Ei jaksa enää

[Toivotonlapseton]

Tänään kaikki tuntuu niin pahalta.. tuntuu, ettei jaksa enää tätä. Monen vuoden jälkeen mies puhui kateudestaan kaveriaan kohtaan, jolla on lapsia.
Kauheinta tässä on se, että minun takiani mieheni ei saa hankkia normaalisti lapsia. Minä olen se, joka saa keskenmenoja, joka ei tule enää edes raskaaksi.
Tuntuu raskaalta olla esteenä miehen elämälle. Jotta saisimme yhteisiä lapsia, tarvitsemme hoitoa, ja sekään ei takaa mitään. Plussa testissä ei takaa sitä, että saan olla raskaana paria päivää enempää. Mies voisi saada
jonkun muun kanssa lapsia ihan helposti (vaikka eihän sitäkään tiedä..), nyt
ei voi tietää mitään tulevaisuudestaan.
Tuntuu siltä, että mies joutuu hukkaamaan aikaansa hedelmättömän vaimon takia.

Olisi ollut helpompaa olla yksin, ei tarvitsisi viedä keltään mahdollisuutta saada omaa lasta.

Näin toivotonta tänään. Pitäisi varmaan hankkia masennuslääkitys..

 

[taustalla]

Voi miten onneton olo sulla on. En voi mitään lohduttavaa sanoa tai tehdä. Toivon teille kuitenkin kaikkea hyvää jatkossa!

 

[Wolf]

Jotain apua tarvitset nyt pikaisesti! Ei saa jäädä yksin noin synkkien aatosten kanssa! Olen itsekkin käynyt vastaavanlaisia aatoksia läpi, mutta jostain syystä säästyin itsesyytöksiltä ja masennukselta. Eihän näille asioille kukaan mitään voi! Ei ole sinun (tai minun: minulla myös takana useita keskenmenoja ja sen jälkeen reilun vuoden totaalinen tärpittömyys) vikasi, että asiat menevät näin. Et ole valinnut lapsettomuuttasi. Ja miehesi on valinnut sinut. Lapsilla tai ilman. Tottakai minunkin mieheni suree lapsettomuutta, mutta kun aikanaan sanoin hälle, jotta hän on vapaa lähtemään ja että ymmärrän täysin, mikäli hän haluaa etsiä puolison, joka voi antaa hänelle lapsia, hän suorastaan suuttui ja kertoi painokkaasti, jotta minä olen se, kenen kanssa hän haluaa elää ja että lapsi olisi ihana bonus siihen päälle. Myöhemmin tajusin itsekkin, miten typerä olin ollut ehdotukseni kanssa! Jos tilanne olisi toisinpäin eli että olisi miehestä kiinni tämä lapsettomuus, ei minun tulisi mieleenkään lähteä! Minulla on minulle paras mies, mitä maa päällään kantaa ja se on minulle kaikista tärkein asia tässä elossa!

Hirmuisesti voimia sinulle!!! Keskustele miehesi kanssa, hae keskusteluapua ystävistä tai ammattiauttajalta tai kirjoittele vaikka lisää mietteitäsi tänne, jos se vaan parantaa oloa ja saa sinut tajuamaan, että vaikka lapsettomuus on hyvin ikävä ja surullinen asia, ei se tee sinusta huonompaa tai vähempiarviosta ihmistä!

 

[luomulehmä]

\

Tänään kaikki tuntuu niin pahalta.. tuntuu, ettei jaksa enää tätä. Monen vuoden jälkeen mies puhui kateudestaan kaveriaan kohtaan, jolla on lapsia.
Kauheinta tässä on se, että minun takiani mieheni ei saa hankkia normaalisti lapsia. Minä olen se, joka saa keskenmenoja, joka ei tule enää edes raskaaksi.
Tuntuu raskaalta olla esteenä miehen elämälle. Jotta saisimme yhteisiä lapsia, tarvitsemme hoitoa, ja sekään ei takaa mitään. Plussa testissä ei takaa sitä, että saan olla raskaana paria päivää enempää. Mies voisi saada
jonkun muun kanssa lapsia ihan helposti (vaikka eihän sitäkään tiedä..), nyt
ei voi tietää mitään tulevaisuudestaan.
Tuntuu siltä, että mies joutuu hukkaamaan aikaansa hedelmättömän vaimon takia.

Olisi ollut helpompaa olla yksin, ei tarvitsisi viedä keltään mahdollisuutta saada omaa lasta.

Näin toivotonta tänään. Pitäisi varmaan hankkia masennuslääkitys..

Onko asia tutkittu, että miehesi siittiöissä ei ole vikaa? Kyllä siinä tarvitsee olla naisen kropan lisäksi myös molempien solut kunnossa, jotta raskaus jatkuu.

 

[Kiin]

Miulla on välillä samoja ajatuksia, mutta lähinnä itsesäälisiä. Pelkään, että mieheni pitää minua huonona vaimona, kun en pysty antamaan hänelle lasta. Miussa kun on pelkästään vikaa, miehellä kaikki ok.

Mutta nää on tunteita, ei todellisuutta :hug: En usko, että miehesi mihinkään lähtisi, edes sinun kehoituksestasi

 

[Kipsu]

Heippa. Näissä asioissa juotuu kyllä miettimään ja murehtimaan vaikka mitä... harmillista. Mutta menkää nyt ihmeessä tutkimuksiin, jotta saisitte asianmukaista hoitoa! Ei sitä tiedä vaikka miehelläsikin olisi vikaa (en tietty tarkoita ettäkö se mitään merkitsisi tuolle tunteellesi). Kerätkää voimia ja menkää lääkäriin,kaikki selviää ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä saatte tekin vauvan jollakin aikavälillä. Oikeasti lapsettomat ovat aika harvassa lopulta. On yleistä, että joku pikku juttu klikkaa. Todennäköisesti kaveripiirissännekin on lapsi, joka on saatettu alulle avusteisesti.

Koittakaa piristyä ja jutella

 

[mamuzka]

\

Tänään kaikki tuntuu niin pahalta.. tuntuu, ettei jaksa enää tätä. Monen vuoden jälkeen mies puhui kateudestaan kaveriaan kohtaan, jolla on lapsia.
Kauheinta tässä on se, että minun takiani mieheni ei saa hankkia normaalisti lapsia. Minä olen se, joka saa keskenmenoja, joka ei tule enää edes raskaaksi.
Tuntuu raskaalta olla esteenä miehen elämälle. Jotta saisimme yhteisiä lapsia, tarvitsemme hoitoa, ja sekään ei takaa mitään. Plussa testissä ei takaa sitä, että saan olla raskaana paria päivää enempää. Mies voisi saada
jonkun muun kanssa lapsia ihan helposti (vaikka eihän sitäkään tiedä..), nyt
ei voi tietää mitään tulevaisuudestaan.
Tuntuu siltä, että mies joutuu hukkaamaan aikaansa hedelmättömän vaimon takia.

Olisi ollut helpompaa olla yksin, ei tarvitsisi viedä keltään mahdollisuutta saada omaa lasta.

Näin toivotonta tänään. Pitäisi varmaan hankkia masennuslääkitys..

Haluan kertoa sulle yhden asian.

Me olemme mieheni kanssa yrittäneet lasta jo kahdeksan vuotta, tuloksetta.
Minulla on aiemmasta liitosta kaksi esiteiniä, joita mieheni on (melkein) koko heidän elämänsä hoitanut ja pitänyt kuin omina lapsinaan.
Lapsetkin puhuvat vallan isästä.

Vaikka olemme pitkään yrittäneet "yhteistä" lasta, päätimme vasta noin muutama vuosi sitten hakeutua hoitoihin, kaiken uhallakin (siis huolimatta siitä kummasta se vika nyt sitten löytyy..)

Hoitoihin hakeutuminen paljasti, että mieheni siittiöissä on "vikaa", vaikka periaatteessa meillä olisi silti pitänyt olla mahdollisuus raskatua ihan luonnollisestikin (mutta tämä kahdeksan vuotta nyt on opettanut sen, ettei se ole mahdollista)
No, heti spermatestin jälkeen minulla tosin todettiin kohdunkaulansyöpä, jonka kanssa taistelin melkein vuoden ja kävin läpi kolme leikkausta.

Mutta ASIAAN;

Hoitoihin emme hakeutuneet lähinnä varmaan siksi, että se mitä ei tiedä ei voi satuttaa ja niinkauan kun ei tietäisi olisi kuitenkin edes jotain toivoa..

Halusin nyt kertoa sulle, että sillon ennen lapsettomuushoitoja, monesti mietin, että missä tämä nyt mättää, ja miksemme me muka voi onnistua. Joka kerta kun kuukautiset alkoi, se oli minulle kuin pieni kuolema.
Itkin, itkin ja itkin.

Monesti mä mietin, että oonko todella niin #&%?$!* ihminen ja äiti, etten enää ansaitse yhtä lasta.
monesti syytin itseäni (just niinkuin sinäkin, kun luin kirjoituksesi, se oli aivan kuin minun kirjoittamani)

Monesti mietin juuri jopa mieheni jättämistä, jotta hän saisi kokea sen onnen edes jonkun toisen kanssa.. Typerää, tiedän.
Mutta kun toista rakastaa enemmän kuin mitään muuta, sitä vaan ajatuksissaan laittaa sen toisen etusijalle.

Mutta käännäppä tämä ajatusmaailma, ystävä rakas, toisinpäin..
JÄTTÄISITKÖ MIEHESI, JOS VIKA OLISIKIN HÄNESSÄ??????

Minä nimittäin en olisi jättänyt!!!! Vaan taistelisin asian kanssa loppuun saakka, jotta onnistuisimme, mutta EN JÄTTÄISI!!!
Ellemme onnistuisi, minulla ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin oppia elämään sen asian kanssa!!!

Välillä tämä elämä tuntuu niin #&%?$!* epäoikeudenmukaiselta ja pahalta paikalta elää,
mutta jotenkin ne on kestänyt kaikesta huolimatta.

Monta kertaa olen kuullut sanonnan "ettei meille anneta enempää taakkaa kannettavaksi, kuin mitä jaksamme kantaa" ja yhtä monta kertaa olen todennut sisimmässäni se olevan vain huono vitsi.

Mutta täällä sitä yhä ollaan ja kitkutellaan, eli kai siinä jotain perää on, vaikka välillä tuntuukin siltä, että "hei haloo, mä en jaksa tätä #&%?$!* enää päivääkään.."

Mä toivon sulle koko sydämestäni erittäin onnellista ja hyvää vuotta 2007, paljon rakkautta, onnea ja onnistumisia

:hug:

Muista aina, että vaikka välillä (hirmu useinkin) tuntuu tosi pahalta, niin me kestetään se kyllä.. Hampaat irvessä, ja sydän vereslihalla, mutta SILTI!!!! :hug: