""EI"" imetykselle?!

Eli onko täällä ketään joka olisi samoilla ajatuksilla kanssani...

En halua/aio imettää ollenkaan, tai siis näin olen suunnitellut nyt ennen lapsen syntymää. Ja imetysfanaatikot, älkää edes aloittako moralisointianne, haluan vain tietää olenko todellakin ainoa joka on edes harkinnut olla imettämättä. Nykyään joka paikassa vaan puhutaan imetyksen tärkeydestä, mutta missään ei puhuta niistä lapsista jotka syystä tai toisesta eivät ole olleet rintaruokinnalla koskaan ja silti ovat terveitä ja onnellisia.

Eli pyydän, asiallisia kommenteja sekä kokemuksia!

 

Kerro, miksi et halua imettää?

 

Tiäx,mä olen kans ajatellu samoja asioita.Jotenki rinnat on aina ollu arat ja tuntuu iha hirveeltä ajatukselta että vauva imisi niitä.Voi kuullostaa oudolta,mut näin vaan on.Tosin ajatukset kerkiävät muuttua moneen kertaan raskauden aikana.Alun perin olin ehdottoman sektion kannalla ja nyt olen alkanu miettiin jopa alatiesynnytystä.Mene ja tiedä miten ajatukset muuttuu matkan varrel.Nyt olen rv 15+4.

 

Siihen on monta syytä. Ensimmäinen on erittäin huonot kokemukset esikoisen kanssa, yritettiin mutta kun ei onnistunut niin ei onnistunut ja sitten siirryttiin korvikkeisiin ja tuloksena iloinen poika ja äiti.
Toiseksi oma mukavuudenhalu, tai joku vastaava, vapauttaa äidinkin elämään myös omaa elämää kun voi olla omissa harrastuksissa ilman että tissit kovettuu ja pakottaa kun maitoa olis enemmän ku tarpeeks..
Nyt kaikki ajattelee ""miksi hankit lapsia jos haluat omaa aikaa"", no minun mielestäni äidin elämä ei lopu lapsen saantiin kun kerran on monia eri mahdollisuuksia hoitaa asiat.

Ja painotan nyt vielä etten ole siis ehdottomasti päättänyt etten imetä, vain ajatellut tälläistä mahdollisuutta. Olen myös neuvolassa asiasta puhunut sekä lääkärin kanssa.

 

no miksi sä täällä sitä asiaa kailotat, jos olet jutun kanssa ihan sinut ja päätöksesi tehnyt. Kuulostaa siltä, että haluat kuitenkin provosoida ja saada kähinää aikaiseksi.
Tuskin imetän itsekään, mutta minulla on siihen omat (henkilökohtaiset) syyni eikä ole tarvetta erikseen tilittää aiheesta täällä.

Niin kuin ilmeisesti esikoisestasi jo tiedät, lapset kasvavat ilman imetystäkin ihan terveiksi eli mitä kommentteja ja kokemuksia sä nyt olitkaan vailla?

 

Eikö tämä ole keskustelupalsta? Eikö keskustelupalstalla ole tarkoitus keskustella? Jos tämä keskustelu häiritsee sinua, älä lue tätä!
Enkö saisi kysyä muiden kokemuksia tai ajatuksia? Oletko sinä itse sinut asian kanssa kun noin herneen nenään vetäsit?
Onko kaikki provoa jos aihe poikkeaa sinun mielestäsi sopivasta aiheesta? Olen huomannut imetyksen olevan arka aihe yleisesti ottaen ja toivoin että täällä saataisiin asiallinen keskustelu aikaiseksi jotta itsekseen asiaa pohtivat huomaisivat etteivät ole ajatustensa kanssa yksin!
Pyydän toki nöyrimmästi anteeksi sinulta ""jaaha"" jos aiheen esiin tuominen jotenkin häiritsee sinun täydellistä lukunautintoasi täällä keskustelupalstalla!!

 

Minusta on hyvä ja reippaasti tehty että otat asian puheeksi täällä keskustelupalstalla. Itse olen kai imetysfanaatikko, ainakin kakkoselta myös luovutin äidinmaitoa reilut sata litraa. Tosin vauva oli alkuun ihan täysin pullovauva ja rinnalle suostui vasta viikkojen jälkeen, että ei se kai sitten ihan täysIMETETTY ollut Mut äidinmaitoa söi kuitenkin koko ajan.

Ymmärrän kyllä heitäkin, jotka eivät halua imettää. Jos se tuntuu olevan maailmanloppu, nin silloin on kai parempi olla edes yrittämättä.

Imettämättömyydessä on puolensa. ei ole niin kiinni itse vauvassa, kun sen pullon voi syöttää niin moni muukin. Omaa kroppaansa saa alkaa pistämään kuntoon juuri sitä mukaa kun vain olo antaa myöten, kun täydet rinnat eivät ole haittana. Lisäksi saa polttaa, syödä ja juoda ihan just mitä haluaa. Korvikkeella vauvat nukkuvat paremmin, joten yöunetkin palaavat ehjiksi nopeammin.

Sitäpaitsi kun tuollaista murrosikäistä äidinvihaajaa päivittäin yrittää jaksaa, sietää, kouluttaa ja rakastaa, niin välillä tuntuu että kannattiko uhrata tuollaisen eteen elämässään yhtään mitään

 

Minulla itselläni on imetyksestä aivan kamalat muistot... Sitä tuli yritettyä kuukauden verran kun sain esikoiseni. Sain siitä valtavan taakan,ku se ei onnistunut. Esikoisestani on tullut hieno,kohta 10-vuotias tyttö, korvikkeilla. Myös korvikkeiden kanssa piti silloin tehdä töitä,että löytyi hyvä,ettei vauva niin olisi pulautellut. Saa nähdä kuinka nyt käy kun tuleva vauva syntyy. rv 12+4. Yritän toki aluksi,mutta jos ei imetys onnistu niin täytyy kokeilla taas vara vaihtoehtoa..

 

hei älä jaksa aloittaja saivarrella.

itse ilmoitit, että aiot tehdä niin ja näin imetyksen kanssa, kaipaat keskustelua, mutta et fanaatikkojen mielipiteitä. eli jäi epäselväksi mitä olet täällä vailla.

 

Niin.. tämä on tämä ikuinen keskustelunaihe. No mutta, oma käsitykseni on, että imetys on luonnollinen asia ja kuuluu lapsentekoon. Mikäli se ei onnistu; maitoa ei vaan tule tms., niin silloin korvikkeita, eikä siitä kannata potea syyllisyyttä. Imetysaika on kuitenkin loppujen lopuksi lyhyt aika elämästä ja lapsi on muutenkin sinä aikana kovin pieni ja vaatii äidin läsnäoloa joka tapauksessa. Imetin esikoistani 7 kk:een asti ja jouduin sen lopettamaan lapsen moninaisten allergioiden vuoksi lääkärin suosituksesta. Tavaraa olisi kyllä riittänyt ja tarkoitukseni oli imettää 1 v. ikään asti, mutta se vaan ei ollut mahdollista.

 

Mielestäni imetys ei ole este äidin omalle elämälle. Joka tapauksessa kun on päättänyt äidiksi ryhtyä, tulee vauva tarvitsemaan hoivaa ja huolenpitoa, imetys on osa sitä. Itse imetin/imetän (lapsi nyt 1-v. ja toinen tulossa), mutta käytössä oli myös rintapumppu, jonka avulla sain tarvittaessa pulloon talteen maitoa jos itselläni oli menoa tms. En kokenut, että imetys olisi kahlinnut minua ahdistavasti. Toisaalta olin myös asennoitunut, että vauvani tulee tarvitsemaan äitiään ja olin sitoutunut häntä hoitamaan. Olen kanssasi samaa mieltä, että yhtä lailla korvikkeilla kasvaneet vauvat ovat yleensä tyytyväisiä lapsia ja kasvavat terveiksi aikuisiksi, mutta kuten faktoja on, on rintamaidolla omat hyötynsä. Teet tietysti itse valintasi imetyksen suhteen eikä kannata ottaa paineita ja syyllistää itseään jos imetys ei tunnu sinulle sopivalta vaihtoehdolta. En aio moralisoida, mutta kehottaisinkin kuitenkin olemaan avoin ja ennakkoluuloton asian suhteen. Toisella kertaa imetys voi tuntua ja sujua ihan eri lailla kuin esikoisen kanssa : )

 

Mielestäni jokaisella on oikeus tehdä imetyksen kanssa oma valintainen päätös ja me muut kunnioitetaan sitä. Totta on että minullakin tosi terveitä lapsia vaikka ei ole rintamaitoa saaneet, johtuen siitä että maitoa ei minulla yksinkertaisesti riittänyt, ei koskaan tullut tarpeeksi lapsen tarpeeseen. Mielestäni ihan turhaan stressata koko imetys asialla kyllä niistä vauvoista kasvaa terveitä ja mallikelpoisia kansalaisia vaikka ilman rintamaitoa jäävätkin.
Itse tällä hetkellä taistelen että saan vähän edes tissimaitoa pienokaiselle mutta jos menee ylen palttiseks stresaamiseksi niin hyvällä omallatunnolla annaan tuttelia ja nautin elämästäni vauvelin kanssa

 

Minulla on hyvä ystävä, jolla esikoisen imetys epäonnistui alkuunsa. Olisiko viikon verran sinnitellyt, ja sen jälkeen antoi vain korviketta vauvalleen. Vauvan ollessa jo useamman kuukauden ikäinen, hän kuuli, että joillakin onnistuu osittaisimetys jopa monta kuukautta. Kakkosen kohdalla hän sitten päätti, että (osittais)imettää juuri sen verran kuin se kohtuudella onnistuu, ja antaa lisäksi korviketta. Eli niin, että se pullo olisi alusta asti kuvioissa. Loppujenlopuksi hän täysimetti kakkostaan liki 6 kk ajan, ja hyvin onnistui, kun ei ottanut paineita asiasta.

 

Kiitos kaikille jotka osasitte ottaa keskusteluun osaa asiallisesti=)!

Tämä puoli imetyksestä jää usein keskusteluiden ulkopuolelle ja siksi halusin siitä keskustella nyt ja tässä. En siis ole ehdottomasti päättänyt olla imettämättä tulevaa kakkostani vaan pohtinut eri mahdollisuuksia. Ehkä kuitenkin odotan avoimin mielin mitä tuleman pitää, imetetään jos onnistuu kohtuullisella yrittämisellä (en enää valvota lastani turhaan) ja jos ei niin sitten yritetään jotain muuta.

Oikein hyvää alkanutta vuotta 2006 kaikille imettäjille ja ei imettäjille=)!

 

Minä olen kyllä ajatellut imettäväni korvikkeen ohessa tai käytän korviketta imetyksen ohessa.. Mutta ajatus puolen vuoden täysimetyksestä saa kyllä mun karvat pystyyn. Ajatus siitä, että on pelkkä meijeri 6kk tuntuu vieraalta. Minunkaan mielestäni äidin ei todellakaan tarvitse jättää kaikkia menojaan ja harrastuksiaan lapsen takia, mulla ei ainakaan pää kestäisi. Eikös se äidin onni ole kuitenkin loppupelissä ole sen lapsenkin onni
En meinaa myöskään tehdä imetyksestä numeroa, jos ei meinaa onnistua, niin sitten saa olla.
Oma äitini ei pystynyt imettämään ja mielestäni olen suht normaali ja onnellinen ihminen. Äitini myöskin sanoi, että oli huomattavasti helpompaa jättää lapsi hoitoon, kun ei tarvinnut mitään pumppailushowta pitää ensin. Äitini itseasiassa lähti töihin, kun olin 2kk ja jäin isän kanssa kotiin. Tämä oli kuulemma taloudellisesti kannattavampaa. Ja ennenkaikkea se oli mahdollista, kun imetystä ei tarvinnut miettiä.
Sitäpaitsi haluan isän olevan yhtä paljon ruokinnassa mukana, kun olen itsekin ja onhan se tietenkin helpompaa korvikkeen kanssa, kun kuitenkaan ei jaksaisi aina isälle sitä maitoa pumpata.
Itse pidän vauvan ja isän suhdetta tärkeämpänä, kuin ylistettyjä imetyksen vaikutuksia.

 

Mä olen sitten kai ""imetysterroristi"", kun olen sitä mieltä ettei imertys ole tahdon asia. Äidinmaito on vastasyntyneen luonnollista ja parasta ravintoa. Ihminen on nisäkäs jonka ominaispiirre on imettäminen. Jos hankkii lapsen, ei voi (tai jotkut ilmeisesti voi) ajatella että olisi ""liian kiinni ja sidottu"" alle vuoden vanhaan lapseensa! Herran jestas, sehän on äitiyttä! Olla kiinni, sidottu ja tarvittu. Imetyksestä ei tarvitse tehdä suurta taakkaa ja osittainen pulloruokinta voi olla omien menojen takia joskus paikallaan. Minusta se on ihana ja ennenkaikkea luonnollisin asia, minkä äiti voi lapselleen antaa.

No imetys voi epäonnistua monenlaisten asioiden vuoksi ja ei niistä sen enempää. Mutta toivon todellakin, ettei kukaan kokonaan kieltäydy imettämästä ihan vaan sen vuoksi, ettei huvita : (

 

Minäkään en aio tulevaa vauva imettää. Esikoistakaan en imettänyt. Tämä johtuu täysin omista allergioistani, ne kun siirtyvät aika helposti äidinmaidon välityksellä (tästä on jopa tehty tutkimus...). En halua ehdoin tahdoin ""tartuttaa"" lapsilleni allergioita, joten pullo ja korvike on todettu meidän perheelle oikeiksi. Esikoisella ei ole ollut mitään allergioita.

-Santtu31+5 ja tyttö 1v2kk

 

.. Ei kai allergiat nyt sentään mitään virustauteja ole.. Löytyisiköhän netistä em. tutkimusta, kiinnostaisi nähdä?

 

Olen sitä mieltä, että isä pystyy hyvinkin täysipainoisesti osallistumaan vauvan hoitoon vaikka lapsi joisikin rintamaitoa. Vauvan hoito on paljon muutakin kuin imettämistä ja siihen kaikkeen muuhun isä voi osallistua. Olen myös eri mieltä siitä, että pumppaus on automaattisesti kovin työästä ja hankalaa hommaa. Paljon on myös asenteista kiinni ottaako imetyksen ongelmaksi ja kokeeko itsensä meijeriksi vai ei. Itse kävin harrastuksissa, leffoissa, kampaajalla, lenkillä, illanvietoissa jne. sen verran kun oli tarvetta jo ihan siitä alkaen kun vauva oli pieni. Kun pakastin oli täynnä maitoa, ei ollut mitään huolta siitä, miten isä pärjäsi pienen kanssa poissaollessani. Se oli toki selvää, että monien tuntien imettämättä/rintojen tyhjentämättä olo on epämukavaa kun maito pakkautuu rintoihin, mutta kuinka moni äiti haluaa pienestä vauvastaan erossa useita tunteja ollakaan? Itseltäni onnistui esim. 4-5 tunnin poissaolo ilman mitään tuskia rinnuksissa. Ymmärrän toki sen, että kaikilla imetys ei onnistu helposti ja se voi olla mahdotontakin enkä tosiaankaan tuomitse korvikkeiden käyttöä, mutta sitä en ymmärrä, että etukäteen on asenne jo se, että imetys vie äidiltä oman elämän ja se on mahdoton juttu. Itse koin imetyksen helppona hommana; ruoka oli aina saatavissa oikean lämpöisenä, ei pullojen pesua ja keittoa, ruoka ei maksanut mitään jne. Voisko sanoa, että minulle nämä seikat olivat tärkeämpiä kuin se, että olivatko tissit pakkautuneet maidosta vai ei. Yöheräämiset onnistuivat helposti kun sai vaan puoliunissaan nostaa vauvan tissille ja sitten joko nukahtaa vauva vieressä (jos oli tosi väsynyt) tai siten nostin vauvan takaisin sänkyynsä. No, kukin tavallaan ja pääasia, että lapsi ja vanhemmat ovat tyytyväisiä.

 

Tarkoitatko, että vauva saa maidostasi allergiaoireita? Eikös imetys muuten mielummin suojaa lasta allergioilta...?

Sen ymmärrän, että vauva saa allergiaoireita äidin syömästä ruokavaliosta äidinmaidon kautta, jolloin äiti joutuu joskus rankasti rajaamaan omaa syömistä. Tuolloin lienee helpompaa vaihtaa imetys korvikkeisiin.

 

Jokainen tekee omat ratkaisunsa. Siihen ei ole kellään mitään sanomista. Imetti tai ei!
Itse olen imettänyt kaksi lasta, odotan kolmatta, ja odotan innolla imettämistä. Tiedän että ei ole helppoa imettäminen (rinnat kipeänä, haavalla ja tulehdukset). Minulla kun ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin imettää, koska molemmat lapset ovat olleet maitoallergiasia (ensimmäinen 3ikävuoteen ja toinen 10 ikävuoteen asti). En voi käyttää korvikkeita, muuta kuin apteekista ostettua, kallista valmistetta, joten äidinmaito on parasta minun lapselleni.
Olen itsekin maidonvalkuaiselle allerginen, joten ruokavalioni on tarkka myös imetysaikana. Minusta turhaan vouhotetaan että imetys takaa terveen lapsen, ei pidä paikkaansa. Meillä lapset sairastaneet laajat ruoka-aine-allergiat, atoppiset ihottumat, astmat, korvatulehduskierteet ym. ja vieläpä kotihoidossa. Suvaitsevuutta meitä äitejä kohtaan. Nimimerkillä: imetyksen jälkeen riippurinta mutta raskauskilot lähti helposti.

 

Nyt eletää 2000-lukua, jolloin nainen voi valita mitä kropallaan tekee. Ei ihminen ole mikään hevonen, joka toimii vaiston varassa. Toiset äidit yksinkertaisesti kokevat imetyksen epämiellyttävänä ja se ei vaan tunnu luonnolliselta. Sinusta varmaan sektio ja kipulääkkeetkin on luonnotonta. Jos joku ei halua imettää niin mitä sitten?? Vähän suvaitsevaisuutta naiset!!

Totta kai lapsi tarvitsee äitiä, mutta onhan vauvalla (toivottavasti) muitakin rakastavia ihmisiä ympärillä, joita se tarvitsee. Tädit, sedät, kummit, isovanhemmat... Ja myöskin he, usko tai älä osaavat sitä lasta hoitaa ja haluavatkin. Tällöinkin korvike on helpoin vaihtoehto.

Tietysti isä on muutenkin mukana lapsen hoidossa, mutta mieheni ainakin sanoi, että tahtoo olla mukana syötöissä, koska juuri se hetki vauvan kanssa on spesiaalia.

Joku imettää, toinen ei. pääasia että vauvalla on turvallinen perhe ja paljon rakastavia ihmisiä ympärillä.

 

... mutta jos itse olet kovin allerginen, niin tuskin edes syöt mitään kovin allergisoivia ruokia..?

olet nyt käsittänyt tämän imetysasian vähän väärin. kyllä se on äidinmaito joka suojaa lasta allergioilta, ei eiitä toki mitään tartunta allergioille saa. joskus tosiaan voi saada oireita jos on syönyt itse allergisoivia juttuja, mutta siis ei aina. ja jos on kovin allergista porukkaa suvussa, niin kyllä imetys silloin kannattaa.

 

Mulla oli ihan hirveän hankalaa, kun takkusin esikoisen kanssa ja loppuviimein molemmille oli parempi se pulloruokinta. Esikoinen myös allergisoitui syömilleni ruoille, joten korvikkeen kanssa ihottumatkin hävisivät... Mutta kamalinta oli siis se, kun imetystä pakotettiin joka tuutista, ja itse laitoin se hyvän äidin mittariksi...Ja homma ei toiminut, vaikka kuinka sitä yritin.

Nyt esikoinen on suht. pieni vielä ja imetyksestä saadut kokemukset eivät ole siis ihania vaan itkuisia ja kamalia muistoja. Ite tosiaan mietin, että jospa en imettäis tätä seuraavaa ollenkaan tai sitten ihan vain kuukauden(JOS SE EDES TÄLLÄ KERTAA ONNISTUU, viimeks ei kunnolla onnistunut ollenkaan). Joka tapauksessa tällä kertaa en aio välittää muiden kommenteista, vaikka jo nyt ajatukseni on saanut paheksuvia kommentteja. Pääasia on todellakin se tyytyväinen lapsi ja äiti...Ja jos imetys tuntuu vastenmieliselle syystä tai toisesta, jopa lapsi sen huomaa, eikä se enää silloin ole kenenkään eduksi...

 

Jos imettävä äiti syö jotain, mille on itse allerginen, saa vauvakin useimmiten niitä samoja oireita kuin äiti. Ja se sitten lisää vauvan riskiä allergisoitua myös jollekin muulla.

Ja allergioiden syntymekanismiahan ei ainakaan kaikilta ositn edes tunneta vielä, joten ei ole täysin pois suljettu vaihtoehto, että sen taustalta löytyisi joku virus tai bakteeri.