Ei jaksa enää naurattaa

[hylkiö]

eikä ajatella positiivisesti. Pakko se vaan on tajuta, että mä tulen olemaan loppuelämäni yksin. Takana jo kuus vuotta sinkkuutta, eikä todellakaan loppua näy. Mä vaan vanhenen ja rumenen ja kaikkea. En vaan saa koskaan enää ketään. Mä alan uskomaan jo siihenkin, että on vaan tarkoitettu että mä oikeasti elän tän elämäni yksin ja itken joka saamarin ilta itteni uneen kun tajuan ettei kukaan enää ikinä kosketa mua ja ota syliinsä.

Tää on niin hemmetin väärin. Mä osaisin arvostaa parisuhdetta ja tehdä sen eteen töitä, olla toiselle hyvä. Niin ei. Ja sitten jotkut pettävät pelimiehet -ja naiset, niillä on suorastaan runsaudenpulaa kumppaniehdokkaista..

Itkettää. Taas.

 

[:/]

Ei se nyt ihan noin ole. Et vain ole tavannut sitä oikeaa vielä. Se voi tulla vastaan missä tahansa ja koska tahansa!

 

[vieras]

:hug:

 

[MargeSimpson]

Toisaalta, ymmärrän... :hug: Ei varmasti ole kiva olla yksin jos haluaisi oman puoliskon...
Mutta miksipä niillä pelimiehillä ja -naisilla on seuraa? No, samanlaisia tietty.
Enkä jaksa ymmärtää, kun esim. 3kymppinen kaveri, joka on joka ikinen viikko vuosien ajan antanut pompottaa itseään, itkee joka ikinen päivä ja vannoo että ei ole miesten heittopussi... No joo, on kumminkin.
Parempi yksin, kuin paskassa suhteessa. Ei kannata tyytyä vähempään kuin ansaitsee.
Jaksamista :hug: Ja toivottavasti törmäät siihen oikeaan juuri silloin kun et osaa odottaa..!

 

[hylkiö]

Ei se nyt ihan noin ole. Et vain ole tavannut sitä oikeaa vielä. Se voi tulla vastaan missä tahansa ja koska tahansa!

Siltä tuntuu että on.. en mä edes muista, koska kukaan mies ois ollut edes kiinnostunut musta siinä määrin että ois ehdottanut treffejä. Varmaan joku viis vuotta sitten Mä oon nykyään näkymätön miehille, ei mua kukaan huomaa edes. Ei siis se oikeakaan. Ja sitäpaitsi, miks mä joudun odottamaan näin kauan, tuntuu että kaikki muut löytää sen oikeansa lyhyen sinkkuilun jälkeen.

 

[vieras]

No onks sussa sitten jotain vikaa? Nenä poskella tai pälvikalju tai onko sun asenne semmonen että miehet karttaa sua?

 

[hylkiö]

Kiitos teille. Jaksamista tässä vaaditaankin. oikeasti vaan koskee niin paljon kun näkee ympärillä miten toisilla on rakkautta ja ihminen joka rakastaa ja arvostaa. Ja itse on vaan ihan yksin. Vuodesta toiseen. Tää olo tulee ja menee, tänään se näköjään taas tulee ja voimalla. Sattuu.

 

[Maine Coon/]

:hug: Minkä ikäinen olet?Koskaan ei tiedä milloin se oikea kävelee vastaan.En aikoinani minäkään uskonut, että löydän mieheni pikkukaupungin torilta

 

[vieras]

Tai onko sun miesmakusi sellainen, että ne miehet eivät sitten taas ole viehättyneet sinunlaisistasi naisista? Jospa koittaisit kiinnostua miehistä jotka eivät ole ihan niitä 10 miehiä? Ei tietysti huonoon kannata tyytyä, mutta erilaiseen

 

[Et oo hylkiö]

Ootko kokeillut tutustua ihmisiin netin treffipalstoilla? Siellä on ihan tavallisia, yksinäisiä ihmisiä vailla seuraa. Ite en ole kokeillut ikinä, mutta monet kaverit on ihan menestyksekkäästi. Rohkeutta vaan!

 

[hylkiö]

No onks sussa sitten jotain vikaa? Nenä poskella tai pälvikalju tai onko sun asenne semmonen että miehet karttaa sua?

Tottakai mussa on jotain vikaa. Oon vaan kyllästynyt miettimään mikä se vois olla. Mun ulkonäössä ei kuulema ole vikaa, eikä luonteessa. Rumemmatkin löytää puoliskonsa, ilkeämmätkin, vankilassa istuvat rentut löytää. Mä koen olevani kiltti ja mukava, itsenäinen ja huumorintajuinen ihana nainen. Mutta joku vikahan mussa on kun yksin vaan oon vuodesta toiseen. En halua huonoon suhteeseen kenen tahansa kanssa, se voi toki olla yksi syy, mutta ei sekään nyt kaikkea selitä. Ei mua nykyään enää edes yritä lähestyä yksikään mies.

 

[toinen näkymätön]

Ei se nyt ihan noin ole. Et vain ole tavannut sitä oikeaa vielä. Se voi tulla vastaan missä tahansa ja koska tahansa!

Siltä tuntuu että on.. en mä edes muista, koska kukaan mies ois ollut edes kiinnostunut musta siinä määrin että ois ehdottanut treffejä. Varmaan joku viis vuotta sitten Mä oon nykyään näkymätön miehille, ei mua kukaan huomaa edes. Ei siis se oikeakaan. Ja sitäpaitsi, miks mä joudun odottamaan näin kauan, tuntuu että kaikki muut löytää sen oikeansa lyhyen sinkkuilun jälkeen.

Olin 31 v. kun tapasin mieheni. Sitä ennen olin tuskin edes seurustellut kenenkään kanssa. Nyt oltu yhdessä 14 vuotta ja hyvin menee! Kaksi lasta ja unelmaelämä muutenkin. En olisi koskaan uskonut, että mulla käy tällänen tuuri. KANNATTI ODOTTAA!!!

 

[vieras]

Tai onko sun miesmakusi sellainen, että ne miehet eivät sitten taas ole viehättyneet sinunlaisistasi naisista? Jospa koittaisit kiinnostua miehistä jotka eivät ole ihan niitä 10 miehiä? Ei tietysti huonoon kannata tyytyä, mutta erilaiseen

Jotain tällaista minäkin olin sanomassa.

Oma mieheni on sellainen jota en varmaan olisi toisen katsomisen jälkeen enää katsonut, mutta onneksi yhteinen ystävä käski katsoa tarkemmin.

Älä masennu, ap! Aina elämä ei mene just niin kuin itse sen suunnittelee, mutta jos vain jaksat olla positiivinen, ihmiset haluaa lähestyä sua.

 

[hylkiö]

Olen 32.
En halua mitään kansikuvapoikaa, vaan ihan tavallisen kunnollisen miehen. On mulla niitä kriteerejäkin, mutta mun mielestä ne on ihan niitä tavallisia: en tahdo kriminaalia tai renttua, päihderiippuvaista tai mielenterveysongelmaista. Normaali kunnollinen mies kelpaa, jolla on sydän paikallaan ja elämän arvot samanlaiset kuin omanikin. Ulkonäöllä ei mulle oikeastaan ole enää mitään väliä, arvostan enemmän luonnetta ja sitä sisintä.

Nettitreffejä olen joskus harrastanut, en löytänyt sieltä mitään muuta kuin omituisia ja kummallisia miehiä tai sitten niitä jotka olivat vain seksin perässä. Ei kiitos mulle enää.

 

[:/]

No onks sussa sitten jotain vikaa? Nenä poskella tai pälvikalju tai onko sun asenne semmonen että miehet karttaa sua?

Tottakai mussa on jotain vikaa. Oon vaan kyllästynyt miettimään mikä se vois olla. Mun ulkonäössä ei kuulema ole vikaa, eikä luonteessa. Rumemmatkin löytää puoliskonsa, ilkeämmätkin, vankilassa istuvat rentut löytää. Mä koen olevani kiltti ja mukava, itsenäinen ja huumorintajuinen ihana nainen. Mutta joku vikahan mussa on kun yksin vaan oon vuodesta toiseen. En halua huonoon suhteeseen kenen tahansa kanssa, se voi toki olla yksi syy, mutta ei sekään nyt kaikkea selitä. Ei mua nykyään enää edes yritä lähestyä yksikään mies.

Ehkä vaan yksinkertaisesti se, että painat itseäsi alas, etkä anna itsesi säteillä. Koska tiedät olevasi ihana ihminen, ja nättikin, niin näytä se myös ulospäin. Äläkä ajattele, ette löydä ketään - epätoivo karkoittaa....

 

[vieras]

No onks sussa sitten jotain vikaa? Nenä poskella tai pälvikalju tai onko sun asenne semmonen että miehet karttaa sua?

Tottakai mussa on jotain vikaa. Oon vaan kyllästynyt miettimään mikä se vois olla. Mun ulkonäössä ei kuulema ole vikaa, eikä luonteessa. Rumemmatkin löytää puoliskonsa, ilkeämmätkin, vankilassa istuvat rentut löytää. Mä koen olevani kiltti ja mukava, itsenäinen ja huumorintajuinen ihana nainen. Mutta joku vikahan mussa on kun yksin vaan oon vuodesta toiseen. En halua huonoon suhteeseen kenen tahansa kanssa, se voi toki olla yksi syy, mutta ei sekään nyt kaikkea selitä. Ei mua nykyään enää edes yritä lähestyä yksikään mies.

Ehkä vaan yksinkertaisesti se, että painat itseäsi alas, etkä anna itsesi säteillä. Koska tiedät olevasi ihana ihminen, ja nättikin, niin näytä se myös ulospäin. Äläkä ajattele, ette löydä ketään - epätoivo karkoittaa....

Niin, älä ihmeessä ajattele väheksyvästi itsestäsi, koska kohta muutkin ajattelevat niin. Ole oma upea itsesi ihan vain itseäsi varten; se vetää puoleensa muitakin ihailijoit.

 

[Maine Coon/]

Itse katselin nuorempana sellaisia ns kiiltokuvamiehiä, että aina myöhemmin sai pettyä heihin jollain tavalla.Lopulta päätin, että nyt riittää miehet ja jos ei löydy mieluista, niin mieluummin olen yksin.Mutta sitten eräänä päivänä näin ihan tavallisen ok näköisen miehen torilla ja se hymy ja ne nauravat silmät ja se luonne :heart: aviossa on oltu liki 20v.
Ap, älä luovuta.Jossain joku saattaa hyvinkin odottaa juuri sinua =)

 

[vieras]

minäkin aina kummastelen kun nää kaikenmaailman palstayhäritki löytää jo heti uusia ukkoja vaikka pentuja on jo liuta, mut ei taida kovin korkea rima näillä akoilla ollakaan

 

[:/]

Niin, minä olin vielä alle kolmekymppisenä aika epätoivoinen, kun tuntui etten koskaan löydä ketään. Sitten kuitenkin päädyin naimisiin väärän miehen kanssa juuri tuosta syystä, ja vasta kun olin kasvanut tarpeeksi ja oppinut arvostamaan itseäni, älysin erota ja löysin sen oikean.

Nyt olen balanssissa itseni kanssa, vaikka en ole enää nuori ja nätti ja vientiä olisi nyt kun ei tarvitse. Olen ajatellut, että omalla kohdallani oli kyse siitä, että keskityin liikaa hakemiseen enkä itseeni.

 

[Iiiih!]

minäkin aina kummastelen kun nää kaikenmaailman palstayhäritki löytää jo heti uusia ukkoja vaikka pentuja on jo liuta, mut ei taida kovin korkea rima näillä akoilla ollakaan

Oho, oletpa katkera On tainnut vastaan tulevilla miehillä olla rima sinua korkeammalla...

 

[TOTTA]

minäkin aina kummastelen kun nää kaikenmaailman palstayhäritki löytää jo heti uusia ukkoja vaikka pentuja on jo liuta, mut ei taida kovin korkea rima näillä akoilla ollakaan

No ei kai kukaan tasokas nyt mitään junttieukkoa huolisikaan.