Ei AD/HD-lääkkeitä lapsille!

[miettippäs uudelleen]

Oikeesti. Koittakaa ny keksii jotain muuta lastenne kanssa että alatte syöttää niille aivolääkkeitä siinä vaiheessa kun aivot kehittyy. Siis tarkotan nyt lähinnä AD/HD-lääkkeitä. Kyllä suurin osa selviää ilman niitä kun tekee koulun kanssa yhteistyötä...

Ja mä tiedän että joillekkin AD/HD on ihan oikee ongelma eikä pelkkä muotijuttu. Mut silti. Mun miehellä on aikuisiällä todettu ADD ja se aina sanoo, että onneksi sitä ei lääkitty lapsena. Apua olis tarvinnut mutta muunlaista. Ja ymmärrystä.

Ennen lääkettä minun lapseni tuli koulusta kotiin harvase päivä kesken koulupäivän, syy ei pärjää. Lapsi lyö muita, ei tottele ei pysy paikallaan käy kierroksilla vaikka koetettiin omaa avustajaakin mutta ei niin ei.
Koetettiin luontaistuoteviherpiiperoiden ohjeiden mukaan antaa E-epaa vaan ei vaikutusta vaikka söi aktiivisesti yli vuoden
(syö edelleenkin mutta silloin kun muistan sen antaa )
Vaihtoehdot oli joko koulusta erottaminen-koulukoti mahdollinen sijoitus
siis vastaan lääke, arvaa kumman valitsimme

 

[shok]

Myös Amnesty International on ollut lasten asialla ADHD lääkitystä ja diagnooseja vastaan.

Oikeasti? Mistä asiasta löytyisi lisätietoa?

 

[Moraalinvartija]

Jotkut vanhemat ei valitettavasti siedä että heidän lapset on energisisä ja vilkkaita.

Kerrohan, mitä vilkasta tai energistä on siinä, että 9-vuotias lapsi itkee joka ilta epäonnistumisiaan? Haukkuu itseään huonoksi ja luuseriksi, koska koko päivän ponnisteluista huolimatta kaikki tavarat ovat taas kateissa, läksyjen teko kolmatta tuntia meneillään ja tärkeä mummon antama rannekello rikki?

Ei kukaan terve vanhempi ihan loputtomiin pysty katsomaan lapsensa tuskaa.

 

[ADHD-kriitikko]

Mites tässä ADHD hommassa ennen kävi kun ei ollut lääkkeitä? Kouluhäiriköitä oli ainakin paljon vähemmän. Mistäs tää johtuu?

Mä enj vastusta näitä lääkkeitä, joitakin ne auttaa. Ja en aattele, että "ennen oli kaikki paremmin", mutta onko tässä myös mukana ylidiagnosointia?

 

[Moraalinvartija]

Kyllä minun luokaltani peruskoulun aikana ainakin kaksi lasta lähti tarkkikselle ja yksi koulukotiin. Ja nämä olivat siis vasta ne, jotka aiheuttivat toisille ja itselleen hengenvaarallisia tilanteita, tulivat toistuvasti päihteissä kouluun jos nyt tulivat lainkaan, ja kävivät fyysisesti opettajiin kiinni. Lisäksi on huomattava, että kaikilla häiriköillä ei suinkaan ole ADHD, ei nyt eikä silloin.

Lähes puolella Suomen vangeista on arveltu olevan ADHD, joten hoitamattomuuden jäljet näkyvät aika selkeästi kun kuitenkin koko väestöstä ADHD on reilusti alle 10%:lla.

Ei tietenkään lääkitys saa olla ainoa hoito, vaan ensisijaisesti tulee kokeilla lääkkeettömiä keinoja. Aloitettaisiin vaikka siitä, että hoitoa ei tarvitsisi odottaa kolmea vuotta?

 

["merja"]

Minun lapsellani adhd:hen liittyy myös Touretten syndrooma. Ilman lääkitystä myös Tourette oireilee pahemmin, koska lapsi on jatkuvasti hermostunut ja liikkeessä --> saa enemmän negatiivista huomiota ympäristöltä --> ticit on jatkuvia. Eli siitä syntyy kierre, joka hajottaa itsetunnon.
Läksyt ei suju, mitään ei saa aloitettua, pyörii vaan edestakaisin vailla mitään päämäärää. Kaverit ei halua leikkiä, eikä hänen kanssaan voi lähteä minnekään massiivisten raivokohtausten vuoksi joita syntyy uusissa tilanteissa.

Ja lääkettä ei saisi antaa!? Meillä on myös muuta tukea kuin lääke, mutta lääkitys on se joka auttaa eniten.
Ärsyttää kun ihmiset joilla ei oikeasti ole tietoa, eikä kokemusta, tekevät jatkuvasti näitä typeriä aloituksia.

 

["merja"]

Ja siihen että miten kävi aikaisemmin kun ei ollut lääkkeitä... Ainakin meidän koulussa oli sellainen luokka johon laitettiin kaikki "ongelmaoppilaat". Jos heidän kanssaan ei pärjätty, menivät sitten sairaalakouluun tai otettiin huostaan.
Monet näistä lopettivat opiskelun sitten yläasteeseen.

Ja meillä on sukurasite, joten tiedän omia sukulaisia katsoen että mitä käy ihmisille jotka ei saa diagnoosia eikä apua. Alkoholisoidutaan, käytetään huumeita, hakataan vaimoa ja lopulta kun on karkotettu kaikki ympäriltä niin erakoidutaan. Sellainen tulevaisuus ei varmaan sinustakaan ap kuulosta kovin hehkeältä?

 

["ompus"]

Jos minulta olisi muutamia vuosia sitten kysytty, että antaisitko adhd-lääkkeitä lapsellesi, niin olisin sanonut, että en ikinä enkä missään tapauksessa.

Eskarivuotena vanhimmalla lapsella todettiin kuitenkin erinäisiä ongelmia, jotka vaikeutuivat huomattavasti ensimmäisen luokan alettua. Lapsellani ei ole adhd:tä ja mitään kirjainlyhennelmää ei ole vielä vahvistettu, mutta keskivaikea keskittymishäiriö hänellä on ja se luonnollisestikin vaikeuttaa oppimista merkittävästi.

Lapsen ekan kouluvuoden aikana jouduin siis heittämään pyhät periaatteeni romukoppaan, sillä eihän kukaan äiti halua, että lapsestaan tulee luokan pelle ja opettajan silmätikku. päätin kuitenkin ensin lähteä liikkeelle toista kautta. Olin opeen yhteydessä ja sovittiin tukitoimista lapseen liittyen, lisäksi kävimme ahkerasti toimintaterapeutilla ja aloimme syöttää lapselle E-EPA-kapseleita.

Ekaluokka oli silti yhtä helvettiä, lapsi kuitenkin pärjäsi keskiverto oppilaan lailla, mutta kotona jouduttiin tekemään töitä niin, että kivi tippui harteilta kun kesäloma koulusta viimein alkoi. Kesän aikana jatkoimme toimintaterapeutilla käyntiä ja kehitimme tukitoimia tokaa luokkaa ajatellen.

Toisen luokan viime syksynä aloittikin sitten aivan uusi lapsi. Keskittymishäiriö on ja pysyy, mutta kodin ja koulun tiukalla yhteistyöllä ja kiristys-lahjontaperiaatteella homma on saatu koulussa toimimaan. Lapsi ei ole enää luokan pelle, hän saa 85% koulupäivistä hommat hoidettua asianmukaisesti ja arvosanat ovat selkeästi keskivertoa parempia. Kotona joudumme toki edelleenkin tekemään töitä ja paljon, mutta lapsi on nykyisin erittäin yhteistyöhaluinen ja haluaa itse oppia ja pärjätä.

Meillä tämä oikea suunta lähti nousuun siitä, kun saimme negatiivisen palautteen kierteen katkaistua. Positiivisen kannustuksen myötä lapsi toimii paljon paremmin. Koenumeroista meillä lahjotaan rahalla ja isoilla kehuilla. Hyvin menneiden kouluviikkojen jälkeen tehdään viikonloppuisin jotain kivaa koko perheen voimin.

Silti edelleen pelottaa, että miten ensi vuonna käy. 3-luokka on kuitenkin paljon haastavampi kuin 2-luokka. Opeksikin on tulossa valitettavasti paljon huonompi ja välinpitämättömämpi tapaus. En enää jaksaisi sitä ekan luokan aikaista työmäärää iltaisin kotona, eikä jaksa kyllä lapsikaan (eikä hänen nuoremmat sisaruksensakaan). Mutta positiivista on kuitenkin, että pääsimme ainakin 2-vuotta eteenpäin ilman lääkitystä ja se on mielestäni hyvä asia.

 

[Rockwood]

[QUOTE="ap";28407308]Ad/HD ei ole sairaus. Ei kannattaisi kirjoittaa asioista joista ei näemmä tiedä mitään. AD/HD on ominaisuus. Ja noiden lääkkeiden pitkäaikaisen käytön vaikutuksista aivoihin kannattaisi lukea ennen kuin alkaa lapsilleen niitä syöttää.

AD/HD ei itsessään selitä kaikkia käytöshäiriöitä. Muut keinot ovat parempia kuin lääkkeet. Mutta tokipa se on helppo pitää lapsi lääkkeillä ruodussa. Mutta valitettavasti aivot kärsivät. Ja toinen huono puoli on se, että lääkkeiden tehokkuus laskee ajan myötä. Aikuisena sitten ei ole tätä apua enää käytettävissä.

Parempi olisi, että lapsuus yritettäisiin vetää muilla keinoilla. Ja sitten kun aivojen kehitys loppuu (yli 20v), voisi koittaa lääkkeitä.

Syyllistäminen ei ole tarkoitukseni. Lähinnä kehottaisin kaikkia vanhempia miettimään tosi paljon, että alkaako laittaa lapselleen pilleriä naamaan...[/QUOTE]

Adhd on nimenomaan sairaus neurobiologinen sellainen, aivojen välittäjä aineet ei toimi kuten normaalilla ihmisellä!! Sinä ap. olet näistä asioista yhtä pihalla kun lumiukko.
Meillä jos ei lääkittäisi ei tulisi koulun käynnistä mitään vaikka kuinka tekisi yhteistyötä koulun kanssa. Oletko ap, edes nähnyt adhd lasta?