lähinnä helpotuksesta )

 

[Minerva McGarmiwa]

:hug:
Mä säikähdin toissa viikonloppuna anoppilassa kun tirppa leikki anopin kans pihalla piilosta ja tirppa löysi vähän turhankin hyvän piilon ja ei meinannu koko vekaraa löytyä, vaikka aikaa ei menny siihen et vastas sit huutoon kovinkaan kauaa niin silti se tuntu pitkältä.

 

[imperial]

ne on perhana vikkeliä, vaikka ei uskoisi. onneksi kaikki o hyvin

 

[hyytikyppynen]

Mie epäilen jotaki teleportaatiota, ei se ois muuten niin nopeasti päässy sinne missä oli. : /
Ja jos se nyt, nippanappa 9kk ikäsenä on tuollanen niin saa nähä vuojen päästä, mie alan pikkuhiljaa ymmärtää miksi äitillä oli niin pirun vaikeata minun kans aina. :ashamed: Kovasti tuo on minnuun tullu, samanlainen piruilija ja pää pilvissä kulkija ja niiiiiin levoton. Kauanko mennee että sitä on poliisit, palokunta ja armeijaki ettimässä

 

[Criminal Mind]

Hommaat tulevaisuutta silmällä pitäen sen sellasen koirien ulkonanaru jutun, missä ne saa juosta edestakasin niin paljon kun jaksaa :saint:

 

[IhanaValo]

:hug: On ne nopeita. Onneks löytyi ja kunnossa

 

[hyytikyppynen]

Hommaat tulevaisuutta silmällä pitäen sen sellasen koirien ulkonanaru jutun, missä ne saa juosta edestakasin niin paljon kun jaksaa :saint:

Juoksunaru? Siinä ois ideaa Äiskän kiltti pikku menijä varmaan söis senki narun poikki :xmas:
Minut on tosiaan äiti sitonu kätösestä kiinni puuhun joskus, ja mie muistan sen vieläki... Kuinka kiskoin ja revin sitä narua ko pään läpi vilisti miljoona ideaa mihin vois mennä ja mitä tehä. Ja lopulta päädyin itkemään ja säälimään itteäni. Se tuska oli sanoin kuvaamatonta

 

["anya"]

Täällä ollaan kanssa mietitty tuolle nuoremmalle juoksuvaijeria On kanssa semmoinen menijä.

 

[v]

Joo kyllä se on ihan hirvee tunne kun lasta ei heti näykään, henki siinä salpautuu. Nytkin niin tuulista ettei meinaa edes omaa huutoaan kuulla, saati sitä jos toinen vastaa, eikä kuule missäpäin haalari tai hiekka rapisaa.

 

[.]

Hui kauhee olin varma, että nyt se ufo on kaapannu sut :kieh: